Dadao Trio - ei mitään mikropikaruokapaskaa!

Hämeenlinnassa järjestetyn Svengi-festivaalin esiintyjiin lukeutui myös akustista funkkia juurevasti, intiimisti ja maanläheisesti soittava Dadao Trio. Uhrasimme tuokion pikkuhiljaa käynnistyvästä tapahtumasta ja keskustelimme herrojen kanssa hetkisen yhtyeen historiasta, nykyhetkestä ja tulevaisuudesta. Mukana keskusteluissa olivat Trion laulaja-kitaristi Juha Sarkkola sekä rumpali Juha Tiainen. Basisti Ukri Kokkonen kommentoi keskusteluamme jälkikäteen sähköpostin välityksellä.

Dadao Trio perustettiin vuonna 2003. Sarkkola kertoo diggailleensa tuolloin sellaista Aussibändiä kuin John Butler Trio, joka soitti samoin akustisesti hiukan hassuilla virityksillä (Butlerin kitarassa avoimet viritykset että voi slaidata kokonaisia sointuja.) Aussit ovat kuitenkin enemmän folkahtavia ja irkkumaisempaa. Sarkkolan taustalta löytyy jo teinivuosilta funk-yhtye Nasty Jam, jossa oli mukana myös Aeroflopin Rami Vierula basson varressa, sekä sittemmin julkisuudessakin vakuuttanut rytmi-yhtye Phuzy. Akustinen plektraton kitaransoittelu alkoi kuitenkin tuntua entistä paremmalta ja Sarkkola halusikin tehdä intiimimpää musiikkia, ihmisiltä ihmisille. Dadao Trion lämminhenkinen maanläheisyys onkin eräänlaista vastapainoa Phuzyn melko mekaaniselle ja synkälle tunnelmalle.Tärkeä juttu oli myös oikeiden ihmisten löytyminen, Dadao Trioa ei Sarkkolan mukaan olisikaan ilman nykyisiä herroja, joilla on funk häntäluussaan. Vierailijoita on toki ollut, mutta ydinjuttuun tuntuu riittävän se kolme. Äänimaisema on nytkin rikas.

Kokkonen: - Sarkkola sanoi mulle perustavansa delta-blues bändiä ja pyys mua soittaan, kun kuuli et soittelen akustisella bassolla. Ihan puhdasta deltaa siitä ei tullu vaan se on muovautunut funkiksi samanlaisten soittofiilisten pohjalta kaikilla kolmella. Kuten Sarkkola sanoo, akustista on hieno soittaa. Rankkaa, haastavaa ja helvetin hieno saundi.

Tähän mennessä kolmikko on julkaissut yhden split-kasetin yhdessä Ponytailin kanssa. Julkaisijana toimi Tuulanauhat. Kasetilta löytyi vielä kuusi erilaista biisiä hiphopista bossanovaan, kaikissa silti kuului jo se Dadao-soundi. Lisäksi yhtye on tehnyt parisenkymmentä keikkaa ja 7-tuumaisen vinyylin pitäisi ilmestyä Autotehtaiden julkaisemana ihan lähiaikoina. Neljän raidan lätty leivotaan funkista, hyppysellisestä reggaeta sekä mausteista. Sen jälkeen pitkäsoitto, todennäköisesti ensi vuonna. Akustinen funk on ehkä se keskimmäinen ruumis, jossa yhtye toimii, mutta viime aikoina hommaan on otettu myös delta-bluesia. Uusin kuvio Sarkkolan mukaan onkin delta-bluesin ja hiphopin yhdistäminen, mutta puolen vuoden päästä suunta saattaa jälleen olla jokin ihan toinen. Fuusiofolkista akustisen funkin kautta suistobluesiin... Sarkkola nostaa myös progen esille yhtenä tärkeänä osasena.

Mutta miksi funkkia? Sarkkolan mielestä valinta oli luonteva, onhan funk pehmeää ja hienoa musiikkia.

- Mäkin rupesin soittamaan ilman plektraa ja tuntui heti siltä kuin hipelöisi itse juttua... Näin on hieno soittaa akustista kitaraa. Ja vaikka se musa tuleekin styrkkarin läpi, on soundi vähän sellainen rähjäinen. Akustista skittaa on nasta soittaa, kun se laittaa silleen vähän hanttiin. Kielet on korkealla ja paksut, soitto tulee sillain triiing... Ukrilla on varmaan sama juttu akustisen basson kanssa. Viime aikoina olen tullut siihen tulokseen, että homma on myös visuaalisesti tyylikästä.

Perus kuusikielisen lisäksi Sarkkolalla on käytössä 12-kielinen sekä yhdessä kappaleessa hieno Hawaian lap steel. 12-kielinen on ollut mukana alusta asti. Sävyjen vaihto eri kappaleita varten tapahtuukin vaihtamalla soitinta, joissa kaikissa on eri vire. Kuusikielisen D-A-D-A-H-D –vireellä on oma osansa yhtyeen nimen taustalla. Suurempi tekijä on kuitenkin yhtyeen alkuperäisellä idealla: yhdistää eri tyylilajeja hatusta vetämällä, kuten 1900-luvun alkupuolen dada-runoilijat. Ajatus on kuitenkin muuttunut matkalla järkevämpään suuntaan, Dadao-soundiin. Tiivistettynä soundia voisi kutsua nuotiokitarameiningiksi todella hyvin miksatuilla rummuilla. Kokkonen toteaa bändissä olevan nolla prosenttia dadaa mutta sata prosenttia Dadao-soundia.

Esikuvia löytyy monenlaisilta suunnilta. Tiaisen jäsenyys Allmost -nimisessä rokkibändissä, Kokkosen funk-meiningit kuten Parliament/Funkadelic ja Bootsy Collins... Sarkkola mainitsee funkin lisäksi muun muassa indiefolkin. Dadao Trion soundissa kuuluu Sarkkolan mielestä Beck, funk-mieltymykset... Tiainen diggailee raskaampaa progea, kuten Opethia ja Isistä. Tiaisen mukaan kaikki kolme ovat soittaneet aivan eri tyylin musiikkia, mutta tutustuttuaan ovat saaneet toisiltaan valtavasti uusia näkemyksiä. Dadao Trion soundi on siis monen tekijän summa. Luomistyössä Sarkkolalla on ehkä eniten heittää ideoita, kun tekee myös lyriikoita, mutta kokonaisuus on kaikkien yhteinen lapsi. Kappaleet muotoutuvat improvisaation kautta, mutta livenä jamitellaan vähemmän. Rakenteet ovat aika tarkkoja. Tempot, soolot ja kikat saattavat toki vaihdella. Biisejä rakennettaessa osasia tulee monesti kaikilta, vaikka alkusysäys tulisikin esimerkiksi Sarkkolan päästä. Kolmikko täydentää toisiaan osuvasti. Kokkonen tiivistää, että ilman näitä soittajia saundi ja meininki olisi täysin erilaista.

Parhaaksi keikkamuistokseen yhtyeen paristakymmenestä keikasta Sarkkola ja Kokkonen nostavat Leppäkosken Voima-talon vappujuhlat. Ensifiilis oli ehkä hiukan että ”voisi sitä vappuna muutakin”, mutta lopulta fiilis oli katossa ja paikalla olevat kaikenikäiset jammailivat yhdessä ihan sadalla, unohtaen kaiken muun paitsi musiikin. Vauvat ja vanhukset yhdessä.

Tulevaisuuteen Dadao Trio suuntaa rennosti, luottaen omaa juttuunsa. Keikkoja aiotaan tehdä ja levyä julkaista, turhaa stressiä ei aiota ottaa. Radiossakin yhtyettä on kuultu, mutta mikään tärkeä etappi se ei yhtyeelle ole. Kokeilunhalua ylläpidetään ja paikalleen ei jäädä polkemaan.

Lopuksi keskustelimme paikasta, missä juuri olimme. Yksimielinen mielipide Svengistä oli erittäin ylistävä, bändien puolelta kaikki tuntui olevan ensiluokkaista. Järjestäjien kokemus rokkikeikkojen järjestämisestä näkyi. Illan tulevan keikkansa yhtye aikoi ottaa rennosti ja letkeästi. Letkeä onkin hyvä sana kuvaamaan Dadao Trioa, unohtamatta kuitenkaan sitä lantiota liikkeelle laittavaa potkua.

Svengin livefiiliksiä voi lukaista tästä.

Teksti ja kuvat: Ilkka Valpasvuo