02.06.2006
Ansaittua kiitosta laajalti niittäneen Noir pitkäsoiton taannoin julkaissut Callisto on yhtye, joka jakaa voimakkaasti mielipiteitä jo pelkällä olemassaolollaan. Suomestahan ei löydy montaakaan samantyyppistä orkesteria, jota voisi vaivatta verrata Neurosiksen tai Cult Of Lunan kaltaisiin nimiin. Calliston tiheätunnelmaisessa musiikissa kuohuva kaaos ja herkkä harmonia, sekä villiintynyt voima ja hauras tunnelma ovat keskenään luonnollisia naapureita, eikä soitinarsenaalikaan rajoitu niihin perinteisiin bändisoittimiin. Kysymyksiini vastailivat bändin rumpali Ariel Björklund, vokalisti/kitaristi Markus Myllykangas sekä bassosta ja vokaalituesta vastaava Juho Niemelä.
Käydäänpä aluksi läpi hieman Calliston historiaa. Eli koska, miksi ja keiden toimesta yhtye syntyi ja keitä kaikkia sen riveissä on vuosien saatossa vaikuttanut?
Juho: Minulla ja Markuksella oli 1990-luvun lopulla vaikuttanut bändi, josta lähti laulaja keväällä 2000. Päätimme jatkaa toimintaa uudella nimellä ja rekrytoimme omaksi ilokseen kitaraa soittaneen ystävämme Johanneksen toiseksi kitaristiksi Markuksen ottaessa päävokalistin roolin. Kesällä 2001 vaihtui sitten rumpali, jonka jälkeen vaihdoimme nimeä vielä kerran ja Callisto oli syntynyt. Tuosta hetkestä lähtien nelikko Johannes-Juho-Markus-Ariel on pysynyt samana tähän päivään asti. Ainoastaan kosketinsoittaja Henri Kuittinen liittyi bändiin alkuvuodesta 2005 ja saman vuoden kesän alussa hänen tilalleen tuli Arto Karvonen.
Noir on siis toinen pitkäsoittonne. Miltä parin vuoden takainen debyyttialbumi True Nature Unfolds kuulostaa korviinne nyt?
Juho: Ainakin kovin erilaiselta kuin tämä uusi albumimme. Itse olen edelleen tyytyväinen True Nature Unfoldsiin, koska se edusti parhaalla mahdollisella tavalla bändimme sen aikaista ulosantia ja oli debyyttialbumiksi hyvin onnistunut. Siitä on menty paljon eteenpäin, mutta debyyttialbumina sillä tulee aina olemaan erityinen merkitys ainakin itselleni.
Jos kahta pitkäsoittoannne vertaa toisiinsa, niin mitkä ovat tärkeimmät erot niiden välillä?
Juho: Noir on paljon hengittävämpi ja dynaamisempi kokonaisuus niin soundillisesti kuin biisimateriaaliltaankin.
Entä millä osa-alueilla olette kehittyneet mielestänne eniten kuluneiden kahden vuoden aikana?
Markus: Luulisin, että ollaan ihan perinteisesti piisinkirjoitusprosessissa kasvettu paljon, ja ehkä ollaan löydetty ja osattu tehdä tästä levystä Calliston näköinen ja kuuloinen levy.
Ryhmänne on kasvanut levyjen välissä kosketinsoittajalla. Miten tämä muutos vaikutti levytysprosessiin, entä kuinka koskettimet ovat muuttaneet keikkojanne?
Juho: Arto teki konejuttuja jo True Nature Unfoldsille, mutta nyt koskettimien rooli oli paljon laajempi. Ilman niitä ei enää tätä levyä olisi voinut syntyä. Ne olivat nyt kulmakivi muiden instrumenttien joukossa, minkä pohjalle koko biisinteko-, tuotanto- ja levytysprosessi rakentui.
Markus: Livenä jotenkin on sellainen turvallinen olo soittaa ku tietää että kaikki pikku palaset on kohdallaan ja musiikki kuulostaa nyt juuri siltä miltä ollaan alusta saakka haluttukin, eli koskettimet on tuonut sellaisen lopullisen "niitin" meidän musiikkiin.
Nimi Noir tulee käsittääkseni Film noir -tyylisuunnasta. Miksi juuri tuo nimenomainen tyylisuunta kiinnostaa teitä niin paljon, että se nostetaan näin selkeästi esille?
Markus: Kun uusia piisejä ruvettiin tekemään aikoinaan, niin lyriikat ja musiikki lähti kehittymään jotenkin pelottavan lähelle Film noir teemaa, ja nimenomaan ehkä eniten sitä leffojen fiilistä on näissä piiseissä aika paljon. Pieniä kurjia ihmiskohtaloita ja musiikki tukee tätä teemaa aika hyvin omalla fiiliksellään. Film noir teemassa on aika paljon samaa mitä me halutaan Calliston kanssa viestittää myöskin.
Ariel: Nimen omaan ei kuitenkaan haluttu nostaa sitä hirveen selkeästi esille mutta kuitenkin niin että sen vivahteen voi tunnistaa ja liittää jos haluaa Film noiriin, myös kansitaide antaa osvittaa tästä. Lehdistötiedote paljastaa tämän osuuden ehkä turhaankin, mikä välttämättä ei ollut meidän tarkoitus. Haluamme kuitenkin jättää tilaa kuuntelijoiden omille mielikuville eikä antaa mitään valmiiksi pureskeltua imagoa.
Pidän uuden levynne soundimaailmaa aiempaa huomattavasti rikkaampana, raikkaampana ja ulottuvampana, sillä olette vieneet ääripäitä yhä kauemmas toisistaan ja tunnelmat saattavat vaihdella suurestikin. Kuinka tarkka kuva teillä oli valmiina levyn tulevasta soundimaailmasta kun sulkeuduitte studioon?
Juho: Tavallaan tarkka, mutta tavallaan paljon ovia jätettiin kuitenkin auki. Visio oli vahva, mutta hyvästä käsikirjoituksestahan on aina helppo poiketa.
Ariel: Studiossa on joskus aika vaikea hahmoittaa tarkalleen miltä levy tulee kuulostamaan. Äänittämiseen ja tuottamiseen liittyy paljon riskejä ja arpapeliä vaikka sen ei välttämättä tarvitsisi mennä niin. Esimerkiksi tässä tapauksessa miksaaja Atlantin toisella puolen voi olla sellainen riskitekijä, pitää vaan luottaa siihen että ammattilainen tietää mitä tekee vaikka se ei aina vastaisi sitä omaa visiota. Suurimmaksi osaksi lopputulos ylitti toiveet levystä, vaikkakin muutaman biisin kohdalla täytyy sanoa että on asioita jotka jäivät hieman kismittämään. Studiotyöskentelyssä sen asian kanssa on jo pikku hiljaa alkanut oppia elämään.
Miten valmiita kappaleet olivat kun menitte studioon, entä kuinka paljon annoitte biisien "elää" äänitysten aikana?
Markus: Meillähän oli 9 kappaletta esituotettuna kun mentiin studioon, mutta kahdeksan päätyi levylle, yksi piisi pätkästiin hieman lyhyemmäksi ja yksi piisi nauhoitettiin koskettimia ja lauluja vaille valmiiksi, mutta se ei sitten loppupeleissä sopinut levyn fiilikseen ja jätettiin pois, ehkäpä laitetaan piisi valmiiksi jossain vaiheessa ja sijoitetaan johonkin julkaisuun. Jotkut piisit muuttuivat aika paljonkin studiossa, ja jotkut menivät nauhalle melkein sellaisenaan kun me ja Jonas ne oltiin treeniksellä esituotettu, eli aika vaihtelevasti kävi noiden piisien kanssa. Arton koskettimet loppupeleissä vasta näytti sen suunnan miltä ne piisit tulisi kuulostamaan levyllä.
Soitinarsenaalista löytyi tällä kertaa myös hieman oudompiakin soittimia kuten esimerkiksi poikkihuilu ja saksofoni. Mistä idea moisiin kokeiluihin?
Juho: Saksofonihan löytyi jo True Nature Unfoldsilta ja halusimme sen uudelleen mukaan. Esituotannossa olimme miettineet joidenkin puupuhaltimien mahdollisuutta ja kun mainitsin asiasta saksofonisti Esalle, hän toi esiin idean englannintorvesta. Kiinnostuimme tästä oitis ja Esa järjestikin studioon hyvän englannintorvistin. Soittimen luoma jälki kuulosti musiikissamme heti viehättävältä.
Markus: Ehkä tietty mielenkiinto itsellä ainakin on tohon 60/70 luvun musaan ollut jonkun aikaa, siellähän ei huilut ja torvet kumppaneineen olleet outoja soittimia lainkaan.
Ariel: Tällaisten klassisten soittimien käyttö meidän musiikissahan ei sinänsä ole lähtenyt mistään hetken mielijohteesta. Edellisellä levyllä tosiaan oli jo tuota saksofonia kuten myös selloa. Tällaisissa soittimissa on jotakin sellaista ajatonta henkeä mitä mekin tavoittelemme musiikillamme. Emme kaihda mitään keinoja kunhan ne toteutetaan tyylillä.
Käsi sydämellä - oletteko täysin sataprosenttisen tyytyväisiä uuteen albumiin?
Juho: Itse en ole missään nimessä, mutta tämä lienee normaalia itsekritiikkiä. Monia asioita olisi voinut tehdä vielä paremmin, mutta kaiken kaikkiaan lopputulokseen täytyy olla kyllä tyytyväinen.
Nyt kun uusi levy on ulkona, niin varmasti jonkinlaisia kiertuesuunnitelmiakin on jo ehditty kehitellä? Mahdollisesti jopa ulkomaille... ?
Juho: Ensin kierretään Suomea jonkin verran ja syksyllä on tarkoitus suunnata Euroopan kiertueelle, riippuen ulkomaanjulkaisukuvioista, ja myöhemmin mahdollisesti Englantiin.
Seuraavaksi esitän neljä väittämää ja pyydän teitä kommentoimaan niitä.
1. Olette menettäneet monia mahdollisuuksia, koska olette julkisesti kristillinen yhtye.
Juho: Saattaa olla totta, mutta mitään merkittäviä asioita en kuitenkaan usko että olisimme menettäneet. Eikä sillä väliä vaikka jotain olisimmekin menettäneet.
Ariel: Meidän julkinen kuuluttaminen asiasta on kuitenkin niin maltillista että sillä ei paljon ihmisiä ajeta pois paitsi jos sattuu olemaan todella syvälle juurtuneita ennakkoluuloja.
2. Saatte enemmän huomiota kristillisyytenne ansiosta, siitä on siis vain hyötyä teille.
Juho: Osittain varmasti totta.
Ariel: En ehkä haluaisi lähestyä kristillisyyttä hyöty näkökulmasta varsinkaan kun puhutaan menestymisestä. Se on osa meitä eikä mitään imagoa, siinä on selvä ero.
3. Jos päivitätte soundianne vielä vähänkin enemmän rockin suuntaan saatatte menettää metalliyleisönne.
Juho: Saattaa olla totta, ainakin osan heistä, mutta toisaalta musiikissamme piilevät tummat sävyt ja tunnelmat tulevat tuskin mihinkään katoamaan, vaikka näin kävisikin. Onneksi nykyään tuntuu olevan yhä enemmän avarakatseista metalliyleisöä, joka kyllä ymmärtää tällaisen päälle.
4. Olisi parempi jos keskittyisitte valloittamaan Pohjois-Amerikan markkinoita, sillä tyyliänne osataan arvostaa siellä enemmän.
Juho: Täysin eri mieltä. Euroopassa osataaan arvostaa aivan yhtä paljon tällaista musiikkia kuin Amerikassakin, osin jopa enemmän.
Ariel: Olen samaa mieltä Juhon kanssa. Melodian taju ja sellainen tietty melankolinen mentalitetti mikä tähän musiikkiin liittyy on paljon lähempänä skandinaavista ja jopa eurooppalaista kansanperinettä, jos nyt oikein lähdetään yleistämään.
Kuvitellaanpa että olette suurilla rockfestareilla ja tämän valtavan alueen vastakkaisilla laidoilla soittavat yhtäaikaa Neurosis ja jollain ihmeen tavalla uudelleenkasattu Pink Floyd. Ette millään voi nähdä kumpaakin, joten kumman valitsette?
Juho: Valitsisin Pink Floydin, vaikka kyseisellä bändillä ei itselleni olekaan koskaan ollut mitään elämää suurempaa merkitystä. Siinä on kuitenkin niin paljon vanhaa ja aitoa taikaa, vielä paljon alkuperäisempää kuin Neurosiksessa.
Markus: Pink Floyd ehdottomasti, vaikka Neurosis onkin kulttibändi ja ollaan kauan tykätty siitä.
Ariel: Pink Floyd, toisaalta Neurosis houkuttaa. Vetävät niin harkitusti keikkaa nykyään että kuka tietää milloin päättävät lopettaa keikkailun kokonaan.
Jos Noir olisi elokuva, niin kuka sen olisi ohjannut ja mistä sen tarina kertoisi ?
Juho: Yhdyn Markuksen jo jossain haastattelussa mainitsemaan Aki Kaurismäen ja David Lynchin yhdistelmään. Tai jompaan kumpaan. Tarina kertoisi nipun epäonnisia ihmiskohtaloita, jotka ovat ajautuneet toivottomiin tilanteisiin, mutta joiden ei anneta vaipua täydelliseen epätoivoon.
Koska voimme odottaa seuraavaa Callisto julkaisua ja mikä se on?
Juho: Tulee todennäköisesti olemaan tuplavinyylijulkaisu Noirista, ajankohtaa on hankala ennustaa tarkasti, mutta yritys on toteuttaa se pian.
Markus: Noir vinyylin lisäksi levy-yhtiö on luvannut True Nature Unfolds levystä myös vinyylin julkaista kohtapuolin. Dvd:n julkaisuun taitaa mennä kovasti aikaa kun ei meillä tuota materiaalia hirveesti ole 5 vuoden aika kerinnyt kertymään. Myös videosta on ollut puhetta, saa nähdä onnistuuko.
Mikä on Calliston kantava idea ja tärkein sanoma?
Juho: Henkilökohtaisella tasolla se on luonnollisesti oma uskomme, mutta tämä näkyy ennemminkin juuri yksilöllisesti, toisin kuin kollektiivisella tasolla bändinä. Bändille on hyvin vaikea asettaa mitään yksittäistä nimittäjää. Tärkeimmäksi kokemamme sanoma heijastuu luonnollisesti bändin ulosannissa, mutta bändinä perusajatus on meille soittaa musiikkia, josta pidämme ja löytää näin opimaalinen itseilmaisun kanava.
Ja lopuksi on vielä sana vapaa...
Kiitos!
Teksti: Mika Roth
Kuvat: Jari Aittokallio
