M, eli Minja Koski, on viettänyt kiireisen vuosikymmenen. Vuoden 2017 soolodebyyttialbumi Tehtaantyttö avasi tien, joka on tuonut ahkeran tekijän nyt jo viidennen uudesta musiikista koostuvan studioalbumin luokse. Tyyli ja musiikin linjaukset ovat muuntuneet levy levyltä, mutta kaikkea on leimannut aina artistin tapa yhdistää orgaanista ja teollista. Musta enkeli -levy on tavallaan kaiken tähän mennessä kuullun yhdistelmä – sekä luonnollisesti taas jotain hivenen uutta.
Aloitetaan otsikosta ja kansikuvasta. Kuka on Musta enkeli? Kansikuvahan antaa jo vihiä, samoin kuin avauskappale Musta enkeli.
- Omistin albumin koiralleni Rievulle, joka kuoli marraskuussa. Riepu oli mustaturkkinen elämänkumppanini yli 12 vuoden ajan.
Kuunnellessani albumia minulle tuli tunne, että summaat uraasi tähän asti. Kuulin viitteitä niin Tehtaantyttöön, kuin Punaiseen oveen ja Lauluja 1960-luvulta -coveralbumikin viivähti mielessä. Kuinka itse näet uuden levyn rakenteet ja sukulaissuhteet sitä edeltäneisiin?
- Ajattelen että jokainen albumi on ollut luonteva jatkumo edelliselle. Musta enkeli jatkaa siitä mihin Mustarastaat tulivat jäi. Tämän albumin kohdalla jonkinlaisena otsikkona tai ohjenuorana toimi ilmaisu memento mori, eli muista kuolevaisuutesi, joten ajattelin millaisen kokonaisuuden haluan tehdä, jos tämä jää viimeiseksi albumiksi. Eli olet kyllä ehdottomasti oikeilla jäljillä tuon summauksen suhteen. Toivottavasti tämä ei kuitenkaan jää viimeiseksi.
Uuden albumin ensimmäiseksi sinkuksi valittiin On keskityttävä eläviin. Biisin äänikenttä on kiehtovan moninainen ja periaatteessa samaan aikaan artistille ominainen ja taas hivenen erilainen. Mitä soittimia kappaleella on mukana ja ketkä niitä soittivat?
- Lauloin, soitin saksofonia ja Casio SA-10 -kosketinta. Rumpuja soitti Miikka Ahlman, sähköbassoa Simo Saukkola ja akustista kitaraa Joni Rajamäki.
Eikä enempää tarvittu, sillä biisin poljento ja kulku ovat kohdillaan. Ihastuin kovasti myös Uutta ystävää etsiessäni biisiin, joka on todella kuumeisesti rytmillään kulkeva kappale. Arviossa nostin esiin drum'n'bassinkin, niin nopeasta menosta on rytmitasolla kyse. Kuinka kappale päätyi tähän muotoon ja mistä sait mahdollisesti vaikutteita siihen?
- Sanat ja melodia syntyivät kävellessäni Rievun kanssa useamman päivän samaa tiettyä ympyrälenkkiä. Ajattelin sellaisia ihmisiä menneisyydestä, joiden elämä oli lähtenyt jossain vaiheessa luisumaan pois raiteiltaan. Tekstissä ja sen rytmissä oli eteenpäin menevä poljento ja pyysin rumpaliani/tuottajaani äänittämään ja lähettämään minulle rytmiloopin, jota hän joskus kuulleni oli soittanut bongorummuilla. Sitten sävelsin ja äänitin biisin rytmiloopin päälle. Sitten palloteltiin tuottajan kanssa yhdessä rakennetta ja lopullinen sovitus muodostui treeneissä yhdessä bändin kanssa soittaessa. Rumpuraita äänitettiin aivan lopuksi ja siinä oli sellaista hyvää The Prodigy henkeä.
Kyllä, en arvannut itse asiassa sanoa The Prodigyn nimeä ääneen ensin, mutta sekin sieltä löytyy. Kappale kiertää ja kiertää, menemättä kuitenkaan solmuun tai kiristymättä liiaksi.
Tuosta laventaen voisi löytää myös linjoja koko albumiin. Musta enkeli on kokonaisuutena yhtäältä hurjan rytmivetoinen ja toisaalta taas hauraan kaunis, luonnollinen. Miten eri puolet hahmottuivat suunnitteluvaiheessa?
- Kun aloitin säveltämisprosessin ajattelin orgaanisten ja teollisten maisemien ja maailmojen yhdistämistä. Minua kiinnosti ihmisen luontoon jättämät jäljet ja miten niistä tulee osa maisemaa. Katselin esimerkiksi kuvia Tsernobylista, jossa kasvillisuus on vallannut niille sijoilleen jääneet voimalaitosrakenteet. Albumin tekemisen varrella tulleet elämäntilanteet ja Rievun kuolema veivät albumia tiettyihin suuntiin. Myös Antti Sepposen ottama kansikuva vaikutti lopputulokseen.
Albumin synkin hetki on mielestäni Missä on sairaala, jonka tulkitsen hajoavan mielen kuvaukseksi. Peilikuvissa vilahtelee monia asioita, vihjeitä? Saksofonin muutama nuotti kääntää kuitenkin kappaleen yhden tason edes hiukan valoisammaksi. Miksi halusit näin selvästi muista erottuvan raidan mukaan levylle?
- Ajattelen että Missä on sairaala? on Uutta ystävää etsiessäni ja Pieni ihme biisien kaveri. Äänitin demon ja tuottajani oli sitä mieltä että demoni/tuotantoni palvelee kappaletta parhaiten sellaisenaan, joten hirveästi siihen ei sitten enää koskettu.
Joukosta esiin pistää myös levyn sulkeva Suuri hirvi -instrumentaali, joka on tavallaan kuin outro. Kaunis saattaja ja erittäin upea hetki. Kuullaanko siinä oikeita puhaltimia ja voitko avata hieman hienon tuokion syntyhistoriaa?
- Halusin säveltää hymnin kolmelle huilulle. Huilu on ensimmäinen instrumenttini, joten on luontevaa säveltää myös sillä. Äänitin ensin melodian ja sille sitten kaveriksi kaksi muuta raitaa. Ajattelin sen myös itse haikean kauniiksi saattajaksi ja siksi se sopi hyvin albumin lopetusraidaksi.
Niin, jos levy summaa kaiken on hyvä palata myös ensimmäiseen instrumenttiin. M esiintyy vahvan livebändin kera ja he soittivat myös suurimmalla osalla albumin kappaleista. Ainoastaan Missä on sairaala? ja Suuri hirvi pistettiin purkkiin ilman bändille sovitettuja osuuksia.
Ketkä muodostavat yhtyeesi ja oliko mukana vierailijoita?
- Levyllä soittivat Miikka Ahlman, Aleksi Kaufmann, Jussi-Pekka Parviainen, Joni Rajamäki, Simo Saukkola, sekä vierailevat muusikot Benjamin Kaufmann ja Anette Grevberg.
Bändin soundi on vahva niin studiossa kuin keikoillakin ja uusia biisejä tullaan työstämään livekuntoon. Missä on sairaala? -raitakin tulee saamaan elävän bändin ympärilleen, ja pientä hiontaa tapahtuu aina. Mitä uusista kappaleista olette jo ehtineet soittaa keikoilla?
- Keikoilla on tullut soitettua albumin kahta ensimmäistä singleä, eli On keskityttävä eläviin ja Elämä kiitää.
Uudet kappaleet ovat kuuleman mukaan saaneet hyvän vastaanoton ja mikä tärkeintä: niitä on kiva soittaa. Teksteissäsi muistot ja muistaminen nousevat usein esiin. Kuinka luotettavaksi lasket muistin ja pitääkö muistin toisaalta olla täysin paikkansapitävä?
- Vaikka monesti todellisuus onkin tarua ihmeellisempää, käytän biiseissäni myös mielikuvitusta. Muistin ja muiston ei siis tarvitse olla paikkansapitäviä.
Mielikuvitus on ihmisen suuri voimavara ja olet mielestäni kehittynyt vakaasti myös tekstittäjänä. Oletko harkinnut ilmaisusi laajentamista kirjalliselle puolelle? Levysihän ovat tavallaan novellikokoelmia, joissa lyhyitä tarinoita ja maailmoja luodaan.
- Olen sellaisesta välillä haaveillut. Toistaiseksi kuitenkaan aikaa ei ole löytynyt. Ehkä kuitenkin vielä joskus.
Syksy jatkuu keikkaillen, mutta niiden lisäksi tapahtuu toki muutakin.
- Sami Sänpäkkilän kanssa kuvattiin musiikkivideo On keskityttävä eläviin -kappaleeseen, joten sellainenkin on tulossa.
Lopuksi sana on vielä vapaa, eli jos jotain jäi kertomatta niin nyt olisi se aika.