Mental Alaska – Soitetaan pahuus pois...

Jos olet liikkunut Tampereen musiikkielämässä, olet saattanut joskus törmätä tapahtumia järjestävään kollektiiviin nimeltä Mental Alaska. Tämän aktiivisen toimijan tapahtumiin on itse tullut luotua sellainen ”takuuvarmasti jotain peruskamasta poikkeavaa, mutta yleensä positiivisesti yllättävää” –mentaliteetti ja tapaankin säännöllisesti suunnata vaikkapa Telakalle silloin, kun ohjelmatiedoissa seisoo lyhyesti Mental Alaska. Koska varmasti muitakin kuin itseäni kiinnostaa, mitä ja ketä on kaiken takana, ja etenkin miksi, otin yhteyden aktiivisiin kollektiivilaisiin Arttu Partiseen ja Janne Laurilaan sähköpostini välityksellä. Eli kertokaahan herrat, mitä arktiseen mielentilaanne kuuluu?

Janne: - Menee kun ei moiti.

Arttu: - Aika matalalentoa on ollut. Ylikuormittumista. Mutta kuitenkin aika mahtavaa tavallaan. Ja horoskoopissakin oli jotain jonkun suuren muutoskauden alkamisesta tai loppumisesta, en muista kummasta oli kyse.

Mental Alaska -kollektiivi järjestää siis tapahtumia, lisäksi se kuuluu tamperelaisessa Radio Moreenissa ja sen on sanottu omistautuvan postrockille, folkille ja psykedelialle. Nimensä puolesta kyseessä on henkinen tila. Mutta millainen henkinen tila Alaska sitten lopulta on?

Janne: - Mental Alaska ei oo mun mielestä omistautunut millekään erityiselle jutulle, vaan aika spontaanisti sinkoillaan omien impulssien mukaan. Alaska on henkisenä tilana iso aukea, missä jääräillään.

Arttu: - Mulle se on aina ollu semmonen Shangri-La -tyyppinen paikka. Juu jutuille ei todellakaan olla omistauduttu. Aluksihan se oli tavallaan melkoista sikailu-elitismiä, että järkättiin vaan semmosia bändejä mistä itse tykättiin, mutta sittemmin on vähän löysätty tuossa suhteessa. Vaikka ei ehkä pitäisi. Ja sitten toisaalta itsekin on muuttunut avarakatseisemmaksi. Semmoisesta "erikoisuuden" velvoitteesta on onneksi päästy eroon aika hyvin. Joo joo, tästähän vois mennä semmoseen "erikoinen" - "tavallinen" –kehään, että tavallisuus onkin nykyään erikoista - mitä väliä?! Pyrkimys on eroon käsitteellistämisestä ja analysoinnista. Niitten ulkopuolella toimitaan. Ei vastaan, vaan ulkopuolella.

Se on ollut aivan hullun tärkeää, että me ollaan Telakalla saatu rellestää siten että molemmat osapuolet vielä jopa hyötyy siitä. Sunnuntait on aina vapaita keikkapäiviä kun muut ei mitään silloin järjestä. Ja sitten ei olla lähetty siihen että pitäisi säännöllisesti olla juhlat. Happeninki järjestetään vaan sillon jos jotain mahtavaa on mielessä. Muutaman kerran yritettiin ensin lauantaina, mutta sehän oli ihan helevettiä kun ihmiset vaan halus kiskoa kaljaa ja toiset siinä rimpuili ja improvisoi vieressä. Ei toiminut yhtään. Nyt sunnuntaisin on aina ihan oma maaginen juttu, keskimäärin 60-70 ihmistä vähintään ilmaantuu yleensä paikalle, mikä on mun mielestä kyllä ihan hieno homma.

Kuuluko Alaskan alaisuuteen muuta toimintaa kuin tapahtumanjärjestys ja radiotoiminta? Miten esimerkiksi levy-yhtiö Lallallal liittyy Mental Alaskaan?

- LAL LAL LAL ei ole suorassa yhteydessä alaskalaisiin, mutta erittäin läheinen ystävä tai ehkä joku semmonen sukurutsattu sukulainen. Samanhenkistä menoa ja osittain samoja jamppoja puikoissa. Ei me kai muuta toimintaa olla harrastettu. Jotain jupinaa on joskus ollut taidenäyttelystä mutta se on kai kuopattu.

Mitkä ovat toimintanne teesit? Omien juttujen tekeminen, mielenkiintoisen musiikin esiintuominen, kulttuurielämän rikastuttaminen...Oletteko kilahtaneet "oman luomuksen" vaalimiseen, kuten esimerkiksi allekirjoittanut toimittaja Desibeliin?

Janne: - Jatkuva innostuminen on lähtökohta, eli jos yhtään ressaa tai ei huvita niin ei paljon kannata. Semmosia keikkoja mitä haluaisi itse nähdä tai ajattelisi olevan "tarpeellisia" pyritään järjestämään. Kauhia hehkutus kuuluu tietysti asiaan.

Arttu: - Jep, älytön intoilu. Semmoseen pyrin ainakin itse, että musiikin kautta voisi jotenkin ihmisiin tarttua edes hippusia semmosesta intuitiivisemmasta elämisen tavasta. Soitetaan pahuus pois. Yleensä se menee niin että minä ja Janne hehkutetaan ja tanssitaan lipunmyyntitiskin takana. Ja Janne huutelee humoristisia välikommentteja bändeille.

Ovil Bianca/Ninetynine


Mistä lähtien voidaan lukea historiaa kollektiivin toiminnalle ja mistä innostus toimintaan sikisi?

Arttu: - Joskus muinoin (97-98) meillä oli Tampereella aivan loistava klubi kun Holy Melancholy. Sunnuntaisin soitettiin mahdollisimman surullista musiikkia. Homma toimikin sitten jopa liiankin hyvin, paikalla oli tosi vähän ihmisiä aina ja ihan erittäin mahtavan ankea meininki. Siihen se sitten aina päätyi että surkeassa humalassa luukutettiin Tapio Rautavaaraa itku silmässä. Homma sitten hiipui pois ja sitten keksittiin että nyt loppui murjotus perhana ja yksi yö vietettiin asiaa pähkäillen ja sitten aamuyöstä pulpahti suusta ulos että "Mental Alaska". Ja siinähän se sitten oli. Telakka innostui asiasta ihan välittömästi ja siitä saakka Alaska on sijainnut siellä. Toukokuussa '99 oli ensimmäinen kerta ja sitten heinäkuussa seuraavan kerran. Ekalla klubilla oli Kiila ja 6milczy5, tokalla kerralla Janne Laurilan soolo, Ektroverde ja sitten Es teki semmosen monien kaiuttimien ja tanssijoitten viritelmän kolmanteen kerrokseen. Sittemmin, itse asiassa tänä syksynä Holy Melancholy aktivoitiin uudelleen, Telakalla. Kunnolliselle rypemiselle on aina tarvetta. Huomattiin muuten joskus myös että jossain Kanadan turistikeskuksen tms. sivuilla on linkki Mental Alaskan sivuille, heh.

Millaisella porukalla hommaa pyöritetään?

Arttu: - Alunperin meitä oli minä ja Jussi Rintala ja Tomas Regan. Sitten Jussi lähti maailmalle (toimii nykyään meidän webmasterina kuitenkin) ja Tomas johki muihin sfääreihin. Klubi -jutun osalta vastuuhenkilöitä tällä hetkellä ollaan minä ja Laurilan Janne. Ja sitten Jan Anderzen (Kemialliset Ystävät) usein jeesaa soittelemalla psyke-folkkia levyltä ja myymällä lippuja. Radioporukka on vaihdellut enemmän, studioon on raahailtu ties mitä hippejä Tampereelta ja Helsingistä ja muualtakin. Ja Toni Laakso on muutamaan otteeseen viritellyt Radio Mental Alaskan Helsinkiinkin, Stadian radioprojektien yhteyteen.

Millainen on Radio Moreenin show? Vanhojen soittolistojen mukaan ainakin kaikkea hämyä, mahdollisesti tulevia staroja, erikoisuuksia, livevierailuja? Tai kuten ohjelmasta sanotaan: Musiikkia, jota kenties muualla ette kuule. Onko kaikki niin sanottua teostovapaata materiaalia?

Arttu: - Ihan mitä sattuu soitellaan kyllä. Riippuu siitä ketä on studiossa. Aika paljon tulee vanhaa psykedeliaa ja sitten psykedeelistä folkkia ja epämääräisiä pienkustanteita. Ja aina jos minä olen itse paikalla niin jotain iskelmiäkin. Jazzia ei yleensä luukuteta kun sitä varten minulla on toinen ohjelma Moreenilla. "Remiksaamistakin" harrastetaan jos innostutaan, useampia levyjä yhtäaikaa soimaan ja sitten ulistaan sinne sekaan jotain ja silleen. Meiltä on toivottu journalistista syvyyttä lisää, enpä tiedä olemmeko sitä saaneet luotua. Kyllä biiseistä Gramexit maksellaan, usein on hihitelty että jos massit yhtään oikeaan osoitteeseen päätyy, niin hauskoja yllätyksiä on varmaan monet kokeneet, sen verran kummallisia levyjä ollaan ajoittain soiteltu.

Studiolivemusisointia pyrimme järjestämään aina kun mahdollista, viime aikoina vähemmän. Viime vuonna oli yksi sellainen show, missä yksi tyyppi soitteli levyjä studiopöydän ääressä ja samaan aikaan seinän takana kolme tyyppiä soitteli sahaa, leluruohonleikkuria, huilua, brio-helistintä ja kaikenlaista, ja sitten tämä studiovelho miksaili näitä kaikkia sekaisin keskenään. Eikä mitään spiikkejä ollut. Enemmän tällaista meininkiä, yliopistoradio on aika mahtava resurssi, mutta menee kyllä Tampereella jotenkin pahasti hukkaan. Mahdollisuuksia olisi vaikka mihin.

Mitkä ovat olleet koko toiminnan huippuhetkiä?

Janne: - Jotkut isommista kemuista on olleet hienoja, Jackie O Motherfucker, Rauhanorkesterin keikka missä hampaita irtoili, Acid Mothers -basistin soolokeikka, Micragirls, sisar- ja serkusklubien syntymiset ja tapahtumiset muualla. Lippujen myynti humalassa.

Arttu: - Monen kerroksen hipat, ns. folk-festit on olleet aika huikeita. Samoin Jackie-O Motherfucker oli aivan mielen räjäyttävää menoa, aivan mahtavaa. Tosiaan kun Acid Mothers Templen Kawabata Makoto soitti soolokeikan ykköskerroksessa niin meikäläinen istui silloin just saunassa, aivan neroa kun koko talo alkoi tärisemään ja ajattelin että nyt sitä mennään kotiin sitten tuonne ylös jonnekin. Kun tulin alas niin jopas oli porukka kadonnut, pari tyyppiä siellä vielä oli jäljelläkin. Mental Alaska -kiertue oli myös upea homma, käytiin Helsingissä Potlatchin vieraana, Jyväskylässä vierailimme Huoneistossa ja Porissa Tulva -klubilla. Ja sitten ne kaikki alkuaikojen Alaskat on aivan erityisen rakkaita. Se oli aivan ihanaa aikaa.

Mikä on ollut kamalinta?

Janne: - Not Ensemble 2.

Arttu: - Kyllä itse melkein pitää pahimmaksi hetkeksi pitää nostaa Mental Alaskan Kotkan visiitti...Voi hyvänen aika mitä touhua. Kyllähän sitä sitten vanhempana voi ehkä tälle naureskella ja romantisoida underground -touhuna mutta silloin ei kyllä naurattanut. Ihme että selvittiin kaupungista ulos ehjin nahoin, ilman vihaisen väkijoukon saattuetta.

Rahoittaako toiminta itsensä vai voidaanko puhua "itsensä toteuttamisesta"? Eli harrasteesta.

Janne: - Arttu taitaa olla talousasioista paremmin perillä, mutta kyllä me aika lailla plusmiinusnollassa pyöritään, eiks?

Arttu: - Me saadaan tietty osa lipputuloista Telakalta ja kaikki rahat menee aina orkestereille, itse ei napsita mitään. Radio-ohjelmasta meille ihme kyllä maksetaan jonkin verran niin siitä saa mukavat riskikassat tähän touhuun, esim. just tuon huikean Jackie-O-Motherfucker -kiertueen tappioita on paikkailtu näillä rahikoilla.

Toukokuussa järjestetyillä Folk Festeillä ainakin silmiin- ja korviinpistävintä oli koko iltaman jatkunut letkeä tunnelma ja upeat esiintyjät. Mitä itse olette mieltä kyseisen tapahtuman onnistumisesta, sujuiko kaikki suunnitellusti?

Janne: - Joo joo, ihan loistavasti.

Arttu: - Juu, meni itse asiassa ihan jopa yli odotusten. Oma hermoromahdus vaan pääsi yllättämään pahasti, en osannut ennakoida mokomaa, piti lähteä kesken pois.

Missä kaikkialla voi tulevaisuudessa törmätä Mental Alaska –sanapariin? Levytuotoksia, lehtiä, saappaanheittokisoja, omaa valtiota..?

Janne: - Kaikkea tuota, ja koulukalentereita ja teepaitoja ja tatuointeja. Mun henkilökohtainen ambitio on järjestää joskus Savulohirock, missä yhdistellään herkulliset kalaruoat ja rytmikäs menomusiikki, mutten tiedä liittyykö se mitenkään Mental Alaskaan.

Arttu: - Semmosta olen visioinu että ehkä ulkoilmaan, luontoon ja vaikkapa vallattuihin taloihin. Kaikkee tämmöstä hippi-utopiaa niinku.

Mikä on ollut Mentalin loppua kohti kuluvan vuoden kohokohta vai onko se vasta tulossa?

Janne: - Kukkiva Poliisi ja Risto! Niitä on helvetin vaikea ylittää, trust me.

Arttu: - Jep, Kukkiva Poliisi oli aivan mahtava!! Ja Ninetyninekin kerrassaan ihana.

Miten Arttu näet Mentalin nykyhetken ja mitä kehittämistä konseptissa mielestäsi on?

- Jotenkin pitäisi taas päästä semmosesta keikan tuijottamisesta pois. Rokkibändeillä on jo omat fooruminsa ja leikkikenttänsä. Haikeudella muistelen alkuaikojen viritelmiä, spontaania ja pienimuotoista tapahtuman tuntua. Nyt ollaan semmostakin kokeiltu että Mental Alaska järjestetään Klubilla sitten jos on tommosia jotain isompia viritelmiä, kuten nyt esimerkiksi tänä syksynä belgialainen Ovil Bianca ja australialaiset Love Of Diagrams ja Baseball. Niin että sitten Telakalla olis maanläheisemmät jutut. Ongelma on vaan siinä, että Telakka on pistänyt sen verran tiukat lipunhinnat kehiin kun meidän suosio on kasvanut, että tämä hankaloittaa meidän toimintaa. Ei pystytä enää järjestämään pieniä tapahtumia kun sitten ihmiset ei tulekaan paikalle. Tämän takia pitää sitten ohjelmistoon aina jotain isoja nimiä hankkia. Ja sitten oltaisiin aivan eksyksissä, ei meidän niihin kehiin pitäisi lähteä ollenkaan, niillä on jo omat maailmansa. Ehkä pitäisi jonkinlainen työnseisaus pistää pystyyn. Kun ei kuitenkaan malta koko hommaa kuopata, vaikka muutaman kerran siltä on tuntunutkin. Tästä syystä olaan järjestetty jo kahdet hautajaiset...meitä on syytetty markkinatemppuilusta tuon takia. Mutta ne on olleet lähinnä semmosia vertauskuvallisia hautajaisia, eroon vanhoista, mietitään asiat uudelleen.

Onhan tässä ollut aika älyttömän onnistuneita tapahtumia, kuten taannoinen Marsu on Paras -klubin visiitti, mutta kyllä kuitenkin sitten vasta olisin todella tyytyväinen jos vastaavat ihmismäärät saataisiin liikkeelle silloinkin kun on jotain härömpää ohjelmaa. Hiukan ollaan siis koitettu pyristellä poispäin rokkijutuista, mutta pitkä matka meillä vielä on. Äskettäin kun järkättiin kovinkin taiteellisesti kunnianhimoinen Mental Alaska niin paikalla oli sitten 8 (!!!) maksanutta asiakasta. Mutta niin se kai menee. Pakko vaan jaksaa yrittää.

Keep up the good fight.

Alaskan tapahtumia kannattaa käydä tsekkaamassa niin kotisivuilta kuin vaikkapa Telakan ja Klubin sivuilta. Radio Mental Alaska kuuluu Radio Moreenissa Tampereella ja lähiympäristössä maanantaisin kello 19.00-19.30, eli vääntäkää nipukat 98,4 megahertziin tuolloin, jos kiinnostus heräsi.

Ilkka Valpasvuo