Meriranta – terapeuttinen sielunpesu ja päiväkirjaprojekti

Meriranta on uusi sooloprojekti, jolla HXA-nimenkin alla aiemmin ensiluokkaista musiikkia luonut tekijä halusi saavuttaa jotain uutta. Idea ei ollut niinkään katkoa siteitä menneeseen, kuin ennemminkin luoda materiaalia uudesta kulmasta. Suomenkieliset lyriikat olivat jo itsessään uusi aluevaltaus, mutta myös sävelten, soundien ja etenkin sovitusten saralla rikottiin uutta tannerta. Meriranta-projektin Kylmät sormet -debyyttijulkaisu onkin siinä määrin kiinnostava tapaus, että oli aiheellista jututtaa itse tekijää.

Aloitetaan ihan alusta. Mitä haluat Meriranta-projektilla saavuttaa?

- Tämä on oikeastaan luontaista jatkumoa muulle tekemiselleni, mutta samalla vähän terapeuttinen sielunpesu ja päiväkirjaprojekti.

Olet myös tuttu tekijä Desibeli.netissä monesti aikoinaan esillä olleesta Slideshaker-yhtyeestä. Joka tosin on ollut jo pitkään hiljainen, mistä kumpusi halu palata musiikkikentille?

- Ajauduin uudestaan musiikin pariin poikani DJ Noofin elektronisen musiikin kautta. Olen ollut siinä mukana tuottajan, miksaajan ja masteroijan roolissa.

Niin olet itsekin julkaissut modernimpaa elektronista materiaalia?

- Muutama vuosi sitten aloin kiinnostua modernin elektronisen tuotannon ja rockin yhdistämisestä, ja siitä syntyi HXA. Siinä jokainen kappale saa oikeastaan etsiä oman ilmaisunsa vaihtoehtomusiikin eri laidoilta. Olen aina ollut kova UNKLE / James Lavelle -fani ja halusin rakentaa vähän tuottajalevyhenkisen kokonaisuuden.

Meriranta sai alkunsa vuonna 2025 ja alku yllätti myös artistin itsensä.

- Kohtasin suuria tunteita, joita en oikein osannut käsitellä. Tällä kertaa kyse ei ollut rakkaudesta tai menetyksestä vaan puhtaasti kateudesta.

- Kuulin sukulaisneidon laulavan biisileirillä tehtyä kappaletta ja jotenkin hajosin siihen paikkaan sen raa'an lahjakkuuden edessä. Muutamaa päivää myöhemmin päässä alkoi pyöriä lyriikanpätkiä ja tunnelmia, ja pian pianon äärellä syntyivät Aura upgraden ensimmäiset versiot.

Nopeasti Meriranta huomasi suomeksi kirjoittamisen olevan hauskaa, vaikka se vaati enemmän kuin englanniksi kirjoittaminen. Äidinkielellä kirjoittaessa tekstin takana pitäisi pystyä seisomaan ihan eri tavalla, mikä nostaa tietysti rimaa.

Esikoissinkkusi saapui Desibeli.netin toimitukseen kahden biisin mittaisena C-kasettina. Miksi juuri tämä formaatti? Onko kyse nostalgiasta, taloudellisesta ratkaisusta, vai jostain aivan muusta? C-kasetti on kyllä formaattina aika hieno...

- Tämä C-kasetti on oikeastaan fyysinen vastaliike kaikelle AI-, digi- ja streaming-musiikille – ja ajatukselle musiikista jonkinlaisena lainana tai käyttöoikeutena. Kasetti on myös kiinnostava formaatti ja sopivan kokoinen ja hintainen fyysinen julkaisu kahden biisin kokonaisuudelle.

Sinkun virallinen kappale Kylmät sormet käynnistyy rosoisella ja hienosti soivalla kitaralla, uuden aallon rockin henkiessä mielestäni niskaan. Miten biisin muoto valikoitui tällaiseksi uusvanhaksi synakitarapoprockiksi?

- Tarkkoja havaintoja. Merirannan soundissa on tässä vaiheessa tietty arsenaali, jolla pyrin tuottamaan biisejä. Pääelementtejä ovat esimerkiksi mummon vanha Casio PT-1, sähkökitara ja piano. Tuotannollisesti mukana kulkee orgaaninen rock-soundi sekä ripaus DnB-estetiikkaa rytmi- ja basso-osastolla.

Tärkeäksi nousevat myös biisin orgaanisuus ja tuotannon modernius, jotka eivät sulje toisiaan pois yhtälöstä. Teksti on monitulkintainen, eikä artisti halua avata lyriikoiden merkityksiä. Aika sentään paljastetaan osittain.

- Tämä on jälkikäteen päiväkirjoitettu tarina kesäöisiltä Kuopion keskustan rännikaduilta.

B-puolen bonusraita Aura upgrade on muodoltaan vaikeaselkoisempi. Teksti on kuin runoutta, koskettimet kuljettavat kaunista teemaa ja kaiku kertoo tilojen olevan valtaisia. Miten itse kuvailisit biisin musiikillista avaruutta? Draamaa ainakin riittää.

- Kyllä tässä lähdettiin tosiaan purkamaan sellaista kyborgista epätodellista ahdistusta soundiksi ja sanoiksi. Pientä epätoivoa ja toivonkipinää. Ristiriitaa.

Kiistatta ristiriita löytyy, mutta teksti vastaa äänten luomaan haasteeseen. Lyriikka on mielestäni yhtäältä kauniin elokuvamainen ja toisaalta taas raastavan painajaismainen tarina, jossa kertoja on tai ainakin kokee olevansa robottimainen vaeltaja. Onko Blade Runnerin maailma mahdollisesti yksi vaikutin, vai mistä näin kumma tarina kumpusi?

- Nyt kun sanot, niin ehdottomasti sellainen cyberdystopinen tunnelma on lähellä sydäntä ja välillä pääsee valloilleen. Myös esimerkiksi Westworldin tunnelmat ja teemat ovat vaikuttaneet tähän maailmaan.

Meriranta on tarinana vasta alussa. Kaksi biisiä on nyt julkaistu ja kuuleman mukaan jo viisi muutakin on 99-prosenttisesti valmiina. Niiden lisäksi muita aihioita on sävellys- tai demoiluvaiheessa. Materiaali luodaan täysin DIY-hengellä, kaiken hoituessa hartiapankilla säveltämisestä tuotantoon, äänityksiin, miksaukseen ja masterointiin.

- Toki pojalta Nooalta kyselen välillä vinkkejä sävellykseen, jos ajaudun umpikujaan.

Keikkaileeko Meriranta ja jos niin missä muodossa?

- Mahdollisesti tulevaisuudessa. Ainakin rumpali pitäisi ottaa mukaan, ja ehkä parin kolmen hengen kokoonpano olisi sopiva aluksi. Biisit voisi sinällään sovittaa vaikka puhtaalle rockbändille, eli tämäkin on vielä aika avoinna. Odottelen kuitenkin ensin riittävän biisimateriaalin valmistumista ja keskitän luovan energiani siihen.

Olet myös HXA-projektin takana. HXA on myös julkaissut kuluvana vuonna jo kaksi sinkkua, onko reilun kahden vuoden takainen Smoke Trails -albumi saamassa jatkoa?

- En ole vielä päättänyt, missä muodossa HXA saa jatkoa pitkällä aikavälillä – albumina, EP:nä vai sinkkujen ja visuaalisten tarinoiden kokonaisuutena. Biisejä on kuitenkin lähtövalmiina näiden parin lisäksi noin kahdeksan, eli melkein levyllinen.

Haastattelun aikaan uusin HXA-julkaisu on elokuinen Work like a human -sinkku. Seuraava julkaisu on HXA x DJ Noofi -yhteistyö, minkä lisäksi ainakin yhtä lisäsinkkua luvataan vielä syksyksi.

Miten teemat pelaavat isossa kuvassa? Meriranta kaipaa Aura upgradella ihmisyyttä ja myös HXA:n biiseissä on monia koneen ja ihmisyyden rajapintojen pohdintoja.

- Ehkä siinä on myös pieni läpileikkaus Merirannan ja HXA:n välillä – teemoissa ja ilmaisussa on joitain samoja asioita, vaikka itse projektit ovatkin hyvin erilaisia.

Ovatko Meriranta-kappaleet olleet joskus mahdollisia HXA-kappaleita, vaikuttavatko maailmat suoraan toisiinsa?

- Hyvä kysymys. Merirannan kappaleet ovat ehdottomasti omiaan, enkä ajattele niitä HXA-kappaleina suomeksi tehtyinä. Maailmoissa on kuitenkin yhdistäviä tekijöitä, varsinkin uudemmassa materiaalissa. Ehkä molemmissa kiinnostaa eniten se, että kappale saa löytää oman muotonsa eikä genreä tarvitse päättää etukäteen.

Entä mitä tapahtuu seuraavaksi Meriranta-projektilla? Onko luvassa julkaisuja tai muuta huomioitavaa?

- Tarkoitus on julkaista ainakin yksi uusi sinkku vielä tänä vuonna ja seuraava alkuvuodesta. Sen lisäksi tehdä tietysti lisää biisejä. Haaveissa olisi saada aikaan myös musiikkivideo jollekin sinkulle.

Lopuksi sana on vielä vapaa, eli jos jotain jäi kertomatta niin nyt olisi se aika.

- Ehkä haluan sanoa vielä sen, että tämä projekti syntyi aika puhtaasti tarpeesta tehdä musiikkia ilman, että mietin etukäteen kenelle sen pitäisi sopia. Meriranta on mulle paikka kokeilla, kirjoittaa ja tehdä musiikkia omilla ehdoilla. Jos joku löytää siitä jotain omaa, niin sehän tässä on hienointa.

Haastattelu: Mika Roth
Kuvat:
Nooa Merirannan saviveistos Typhon, valokuvasta työstetty viivapiirros / vektorigrafiikka
Peltokuva: Marjo Meriranta
Omakuva: Heikki Meriranta