Mental Alaska

Tuli jälleen kerran haudattua Mental Alaska. Kyseessä oli järjestyksessään ainakin kolmannet tapahtuman kuoppajaiset, mutta tällä kertaa hommassa oli nähtävästi sen verran todellista lopunajan tuntua, että ainakaan Telakalla Mental Alaskaa ei enää pidetä. Samanniminen tapahtuma tullaan mahdollisesti näkemään jossain muualla ensi vuoden puolella. Eli erään aikakauden päätös oli joka tapauksessa kyseessä.

Ja kuten asiaan kuuluu, oli illan musiikillinen tarjonta erittäin mielenkiintoinen kokonaisuus. Sami Sänpäkkilän henkilökohtainen äänimaailma eli ES sai kunnian aloittaa. Sami tulkitsi yhdessä vierailevan neidon kanssa miksattua ihmisääntä moneen muotoon, samalla näppäilen koskettimia, tuloksena aavemainen äänimatto. Vaikka itse pidänkin touhua lähinnä äänikikkailuna, on ES omalla sarallaan toki melkoisen taitava. Tunnelma oli kaikesta utuisuudestaan huolimatta aika välitön, jopa hilpeä. Kaikki yleisön edustajat eivät jaksaneet kunnioittaa toisten äänikokeellisuutta ja kuulinkin yhtä paljon naapuripöytien jutustelua kuin ESin soittoa. Ei siis sahoja tällä kertaa, mutta viulu oli kyllä mukana.

Savonlinnalaisen Paavoharjun kesäinen albumi ei ihan kybällä iskenyt, vaikka utuinen, ambienthenkinen soitanto olikin persoonallista ja mielenkiintoista. Livenä seitsemänhenkisenä kokoonpanona esiintynyt yhtye vakuutti paremmin. Pyyhkeellä himmennetyllä virvelillä soittaneen Arwi Lindin lyömien lisäksi lavalla kuultiin bassoa, kitaraa, useampia koskettimia sekä utuista, aavemaista naisääntä. Keikka alkoi humisevalla ja rätisevällä nauhurilla, josta heiluteltiin jonkinlaista vanhakantaista valssia mikrofoniin. Sumuisesta näppäilystä kiivaampaan mättöön vaihdellut setti jakautui osiin, joita jakoi kosketinsoolot. Keikan koskettavinta osastoa oli Joose Keskitalon tulkitsemat kolme kappaletta setin puolivälissä, miehen värisevä tulkinta nyt on vain sen verran omaa luokkaansa. Silti Paavoharju oli muutenkin todella hyvä ja olisi toiminut varmasti yhtä vahvasti ilman Jooseakin. Bändin henkisyyden pystyi helposti aistimaan soitossa. Diggasin.

New Yorkista asti saapunut Samara Lubelski tarjoili illan rauhallisimman esityksen. Sähkökitaranäppäilyä puolikuiskaavaan lauluun yhdistellyt neito vaikutti aluksi todella hyvältä, mutta jotenkin homma kaatui pidemmälle mennessä tasapaksuksi ja jopa tylsäksi. Soitossa ei vain kertakaikkiaan tapahtunut yhtään mitään. Vaikka näppäily onkin kaunista, on vastaavaa kuultu aika paljon eikä Samaran biiseistä oikein jäänyt mitään käteen. Kyllä kotimaiset vetivät tällä kertaa pointsit kotiin...

Odotukset olivat suoraan sanottuna katossa, kun päätösaktina lavalle nousivat yhdessä loistava Joose Keskitalo sekä vähintään yhtä upean Risto -yhtyeen nokkamies Risto Ylihärsilä. Joosella oli tällä kertaa perinteinen sähkökitara ja huuliharppu, Ristolla tottakai koskettimet. Homma alkoi Riston Annukan kaa-kappaleella, joka tällaisena koskettimet/huuliharppu/kitara-versiona toimi kohtuu hyvin. Joosen materiaali on puolestaan ihan riittävän koskettavaa jo pelkästään kitaralla ja Joosen värisevällä, ajattomalla äänellä. Niinpä sovituksissa ei yhtään liioiteltukaan, vaan Riston koskettimet toivat vain pientä lisämaustetta muutamiin kappaleisiin.

Koskettavimmat hetket koettiinkin herrojen yksin tulkitsemien kappaleiden aikana, joista Joosen Jos olet veli ja lopuksi soitettu Laiva putosivat tällä kertaa parhaiten. Arwin rummuilla vahvistettuna soitettu Levy-yhtiön jätkät oli puolestaan keikan rokkaushuippu, vaikka esimerkiksi Diskopallo oli myös erittäin napakka. Riston ja Joosen yhteistyö ei ollut edennyt ainakaan vielä ”soitetaan yhdessä omia biisejä” –meininkiä syvemmälle tasolle, mutta jos herrat alkaisivat yhdessä säveltää, voisi tuloksena olla melkoisia killereitä. Tai sitten ei... Joka tapauksessa, näitä herroja olisi voinut kuulla vaikka tappiin asti. Hieno päätös Mental Alaskan Telakka-uralle.

Teksti ja kuvat: Ilkka Valpasvuo