Pauhaus – elektrorokkia pimeästä aineesta

Musiikissakin kannattaa toisinaan revitellä ja kokeilla jotain uutta. Ei sitä tiedä, vaikka kuinka hölmöltä tuntuva idea saisi siivet ja painuisi kohti aurinkoa – olematta kuitenkaan Ikaros. Pauhaus on The Alibies friikkidiskoduon uusi yhtye, joka paukuttaa elektronisesti sävyttynyttä poprockia ja julkaisi taannoin upean Ylivieska EP:n. Pauhu on kenties toisinaan kova, mutta taatusti tarpeen. Desibeli.net haastatteli tekijöitä äänten takaa.

Pauhaus-yhtyeen muodostavat The Alibiesin vokalisti Pablo Hetero ja tuottaja King Sembung, Jeavestone yhtyeestä tuttu rumpali Kingo täydentää ryhmää ja mukana on myös viulisti Lieska. No niin, mennään sitten suoraan asiaan. Mikä on Pauhausin tarkoitus ja kohde musiikin ihmemaassa?

- Vaihtoehto typeryydelle, valosaasteelle ja teknofeodalismille... Ja jos heliosfääri rakoilee, suojata aurinkokuntaa kosmiselta säteilyltä. Piisimmehän kanavoituvat suoraan pimeästä aineesta.

Okei, hypoteettinen energian muoto on siisti juttu, mutta entä vaikkapa Pohjoismaille, Suomelle ja Ylivieskalle? Mikä on tavoite näillä main?

- Toki maallisemmin myös laajempaa yleisöä Suomessa. Ollaan niin friikkejä, ettei meistä varmaan saa unelmavävymatskua tekemälläkään, helluntailainen twisti aka Juha Tapio puuttuu täysin. Synkän herkkää taidetta körttikorpien takaa. Ylpeänä, leuka pystyssä kohti uusia pettymyksiä. Herättäjäjuhlat ovat muuten tänä vuonna Ylivieskassa, tervetuloa polvirukokseen ja se ei oo sitten mitään action-rokkareiden lestailua.

Kiitos kutsusta, mitään ei vielä luvata. Ylivieska EP:nne yllätti soundin rokkaavuudella. Suomen kieli tietysti antaa vapauksia, mutta mistä tuli idea ottaa raskaampaa soundia avuksi?

- Onhan meillä molemmilla myös rock-taustaa. King Sembung ehdotti, että kokeillaan ja siitä se sitten lähti. Aluksi vähän vitsinä, mutta ei me osata tehdä paskaa, ainakaan normaalia paskaa ja kaikki kuulostaa kuitenkin lopen vain meiltä, niin luovuimme vitseistä ja paneuduimme kuin The Alibiesiin konsanaan. Tosissaan, olemmehan huumorintajuttomia.

Tässä päästään pohjoiseen ironian ja sarkasmin laatuun, jota vain britit tuntuvat edes osin ymmärtävän – omien kokemusteni perusteella. Ylivieska on pieni kaupunki Pohjois-Pohjanmaalla, ei nyt mikään York tai Edinburgh, mutta nähtävästi kyseessä on aika kiva mesta, kun EP:n kansikuvakin toistaa vaakunaa. Mitä Ylivieska paikkana merkitsee teille ja mitä se on teille antanut?

- Mehän olemme lähes kaikki lähtöisin Ylivieskasta, joten voi sanoa että olemme ylivieskalainen bändi, vaikka Kingo onkin lähtöisin naapurikunnasta Kalajoelta. Eihän ne metatasolla syntymäkaupungin taivaat jätä ikinä rauhaan. Pablo Hetero on kotiseuturomantikko, joka haaveilee maitoresiinasta takaisin.

Oma pikkumesta tuntuu linnunradan navalta, niin kuin niin monet pisteet pitkin Suomenkin karttaa. Maailma rakentuu siitä, mitä ikkunasta näkyy, mitä kauppa- ja koulureissulla näkee, kuinka työmatka karttaa laajentaa. Ylivieska on pieni paikka, mutta myös jotain enemmän.

- Ylivieska oli nuoruudessamme yllättävän anarkistinen ja boheemi sivaripaikkakunta. Elimme muutamassa kuplassa, kuten legendaarinen soittokämppä YRMYlä, virkeä teknoskene reiveineen ja kaheli teatteriporukka. Uusi Lemminkäisen temppeli löytyy Ylivieskasta. Ylivieskan Rytmimusiikin ystävät eli YRMY on muuten Suomen toiseksi vanhin elävän musiikin yhdistys heti hesalaisten Elmun jälkeen, vain pari kuukautta nuorempi, perustettu vuonna 1978.



Ylivieskan vaakuna on myös hieno, niin allekirjoittaneen kuin bändinkin mielestä.

- Sitte ko ollaan Suosikin kannessa, otamme kainaloihin Y-tatskat, loput rahat uuniin kuin The KLF konsanaan.

Suosikin kanteen päästäkseen pitänee keksiä aikamatkailu, mutta rahan polttaminen on aina oiva kannanotto. EP:n kappaleista etenkin Kipupiste kadoksissa tuntuu olevan suoraa jatketta The Alibiesin musiikille. Ovatko biisit aiemmin olleet The Alibiesin kokeiltavina, vai onko kaikki neljä rallia tehty juuri Ylivieska EP:lle?

- Nämä on tehty vain Pauhaukselle ja tarkoituksella otettiin hieman hajurakoa, kielenvaihdoksen ja kitaran isomman roolin lisäksi. Emme ainakaan vielä ole koittaneet ristipistoja, ettei tuu huonoja hampaita ja habsburgien leukoja. Mutta mihin vanhat piskit kirpuistaan pääse, kaikki on mahdollista.

Arjen rutiinit näkee arjen hammasrattaisiin litistyvän kaverin, joka haluaa karata kauas pois. Arviossa vedin linjoja, joissa jo edesmennyt Freddie lauloi "I want to break free". Onko tämä nyt jotain "me too vol. 2" -aaltoa tai jotain sen suuntaista?

- Uskomme, että kaikki voivat samaistua kyseiseen sanomaan kuolevan kapitalismin koristessa painajaisia proletariaatin korviin, kaiken sortuessa teknokraattien kylmään syleilyyn. Saattaa aluksi kuulostaa hauskalta kappaleelta, mutta sitä se ei lopen ole.

Ei todellakaan. Kyllähän Mr. Mercury viisti aika kipeitä aiheita, vaikka huumorilla asioita pehmustettiinkin. Arjen rutiinit, eli kahleet ja vapauden kaipuu?

- Freddiellä oli varmaan erivapauksia hieman normi kuolevaisia enemmän, tämä on enemmän altavastaajien suusta, ei yhtä glamoröösiä syrjäytymistä. Vapaudenkaipuu on varmasti sisäsyntyinen ominaisuus suurelle osalle ihmiskuntaa ja valitettavasti sekin on vaihteeksi katoava luonnonvara.

Aaveiden kapina käynnistyy leffamaisen hienoilla ääniefekteillä ja pian tapaillaan jo jotain rautalankamaista. Pientä Badalamentiakin on aistittavissa, joten miten biisin muoto valikoitui ja kertooko teksti krapulasta?

- Kappale kertoo metafyysisestä krapulasta ja kaipuusta joka ei koskaan jätä, ynnä rakkaudesta, joka ei koskaan kuole. Kappale lähti Kingon rumpukompista, jonka Sembung ajoi vocoderin läpi. Siitä kappale alkoi rakentumaan oikeastaan itsestään.

Heteron pöytälaatikossa löytyi sopiva teksti, joka sopi vain pienillä muutoksilla. Melodia tuli kuuleman mukaan luonnollisesti, aivan kuten Sembungin soittamat slide-kitaratkin.

- Tuotannossa Sembungilla oli samurailänkkärit mielessä. Myöhemmin tuli mieleen, että kappaleessa on myös ehkä hieman Gorillazia. Toki Lynch/Badalamenti kummittelee aina tekemisissämme enemmän tai vähemmän, vähintään henkisesti.



Toimiiko Pauhaus myös studion ulkopuolella, ja jos niin miten ja missä?

- Nähtäväksi jää. Mutta etenee, kun on sopiva hetki aika-avaruudessa. On muutama ässäbiisi jo kalsareitten perstaskuissa. Pauhaus on heittänyt toistaiseksi ainoastaan yhden a cappella -keikan. Toiminnan suhteen meillä on muutenkin semmonen Leevi and the Leavings -ote, että heitetään vaan ehkä kerran joku epäonninen keikka Euroviisu-karsinnoissa. Studio on meidän avaruusalus.

Ja ainahan on noita käymättömiä korpimaita, niin täällä kuin kauempanakin. Pauhaus pitää siis korttinsa vielä osin piilossa, mutta The Alibiesin toimintaan uusi yhtye ei vaikuta mitenkään. ’Emobändi’ on tekijöiden prioriteetti, sillä eihän suomenkielisellä musalla valloiteta koko maailmaa. Ja on monimuotoisuudessa muitakin etuja.

- Piristävää tutkailla kaikkeutta eri vinkkelistä. Ideat, kuten tähdet ja kissankarvatkaan, eivät tule loppumaan.

Aika on miltei täysi, mutta vielä yksi asia askarruttaa. Miksi yhtyeen nimi on muuten Pauhaus? Onko se viittaus bauhausiin, pauhaukseen vain mihin? Kansa haluaa tietää!

- Hetero sai nimen päähänsä muinoin. Sehän tietenkin liittyy sekä Bauhaus-yhtyeeseen että Bauhaus-koulukuntaan. Sanaleikki saattaa olla yks hauskimmista suomalaisista bändin nimistä koskaan, joskus känniläpät kestää aikaa.

Lopuksi sana on vielä vapaa, eli jos jotain jäi kertomatta niin nyt olisi se aika.

- Taiteilijanimiämme on pidetty jopa liiankin hauskoina, täysin väärin ymmärtäen. Esimerkiksi Pablo Hetero on antiteesi kaikelle limaiselle machoilulle.

- Suositelemme Diodros Kronosta ja Hegeliä iltasaduiksi, voitte jopa saada unen. Sembungin nimi jääköön toistaiseksi salamyhkäisyyden verhoon, paljastettakoon se jos hän joskus suvaitsee laskeutua vuoreltaan. Rumpalimme Kimmo on Kingo ite.

Näin saatiin selvyyksiä asioihin. Kiitos hetkestänne ja kaikkea hyvää.

Haastattelu: Mika Roth, kuva: Mirkka Näveri