Pienet

Joulusinkut 2025

05.12.2025

Duo Rytmiorkesteri: Mitähän se joulukuu

Harvakseltaan materiaalia julkaiseva Duo Rytmiorkesteri on Tomin ja Maaritin vuonna 2006 perustama soitin- ja lauluyhtye, joka luo monenlaisen muun lisäksi toisinaan myös joulumusiikkia. Mantramainen kummajainen Mitähän se joulukuu väistelee tarkempia kuvauksia tehokkaasti, osuen koosteen oudoimpaan laitaan. Yritetään kuitenkin saada nopsaa tonttua piippahatusta kiinni, jotta mysteerit selviävät edes osin.

Simppeliksi kitarapopiksi kaiketi helpoimmin luokiteltava biisi kiertää sinnikkäästi kehäänsä, kuin spiraaliin juuttunut luistelija. Alla koskettimet luovat rytmiraamin, laulussa toistetaan loputtoman tuntuisesti otsikkoa ja hitaasti äänikenttä karttuu, kasvamatta kuitenkaan yli äyräiden. Minuutin jälkeen kehä sentään rikkoutuu, kun kysymykseen viimein vastataan ja ääneen pääsee joku muukin. Lapsi? Niin tai näin, summaus on sangen jouluinen, riittävän punainen ja taatusti glögintuoksuinen. Plussaa positiivisesta punnerruksesta, joka on hellyttävän kömpelöä – luultavimmin tarkoituksella. Saattaa aiheuttaa ärtymystä joillekin.

Mika Roth

Ensio Morrikoinen: Adventtilaulu
All That Plazz

All That Pazzin joulumanteli on kovaksikeitetty ja luodinkestävä tapaus, joka sai alkuun rykimään naama punaisena. Annetaan tulisemmin maustetulle palalle silti tilaisuutensa. Mystinen Ensio Morrikoinen saattaa olla kuka tahansa, aivan kuten Clint Eastwoodin esittämä tuntematon mies dollaritrilogiassa. Spagettiwesternit on omaksuttu ja otettu sieluun rakkaina. Tämän ansiosta on syntynyt erittäin Ennio Morricone -henkinen western/surf instrumentaalitulkinta Tiellä ken vaeltaa -kappaleesta.

Spagettiwesternien pyssynpauketta, italiankielisiä lauseita ja lännenlaukkaa joulukoosteessa? No hitto, miksi ei! Rautalangasta väännetään ihan oivaa himmeliä, taustan ”Hu-Ha” -huudot toimivat ja mariachien soittamat trumpetit nostavat pelin seuraavalle tasolle. Kuorokin revittelee sanatonta lauluaan takana, kuin aavikkomaisemissa konsanaan. Joulu on hiljentymisen aikaa monelle, joten heidän ei kannata Morrikoiseen tutustua, mutta te muut: tarttukaa jos uskallatte. Pinon kovimpia paketteja ehdottomasti. Hornan kekäleet!

Mika Roth

Erik Grönwall: O Holy Night
Greenwall Entertainment

Joulu saattaa saada kovankin rokkihemmon tunteikkaaksi. Niinpä Skid Row ja H.E.A.T. -orkestereista tuttu hard rock voimalaulaja Erik Grönwall on versioinut vanhan kunnon O Holy Night -kappaleen. Vieläpä kahteen kertaan, eli englanniksi ja ruotsiksi. Valitsin koosteeseen mukaan englanninkielisen tulkinnan, jolla heppu tuntuu löytävän vielä yhden vaihteen itsestään lisää ja avainsanoihin saadaan puristettua vielä hitunen lisää ytyä.

Kaikki alkaa kuitenkin pienestä. Ensin on vain hiljainen laulu ja kirkollisia tuntoja heijastelevat vaimeat koskettimet. Minuutin jälkeen ääniavaruus lähtee aukenemaan, mutta kappaletta ei onneksi räjäytetä mittavin äänivallein taivaisiin – vielä. Se tapahtuu vasta viimeisen kahden minuutin aikana, kun bändi ja iso kuoro taustalla liittyvät mukaan juhliin. Grönwallin eduksi on kuitenkin laskettava se, ettei biisi hajoa metalliksi, rockiksi tms., vaan rakenteet ovat loppuun asti alkuperäiselle muodolle uskolliset. Edessä ovat ihmisäänet, tunnelma pysyy gospelmaisen hartaana jopa äänekkäimmässä rocklaulajan nuotissa.

Mika Roth

Halava feat. Jonnu Heikkilä: Käännän katseeni jouluun
Halavamusic

Halava on Minna ja Miri Miettisen kantriakin työstävä yhtye. Jonnu Heikkilä on puolestaan Suomen ykköskaartiin lukeutuva taustalaulaja, jonka lämmin ja sielukas ääni taittuu niin popin, soulin kuin vaikkapa kantrin/countryn tulkintaan. Nyt Heikkilä ei kuitenkaan laula muille kuin itselleen taustoja, sillä hänen vokaalinsa ovat myös kärjessä, ja Halavan soittohan nyt on taatun varmaa.

Käännän katseeni jouluun on pieniä gospelvivahteitakin sisältävä balladi, joka rakentuu pitkälti laulun ja koskettimien vuorovaikutukseen. Toki taustalla soivat rummut ja kitaratkin, mutta sävyisästi ja tilanteeseen asettuneesti, jolloin huomio kääntyy sanoihin. Avain on Heikkilän kyky laulaa samaan aikaan lujaa ja silti hiljaisen vaimean vaikutelman luoden. Vähäeleisen taiturimaista, minkä lisäksi vokaaleissa on myös persoonallisuutta ja väkevyyttä, joka saa todella kuuntelemaan. Minna Miettisen teksti avaa joulun merkitystä ja voimaa, selittelemättä kuitenkaan liiaksi. Joulu on oma voimansa, johon voi luottaa.

Mika Roth

Hanna Kinnunen: Sydänten joulu
Jeahbeibe

Virallista laulajanuraansa julkaisujen saralla aloitteleva Hanna Kinnunen lähtee tuoreella joululaululla kulkemaan kohti uusia suuntia. Markus Koskisen säveltämä, sanoittama ja sovittama kappale toimii samalla Kinnusen ensimmäisen soolo- ja joulukonserttikiertueen nimikkolauluna. Eli paljon on pelissä, mutta jos paineita ehkä onkin jossain vaiheessa koettu, niin itse esityksessä ne eivät kuulu mielestäni lainkaan lävitse.

Sydänten joulu on modernin popin muotoja viistävä kappale, jolla tunnelmallisuus on kudottu vahvasti kudoksiin. Taustan tehtävänä on vain pysytellä taustalla, korostaa herkkää melodiaa ja luoda riittävästi tilaa Kinnusen ilmaisulle. Tekstissä kertoja palaa takaisin tuttuihin lapsuuden maisemiin. Ajatukset karkaavat vuosien takaisiin joulujuhliin, joissa olleista ihmisistä kaikki eivät ole enää täällä. Vaan kukaan ei todella kuole, kun heidät muistaa ja näkee sielunsa silmin. Kaunis ajatus on saanut viehättävän kehyksen, Kinnunen osaa pitää ilmaisunsa riittävän pienenä ja näin Sydänten joulu nousee lopussa viestinsä tasolle.

Mika Roth

Heidi Simelius: Jos tämän joulun

Yllätyin hieman, kun Heidi Simeliuksen joulusinkku osui kohdalle. Aiemmin soulahtavaa poppia luonut laulaja/lauluntekijä tekee nyt jotain hieman muuta, eikä mennyt sido hänen käsiään. Jos tämän joulun on Simeliuksen itsensä kirjoittama uusi kappale. Muodoksi on valikoitunut suomalainen pop, jossa joulumusiikin muodot kelloineen kaikkineen vaikuttavat reunoilla. Niitä voi kutsua perustellusti kliseiksi, joten avainkysymys on: toimiiko kaava nyt?

Totta kai toimii, sillä perinteitä hyödyntävä laulu on tuore ja elinvoimainen. Se esittää toiveensa sydämestä ja perustelee itsensä nopeasti. Maailman myllerrykset ja uutisvirrat eivät varsinaisesti tuo jouluista tuntua, joten on aika toivoa: voisiko joulu tulla ja rauhoittaa minun hetkeni, voisiko löytyä vielä rauhaa ja toivoa – edes hetkeksi. Sovitus pyörittää jouluisine rummunpaukkeineen kertojaa joulun kiireissä, mutta jotain hyvää tapahtuu ehkä sittenkin. Toivotaan ainakin niin edes kappaleen ajan. Hieno sävellys ja onnistunut teksti.

Mika Roth

Johanna Rutto: Anarkisti jouluaamuna

Sitten pamahtaa tauluun tämän koosteen punkein rypistys, joka vienee tekijän nimen suoraan tuhmien lasten listalle. Ja juuri sinne Johanna Rutto myös taitaa haluta, tosin silmäkulmassa on samalla kiistattoman julkeaa pilkettä. Anarkialla ja nenän lattiaan hakkaamisella voi tuulettaa jouluryysiksessä jumahtanutta nuppiaan ja pystyssä sojottavien sormien takaa voi havaita helposti hymyn, rentoudenkin. Tutkitaanpas tarkemmin Johannan tapausta…

Alle kolmeen minuuttiin puristuva kipale on suoraa punkrokkia, josta on karsittu pois kaikki heavymaneerit. Eli Rutto joutui lievästi epämukavuusvyöhykkeelleen, josta on lähdetty rohkeasti tekemään jotain erilaista. Jouluhan on systeemeineen ja pukin kilttien muottiin pakottavine säännöstöineen tietysti (väärällä tavalla) punainen vaate anarkistille. Nurin moinen ja vallankumousta peliin! Tikkuisen biisin melodisuus on kuitenkin sen verran vahvaa, ettei kieltämättä pistävä maku ole liian räyhäisää. Ei ainakaan, jos vaikka Bad Religionin moderniksi klassikoksi laskettava joululevy sattuu löytymään hyllystä.

Mika Roth

Jouni Aslak: Rakas joulupukki

Joulu on aikaa, jolloin kokoonnutaan perheittäin ja jopa suvuittain yhteen. Vaan mitä sitten tapahtuu, kun äkkiarvaamatta ei olekaan enää ketään ympärillä. Kaikki on lopulta kovin ohikiitävää ja katoavaista, mitä Jouni Aslak käsittelee uudella joululaulullaan. Omakohtaiset kokemukset ovat kirvoittaneet melankolisen poptuokion, jolla biisin säveltänyt ja sanoittanut Jouni Aslak on soittanut myös yksin kaikki instrumentit. Kuinkas muutenkaan.

Pianomelodia on kiistatta kaunis ja Jouni Aslak osaa laulaa tilanteeseen sopivalla vaimeudella. Tekstissä kuvaillaan tilannetta, jossa kumpikin vanhempi on poissa – kenties lopullisesti. Kynttilät helle voi kuitenkin sytyttää ja ajatella lohdullisia asioita. Melankolisuus vuotaa lyriikoihin, jossa joulun pienetkin asiat ovat menettäneet kauneimman merkityksensä. Aivan kuin maailma olisi harmaantunut, vettynyt, vähäisempi. Silti, ja tämä on tärkeä asia, biisi ei ole sielussaan mahdottoman lohduton, sillä viimeinen puolitoista minuuttia antaa kappaleen kasvaa täyteen mittaansa. Alussa lausuttu toive kaikuu silloin voimalla ja toiveikkaampana.

Mika Roth

Junnu ja Pikkutakit: Joulu pikkukaupungin
Jarron Oy

Rauhaa jouluun kaipaa monitulkintaisen hauskasti nimetty Junnu ja Pikkutakit. Julkaisuhistorian puolesta nuori yhtye on Kymenlaakson alueen musiikkikollektiivi kotipaikkana Kouvola. Ainakin tämä ”kesähittien jatkoksi” julkaistu joulusinkku on kantrihtavaa kitarapoppia suomalaisin maustein, musiikin syntyessä rakkaudesta tarinoihin, säveliin ja yhteiseen tekemiseen. Ehkei aivan puhdasta americanaa, joten olisiko tämä nyt sitten kymecanaa?

Niin tai näin, Joulu pikkukaupungin on lämminhenkinen ja aidon tuntuinen rakkaudenjulistus pienen kaupungin joulun pyyteettömälle aitoudelle. Kertoja astelee (kenties vain ajatuksissaan) pitkin tutun pikkukaupungin katuja, nähden tutuissa paikoissa muistoja ja adventtivaloissa tuokioita eri ajoista. Aamusta asti joulun taian voi tuntea ilmassa ja toiveikkuutta huokuva biisi on raikkaan erilainen joulukappale, kantrin ja suomenkielisen kitarapoprockin astellessa käsikynkässä halki postikorttimaisemien. Sähköiset soittimet ovat säyseät ja omasta puolestani kaiken kruunaa viulu, sekä taustan helkkyvät, akustiset soittimet.

Mika Roth

Katariina Koivusalo: Toivon
Halavamusic

Pitkän iskelmätaustan omaava Katariina Koivusalo laulaa joulusinkkujen koosteen toisen kappaleen, joka on lähtöisin Minna Miettisen kynästä. Siinä missä Halavan omassa kappaleessa gospel ja soul tekivät popille seuraa, on Koivusalon esittämä Toivon asteen perinteisempi ja iskelmäisellä tavalla jouluisempi suomipopkappale. Toki nytkin western hiukan kurkkii kinosten takaa, mutta säyseästi ja asettuneesti.

Toivon on laulu elämän hyvistä ja hellistä asioista, jotka voivat jäädä arjen kiireessä helposti huomioimatta. Toki maailma on kaikkea muuta kuin täydellinen, mutta hiljaisuudesta ja kaipauksestakin voi löytää voimaa. Kertoja tarttuu toista käteen ja haluaa korostaa nykyhetken merkityksellisyyttä. Musiikki soi sopuisana, hiljaisena, laululle tilaa antavana. Keskiöön asettuva Koivusalon ääni on miellyttävän vakaa ja kantava, eikä pieni melodia enempää tarvitsekaan. Kaunis maagisesta tuokiosta syntynyt ja siitä aikansa kasvava kappale.

Mika Roth

Laura Airaksinen: Kolme toivetta
Music Box Helsinki

Joulu on helposti superkiireellistä aikaa, etenkin isompaa karusellia pyörittäville ruuhkavuosien vanhemmille. Vaan kuinka moni kaipaakaan sitä, mitä luuli aiemmin inhoavansa. Kuten adventtipaineistettua ja hien otsalle nostattavaa kiirettä. Laura Airaksinen on tehnyt joulukappaleen kiinnostavan erilaisesta kulmasta. Toisten kiireitä tarkkailevan yksinäisen ja kovasti seuraa kaipaavan maailmasta, jossa kiire ja paine olisivat kaivattua vaihtelua ikuiselle hiljaisuudelle.

Kolme toivetta on kuin pienistä kohtauksista ja hetkistä rakennettu episodielokuva, jossa onnellinen loppu ei odota lopussa ketään punaisen ruusukkeen kera. Ongelmat eivät katoa mihinkään, mikä on rohkea valinta. Airaksinen on rakentanut aavemaisen hiljaa liikkuvan pop-biisin, joka vilkastuu ja häilyy hetken rohkeammin, mutta palaa lopussa takaisin hiljaisuuteen. Moderniksi sovitettu kappale jää tavallaan itsekin tarkkailemaan asioita, vokaalit nousevat hetkittäin eteen, mutta kaunis vaimeus peittelee kaikkea hellästi. Rakenne on lopussa miltei jazzahtavaa sinkoilua, mutta silti yhä ja edelleen: hiljaa, miltei huomaamatta.

Mika Roth

Mikaelin Kokemus: Ensimmäinen joulu

Mikaelin Kokemus tekee uusia asioita sinkullaan. Ensinnäkään nyt ei räpätä, vaan lauletaan perinteisemmin, minkä lisäksi kyseessä on artistin ensimmäinen joulukappale. Muusikko ja musiikillisten tarinoiden kertoja pohtii sukupolvien ketjua, kun oma isä on poissa ja maailmaan syntynyt pieni poika katselee nyt omaa isäänsä. Pojasta on tullut isä, jonka muistoissa elää vielä hänen oma isänsä. Mielessä syntyy hitaasti ymmärrys ajan rattaiden loputtomasta liikkeestä, joka suo lohtua tavallaan. Tätä on aika, näin sen täytyy mennä.

Kappaleen muodoksi on valikoitunut hiljainen laulu, hidas ja pienistä käännöksistä kasvava pop-kappale. Ajatuksia listataan puhtaasti sydämestä, nykyhetken rinnalla elää mennyt, jossa isän kanssa luisteltiin ja lumi peitti samalla tavalla maan kuin nytkin. Laulumelodian pienuus ja herkkyys tekevät jo valmiiksi intiimistä tekstistä vieläkin arvokkaamman. Taustalle päästetään jonkin verran akustista kitaraa, jousia ja rytmiä, mutta avain on avaruus, enemmänkin hiljainen kuin haastava äänikenttä. Hieno tuokio, kaunis muoto.

Mika Roth

Mikko Koskela: Uusi joulu

Ajat ovat aina vain synkemmät, minkä myös Mikko Koskela noteeraa omalla joulukappaleellaan. Sanotaan että maailma luotiin ihmiselle paratiisiksi, vaan mitä luomakunnan kruunut sille sitten kaikessa viisaudessaan tekivätkään? Tilanne ei näytä todellakaan hääppöiseltä ja siitä kertoo piinaavan monin sanoin Uusi joulu kappale. Pitkän bändihistorian omaava Koskela tietää kuinka biisejä tehdään ja joulukappaleita työstetään, joten muoto on periaatteessa mitä perinteisin, mikä vain korostaa kysymysten terävyyttä ja asioiden kovuutta.

Uusi joulu kulkee hiljaisena ja melankolisen numerona, jolla helkkyvä kitara soi sävyisästi taustalla. Vokaalit puolikuiskitaan miltei varoen, taaempana vähäeleiset sello ja alttoviulu lisäävät melodista kaihoa ja asiansa osaava rytmiryhmä asettuu myös sopuisasti taustalle. Estradi rakennetaan näin kappaleen kertojalle, joka katselee ympärilleen, näkee ylikansoituksen, sodat, saasteet ja tuhon. Lauseet tipahtelevat kuin hiutaleet, eikä kuulijalle ainakaan hyvä olo tule, mutta herättääpä laulu kuitenkin ajatuksia, mikä lienee tarkoituskin.

Mika Roth

Otos: Punainen joulupukki (feat. Anu Agafia)
Texicalli Records

Tunsitteko lapsena ketään, joka olisi halunnut olla joulupukki? Poliisit, arkkitehdit ja lääkärit taisivat olla suosikkiammatteja silloinkin. Otos-yhtyeen uudella joulukappaleella ääneen pääsee pikkukaveri, joka olisi kovasti halunnut harmaan, pitkän ja tuuhean parran itselleen. Moista näet tarvitaan pukin hommissa urakoidessa, eikä parempaa duunia voisi kuvitellakaan. Otos-orkesterin apuna studiossa on häärinyt Anu Agafia, ja tämä kappale jolkuttelee maisemassa iloisesti kuin Petteri konsanaan aattoillan taivaalla.

Biisi on lievässä korniudessaankin herttainen pop-kaunokki, joka pakkaa haaveet, toiveet ja jouluhengen reilusti alle kolmen minuutin lahjapaketiksi. Joulun kellot kilkkaavat taustalla, tekstissä sodat saataisiin loppumaan tuosta vain ja muutenkin meininki on aika karkkipaperin väristä sekä tuoksuista. Otos kuitenkin voittaa kuulijan (tai ainakin allekirjoittaneen) puolellensa suoralla puhtaudellaan. Pehmeät soundit, nopsasti kulkeva ja toimiva koukku, tarvitseeko joulubiisi muka tätä enempää? Luottojouluyhtyeen vakaata työtä.

Mika Roth

Pamela Kilpeläinen: Joulun taikametsä
Event Group Finland

Herkällä tavalla vahvan ja vivahteikkaan äänen omaava Pamela Kilpeläinen esittää pianisti-säveltäjä Piia Kristiinan säveltämän joululaulun. Eikä joulun sadunomaista tuiketta nyt suinkaan vähätellä, vaan nimenomaan se on nostettu oikeaksi valtiksi. Harva uskaltaa verrata kappalettaan Disney-elokuvien sävelten taikamaailmoihin, mutta Joulun taikametsän on kiistatta sädehtivän elokuvamainenkin neliminuuttinen.

Eikä taikaa tavoitella isoilla, päälle vyöryvillä äänivalleilla, vaan rohkeasti akustisuutta korostavalla muodolla. Laulu puhaltaa joihinkin kohtiin enemmän voimaa, koskettimet, sello ja basso vastaavat lauluun, rakentaen ilmavan kokonaisuuden. Eikä muuta mielestäni tarvita. Sellosoolo on herkkä, kaunis ja sopivan mittainen, piano pitää rakenteen raiteillaan ja perustuksia luova basso pysyttelee alla. Taianomaisuus syntyy ainesten vähäeleisestä käytöstä ja soundin kuulaudesta, eikä hetkien ainutlaatuisuutta korostava teksti ainakaan heikennä voimaa. Joulun taikametsä saattaa toistaa tuttuja lauseita, mutta nyt kuulen ne ja uskon niihin.

Mika Roth

Saga Mast: Pohjosen poika
Playground Music Finland

Saga Mast julkaisi alkuvuodesta melkoisen pitkäsoiton. Huutava hullu sydän -albumilla annettiin jo vihjeitä myös sydänsuruista, ja melankolisen N 7674575 E 243093 -raidan koordinaatit osoittivat suoraan Käsivarren Lapin nurkkaan. Pohjosen poika on surumielinen kappale, joka piirtää taakse jääneen rakkauden ääriviivoja. Mitä joskus oli ja mitä olisi voinut olla, nekin ovat ajatuksia, jotka saattavat ponnahtaa mieleen juuri joulunaikaan.

Pohjosen poika on hitaasti jalkojaan siirtävä balladi, joka nojaa vahvasti Mastin vokaaleihin ja pianoon. Vain hieman päälle kolmen minuutin mitassaan tuokio on brutaalin lyhyt, etenkin kun alku on niin kovin vaimea ja hiljainen. Kertosäkeen taustalla soi hivenen toiveikkaampi kosketinkuvio, sekä viulu ja hiukan muuta, mutta vähemmän on nyt enemmän. Teksti hahmottelee kohtauksia menneistä, lumisateen koristellessa historiaan jäänyttä hahmoa. Lopussa on pieni kiihdytys- ja kasvatusvaihe, joka nostaa kuulijan ohikiitäväksi hetkeksi tunturin laelle, mutta melankolia on sinkun määräävä voima.

Mika Roth

Saku Ryhänen: Joulun taikaa
Running Moose

Saku Ryhänen on plus kymmenvuotisen soolouran omaava laulaja/lauluntekijä, jonka aiemmat tekemiset eivät ole osuneet jostain syystä kohdalleni. Eikä mitään sen suurempia taustatarinoita tarjota tällekään joulusinkulle, joten itse musiikki ja sanat puhukoot puolestaan. Mistä on joulun taika tehty Ryhäsen musiikillisessa maailmankaikkeudessa?

Joulun taikaa on kollaasimainen arjen hetkien, pienten tuokioiden ja tavallisten askareiden kelanauha jouluaaton kulusta. Kaikki lähtee liikkeelle, kun isä virittelee aamusaunaa. Jokainen puuhailee omiaan tahoillaan, kertoja näkee äidin häärivän keittiössä, jokaisen odotellessa illan punanuttuista vierasta tavallaan. Akustinen kitara lähinnä säestää, saksofoni pyörähtelee alati taustalla ja rumpua tulee juuri sen verran, että tahti pysyy ja taustalaulut hoitavat lopun. Itse sävel on samaan aikaan arkinen ja arvokas, kuvastaen onnistuneesti joulun taikaa. Vähäeleisyys niin vokaaleissa kuin tuotannossa jakavat mahdollisesti mielipiteitä, mutta ainakin Ryhänen on uskollinen kappaleensa linjoille. Joulun taikaa on monenlaista.

Mika Roth

Sirkus Outolintu: Valkeus
Sulka Productions

Sirkus Outolintu on kuuleman mukaan musiikkiin pohjaava performanssi. Valkeus-kappale on osa performanssia, jonka on käsikirjoittanut kappaleenkin kirjoittanut Heidi Naukkarinen. Eli kyseessä on osa huomattavasti suuremmasta kokonaisuudesta, enkä ole tätä kirjoitettaessa tutustunut millään tasolla muuhun teokseen. Miksi näin? Koska Valkeus on julkaistu nyt sinkkuna, ja sinkkuna se saa myös tulla toimeen omillaan.

Valkeus on jotain, mitä ei ikkunasta ulos vilkaistessa juuri nyt näe. Eikä tilanteeseen ole sääennusteiden perusteella tulossa ihan heti muutosta. Valkeus-kappaleessa on sama tilanne, kertojan kaivatessa valkeutta. Biisi lähtee matkaan pienenä pianoballadina, kasvaen hiljalleen pimeyden keskellä toiveikkaaksi ja kun rytmisoittimet liittyvät mukaan, on askel jo keveämpi. Puolivälissä orkesterin ääni kasvaa hetkellisesti suureksi, mutta laulu pysyy sopuisan pienenä ja näin valkeus on loppuun asti keveänä höyhenenä tuulessa leijaileva toive. Kaunis ja isonkin painon vaivatta kantava pop-kappale, jolla on myös syvempi tarkoitus.

Mika Roth

Suvi Kelkkanen: Tähdet syttyy taivaan
SKIR-Music

Vahvaääninen laulaja/lauluntekijä ja muusikko Suvi Kelkkanen on kuuleman mukaan keikkaillut tanssilavoilla jo 90-luvun puolivälistä lähtien, joten matkaa on takana jo mukavatsi. Kelkkanen on julkaissut viime vuosina ison pinon sinkkuja, mutta ymmärtääkseni mitään isompia julkaisuja ei ole tullut. Yhdessä Ilari Rautiaisen kanssa kirjoitettu Tähdet syttyy taivaan on vahva joulukappale, joka on kuuleman mukaan hänen ensimmäinen oma joululaulunsa.

Kelkkasen musiikillinen historia on vahvasti iskelmäpuolella, mikä kuuluu uudella joulukappaleellakin lävitse. Pieni iskelmäisyys ei ole kuitenkaan rasite, vaan ennemminkin omanlaistaan syvyyttä soundiin tuova tekijä, jota osataan hyödyntää. Rauhaisasti kulkeva sävel on vahvan melodinen, kaihoisakin, sovituksen piirtäessä dramaattisten jousten avulla suurempia kaaria taakse. Teksti maalailee postikorttimaista jouluaikaa rauhallisena, hartaana ja talvisena pakkasihmemaana, joka on kuin irti tästä maailmasta. Kelkkanen kuitenkin vakuuttaa äänellään ja kokonaisuudessa tärkeintä on nimenomaan kiireettömyys ja paineettomuus.

Mika Roth

Yhdeksi: On hanget korkeat nietokset
Eclipse Music

Yhdeksi ilmoittaa olevansa rakkausduo, mikä on tietysti mitä soveliainta joulusinkkukoosteessa. Kahden elämän ja musiikin yhdistämän taiteilijan muodostama duo koostuu Anni ja Tatu Backista. Kumpikin on musiikkialan rautainen ammattilainen, mutta Yhdeksi-duon kautta kumpikin luo nyt jotain aiemmasta poikkeavaa. On hanget korkeat nietokset on yksi kolmesta sinkusta, jotka on julkaistu peräjälkeen marraskuussa ja niitä tulee seuraamaan vuoden 2026 jouluksi ilmestyvä esikoisjoulualbumi. Eli tämähän on vasta alkua.

Sinkut ovat vanhoja klassikoita, joille on annettu uudenlainen muoto. Sovitus on erittäin hidas, soittimista äänessä on vain pitkän notkeita nuotteja suova basso, sekä melodiaa kirkkaana kuljettava piano. Soitossa on runsaasti tunnetta ja Anni laulaa hitaasti, sanoja ja niiden todellista merkitystä korostaen. Hetkeksi musiikki kulkee voimallisemmin, nuotit ovat äänekkäämpiä ja sanat väkevämpiä, mutta vain hetken. Ja tuo lyhyt pyrähdys korostaa entisestään kuulaan muodon arvoa. Aivan kuin olisin kuullut klassikon ensi kertaa.

Mika Roth

Lukukertoja: 504