Arthur Kay (UK), Valkyrians ym.
20.08.2004
Yo-talo/Tampere
Oli mukava pitkästä aikaa suunnata perjantai-iltana Yo:lle ja huomata joutuvansa jonottamaan ihan tosissaan. Kesän hiljaiselon ja lähinnä metallihtavien keikkojen jälkeen illan viiden bändin skapunk –aiheinen kattaus kiinnosti. Ja mikäs siinä, kun esiintyjäkaarti oli todella hyvällä maulla valittu. Ja ennen kaikkea legendaarisen Arthur Kayn saaminen Tampereelle säväytti.
Lahtilähtöisellä Flippin’ Beans -nelikolla oli aika epäkiitollinen tehtävä; sekä rokki- että ska-elementtejä punkissaan hyödyntävä yhtye joutui lämmittelemään molempien tyylien kotimaan eturiviläisiä, Wastediä ja Valkyriansia. Jotenkin yhtyeen ska oli liian laiskaa ja rokkipunkittelupuoli taas aika peruskauraa. Tai sitten sitä vain oli liikaa ska-jamitustunnelmissa ja tiesi Wastedin aloittavan seuraavana. Tulee kyllä mentyä tsiigaamaan toistekin...
Wasted soitti järkevästi heti FB:n perään, jotta loppuilta voidaan pistää vain ska-tahtia. Uunituoreelta Heroes Amongst Thieves -albumilta soitetut pari biisiä iskivät parhaiten meikäläiselle Ville Rönkön ja kumppaneiden illan paahdosta. Etenkin Promises And Handshakes -biisi kuulosti meikän korvaan niin hyvältä, että rikkaammalla fiiliksellä olisi levy pitänyt samantein lunastaa. Mutta ei... Wasted pisti illan teemaan sopien myös hivenen ska-nyintää peliin, vaikka pääasiassa soitto pysyi melodisena rokkipaahtona. Illan tiukin veto!
Oli muuten jännää todeta, että eniten kuulosuojausta olisi tarvinnut deejiin settien aikana, joissain roudausväleissä DJ Skrewface päästeli levyistään rytmejä sen verran rouheilla volyymeillä että joutui pakenemaan baarin puolelle.
Tässä vaiheessa alkoi olla jo ihan valmis kunnon ska-humppaan, mutta ensin ulkomaan vieras herra Arthur Kay esitti akustisen kitaran kanssa protestilauluja. Ihan passelia, mutta eihän ihmiset tätä varten olleet vetäneet henkseleitä päälleen. Joten voi sanoa illan todellisten bileiden alkaneen vasta Evilsonsin alettu paahtamaan tiukkaa ska-punkkiaan. Setti oli aika samaa kaavaa kuin kesällä My Own Summerissa, kuultiin niin Guns Of Brixtonia kuin Runawaytä ja tietty omaa matskua. Liikettä oli kiitettävästi, siitä iso kiitos.
Evilsonsin punkittelu jäi silti nopeasti mielestä kun Helsinkiläinen Valkyrians aloitti perinteisemmän ska-nykimisensä. Viisikon ulkonäkö kertoi jo meniningistä; henkseliä, hattua, aurinkolasia, pulisonkia... Mr. Moonheadin koskettimilla, Big Dealin ja Letku-Leroyn rytmeillä ja Gladiatorin nykivällä kitaralla juokseva ska oli illan selkeä tanssihuipennus; harvemmin sitä näkee täpötäyden Yo-salillisen, jossa ihan jokainen jamittaa. Angsterin poseeravalla liikkeellä ja yleisön mukaan ottavalla mikrofoneilulla johtama Valkyrians sai tämänkin ihmeen aikaan. Vuoden parhaita tanssinykimisiä ilman muuta. Vielä kun keikan loppuun lavalle saatiin Arthur ja trumpetin ja fonin muodostama rytmiryhmä, oli meininki jo jotain ainutlaatuista. Ei tietenkään sama kuin jos herra olisi paikalla The Originalsin kanssa, mutta kun lavalla oli samaan aikaan kotimaisen ska-kentän kovimpia tekijöitä, niin meno oli nannaa. Valkyrians oli treenannut Arthurin matskua kuutisen biisiä ja ainakin sellaisia klassisia vetoja kuultiin kuin Ska Wars ja Bad Guy. Ja jalat nousi...
Illan vetovoimasta kertonee paljon jo se että paikalle oli vääntäytynyt useampi kaveri jopa kainalosauvoilla. Paikalle siis tultiin vaikka jalat poikki!
Ilkka Valpasvuo
