Punomo ja kahdeksan kärkiraitaa

Energistä ja funkkaavaa soulia blues-lisin soittava Punomo iskee toisella täyspitkällä tiukemman vaihteen silmään. Kahdeksan kertaa jatkaa seikkailujaan omintakeisen, uusvanhan soul-soundinsa maailmassa. Rumpali Lauri Levannon ja laulaja Johanna Rauman yhteisponnistuksena syntyneet kappaleet kertovat elämän koko kirjosta onnen kukkuloineen ja murheen alhoineen. Desibeli.net haastatteli Johannaa uuden kiekon tiimoilta.

Käydäänkö läpi hieman Punomon historiaa. Soitatte energistä ja funkkaavaa soulia pienin blues-lisin, musiikin aikalinjat tuntuvat osoittavan 60- ja 70-lukujen afroamerikkalaiseen musiikkiin. Miten tyyli päätyi tähän ja miksi juuri tuo aikakausi, tuo maailma?

- Mun tie soul-musiikin pariin alkoi lapsuudessa Aretha Franklinin lauluäänen ihailusta. Lopullinen niitti oli teini-iässä Anttilan levyalesta löytynyt The Miseducation of Lauryn Hill -CD, joka innoitti uppoutumaan myös afroamerikkalaisen musiikin historiaan. Siitä lähtien soul on ollut mun mielestä upeinta musiikkia, mitä on tehty. Laurin kanssa löytyi yhteinen kiinnostus juuri vanhasta soul-soundista ammentavaan tyyliin - Lauriin oli kolahtanut tuon aikakauden ja estetiikan soundi ja sen orgaanisuus, rouheus ja iskevyys todella kovaa joskus täysi-ikäisyyden kynnyksellä ja sitä oli seurannut kymmenisen vuotta tämän musan fiilistelyä ja tutkiskelua. Sitten me alettiin askarrella yhteistyössä musiikkia, jota esittämään perustettiin Punomo.

Kolmen vuoden takainen debyyttialbumi Punomo summasi allekirjoittaneen mielestäni hienosti alku-uran sinkut ja toimi ohjelmanjulistajana keskellä pandemiaa. Johanna ei juuri omaa musiikkiaan levyltä kuuntele, mutta on ehdottoman onnellinen ja ylpeä esikoisesta, jonka myötä on tapahtunut paljon hyviä asioita.

- Punomo-albumista on seurannut tietysti ihania keikkoja ja kohtaamisia ihmisten kanssa. Se on koskettanut syvästi, kun ollaan nähty ihmisten nauravan, itkevän, tanssivan ja laulavan mukana meidän keikoilla.

Vuosi sitten käynnistyi uusi sinkkuketju, kun lämpimällä groovella siunattu Lempee ilmestyi. Menevän letkeä biisi edustaa Johannan mielestä hyväntuulista menoa, joka tuli tutuksi jo esikoisalbumilta, mutta uudella levyllä on myös tummemmat, vakavammat ja jopa synkemmät sävynsä. Iso kuva on rikastunut ja syventynyt.

- Musta tuntuu, että me ollaan tavoiteltu jokaisen biisin kohdalla mahdollisimman vankkaa “kärkiraitalaatua”. Albumin kärkiraidan saakin sitten valita kukin kuuntelija itselleen. Musta olisi siistiä, jos albumilta löytyisi eri ihmisille eri tavoin kolahtavia henkilökohtaisia kärkiraitoja.

Esikoisalbumille mahtuivat kaikki alkuajan sinkut, joten miltä aikakaudelta kakkoslevyn materiaali on? Kaikki tuoreita siivuja, vai myös arkistojen aarteita?

- Kaikki tämän levyn kappaleet on pitkälti tehty tähän muotoonsa vuosien 2022–2024 välillä. Poikkeuksena on Kahdeksan kertaa -kappale, jota on esitetty instrumentaalina livekeikoillamme jo vuodesta 2019 lähtien, mutta josta tehtiin tälle levylle laulettu biisi.

Rakkaus on yhä tekstien yksi kantava voima, mutta muuttunut maailma kuuluu myös Punomon musiikissa ja lyriikoissa. Nyt mukana on yhteiskunnallisesti kantaaottavia ja muutoin surumielisiä lyriikoita. Mutta kuten todettua, varjojen seurassa on myös valoa ja sekin on osa Punomon musiikkimaailmaa.

- Musiikissa tulee myös olla sellaisia turvasatamia, joissa saa hetkeksi unohtaa maailman pahuuden ja keskittyä niihin kauniisiin ja rouheisiin ja mahtaviin ja hymyilyttäviin asioihin, joita täällä kaikesta huolimatta edelleenkin on.

Kokoonpanonne on kattava, kun jäseniä on peräti kahdeksan kappaletta. Viittaako levyn otsikko jäsenistöön?

- Levyn otsikko tulee ensisijaisesti Kahdeksan kertaa -avausraidan nimestä, joka taas viittaa japanilaiseen sananlaskuun “kaadu seitsemän kertaa, nouse ylös kahdeksan kertaa” (japaniksi “nana korobi yaoki”). Tuo kahdeksikko sattui sitten myös sopimaan bändin jäsenten määrään, joten se tuntui nopeasti luontevalta albuminimeltä. Muita vaihtoehtoja ei taidettu edes harkita.

Studiossa isolla sakilla työskentely voi olla joskus haastavaa, mutta Johannan mukaan ensisijaisesti mukavaa. Kuoppia tasoittaa lämmin yhteishenki ja vaikka yhteisen taiteen tekeminen on toisinaan vaativa prosessi sosiaalisestikin, niin yhdessä päästiin maaliin.

Ymmärtääkseni kappalemateriaalista vastaat sinä ja rumpali Lauri Levanto, mutta missä määrin muu ryhmä on vaikuttanut lopputulemaan?

- Lauri ja mä tosiaan tehdään biisit ja pitkälti sovituksetkin. Sovitusten osalta Lauri on tällä levyllä pitkälti vastannut rytmisektion sovituksista ja suurimmasta osasta torvisovituksia ja minä taustalaulusovituksista sekä parin biisin torvisovituksista. Tällä levyllä muutama biisi hioutui lopulliseen muotoonsa rytmisektion bänditreeneissä, eli yhdessä kokeillen. Jokainen bändin muusikko vaikuttaa lopputulemaan isosti tuomalla oman energiansa ja osaamisensa huoneeseen. Meillä on hieno porukka kasassa.

Työn sujuvuutta avitti myös se, että studioon mentiin melko valmiin materiaalin kanssa. Toki aina kannattaa jättää pienelle studion taialle mahdollisuus, ja sellaisia viime hetken ratkaisujakin kuulemma levylle päätyi.

Albumin tuotannosta vastaavat Lauri ja Johanna, joten langat on pidetty pääosin omissa käsissä. Johannan mukaan äänittäjä-miksaaja Kaj Mäki-Ullakko on antanut myös äänitys- ja tuotantovaiheessa paljon taiteellista panostaan biisien soundeihin ja sovituksiin.

Menevä soul ja svengaava funk ovat aina herkullista kuultavaa, mutta levyllä on myös hiljaisempi, pohtivampi puolensa. On aika haikeilee eron kynnyksen väärällä puolen, kun taas kaikkea hyvää summaava Meil on kaikki muistuttaa hetken tärkeydestä. Tekstit heijastavat musiikkia ja musiikki tekstien painotoksia, joten kummat tulevat yleensä ensin: sanat vai sävelet?

- Tällä levyllä ensin tulivat musiikilliset aihiot tai pohjat, joita yleensä Lauri työstää itsekseen ja joissa on hahmoteltu biisin poljento ja harmonia sekä ideoitu erilaisia biisin osia, usein myös biisin rakennettakin. Mä olen kuunnellut niitä, kuulostellut millaisia tunteita ja ajatuksia ne mussa herättävät, jatkokehitellyt rakenteita ja tehnyt laulumelodiat ja sanat. Laulumelodiat ja sanat tulevat mulla usein käsi kädessä, mutta lyriikoiden hiominen on paljon melodioiden muovailemista pidempi prosessi.

Soulin ja funkin rinnalla murahtelee toisinaan myös blues. Kuuntele mua ärjyy rahtusen isommin ja Varo kuumaa -raidalla laulusi rinnalla kuullaan myös miesääntä. Kuka raidalla vierailee?

- Varo kuumaa -raidalla vierailee Sami Saari. Oli muotoutunut idea tällaisesta biisistä, jossa kokemuksen syvälle rintaäänelle olisi käyttöä. Juuri samoihin aikoihin Sami oli löytänyt meidän musiikin ja liekittänyt sitä somekanavillaan, ja pyydettiin sitten Samia vierailemaan tällä biisillä. Hänellähän kokemusta suomalaisesta rytmimusiikkihiekkalaatikosta ja elämästä ylipäätään on yllin kyllin. Miesääntähän muuten kuullaan levyllämme myös Ihanan kiire -biisillä, jonka introon ja outroon kävimme äänittämässä pyöräilyselostuslegenda Peter Selinin selostukset.



Entä mitä sinisemmät juonteet mielestäsi antavat bändille?

- Blues-sävyt ovat tulleet musiikkiimme minusta aika luontevasti, sillä blues, soul ja funk juontavat kaikki juurensa samasta musiikkiperinteestä, josta mekin ammennamme.

Kun musiikkinne on näin retroisaa, niin on suorastaan pakko kysyä: kenen keikalle ja mihin aikaan sekä paikkaan siirtyisit aikakoneella, jos perillä voisi viivähtää vain yhden illan ajan?

- Mua on henkilökohtaisesti viime vuosina kiehtonut Donny Hathawayn laulaminen, joten ehkä haluaisin päästä sille hänen vuonna 1972 äänitetylle ja Live-albuminimellä julkaistulle keikalleen. Se iskee äänityksenäkin niin kovaa, että mitähän mulle tapahtuisi, jos pääsisin paikan päälle. Mun mielestä soul-musiikin suurin voima ja viehätys on sellaisessa gospelista periytyvässä, arjen yläpuolelle nousevassa kokonaisvaltaisessa läsnäolossa ja intensiteetissä, ja sitä suurten mestareiden läsnäoloa musiikissa haluaisin päästä todistamaan omakohtaisesti, tuntea sen luissa ja ytimissä.

Toinen albumi on juuri ilmestynyt niin diginä kuin vinyylinä ja sitä edeltäneet neljä digisinkkua (Lempee, En vaikene, Kuuntele mua ja Ihanan kiire) ovat lyöneet verkon puolella rumpua. Tulevaisuudelle ei ole vielä annettu paljoa ajatuksia, koska nyt on aika nauttia työn hedelmistä, mutta kai sentään keikkakalenteri jo täyttyy? Joko kesän festarit siintävät horisontissa?

- Keikkarintamalla on monenlaista viritystä meneillään. Isoimpana tässä vaiheessa varmana juttuna ensi kesälle on Kesärauha-festarikeikka. Toivotaan, että päästään levittämään Punomon ilosanomaa mahdollisimman laajalle ensi kesänä.

Lopuksi sana on vielä vapaa, eli jos jotain jäi kertomatta niin nyt olisi se aika.

- Sydämellinen kiitos kaikille, jotka ovat viettäneet aikaa meidän musiikin parissa, ja toivottavasti tavataan keikoilla!

Haastattelu: Mika Roth, kuva: Ilkka Arola