The Rascals - todelliset blue-eyed soulin taitajat

The Rascals, joka vuoden 1968 alkuun saakka käytti nimeä The Young Rascals, on Garfieldissä, New Jerseyssä vuonna 1965 perustettu rockyhtye. Billboardin Hot 100-listalla se saavutti yhdeksän top teniin kohonnutta singleä, joista listaykkösiksi kohosivat vuosien 1966 ja 1968 välillä ilmestyneet Good Lovin', Groovin' sekä People Got to Be Free. Runsaasti versioitu ja vuonna 1967 ilmestynyt How Can I Be Sure saavutti neljännen sijan ja seuraavan vuoden alussa julkaistu A Beautiful Morning kohosi yhtä sijaa korkeammalle. Vuonna 1967 kymmenennen sijan tavoittanut ja myönteisiä arvioita vastaanottanut A Girl Like You käy erinomaisesta esimerkistä yhtyeen ensisijaisesti edustamasta blue-eyed soul-tyylistä, jonka tunnetuin edustaja lienee silti The Righteous Brothers.

Rock and Roll Hall of Fameen The Rascals pääsi vuonna 1997 ja Hit Parade Hall of Fameen vuonna 2010. Vuonna 2012 The Rascals konsertoi New Yorkissa ja New Jerseyssä. Yhtyeen reunion jatkui seuraavana vuonna Broadwaylla soitetuilla konserteilla.

Tulevista The Young Rascalsin jäsenistä kosketinsoittaja Felix Cavaliere oli soittanut klassista pianoa. Hän perusti doo wopia edustaneen yhtyeen The Escorts opiskellessaan Syracusen yliopistossa. Vuonna 1964 Cavaliere liittyi Joey Deen taustayhtyeeseen The Starlightersiin. Alkuvuodesta 1965 yhtyettään The Unbeatables johtanut kanadalainen kitaristi Gene Cornish liittyi The Starlightersiin. Cavalierella heräsi kiinnostus perustaa oma yhtyeensä Cornishin, solisti Eddie Brigatin sekä jazztaustaa omanneen rumpalin Dino Danellin kanssa.

Toukokuussa 1965 yhtye sai kiinnityksen Long Island Clubille, missä se esitti ensisijaisesti R&B-covereita. Cavalieren urut ja sielukas vokalisointi olivat The Rascalsin soundissa keskeisiä. Yhtyeessä ei ollut vakituista basistia, sillä keikoilla Cavaliere soitti basso-osuudet urkujensa pedaaleilla ja levytyksissään The Rascals hyödynsi sessiobasisteja, kuten Chuck Raineyta. Elokuussa 1965 manageri Bill Smith esitteli The Rascalsin Sid Bernsteinille, joka promosi britti-invaasiota edustaneita yhtyeitä Yhdysvaltoihin.

The Rascalsista tuli ensimmäinen Atlantic Recordsille kiinnitetty pelkästään valkoisista muusikoista koostunut yhtye. Koska toiminnassa oli Harmonica Rascals -niminen yhtye, Sid Bernstein neuvotteli bändin nimeksi Young Rascalsin myös siksi, että levytyssopimuksen solmimisen aikaan kaikki yhtyeen jäsenet olivat alle 25-vuotiaita.

Debyyttisingle I Ain't Gonna Eat Out My Heart Anymore saavutti Kanadassa sijan 23. Seuraava single oli Cavalieren leadvokalisoima, sovitukseltaan identtinen, mutta lyriikaltaan hienoisesti muutettu versio The Olympicsin hitistä Good Lovin'. Se nousi listakärkeen sekä Billboardilla että Kanadassa ja Young Rascals esitti kappaleen Ed Sullivan Showssa. Pian seurasi Young Rascalsin nimeä kantava esikoisalbumi, joka koostui covertuotannosta kappaletta Do You Feel It. lukuun ottamatta.

Pitkäsoiton tunnetuimpiin lainoihin lukeutuvat näkemykset Wilson Pickettin soulklassikoista Mustang Sally ja Midnight Hour ja garagerockhenkisiä sovituksia folkrockkappaleista edustavat Dylanin Like a Rolling Stone ja The Beau Brummelsin Just a Little. The Young Rascalsin esikoisalbumi saavutti Billboardilla sijan 15, oli Cash Boxilla parhaimmillaan kymmenentenä ja myi kultalevyksi.

Tuosta eteenpäin Felix Cavalieren ja Eddie Brigatin biisinteko alkoi toden teolla. The Young Rascalsin seuraavan albumin Collections yhdestätoista kappaleesta neljä edusti kaksikon yhteistyötä ja kaksi oli Gene Cornishin käsialaa. Seuraava single, melko raakaa soultuotantoa edustava You Better Run saavutti Billboardilla sijan 23.

Vuonna 1967 ilmestyneellä Young Rascalsin kolmannella albumilla Groovin' yhtye hyödynsi ensi kertaa myös bändin peruskokoonpanon ulkopuolisia muusikoita. Mainittu pitkäsoitto on joissakin yhteyksissä tunnustettu yhtyeen laadukkaimmaksi, ja sen singlekappaleista latinalaisvaikutteinen nimibiisi oli listaykkönen ja How Can I Be Sure sekä With a Girl Like You nousivat kumpikin top teniin.

Erityisesti Cavaliere halusi Young Rascalsin olevan ensisijaisesti albumiorientoitunut yhtye singlehittien sijaan. Tästä osoituksena on yhtyeen ensimmäinen nimellä The Rascals julkaisema albumi, konseptialbumiksi tulkittavissa oleva Once Upon a Dream, jonka instrumentaatiossa hyödynnettiin intialaisia soittimia, kuten sitaria. Alkuvuodesta 1968 ilmestynyt optimistinen single A Beautiful Morning nousi Billboardilla kolmanneksi. Erityisen suosituksi The Young Rascals muodostui Kanadassa, missä yhtyeen singleistä A Girl Like You, How Can I Be Sure ja A Beautiful Morning nousivat kaikki listaykkösiksi.



Kesällä 1968 ilmestynyt kokoelma-albumi Time Peace: The Rascals' Greatest Hits nousi ykkössijalle Billboardin listalla ja siitä muodostui yhtyeen tuotannon suosituin albumi. Samaisen vuoden elokuussa Martin Luther Kingin ja Robert Kennedyn murhista inspiraation lyriikkaansa saanut People Got to Be Free oli The Rascalsin viimeinen listaykkössingle sekä Yhdysvalloissa että Kanadassa. Jälkimmäisessä The Rascals tuli saavuttamaan top teniin kohonneita singlejä vielä muutaman vuoden ajan.

Vuonna 1969 The Rascals julkaisi tupla-albumin Freedom Suite, jonka jälkimmäinen levy koostui instrumentaalikappaleista. Se saavutti Billboardin listalla sijan 17. Eddie Brigatia kuultiin mainitulla albumilla leadvokalistina ainoastaan kahdessa kappaleessa. Seuraavat singlet A Ray of Hope, Heaven, See ja Carry Me Back nousivat vielä Kanadassa top teniin. Joulukuussa 1969 ilmestynyt single Hold On jäi Kanadassa sijalle 22.

Brigati jätti The Rascalsin vuonna 1970 ja Cornish seuraavana vuonna. He olivat vielä mukana The Rascalsin maaliskuun alussa 1971 ilmestyneellä albumilla Search and Nearness, joka sisälsi mm. coverin The Box Tops -yhtyeen hitistä The Letter. The Sweet Inspirationsin taustoittama singlebiisi Glory Glory saavutti Kanadassa sijan 40. Tupla-albumilla Peaceful World ja sitä seuranneella pitkäsoitolla The Island of Real Cavalieren biisinkirjoitustyyli alkoi lähestyä jazzia ja gospelia. Basistina yhtyeessä vaikutti tuossa vaiheessa Robert Popwell ja kitaristina Buzz Feiten.

1970-luvun aikana Cavaliere julkaisi useita sooloalbumeita. Cornish ja Danelli olivat mukana kaksi albumia julkaisseessa Bulldogissa ja kolme pitkäsoittoa työstäneessä yhtyeessä Fotomaker. Danelli oli mukana Little Stevenin The Disciples of Soul -yhtyeen kahdella ensimmäisellä albumilla. Vuoteen 1988 ajoittui Brigatia vajaa The Rascalsin reunion-kiertue. Sen jälkeen Cavaliere palasi soolouralleen ja 90-luvulla toiminnassa oli kaksi yhtyeen lineupia. Cornish ja Danelli olivat mukana The New Rascalsissa ja Cavaliere kutsui yhtyettään Felix Cavaliere's Rascalsiksi.

24. huhtikuuta 2010 The Rascalsin originaalikokoonpano esiintyi hyväntekeväisyyskonsertissa Tribeca Grillissä, New Yorkissa. Bruce Springsteen ja Little Steven liittyivät yhtyeen seuraksi stagelle setin päättäneessä Good Lovin':issa. Vuoteen 2012 ajoittunut yhtyeen originaalikokoonpanon Once Upon a Dream oli konsertin ja teatterin yhdistelmä. Capitol Theatressa New Yorkissa esitettiin joulukuussa 2012 kuusi konserttia. Huhti-toukokuussa 2013 Broadwayllä, New Yorkissa nähtiin 15 esitystä lisää. Touko-marraskuussa 2013 Once Upon a Dream vietiin tien päälle ja esityksiä nähtiin Yhdysvaltojen itärannikolla.

Vuoden 2014 aikana Felix Cavaliere konsertoi jälleen Felix Cavaliere's Rascalsin kanssa The Lovin' Spoonfulin lämmittelemänä. Danelli menehtyi joulukuun puolivälissä 2022 78-vuoden ikäisenä. Vuosina 2013 ja 2014 Cavaliere ja Cornish ovat jatkaneet esiintymisiään The Rascalsin nimellä ja joskus nimellä The Rascals Featuring Felix Cavaliere and Gene Cornish. Vuoden 2024 esiintymiset tottelevat nimeä People Got to Be Free Tour 2024. Ainakin joillakin niistä lämmittelijänä kuullaan The Lovin' Spoonfulia. Kesäkuussa 2009 Felix Cavaliere ja Eddie Brigati pääsivät laulunkirjoittajien Hall of Fameen.

The (Young) Rascalsista on muodostunut itselleni keskeisin blue-eyed soulin edustaja. Ensiksi yhtyeen tuotannosta diggailtavaksi päätyi 90-luvun alussa sen esikoisalbumi ja mainittu pitkäsoitto sekä kakkosalbumi Collections säilyvät ykkössuosikkeinani The Rascalsin tuotannosta. Myös Groovin':illa ja Freedom Suitella on kiistattomat huippuhetkensä.

Pertti Pulkkanen