Tomi Seppälä – noidutun cinemaattista

Tomi Seppälä julkaisi alkukesästä viiden biisin mittaisen instrumentaalisen Kutsu mua velho -EP:n. Elektronisen ja elokuvamaisen musiikin ennakkoluuloton kokeilija ei kaavoihin ja valmiisiin malleihini usko musiikkia luodessaan. Kiehtovat rytmit ja kummat melodiakulut nostavat yhdessä hetkessä mieleen spagettiwesternit, seuraavassa taas tulevaisuuden megapolikset, ja tämä on vasta alkua. Oli siis korkea aika haastatella tekijää äänten takaa.

EP:si otsikko on mielenkiintoinen kuten musiikkisikin, mutta mitä olet tehnyt ennen tätä? Onko taustalla mahdollisesti bändi- tai tuottajahistoriaa?

- Mulla on aika pitkä historia elektronisen musan parissa. Oon ollut pitkään Dj:nä ja tuottajana ja aikoinaan järjestin myös paljon keikkoja Lahessa. Oon sieltä kotoisin ja varmasti imenyt vaikutteita sieltä. Aikoinaan siellä oli pieni, mutta aktiivinen elektronisen musan porukka joka järkkäili ja soitti keikkoja.

Seppälä on soittanut myös rumpuja harrastebändeissä, joten rytmipuolta on lähestytty myös orgaanisemmasta suunnasta. Kesäisen EP:si otsikko on komea, mutta Kutsu mua velho nimistä kappaletta siltä ei löydy. Mistä tuossa on siis kyse? Uskotko taikuuteen, vai viittaatko nimellä ja kannella kenties Wizard of Ozin maailmaan?

- EP:n nimi onkin hieman kryptinen juttu. Tän EP:n kaikki biisit syntyivät hyvin itsestään, jotenkin automaattisesti. Tuntui, että olin jonkinlaisen loitsun tai vastaavan vallassa kun biisejä nauhoitin. Tuli fiilis, et “kutsuin velhoa” kun aloin jamitella tai tekemään kokeiluja syntikoiden kanssa. Aina jälkeenpäin en edes muistanut miten tietyt asiat syntyivät.

Luomisen virta kulki vapaasti, eikä Seppälä asettanut mitään tiettyjä linjoja tekemiselleen. Materiaalia syntyi ja niistä rakennettiin sitten biisit, eli äänialkemiaa tavallaan. Julkaisit koronakesänä 2020 Sitä parempaa EP:n. En muista törmänneeni siihen lainkaan, tosin maailmassa oli silloin aika paljon murheita. Miksi jatkoa saatiin EP-formaatissa vasta nyt?



- Sitä parempaa EP:n julkaisi Dödstil records joka on kavereideni levy-yhtiö. Se on aika räppipainotteinen niin uskon, että promootio kohdistui paljon siihen yleisöön. Se saattaa selittää miksi sen huomio jäi vähän vaisuksi muissa piireissä.

Vuonna 2021 Seppälältä ilmestyi myös Siwan Takana Koulun Jälkeen -single, joka sekin jäi aika pienen piirin iloksi. Uuden EP:n biisit syntyivät vuosien 2021–2023 välillä, juuttuen alkuun luojansa kovalevylle.



- Aikoinaan ne tuntuivat liian raskailta ja synkiltä enkä tuntenut omakseni pistää niitä ulos. Viime vuoden lopulla kuuntelin materiaaleja uudestaan ja verrattuna mihin maailmantilanne on menny tässä ajassa niin ei ne niin synkiltä enää tuntuneetkaan. Joten päätin viimeistellä biisit ja laittaa ne ulos.

Musiikkisi on mielenkiintoinen sekoitus menneitä, nykyisiä ja ehkä hiukan tuleviakin soundeja. Väkivallan vihollinen -kappale tuo retrofuturistiset laserkiväärit ja pulssipyssyt pelikonsoleista, ja taisin kuulla hiukan leffojen ääniraitojen Carpenteriakin seassa. Kuinka paljon menneet vaikuttavat musiikkiisi?

- Mä oon syntynyt 80-luvulla ja oon Scifi-leffojen ystävä niin sieltä se mun soundi tulee. Allekirjoitan täysin, että musiikkini on retrofuturistista, mutta yritän aina viedä sitä vähän eteenpäin. En halua, että se on vain pastissi tietyn ajan musiikista. Oman musan on aina mentävä vähän eteenpäin.

Carpenterin lisäksi mieleen nousivat herrojen Geoff Barrow ja Ben Salisbury työt elokuvamusiikin parissa, mutta tyylisi on mielestäni klassisempi. Siinä on enemmän Jarrea, Enoa ja jotain muuta. Mistä koet itse saaneesi vaikutteita ja keiden töitä pidät arvossa?

- Mä kyllä fiilaan elokuvamusiikkia ja moni sanookin, että musiikkini on hyvin cinemaattista. Pidän paljon Giallo-aikakauden leffamusiikeista ja luulen, että niiden vaikutus kuuluu paljon. Dario Argenton leffoihin musat tehnyt Goblin on mun mielestä erittäin kova ja he ovat tehneet hienoa musaa aikoinaan.

- Toinen josta pidän paljon on Ennio Morricone. Hän on säveltänyt todella paljon ja mielenkiintoista musaa. Etenkin hänen kauhu/jännitys-leffojen soundtrackit 70- ja 80-luvulta. Uskon, että näillä on iso vaikutus miltä mun musiikki kuulostaa.

Seppälä etsii alati uutta – ja siinä samalla vanhaa – musiikkia, josta voisi ammentaa inspiraatiota.

- Tuntuu, että koko ajan tulee innostuttua jostain uudesta artistista ja biisistä. Tällä hetkellä Los Angelesin new age jazz-hipit on erittäin kovaa kamaa.

Alligaattorin makuupussi on todella rytmivetoinen numero, kun taas Velho Boss Level tuntuu rakentuvan sirpalemaisemmin. Mitään selkeitä kaavoja tai normeja biisirakentamisessa ei ole, Seppälä korostaa fiiliksen merkitystä studiolla puuhaillessa.

- Yleensä biiseihin syntyy ensin rytmi kuin melodia. Johtuu varmaan kun aikoinaan oon rumpuja soittanut. Ja välillä joku villi soundi tai vastaava saa prosessin liikkeelle. Haen tehdessä mieluummin hienoja "virheitä" kuin täydellistä sävellystä.



EP:n elokuvamainen avausraita Varjoni ei minua määritä, sai minut kirjaamaan aluksi ylös sanan 'spagettiwesternit'. En enää muista itsekään miksi, mutta avaus kiistatta eroaa muusta joukosta.

- Mä luulen tietäväni mistä "spagettiwesternit" tulee. Biisin loppupuolella tulee synasoundi josta ainakin itselle tulee mieleen Morriconen tuotanto. Ehkä eräänlainen harppusoundi se taitaa olla. Harmi vain ettei mulla oo mitään hajua miten kyseinen soundi on tuotettu. Se on nauhoitettua suoraan jostain synasta ja efektoitu, mutta en vaan muista millään mistä ja miten. Mielellään käyttäisin sitä uudestaan.

Varjoni ei minua määritä sai nimenä allekirjoittaneen pohtimaan jopa Peter Pania, mutta Seppälän mukaan kappale ei suoranaisesti kerro mitään tarinaa. Tosin idean tasolla kyse voisi olla menneisyydestä vapautumisesta.

- Eli on mahdollisuus muuttua oli juuret mitkä tahansa. Lisäksi siinä on pieniä soundillisia ja rytmillisiä kunnianosoituksia 90-luvun trip hopille.

Millä laitteilla EP:n kappaleet on luotu?

- Enimmäkseen analogisyntetisaattoreilla ja rumpukoneilla. Noi biisit ovat kyllä valmistuneet hyvin nopeasti. Yleensä parissa kolmessa sessiossa ja sitten olen rakennellut niitä myöhemmin kasaan.

Jäikö EP:n sessioista ylitse materiaalia, jota voitaisiin julkaistu tulevaisuudessa?

- Pari biisiä jäi vähän hautomaan kun tuntui etten saanut niistä kaikkea irti. Ne tulen kyllä tekemään valmiiksi kun inspiraatio iskee.

Esiinnytkö artistina ja/tai DJ:nä? Missä musiikkiasi voi kuulla, jos haluaa nauttia siitä isommassa joukossa?

- Pääsääntöisesti mä esiinnyn Dj Pataässä nimellä. Enimmäkseen teen Dj-keikkoja, mutta nyt oon tehny muutamia live-keikkoja. Niitä on tarkoitus tehdä myös lisää, kunhan saan muutamat uudet biisit valmiiksi.

Mahdollisuutta tehdä live-keikkoja Tomi Seppälän nimellä on pohdittu myös, mutta tapa ja muoto ovat vielä osin mysteerejä.

- Ehkä vaan räjäytän kappeleiden rakenteet ja rakennan niistä uusiksi ambient/experimental/tekno-versiot tai niiden hybridin.

Tuleeko EP saamaan jatkoa ja olisiko pitkäsoittokin jo kenties mahdollinen?

- Ainakin biisejä alkaa olemaan uutta EP:tä varten. Toisaalta uusia ja vanhoja biisejä voisi koostaa paketiksi ja julkaista pitkäsoittona. Mun pitää vähän katsoa mihin suuntaan biisit kehittyy. Nyt ainakin tuntuu, että soundit on kehittyneet uuteen ja parempaan suuntaan.

Mitä seuraavaksi? Onko luvassa jotain huomioitavaa?

- Tarkoitus on tässä syksyllä saada uusi Dj Pataässä EP valmiiksi. Tällä hetkellä miksaan sitä juuri. Tiukkaa elektrovaikutteista housea tulossa.

Juttutuokio päättyy ja Desibeli.net kiittää. Muistutetaan vielä, että Kutsu mua velho EP on kuunneltavissa verkon soittopalveluissa. Etsikää ja löytäkää musiikin maagisuus.

Haastattelu: Mika Roth
Velhokuvat: Mathias Foster, rumpukuva: Eetu Kevarinmäki