Instrumentaalia suomisoundia Kytäjältä

Parhaiten nykyään Sister Flosta tunnettujen muusikoiden Janne Lastumäki ja Jarno Alho instrumentaaliduo Kytäjä syntyi pari vuotta takaperin jo ennen kuin herrat alkoivat soittaa samassa yhtyeessä. Alunperinhän Jarno oli Flossa vain se salaperäinen kuudes jäsen, mutta Petri Nakarin keskittyessä Red Carpetiin astui Jarno toiseen kitaraan. Saman kaveripiirin yhtyeistä Kytäjä erottuu selkeästi jazzmaisemmalla hengellään ja instrumentaalisuudellaan, tosin aikaansaavien muusikoiden parissa kaikenlaisia projekteja on koko ajan vireillä myös niiden julkisuudessa näkyvien viritysten ohessa.

Kytäjä on asukasmäärältään pieni mutta alueeltaan laaja maanviljelysvaltainen seutu Hyvinkään kupeessa. Tunnetuinta paikassa on ehdottomasti Kytäjän kartano, mutta Jarnon Kytäjältä löytyy myös järvi, kirkko ja kyläkauppa joka on sekin nykyään kioski. Uusinta uutta oleva golfkenttä ei kuulu nuoruusaikojen muistoihin, mutta on hyväksytty jo osaksi Kytäjää. Jannelle Kytäjä oli mahtava paikka kasvaa, turvallinen ja rauhallinen.

- Jotain synkeää, joskus pelottavaakin ja jopa pahaa siellä myös on, ei vähiten kartanon ja sen historian takia. Nyt viimeisetkin siteet sinne ovat katkenneet, kun Jarnonkin väki myi mökin, jossa äänitykset alettiin. Golfkenttä -hässäkkä nyt viimeistään muutti paikan henkeä siinä määrin, että se Kytäjän vaihe elämästä on nyt konkretiassa ohi, mutta jatkaa sitten elämäänsä musiikissa.

Musiikillisesti Kytäjä on valittu herrojen yhtyeen nimeksi siis juuri kotiseutunostalgian vuoksi. Vaikka tiet ovat yhteisten Kytäjän-aikojen jälkeen johtaneet fyysisesti eri suuntiin, ei noina aikoina syntynyt musiikillinen yhteishenki ole kadonnut mihinkään. Erotessaan herrat sopivatkin, että kunhan kehitetään tarpeeksi hyvää musiikkia soittava yhtye, tulee sen nimeksi ehdottomasti Kytäjä. Janne kertoo yhtyeen syntyyn liittyneistä vaiheista:

- Jarnon kanssa ruvettiin tekemään aktiivisemmin taas kun se muutti koulunsa jälkeen Tampereelle ja jossain vaiheessa Jarno ehdotti äänitysretken tekoa mökille. Siitä sai alkunsa projekti, joka nyt alkaa muotoutua bändiksi. Kouluaikanaan Jarno puhui, että joskus kun ollaan isoja niin perustetaan se ultimaalinen yhteisen historiamme huipentuma, Kytäjä -yhtye, joka soittaa mahtavaa musaa. Tälle projektille se nimi sitten tuli luontevasti.

Kun Janne ja Jarno olivat pitäneet ensimmäiset sessiot Kytäjällä, oli musiikkityylin perusta luotu. Kun pian ilmestyvän debyytin äänityksiä on tehty kolmen vuoden aikana, voidaan puhua jo pitkään vireillä olleesta produktiosta.

Instrumentaalia proge-, jazz- ja tunnelmapopmaailmaa sekoittava musiikki juontaa omista suosikeista Love Recordsiin, mutta myös vanhaan jatsiin. Jannen puolelta keitokseen tulee Jarnon mukaan esimerkiksi erilaisia folk-artisteja. Jarno korostaa musiikin melodisuutta ja turhan jamittelun välttämistä. Tyhjänpäiväinen jammailu jätetään muille, Kytäjällä soitto on vahvasti suunniteltua, improvisaatiosta huolimatta. Harmonia ja melankolia ovat osuvia termejä, haettua epävireisyyttä annostellaan tarpeen mukaan. Jannen mukaan Kytäjän musiikkia kuvaavia adjektiiveja ovat maalainen, lämmin, suhiseva, huojuva, sydämellinen, peloton... Musiikin perustana on suomalainen progen, rockin, folkin, jazzin ja iskelmän sekamuoto.

- Ja tietty selkeällä pelimannimeiningillä, ei virtuoosisuuteen vaan kommunikaatioon, tunteen välitykseen pyrkien. Soundin luominen ja oman musikaalisen maailman rakentaminen meitä kiinnostaa ja siihen otetaan vaikutteita milloin mistäkin. Joku leimallinen suomisoundi on kyllä itselle tosi läheinen juttu.

Tunnelmaltaan Kytäjä voisi Jarnon mielestä sopia aikavälille 11-16 eli keskipäivä/iltapäivämusiikkia. Mitään muusikkomusaa tai tiluttelua Kytäjä ei Jarnon mukaan ole, koska melodisuus on niin vallitseva piirre. Janne on kuunnellut Kytäjän musiikkia usein iltaisin, mutta muutkin vuorokaudenajat toimivat yhtä lailla. Vuodenajoista molemmat mieltävät Kytäjän eniten kesä- ja syksymusiikiksi. Janne kuitenkin korostaa, että musiikki visualisoituu eri aikoina eri tavoin.

Muiden yhtyeidensä vaikutuksesta Kytäjään Jarno kertoo:

- Kaikesta soittamastaan musiikista oppii. Mutta Ehkä Kytäjässä käytetään enemmän kokeilevaa otetta. Biisejä tehdään eri järjestyksessä. Kun normaalisti tehdään melodiaa ensin, jää se Kytäjällä viimeiseksi osaseksi.

Janne näkee Kytäjässä enemmän Laitumen anything goes –asennetta ja improvisointia kuin Sister Flon kohtrolloidumpaa soittoa.

Osa biiseistä on syntynyt kun on keksitty idea rytmistä tai tunnelmasta. Sen jälkeen on alettu hakemaan melodiaa ja sointuja, jotka veisivät haluttuun suuntaan. Vaikka valtaosa soittimista (kitara, piano, tuulikellot, sämplerit, jne.) sujuu kaksikolta itseltään, on sessioissa käynyt myös vierailijoita puhallinosastoa vahvistamassa. Oboessa ja nokkahuilussa kuullaan Panu Sivosta, trumpetissa Antero Salosta. Kun keikoille lähdetään, on ajatuksena suunniteltu isoa orkesteria, jossa mukana olisi myös Panu sekä Sister Flon keikoillakin nähty fonisti Pena Luomakangas. Tämän hetken kaavailuissa Jarno soittaisi kitaraa, Janne koskettimia. Mukaan pitäisi saada vielä rumpali, basisti ja perkussionisti tai vaihtoehtoisesti kitaristia ja kosketinsoittajaa. Porukan pitäisi olla Jannen mielestä soitoltaan rohkea, että voitaisiin mennä oikein huolella sinne Kytäjän metsään. Soittajia yritetään etsiä hiukan Hansoovoice -meiningin ulkopuolelta, koska vaihtelu voisi virkistää. Iso ryhmä olisi siis kasassa kun Kytäjä astuu lauteille. Keikkoja varten pitäisi treenata ja nuotintaa ja sovittaa biisejä uusiksi, tietysti yhteisen bändin yhteensoiton harjoittelemisen lisäksi.

Pakotan herrat pohtimaan vaihtoehtoja kolmesta kotimaisesta instrumentaaliyhtyeestä, joiden keskuudesta Kytäjän pitäisi valita osuvin keikkaseura. Jarnon mielestä seuraksi sopisi ehkä Magyar Posse tai Nieminen ja Litmanen tai näiden sekoitus. Aavikon kanssa ei Jarnon mukaan paljon yhteistä ole. Janne peesaa Niemistä ja Litmasta, koska niiden jutusta tulee sellainen samanlainen vanhanajan viba kuin Kytäjästäkin.

- Toisaalta Magyar Possenkin musasta voin löytää jotain sielunsukulaisuutta, mutta ne on mun korvissa modernimman kuuloinen bändi. Kytäjää saa kutsua ja varmaan tullaankin kutsumaan retrobändiksi, mutta ei tämä kuitenkaan ihan Kula Shakeria ole, vaikka sekin on monelle ihan retroo retroo. Kategoriat on tyhmiä, mutta ei niistä päästä kyllä eroonkaan.

Nauhoituksia tehtiin pääasiassa Jannen kotona Helsingissä, mutta sessiot aloitettiin Kytäjällä. Kasiraituria ja kotikutoisuutta. Haluttuja soundeja on saatu aikaan perinteisten soittimien lisäksi puukalikoilla ja kattiloilla. Jousisoitinvaikutelma luotiin soittamalla kitaraa jousella. Jannen soittama intialainen viulu lisää eksotiikkaa yhteen kappaleeseen.

Kytäjä on instrumentaaliyhtye, koska molempien tekijöiden ajatus yhtyeestä ei sisältänyt varsinaista vokalisointia. Levyltäkin löytyy toki hivenen hoilausta, eikä lauluttomuus ollut mikään lähtökohta tai kynnyskysymys. Homma vain meni näin. Jos laulua olisi, ei se Jarnon mielikuvan mukaan olisi ainakaan mitään kaunista. Pikemminkin jokin möreä-ääninen blueslaulaja voisi sopia kuvaan. Jotain outoa, jotain mitä herrat ei itse osaa tehdä. Jannen mielestä laulu varastaisi ison roolin musiikissa, mutta mikään poissuljettu vaihtoehto ei ole, että jatkossa Kytäjässäkin olisi laulua. Jatkan saman ajatuskehitelmän parissa ja esitän ajatuksen, josko mahdolliset sanoitukset kulkisivat samoilla linjoilla kuin Jarnon Talo jonka pihalla pelto –levyllä. Jarno myöntää, että se olisi helppoa ja sopisi varmasti. Janne toteaa, että varmaankin yhdessä hoituisi sekin puoli.

- Varmaankin mietitään jotain omaa lähestymistapaa teksteihin tässä ennen pitkää, sillä joku syy siihen laulamiseen täytyy olla, muuten ollaan hiljaa vaan.

Kytäjän levyn julkaisee saksalainen Bone Voyage, joka tunnetaan 22-Pistepirkkojen levy-yhtiönä. Aikatauluna oli alustavasti syksy, mutta levy-yhtiön kiireistä johtuen julkaisu siirtyi ensi vuoden alkuun. Levy on ollut valmis jo puoli vuotta, joten siinä mielessä nopeakin toiminta olisi ollut mahdollista. Lähettämästään 30-40 promootiokappaleestaan Jarno kertoo, että palautetta on tullut vain parista Ruotsalaisesta ”alan firmasta” sekä Saksasta, jossa Pirkkojen manageri Quintus Kannegiesser diggaili levystä, esitteli levyä bändin jätkille ja homma johti sopimuksen allekirjoittamiseen. Päätös tuli Jarnon mukaan kuin salama kirkkaalta taivaalta ja hän pitääkin koko hommaa yhtä kovana juttuna Sister Flon festivaalikeikkojen kanssa, joissa homma oli hienoa, isoa ja erikoista.

Muista projekteista Kytäjän rinnalla Jarno kertoo, että Janne on lisäksi tekemässä omaa sooloa. Janne toteaa tuon homman etenevän omalla temmollaan, pikkuhiljaa. Sister Flo tekee uusia biisejä, joita on jo todella paljon. Myös Puumaja aktivoituu, tosin ilman omaan sooloonsa keskittyvää Samaeta. Pirteistä poppibiiseistä ollaan suuntaamassa hiukan synkempiin tunnelmiin. Laitumen levy on äänitetty, mutta sitäkin viivyttää ainakin Velin kiireet Red Carpetin kanssa, jolta tulee myös levy lähiaikoina.

Pohdimme Kytäjän kaltaisen kuuntelua vaativan musiikin elinkelpoisuutta nykyajan hektisessä, jatkuvaa uudistumista vaativassa hittiradiokulttuurissa. Jarno toivookin vain, että mahdollisimman moni tykästyisi Kytäjän ajattomaan musiikkiin. Rikastumista on silti varmaankin turha odottaa. Mutta kuka tietää? Se nähdään, kun levynjulkaisu koittaa...

Teksti: Ilkka Valpasvuo, kuvat Kytäjä