iiwanajulma - helvetti on muut ihmiset!

Raskasta suomenkielistä rockia armottomalla tyylillään takova iiwanajulma on tätä nykyä yhtäkuin Teemu Ruokonen, Wille Hartonen, Janne Hartonen ja Timo Hänninen. Yhtye julkaisi taannoin debyyttipitkäsoittonsa Sitä ei ole mitä en näe, joka on saanut positiivisen vastaanoton kautta koko suomalaisen musiikkikentän. Desibelin haastateltavaksi päätyi yhtyeen basisti ja toinen laulaja Wille Hartonen, joka kertoili tuoreiden uutisten lisäksi hieman iiwanoiden tulevaisuuden suunnitelmista, sekä tietysti menneistäkin päivistä.

1500-luvulla elänyt Venäjän ensimmäinen keisari Iivana IV sai lisänimen Julma, kun hän aikalaistensa mukaan "tahri kaiken verellä". Tämä harras kristitty kitki islamin uskoa äiti Venäjästä laajamittaisilla pakkokäännytyksillä ja verisillä vainoilla. Iivanan aikana mm. koko Siperia alistettiin Moskovan vallan alle ja jatkuvat sodat raunioittivatkin hitaasti koko maan talouden. Myöhempinä vuosinaan Iivana kärsi mielenterveydellisistä ongelmista ja väitetään että hän hirmustuksissaan tappoi jopa oman poikansa.

Iivana oli siis historian mukaan todella häijy heppu. Mutta minkälainen on iiwanajulman ja iiwanoiden historia, ei kai sentään ihan yhtä verinen kuin itäisellä melkein-kaimallaan?

- Veikkaan, että jos me oltais ryhdytty kilvin ja miekoin laajamittaisiin musiikillisiin uskonpuhdistustöihin, niin me oltais joko Teräsbetoni tai sitten meistä ois jo noin niin kuin muutenkin voinu lukee lööpeistä…heh.

2002 - 2004 julkaisitte vuosittain aina uuden viiden biisin omakustanne ep:n, mutta levytys-sopimusta ei kovasta yrityksestä huolimatta tuntunut irtoavan. Tuoretta debyyttialbumia voikin siis hyvällä syyllä pitää todellisena työvoittona. Mitä hyötyjä ja haittoja tässä pitkässä kypsytyksessä mielestänne oli, ja alkoiko usko omaan touhuun missään vaiheessa vakavasti rakoilemaan?

- Selkeätä hyötyä on se, että orkesteri on varmasti kypsynyt rauhassa ja rohkenen sanoa ettei tässä nyt ihan korttitaloa rakenneta tai lottoa pelata hk:n sininen toisessa ja keskiolutpullo toisessa kädessä. Uskon, että kaikella on aikansa ja paikkansa. En varsinaisia haittoja tässä pitkässä kypsyttelyssä näe, eikä varsinkaan usko omaan asiaan ole loppunut missään vaiheessa. Me oltais joka tapauksessa pitkäsoitto tehty, mutta hyvä näin, koska tuossa puolessa välissä äänityksiä pääsi pahasti rahat loppumaan.

iiwanajulma orkesteri on jo pariinkin kertaan muuttanut nimensä kirjoitusasua. Aikaisemmat muodothan ovat olleet Iiwana Julma ja IiwanaJulma. Minkä tähden nämä muutokset? Jotain tekijänoikeusongelmia vai mistä tässä on kyse?

- Olisihan se tavallaan ihan romanttista ajatella, että siihen jotain dramatiikkaa liittyy, mutta vittu kun me vaan ollaan niin tuulella käyviä eikä osata päättää. Mennään nyt näin, että voidaan taas kiusata kaikkia seuraavankin levyn aikaan…

Melkein tasan kaksi vuotta sitten olitte haastateltavana Desibelin valokeilassa . Tuolloin määrittelitte musiikkinne jonkin sortin sekoitukseksi metalli-, hardrock-, proge- ja fiilistelymusiikista. Vieläkö määritelmä pitää mielestänne kutinsa, vai joko bändin kuviot ovat vaihtuneet tyystin uusiin?

- Meille on aina ollut pääasiana se, että saadaan tehdä oman itsemme kuuloista musiikkia. Haluamme soittaa rokkia ja tämä on meidän näkemyksemme aiheesta. Mielestäni genreytyminen on silkkaa mielen köyhyyttä ja tätä metallia, Suomi-metallia, blues-metallia ja kaiken maailman kökkötraktori-metallia pursuaa, saatana kuin uretaania. Olin eräässä seurusteluravintolassa ja kuulin viereisestä pöydästä keskustelun, jossa Indicaa kutsuttiin fantasia-metallina. Hei rajansa kaikella…

Levyä edeltäneellä Huume -singlellä kuullaan pitkäsoitolta pois jätetty Vaitelias -raita. Jäikö sessioista kenties muitakin biisejä vielä ylitse, esim. mahdollista myöhempää julkaisua silmällä pitäen?

- Joo sitä Kuningas kappaletta yritettiin vielä taittaa, mutta eihän siitä mitään tullu. Paskasta ei saa kultaa, ei vaikka ajais kaivinkuormaajalla Suomen Pankkiin. Kaksitoista biisiä on ihan tarpeeksi kuuntelijalle sulattaa yhteen menoon.

Pitkäsoitolle on kelpuutettu kolme biisiä "ep-trilogian" keskimmäiseltä kiekolta, kun taas kaksi muuta miniä sivuutetaan tyystin. Onko tuo vuonna 2003 julkaistu Iiwanajulma ep siis parhain mininne, vai miksi suositte sitä ja sorsitte muita pikkukiekkoja?

- Sorsat kelpaa paistiksi. Se eka ep nyt oli vielä sellaista musiikillista etsikkoaikaa ja tää Kuningas -ep taasen Teemun sisäänajoa ja meidän kaikkien opettelua elämään toistemme kanssa. Oli siinä hetkensä tuossa Kuninkaassa, mutta kyllä muun muassa Ei perkele, Rakkaani ja Tyyny on niin vitun hyviä biisejä, että ne ansaitsivat mielestämme paikkansa jollain hieman merkittävämmällä julkaisulla.

"Sitä ei ole mitä en näe" pitää sisällään tusinan verran kappaleita, joiden lyriikoissa käydään lävitse enimmäkseen raskaita tunteita ja synkkiä aatoksia. Tummia tarinoita kuunnellessa tulee väkisinkin pohdittua, että kuinka synkkiä ja julmia miehiä nämä iiwanat oikein ovatkaan?

- Eletään aika pitkälti sosiaalituella ja meillä on mielialalääkitys. Oikeastaan itsensä tappaminen on ainoa asia mikä meitä toisiimme yhdistää. Teemu sortu tohon herskaan ja sillä on vatsa vähän huonona, kun taas Jannella on ollu tapana ottaa vähä nopsaa ennen puntti treenejä, Timo siirty kiljusta lasoliin ja meitsi diggailee tota subutexia…heh-heh

Kuten aiemmin niin myös nyt kappaleiden sävellyksissä ja sovituksissa rikotaan useaan otteeseen "totuttuja sääntöjä", minkä johdosta iiwanoita on useaan otteeseen verrattu mm. System Of A Down ja Faith No More orkestereihin, sekä varhaiseen YUP:n vatsanvääntöhevistelyyn. Persoonallinen tapanne sekoittaa eri elementtejä ronskisti keskenään onkin jakanut yleisön aika tehokkaasti kahteen leiriin. Miten siis iiwanoiden musiikki on vuosien saatossa saavuttanut nykyisen, helposti tunnistettavan muotonsa?

- Jaa-a… Joku sanoi aikanaan, että on aina huono juttu jos ei tiedä, joten myönnän etten osaa sanoa. Mutta heti perään rykäisen, että on sitä Bunglea, fantomasia, systeemejä ja feittareita tullu kuunneltua, vaikuttaa se sitten lopputulokseen tahi ei.

Kuinka paljon olette joutuneet muokkaamaan uusia kappaleita livetilannetta varten? Levyllähän kuullaan mm. sellon, haitarin, pianon ja kanteleen soittoa.

- Levy ja live-tilanteen on parempi pitää erillään. Mä en ainakaan halua mennä kattoon sellaisia keikkoja, missä mikään elementti ei ole muuttunut siitä miten ne on levylle tuotettu. Kyllä keikoilla pitää olla sellainen tunne, että täällähän voi tapahtua mitä vaan. Sitä se vaara, jännitys ja seikkailu on. Voin kuunnella levyjä himassakin.

- Tekee hyvää aina päivittää jollain lailla vanhoja värssyjä. Olemme tehneet mielestämme sellaisen levyn, ettei tarvitse itkeä itseään uneen ja mahtavaa on se jos pystyy aina vaan diggailemaan tekemäänsä musiikkia. Jos se tunne häviää, niin on syytä tehdä asialle jotain. Kehittyminen on avain sana tässä elämässä, ja sama pätee mielestäni musiikkiin.

Ison osan biiseistä voisi periaatteessa soittaa akustisinakin, jolloin nuo eksoottisemmatkin soittimet voitaisiin laajennetun kokoonpanon avulla ottaa mukaan. Onko moinen ajatus kenties käväissyt mielessä, vai voiko iiwanajulma olla iiwanajulma vain sähköisenä neljän hengen bändinä?

- Me soitettiin Umo Jazz- klubilla kolmen biisin akustinen keikka ”volaa ei väkivaltaa” -tapahtumassa ja se oli saatanan hieno veto. Eli miks ei. Kyllä me soitetaan, vaikka vanhojen harppujen kanssa jos, ne vaan pystyy vetää.

Soitatteko uutukaisen kaikkia kappaleita keikoilla, entä mitä siivua soitatte kaikkein mieluiten?

- Sitä ei ole- kappale on toistaiseksi ollut pois repertuaarista, mutta kyllä me se jotenkin vielä hoidetaan mukaan. Helvetti on muut ihmiset on minun suosikkini.

Uuden kiekon kaksi pisintä kappaletta "Huume" ja "Chardonnet" täräytetään jo heti alussa maisemaan, eikä lätyltä löydy niiden lisäksi ainuttakaan yli neljän minuutin mittaista siivua. Lyhyesti virsi kaunis?

- Ei noita biisien kestoja tule niin hirveästi mietittyä. Niistä tulee sen mittaisia kun on tullakseen. Pakko sanoa, että tykkään noista rotiskoista ihan sikana ja mm. niillä on hyvä määrä alta kahden minsan kipaleita ja se toimii siinä paketissa niin pirun hyvin. En tiiä, aika näyttää onko ens levyllä joku parikytminuuttinen tarjolla…

Kappalejärjestystä väännettiin Hartosen mukaan vielä samalla viikolla, kun levy oli lähdössä painoon, kunnes kaikki olivat tyytyväisiä järjestykseen. Kuinka demokraattinen yhtye iiwanajulma sitten on, se toinen Iivanahan ei juuri demokratiaan uskonut...

- Meitä on neljä luovaa persoonaa jotka uskoo välillä jopa lapsellisen paljon demokratiaan. Senkin takia Mikko (Herranen) on näytellyt suuren suurta roolia näissä äänitys kinkereissä. Herra keisarin toiminta metodeihin on leireillä kuulunut mm. softis pesäpallomailalla persposkille taputtelu ja hän piti meitä nälässä pelkällä nestedietillä maksimoidakseen orkesterin tuotteliaisuuden. Timokin oli jossain kohden niin uupuneena ettei kyennyt soinnun sointua soittamaan. Niin tuotteliasta se oli se dietti…



Kiekon soundimaailma on sanalla sanoen muhkea, eikä biiseistä jää puuttumana ainakaan voimaa. Jouduitteko hakemaan kauankin sitä oikeaa soundia vai lähtikö homma pelittämään heti laakista?

- Kyllä tuo Herranen on se velho joka sitä soundia on tehnyt. Me oltais oltu ihan kusessa ilman häntä ja voin sanoa ettei ole tarkoitus tehdä kenenkään muun kanssa hommia.

- Pidettiin kolme äänitysleiriä meidän mökillä ja se on osoittautunut meille kaikista parhaaksi tavaksi työskennellä. Ekassa setissä äänitettiin rummut, bassolinjat ja Ei perkeleen joku kitararaita. Tokalla kerralla kitaroitiin ja laulettiin niin maan perusteellisesti ja viimesellä keikalla todettiin, että tietokone kaatu ja, että oli parempi keskittyä pelkästään saunomiseen ja muuhun oheistoimintaan, kuten mölökyn heittämiseen ja tuli siinä vissiin jokunen vitutus kaljakin juotua… Muuten valmisteltiin homma Helsingissä mm. Herrasen eteisessä ja Timon vessassa ja olihan noita paikkoja.

- Eikä meillä mikään hoppu ainakaan ollut. Puolitoista vuotta sitä tehtiin ja ajattelimme että kyllähän sitä lomaillakin täytyy. Joten kesä 2005 pyhitettiinkin biitsille ja bisselle ja futikselle ja kesätytöille ja…

Työskentely Herrasen kanssa oli muutenkin kuuleman mukaan hermeettistä, ja ilman miehen panosta olisi saattanut sessioissa syntyä vain ”tummunutta läskiä, hiillostunutta makkaraa ja tyhjiä pulloja”. Entä miltä näyttää iiwanajulman kesäkalenteri vuonna 2006?

- Luulen, notta joitain pikku festareita saattaisi olla tiedossa. Mutta vaikka Provinssin päälava himottaisi kuinka niin tuskin tullaan näkymään siellä hetkeen. Vaan vielä nähdään…

Keikkapäivänmääriä lisätäänkin jatkuvasti nettisivuille, mistä voi käydä tarkistamassa aina kulloisenkin tilanteen. "Sitä ei ole mitä en näe" julistaa uuden levynne nimi. Mitä siis haluaisitte nähdä ja mitä olisitte mieluummin näkemättä?

- En puhu tietty muiden poikien puolesta, mutta kyllä mä mieluusti kattelen Pin´up- tyttöjä hula hula mekoissa huiskuttelemassa palmun lehtiä jossain keitaalla. Mieluusti voisivat vielä syöttää mulle viinirypäleitä ja antaa kokovartalo hierontaa. Niin ja vois siinä olla jotain napatanssia ja miksei vaikka eskimoita perkaamassa kampeloita ja jäniksiä ja kojootteja, eikä pidä unohtaa serpentiiniä ja ilmapalloja. Pari pelleä vois tehdä huonoja taikatemppuja ja isolle skriinille vois heijastaa prinsessaruususta. Haa, tottakai Joulupukki taputtelis lenseesti kaikkia tuhmia pikku palleroita päälaelle…

Jos sitten oikeasti mennään vakavaksi, niin en haluaisi nähdä tulevaa sukupolvea, ylensyömässä itseänsä hengiltä!

Jos iiwananjulman tarinasta pitäisi säveltää puolituntinen eepos, niin kuka olisi moiseen työhön sopiva ja minkälainen teos siitä mahtaisi syntyä?

- Muupe Horto! Aika hapokasta. Pistäis miettimään…

Ja lopuksi on vielä sana vapaa...

- Helvetti on muut ihmiset!

Teksti: Mika Roth
Kuvat: iiwanajulma