Helsinkiläis-imatralainen progea, pop-rockia ja avaruusmusiikkia yhdistelevä Avaruusasema julkaisi Painovoima I -albumin, joka on ensimmäinen puolisko isommasta kokonaisuudesta. Yhtyeen vahvuuksia ovat rikas ja vahva oma soundi, usean laulajan lauluvoima, sekä tietysti jykevä biisimateriaali. Desibeli.netin kysymyksiin vastailivat Roy Heino, Heikki Pöyhiä, Lauri Kuosa, Juuso Partanen ja Pekka Ranta.
Lähdetään ihan perusasioista liikkeelle. Mistä Avaruusasemassa on musiikillisesti kyse ja miksi se alkujaan luotiin?
Roy: - Avaruusasema syntyi, kun ostin Moog syntetisaattorin ja piti keksiä joku väylä päästä toteuttamaan unelmaani sellaisesta synavetoisesti bändistä. Oon aina ollut kova Manfred Mann’s Earth Band fani, yhden esimerkin mainitakseni. Pyysin Heikki Pöyhiän tueksi ja tarkoitus oli lähteä tekemään jotain ambient-henkistä tajunnanvirtaa.
Muitakin soittajia pyydettiin mukaan ja studio varattiin. Sessiot tuottivat reilun tunnin musiikkia ja Avaruusasema oli syntynyt.
Pekka: - Itse muistan Royn soittaneen ja pyytäneen studioon ajatuksella "tehdään jotain". Oma ajatus oli puhelun jälkeen, että "ok, eli volumepedaali ja delay mukaan" ja lopputulos olikin sitten jotain aivan muuta mutta myös sitä.
Roy: - Tajuttiin heti, että tällä porukalla biisit saavat muotonsa kuin itsestään ja soittajat kykenivät heittäytymään tilanteen vietäviksi. Vähän kun oltaisiin tutkimusmatkailijoina avaruudessa. Olemme onnistuneet säilyttämään tämän heittäytyvät ja leikkimielisen asenteen myös uudemmille levyille.
Heikki: - Avaruusasemassa on musiikillisesti kysymys vapaudesta ja myös koota parhaat ja sopivimmat muusikot yhteen soittamaan ja tekemään oman näköistä musiikkia.
Royn mukaan materiaali on pidemmälle sävelletty nykyisin, mutta kaikki äänitykset on tehty mahdollisimman pitkälle studiolivenä. Painovoiman jakaminen kahteen osaan on tekijöiden mukaan tapa jakaa materiaali kiinnostavimmiksi kokonaisuuksiksi, sillä yhtenä annoksena kaikki olisi voinut olla liikaa. Lisäksi julkaisuja saadaan pidemmälle aikavälille, mikä on nykyisessä maailmassa etu.
Roy: - Lähtökohta oli, että tehdään niin paljon biisejä kun saadaan muutamassa kuukaudessa porukalla kasaan ja karsitaan lopulta parhaat levylle. Painovoima kokonaisuuden tarina tarvitsi sen noin 60 minuuttia musiikkia, että se on kokonainen. Meidän musiikki on sen verran polveilevaa, että toi on juuri sopiva kerta-annos ja levyn haluaa kuunnella mieluusti heti uudelleen ja tutkia mitä kaikkea biiseistä löytyy, mihin ei ensikuuntelulla kiinnittänyt niin paljoa huomiota.
Kuuden biisin paketti on tyylikirjoltaan melko lavea. Laajeneeko spektri ennestään toisen osan myötä, vai täydentävätkö osat ennemminkin toisiaan?
Heikki: - Tyylikirjo laajenee seuraavan levyn myötä säilyttäen kuitenkin vaikutelman ehjästä kokonaisuudesta.
Roy: - Biisejä on tehnyt viisi eri bändin jäsentä, eli biisivalikoima on jo siksi melko lavea. Me ollaan myös bänditoiminnan ulkopuolella tiiviisti tekemisissä porukalla ja ehkä siitä syystä sanoitusten teemat kertovat luontaisesti tarinaa samasta kokonaisuudesta, mutta eri katsontakannoilla. Levyn sanoma ja tarina löytyy samalla kun biisejä tehdään ja soitolla tunnelmaa voi vielä syventää herkempään, iloisempaan, voimakkaampaan tai surullisempaan suuntaan. Mitä tilanne milloinkin vaatii. Tää on siis edelleen sellaista tutkimusmatkailua, kun ihan ekallakin levylle. Ei ikinä tiedä mihin lopulta päädytään tai millaisia soundeja löydetään.
Royn mukaan Painovoima II tulee laventamaan spektriä runsaasti.
Roy: - Näkisin levyn teeman pyörivän pitkälti sellaisen ”katsotaan yhtä aikaa ajassa taakse- ja eteenpäin” tai ”The Space between us – past and the future” tyyppisen ajattelun ympärillä.
Myrskypatsas-kappale kertoo luonnon arvaamattomuudesta myrskyn muodossa. Miksi valitsitte Joutsenoa vuosikymmeniä sitten kurittaneen myrskyn kappaleen aiheeksi? Onko se riittävän läheinen esimerkki, johon on helpompi samaistua?
Juuso: - Sävellys kertoi aluksi hevosten ryntäämisestä alas vuorilta. Teksti oli englanniksi ja suomensin sen Avaruusasemalle. Joutsenossa ei ole vuoria, mutta myrskypatsas kuvasi täydellisesti sävellyksen alkuperäistä ideaa. Kuten Hopeisessa Taunuksessa, on tässäkin tekstissä Joutsenolaista kotiseuturakkautta. Vuoden 1972 suurmyrskystä muistuttaa Reino Puustisen tekemä myrskypatsas Joutsenon kirjaston pihalla. Uljas kappale ja vaikuttava aihe kohtasivat Avaruusaseman käsittelyssä.
Faktat ovat siis kohdillaan, vaan perustuuko Hopeinen Taunus tositapahtumiin, ja jos niin mistä pihasta hopeinen Ford aikoinaan löytyi - tai löytyy yhä?
Heikki: - Hopeinen Taunus perustuu tositapahtumiin. Papan autoon ja hänen kiireettömään ajo- sekä elämäntyyliin ja lapsuuden muistikuviin. Kyseinen auto löytyi aikoinaan palstaviljelijän pihasta Kesolassa, Joutsenossa. Muistan itse olleeni mm. ratissa kun peltoauran naru kiinnitettiin peräkoukkuun ja isoisän ohjastuksella työstettiin vaot multaan.
Aallot-kappale sai allekirjoittaneen vertailemaan työtä kultakauden Yesin tekemisiin, mutta vainusin selvästi väärää tuoksua.
Lauri: - Aaltoja tehdessä inspiraationa oli ennemminkin 80-luvun King Crimson.
Pekka: - Roy, tuo yhtyeemme pääsauhuaja ja takapuolillepotkija laittoi viestiä, että tulevalle levylle tarvitaan jotain, missä on King Crimsonin Sleepless-biisin bassomeininkiä ja Princeä. Jälkimmäistä en edes lähtenyt hakemaan, mutta koitin kehitellä bassoriffiä jossa olisi jotain samaa fiilistä kuin ensin mainitussa olematta kuitenkaan kopio. Instrumentaalidemossa oltiin vielä yleistunnelmaltaan samoissa maisemissa, mutta bändin käsittelyssä kappale muotoutui nykyiseen muotoonsa melkein kuin itsestään Laurin ja Heikin sovittaessa tekstin hienoon laulumelodiaan.
Tiesittekö heti sinkuksikin nousseen Aallot-biisin synnyttyä käsissä olevan helmen?
Pekka: - Helmestä en uskalla itse mitään sanoa, mutta kaikki tuntuivat olevan kappaleeseen tyytyväisiä, osittain myös siksikin, että se edusti taas jollain tavalla hieman edellisestä poikkeavaa Asemaa. Yes-vertailu hieman yllätti, mutta ei toki haittaa koska ainakin minä olen bändin kultakauden suuri ystävä.
Kuinka suurella porukalla albumipari syntyi ja keitä kaikkia bändiläisten lisäksi osallistui talkoisiin?
Lauri: - Painovoima I-II syntyi orgaanisesti bändin kesken treenikämpällä, työ- ja olohuoneissa sekä virtuaalilankoja pitkin. (Äänittäjä ja miksaaja) Miitri Aaltonen haastoi bändiä tuotannollisesti ammattitaitoisen äänittämisen ohella. Kummallekin levylle haluttiin ja saatiin vieraileva puhallinsoittaja, Heikki Ylhäinen (I) ja Ismo Vänskä (II). Perheenjäsenten ja läheisten henkistä osallistumista ja tukea ei voi myöskään väheksyä. Julkaisun lähestyttyä loksahti paikoilleen tärkeä ja hieno yhteistyö Stiletti Median / Xonoringin Mikon, Raden ja kumppaneiden kanssa.
Roy: - Levyllä biisejä on säveltänyt Pekka Ranta, Roy Heino, Lauri Kuosa, Heikki Pöyhiä ja Juuso Partanen. Tämän lisäksi Mikko Kupiaisen rumpalointi sovittaa biisit muottiinsa. Mikon soitolla on todella iso merkitys bändin soundiin. Mikko lähestyi esim. Palavat tähdet biisiä aivan erilaisella kantilla, kun olin itse miettinyt. Piti hetki pyöritellä päätä, että mitä sinä Mikko teet, kunnes tajusin, että just näin sen pitääkin mennä. Olen oppinut luottamaan Mikon visioon ja nykyisin luotan enemmän siihen, että kohta se ”oma takki kääntyy” ja tajuan mitä hän hakee takaa. Palataan taas tutkimusmatkailuun ja luottamukseen bändin jäsenten välillä.
Mainittujen lisäksi Heli Valkaman hypnoottinen ja vangitseva laulusoundi kruunaa paketin. Levy äänitettiin bändin treenistudiolla, eli Markkasella.
Roy: - Meidän työtahti studiossa on sellaista todella nopea tempoista luovaa kaaosta. Miitri sai pidettyä homman läjässä isällisellä otteella. Miitri tekee myös aina todella tarkkaa duunia, niin äänityksiin ei jää mitään nopean työtahdin virheitä. Masteroinnin teki Svante Forsback.
Reilu kaksi vuotta sitten julkaisitte Kilonova -albumin, joka vei ilmaisuanne rohkeasti eteenpäin - jälleen kerran. Miltä Kilonova soundaa nyt, kun uudet tuulet ja musiikki ovat jo osin korvanneet sen?
Lauri: - Kilonova soundaa edelleen ehkä paremmalta kuin koskaan. Sitä katsoo kuin vanhaa sarjakuvanumeroa ja muistelee kuin Han Solo seikkailujaan vierailla planeetoilla. Aika toimii optisena kompressorina ja aikanaan pitkälliseltä tuntunut prosessi on jäsentynyt virtaviivaiseksi hetkeksi poimuhurjastelua tapahtumarikkaan matkan varrella.
Roy: - Meille on ollut tosi tärkeää, että ei toisteta itseämme kun tehdään uutta levyä. Alkusoitto oli sellaista krautrockin ja vanhan progen kanssa flirttailevaa pitkälti jamiin perustuvaa soittoa. Kilonova levyä tehdessä haluttiin soundiin mukaan sellaista 70–80- luvun taitteen soittoilottelua – chorusta kitaroihin, kova tempo, neon-soundeja syntikoihin ja kokonaisuutena sellaista turboahdettua progepoppia. EI HÄPEÄÄ!! Kilonova levyn biisejä on todella kiva soittaa livenä. Livenä kyseisen levyn biisien soittamisen riemu tulee tietty parhaiten esille.
Pekka: - Etenkin Ohikulkija on ehdottomia suosikkikappaleitani bändin tuotannosta ja sitä on todella kiva soittaa keikalla.
Painovoima II on luvassa loppuvuodesta ja kumpikin kiekko syntyi samoissa studiosessiossa ja masteroitiin myös samalla kertaa. Eli, ”we’re good to go?”
Lauri: - Kaikki on tehty, kytkin valmiina kädessä.
Lauri: - Ykkösosan esittäminen livenä kokonaisuudessaan on jo ollut puheena. Albumiparin viimeinen osio sisältää materiaalia, jonka muotoileminen keikoille on vielä mysteeri.
Roy: - Olemme toistaiseksi soittaneet livenä biisejä sekaisin oikeestaan kaikilta albumeilta. Nykysin pääpaino kuitenkin Kilonovan ja Painovoiman biiseissä. Pari vuotta sitten tehtiin keikka missä soitettiin Alkusoitto ja Kilonova levyt kokonaisuudessaan läpi. Miks ei joskus tekis samalla konseptilla, mut Painovoima I ja II... Muutamalla Kilonovan ilottelulla maustettuna esim. Kaikki on mahdollista.
Onko toisen osan biisejä jo kokeiltu livetilanteessa ja jos on, niin kuinka kävi?
Lauri: - On soitettu, menestyksekkäästi.
Pekka: - Itse on pitänyt välillä miettiä, että hetkinen, kummaltakos osalta tämä kappale nyt olikaan. Ja ylipäätään pidän bändeistä, jotka soittavat vielä julkaisematonta materiaalia keikoilla.
Lopuksi sana on vielä vapaa, eli jos jotain jäi kertomatta niin nyt olisi se aika.
Roy: - Ehkä loppuun vielä vähän Avaruusaseman toiminnasta bändinä. Bändin jäsenistä Mikko ja Pekka ovat soittaneet samoissa bändeissä aktiivisesti jo noin 35 vuotta putkeen. Juuso, Heikki ja Lauri jotain noin 30 vuotta putkeen. Minä nyt tällä porukalla sen 10 vuotta ja Helikin ollut jo Kilonovasta alkaen mukana.
Roy: - Tällä porukalla soittaminen on aina yhtä juhlaa. On sellainen luottamus, että me voidaan tehdä ihan mitä vaan. Keskinäinen luottamus on todella vahvaa ja aina kun kuulee jonkun uuden biisin aihion, herää tutkimusmatkailija sisälläni – mitähän tuon biisin sisältä löytyy?!
Lauri: - Suomessa tehdään tänä päivänä valtavasti hyvää ja kuuntelun arvoista itsenäistä musiikkia. Iso käden nosto ja kunnioitus kaikille tekijöille, jotka todennäköisyyksiä uhmaten jaksavat puurtaa taiteensa eteen, sekä yleisölle - ihmisille jotka fiilistelevät musaa, tulevat keikoille, ostavat levyjä ja paitoja ja tavalla tai toisella tuovat tätä musiikkia esille. Näistä yhdessä syntyy luovuutta ja iloa pursuava todellisuus, vastavoima kaikelle ankealle ja typerälle johon maailma toisinaan tuntuu uppoavan.
Roy: - Negatiivisena asiana sanottakoon, että levyn julkaisujen yhteydessä tuntuu, että noin 95% ajasta kuluu johonkin muuhun kun soittamiseen, mikä on välillä raskasta säätämistä kaiken maailman ongelmien kanssa, mitä matkalla tulee aina vastaan. Onneks nyt on muutamat keikat keväällä, niin pääsee tekemään sitä mitä me oikeesti osataan, eli soittamaan.
Muitakin soittajia pyydettiin mukaan ja studio varattiin. Sessiot tuottivat reilun tunnin musiikkia ja Avaruusasema oli syntynyt.
