Pienet

Sinkut – lokakuu 2005

02.10.2005

Armo Apulanta: Armo

Levy-yhtiö
Apulannan tuoreimman levyn toinen sinkkujulkaisu Armo on kasvatettu EP:n mittoihin. Nimibiisin lisäksi mukana ovat Jälki ja Väsynyt – ei onnellinen sekä akustiset nuotiokitaraversiot kappaleista Syöpä ja Valon juuri. Suomenkielisen särörockin kartalla Apis johtaa yhtä koulukuntaa suvereenisti ja pitkälti viimevuotisten levyjen sisällössä on käytetty vain sitä yhtä ja samaa hittikaavaa. Kaihoisia melodioita, melankoliaa, talttariffejä, tarvittaessa orkestroitua tai vaihtoehtoisesti hyvinkin riisuttua asua... Viiden biisin tarjonnasta jälkimmäiset edustavat sitä riisuttua mallia, nimibiisi Armo nousee orkestraatioineen kohtuullisen jylhäksi. Ei oikeastaan mitään uutta auringon alla, mutta hämmästyttävän hyvinhän nämäkin toimivat. Apulannan kunnioitettavasta biisilistasta en silti yhtäkään näistä päästäisi top kymppiin. Taitaa olla niin, että Apulannan tie katkeaa vasta jos Toni joskus kyllästyy melankoliaan ja säröön.

Ilkka Valpasvuo

Blinded Rain: 1939

Fireburn
Kotimainen Blinded Rain on julkaisemassa debyyttipitkäsoittoaan Time? parin viikon päästä. Tulevaa albumia ennakoiva 1939 single toimiikin eräänlaisena uuden bändin ensimmäisenä käyntikorttina, joka esittelee kokeneista herroista koostuneen trion. Kahden biisin perusteella Blinded Rainin musiikki on perinteistä kasarihenkistä melodista ja menevää hard rockia, josta on vedettävissä melko suoria vertauksia esim Kingdom Comen suuntaan. Laulukieli on se perinteinen englanti ja muutenkin kaikki ratkaisut ovat tutun turvallisia. Blinded Rain turvautuukin näihin tuttuihin temppuihin siinä määrin, että siitä jää lopulta melko kasvoton vaikutelma. Biiseihin saadaan toki puhallettua jonkin verran henkeä, mutta yhtye ei pysty luomaan vielä sitä todellista magiaa joka sytyttäisi sen kunnon tuleen. Sävellyksissä on ideaa, sovituksia on mietitty ja sanoituksetkaan eivät ole pelkkää helinää. 1939 onkin aloituksena ihan hyvä, mutta parempaan pitäisi vielä ehdottomasti pystyä sillä pelkkä hyvä ei näinä päivinä riitä ainakaan tällä musiikin saralla.

Mika Roth

Cheerleaders United: Resurrection Street
Plastic Passion

Kouvolalainen pop-viisikko Cheerleaders United pitää yleisöään hereillä odoteltaessa yhtyeen vuodelle 2006 luvassa olevaa kakkosalbumia. Debyytti Heartbreak Satellites lokakuussa 2004 keräsi kiitosta melodramaattisine poppeineen ja samoilla linjoilla jatkaa myös tuore single. Kahden raidan singlen avaajalla yhtye nostaa omia The Who? -vaikutteitaan mukaan keitokseen, jossa kaikaa ennestään menneiden vuosikymmenten brittiläinen kitarapop kantri-sävyillä maustettuna. Lehmänkelloa ja komeasti kaartavaa poptunnelmointia, mukavasti niin potkua kuin herkkyyttä. Kakkosraitana kuullaan yhtyeen tulkinta The Dream Syndicaten Loving The Sinner, Hating The Sin -biisistä. Tunnelma muuttuu selkeästi kaihoisammaksi ja rauhallisemmaksi. Hieno biisihän tuo on... Hyvää työtä tuntuvat herrat jatkavan eli ei muuta kuin jatkoa odottelemaan.

Ilkka Valpasvuo

Incredible Nothing: Basic Emotion Preach

Perfection
Desibelin valokeilassakin paistatellut Incredible Nothing on saanut valmiiksi odotetun debyyttipitkäsoittonsa. Albumin ensisingleksi on valittu Basic Emotion Preach, joka hieman yllättäen edustaa bändin rauhallisempaa puolta. Valintaa täytyy pitää kuitenkin vähintäänkin onnistuneena, sillä single nousi taannoin Suomen virallisella listalla aina sijalle 5 asti. Nimibiisi onkin taattua Incredible Nothingia, eli siivu on kovin Muse-henkisesti rullaava ja kertosäekeskeinen ralli, joka jää soimaan päähän nopeasti ja pysyvästi. Täkyraidaksi on valittu pari vuotta vanha Foolish On Her, joka alkaa ”normaalina” biisinä mutta lähtee loppupuolella kurottamaan kohti Kingston Wall henkisiä mystisyyksiä. Sinkun nimikipalettakin seesteisempi raita on jostain syystä jätetty pois albumilta, joten laadukasta materiaalia bändillä tuntuu riittävän yllin kyllin. Odotukset itse pitkäsoittoa kohtaan sen kun vain kasvavat.

Mika Roth

Kevin: Lakatut varpaankynnet

KHY Suomen Musiikki Oy
Siiderimainoksesta tutuksi tullut Neumannin säveltämä ja sanoittama Lakatut varpaankynnet yllättää positiivisesti – suomen kielihän sopii Kevinin suuhun yhtä hyvin kuin lapanen käteen tai kynsilakka varpaankynsiin. Kappale tuo mieleen 70-luvun iskelmällisen suomirockin helmet Dannystä Robiniin. Sounditkin ovat sopivan rupisesti retrot. Singlen toinen biisi O.W.B. (Outside World Bullshit) on myös mainio rykäisy, ja kielipoliittisesti tutumman kuuloista Keviniä. Biisin askeettinen svengi muistuttaa 60-luvun garagebändeistä, kuten The Sonics ja The Bush. Aikalaisverrokeista Kings Of Leonin tai Jetin tarttuva kaljapoppi liippaa likeltä. Ainakin meininkimielessä.

Marko Ylitalo

Louna: Oma

Tamperelaisen Louna Wideniuksen kolmen laulun debyyttijulkaisu esittelee persoonallisen äänen omaavan lahjakkaan laulaja-lauluntekijän. Louna vastaa laulamisen ja laulunkirjoittamisen lisäksi pianosta. Akustisvetoinen Puhua Sinun Kanssa liimaa korvan kaiuttimeen pitkälti juuri Lounan lauluäänen ansiosta, jota heleä kitaran näppäily tukee. Cooke Cityn taistolais- ja kabareehenkisesti keinahteleva pianopoppi uhkaa kuulostaa ajoittain liian otsakurtussa tehdyltä musiikilta, mutta onneksi toteutuksessa ei ole sorruttu yliyrittämisen puolelle. Hyvää Huomenta jatkaa kosketinvetoisesti hieman Kate Bushin hengessä. Molempia lauluja värittää oivaltavasti Tiina Lappalaisen tuuttaama saksofoni. Tutustumisen arvoinen tulokas, jonka seuraavia tekemisiä odottaa suurella mielenkiinnolla.

Marko Ylitalo

Shake: Remember

Levy-yhtiö
Suomen rokkiskenen superkokoonpanon Shaken toinen, singlen ja ep:n välimaastossa liikkuva, julkaisu jatkaa debyytti-ep:n viitoittamalla tiellä. Remember-kappaleessa taustoja luikauttelee Jonna Tervomaa, ja rauhallisen svengaavasti kulkeva duetto on tämän lätyn kohokohta. Milla Palovaaran käheän pidättelevä vokalisointi hallitsee jokaista levyn kolmea kappaletta. Ilman persoonallisen kuuloista vokalistia Shake menettäisi rutkasti omaperäisyyspisteitä, sillä The Friend I Never Had ja Have It Your Way eivät sävellyksellisesti juurikaan nouse harmaasta keskikastista.

Marko Ylitalo

Verso: No Harm Done

Musiikkikustannus Orjatori
Erittäin katu-uskottavan yhtiön nimissä singlensä julkaissut porilainen Verso perustettiin vasta vuoden 2004 lopulla, mutta bändin paketti kuulostaa jo erittäin valmiilta tällä ensimmäisellä singlellä. Verso, joka kuuluu lausua kuulemma muodossa vöörsou, soittaa melodista raskasta ja kovin melankolista metallia. Bändi nimeää vaikuttajikseen ison listan vaikuttavia nimiä joista etenkin Faith No More ja Anathema kuuluvat vahvasti lävitse. Kaippa bändin raskaasta keitoksesta voi In Flamesinkin löytää, mikäli vain haluaa. Sinkun kaksi biisiä ovat kumpikin tarttuvia, vaikkakin täysin samasta puusta veistettyjä. Tuotannosta, miksauksesta ja masteroinnista vastannut Häiriö Piirinen on toki saanut uutettua bändistä esiin sen parhaat puolet, mutta tämän sinkun perusteella Versolla on vielä matkaa taitettavana ennen kuin nousu mestaruus-sarjaan on mahdollinen. No Harm Done on kuitenkin lupaava ja mielenkiintoinen ensijulkaisu, joten jään mielenkiinnolla odottamaan bändin seuraavia askeleita.

Mika Roth

Lukukertoja: 10531