Neljä ruusun matka teinitornadosta erääksi maamme suosituimmista yhtyeistä

Kotimaisen poprockin suosituimpiin edustajiin lukeutuva joensuulaisyhtye Neljä Ruusua perustettiin 80-luvun puolivälissä. Yhtyeen lineup on säilynyt samana kaikki vuosikymmenet eli Neljä Ruusua ovat Ilkka Alanko (laulu/kitara), Petteri "Kode" Koistinen (kitara), Jari "Lade" Laakkonen (basso, taustalaulu) ja Kari "Kämy" Kämäräinen (rummut). Neljää Ruusua edeltäneen Talouskukkaro-yhtyeen kokoonpano oli ollut muilta osin sama, mutta bändiin oli kuulunut lisäksi kosketinsoittaja Matti Suomela. Vuoden 1983 Rockin SM-kilpailuissa Talouskukkaro sijoittui neljänneksi.

Musiikinopettajansa Tapio Kukkulan kautta Ilkka ja kumppanit kuulivat kilpailusta nimeltä Kellarista eetteriin. Neljä Ruusua ilmoittautui mukaan lähes viimeisenä mahdollisena päivänä. Ralf Örn kiinnostui Ylellä tehdyistä nauhoituksista ja Neljän Ruusun nimeä kantanut esikoisalbumi ilmestyi huhtikuussa 1987. Itse asiassa kyseessä oli demo, jonka nauhoituksista vastasivat Hannu Leiden ja Clifters-yhtyeen toinen johtohahmo, basisti Ari "Luri" Luokkala.

Neljän Ruusun debyyttipitkäsoitto esitteli yhtyeen vahvan suomenkielisen kitararockin edustajana. Albumin kappaleet olivat Ilkka Alangon käsialaa lukuun ottamatta suomennosta Andrew Lloyd Webberin musikaalista Joseph and the Amazing Technicolor Dreamcoat löytyvästä kappaleesta Close Every Door, jonka Ukri Pulliainen suomensi nimellä Sulje oveni. Neljän Ruusun esikoisalbumia voi pitää varsin onnistuneena pelinavauksena etenkin, kun ottaa huomioon muusikoiden huomattavan nuoren iän. Pitkäsoiton terävintä klassikko-osastoa edustanevat sen B-puolen loppuun sijoitetut Teindepressio ja Näkisitpä sekä nimikappale Neljä Ruusua.

Yhtyeen kakkosalbumi Kasvukipuja näki päivänvalon jo samaisen vuoden lokakuussa. Mainittua pitkäsoittoa voi pitää Neljän Ruusun kitaravetoisen rocktyylin huipentumana. Esimerkiksi sellaiset energiset voimalataukset kuin Kotomaa, Sua rakastan, Sitä lähemmäs ja Karttapallo edustavat varsin vakuuttavasti aikakautensa nuorta suomenkielistä rockia. Singleformaatissa pitkäsoitolta julkaistiin sen kevyintä tuotantoa edustava ja pieneksi hitiksi muodostunut Itkupilli. Kappaleen toteuttaminen akustisvoittoisesti oli Kasvukipujen tuottajan Hannu Leidenin idea. Yhtye oli ensiksi ideaa vastaan, mutta Leidenin päätöstä voi pitää oikeana.

Neljällä Ruusulla olisi ollut mahdollisuus julkaista uusi albumi vuoden 1988 aikana, mutta mainittuna vuonna sellaista ei ilmestynyt. Sitä vastoin kyseiseen vuoteen Neljän Ruusun uralla mahtui runsaasti akustista keikkailua ja mainittua vaihetta voinee pitää merkittävänä koko Neljän Ruusun myöhäisemmän musiikillisen kehityskaaren kannalta. Yhtyeen akustinen tyyli puhkesi kukkaansa lokakuussa 1989 ilmestyneellä, Paraisilla nauhoitetulla ja Mats Huldénin tuottamalla albumilla Hyvää päivää.

Mainitulle pitkäsoitolle ei sisälly ainuttakaan hutia, mutta sitä vastoin runsaasti upeasti aikaa kestänyttä kappalemateriaalia. Molempien levypuoliskojen avausraidat Anarkiaa ja Beibi sä oot mun edustavat albumin revittelevintä tuotantoa. Melankoliaa huokuva Vastaa! oli alun perin englanninkielinen ja mainittu biisi käy mallisesimerkistä Ruusujen varhaisesta vatkaussoundista. Huonot tavat ja Kode Koistisen säveltämä Matkalla svengaavat upeasti ja Lade Laakkosen säveltämä albumin nimikappale Hyvää päivää syntyi Vilnan matkalla. Synkempiä sävyjä maalaileva Vaivaistalot ja albumin päättävä kokeellisempi Unikuvia ovat vähäisemmästä tunnettuudestaan huolimatta pieniä helmiä.

Tarkalleen vuosi edeltäjänsä jälkeen ilmestynyt albumi Hyvää yötä Bangkok aloitti upeasti Neljän Ruusun 90-luvun. Varsin vahvasta kappalemateriaalista koostuneesta albumista on muodostunut suosikkilevyni yhtyeen tuotannosta. Muutamissa sen kappaleista, kuten etenkin Hyvää yötä, koneet ovat keskeisessä osassa. Säkättävästä Sukellus-biisistä, jossa toisena vokalistina kuultiin EMI:n tuonaikaista tuotantopäällikköä Neumannia, muodostui albumin ensimmäinen singlemenestys. Albumin rankimpaan osastoon lukeutuvat Elämä ja Pelimies Welin, joista ensiksi mainittu syntyi Neljän Ruusun ja Pääkkösten yhteiskiertueella. Bangkok ja vielä vuosikymmeniä myöhemmin hetkeksi keikkaohjelmistoon palannut Luotan itseeni lukeutuvat tyylikkäästi Hyvää yötä Bangkokin Karjala soul-osastoon.

Albumin balladikappaleista upein on tekstinsä osalta takaumia Ilkan ja Koden rippikoululeiriin sisältävä Muisto ja albumin päättävä Sisko on akustisvoittoisesti toteutettu kultahippu. Hyvää yötä Bangkokin unohdettu klassikkokappale on silti sen A-puolen päättävä upean melodinen Tänä keväänä, jonka soundimaailmaan olivat vaikuttaneet aikakauden brittiläiset kitararockyhtyeet. Vuonna 1991 Neljältä Ruusulta ilmestyi upea single 06:00 (Eräs päiväkirja). Biisiä oli soitettu akustisesti jo selkeästi aikaisemmin, mutta uuden sovituksensa kera kappale oli Neljän Ruusun kesän 1991 keikkojen avauskappaleena.

Kevättalvella 1992 ilmestyneestä viidennestä pitkäsoitosta Haloo muodostui Neljän Ruusun lopullinen läpimurtolevy. Koden upean kitarariffin varaan rakennettu Juppihippipunkkari muodostui albumin megahitiksi. Tyylillisesti Haloon voinee todeta sisältäneen Neljää Ruusua lähes monipuolisimmillaan, sillä mukana oli toisaalta suorastaan raivokkaita kitarockrepäisyjä, eli avausraita Viikatemies diilaa, 2011 ja Chicagon Tuulet ja niiden vastapainoksi lähes radikaaleja slovarikappaleita, joita edustivat albumin päätöskappale Neuvostoliitto sekä keskeisimpiin hittikappaleisiin Juppihippipunkkarin tavoin lukeutuneet klassikkotasoiset raidat, vuosikymmenien ajan yhtyeen keikkasetissä ansaitusti säilyneet Tie ajatuksiin ja Sun täytyy mennä.



Ensimmäinen todentamani Ruusujen keikka ajoittui niinkin myöhään, kuin alkukesään 1991, jolloin yhtye esiintyi kotimaisemissaan Joensuun Laulurinteellä paikallisradio Radio Jokisen järjestämässä konsertissa. Ensimmäinen tsekkaamani klubikeikka oli seuraavana kevättalvena Kuopion Ravintola 007:ssa, mutta kyseinen Haloo-rundin alkupuolelle sijoittunut esiintyminen ei lukeutunut aivan bändin parhaimmistoon. Sen jälkeen kohdalle on osunut huomattava määrä Neljän Ruusun keikkoja. Niiden joukossa on ollut myös todella ikimuistoisia, joista mainittakoon Joensuun Ilosaaressa 13. elokuuta 2022 soitettu yhtyeen 40-vuotisjuhlakonsertti.

Pertti Pulkkanen