PA Kiiskilä - LIVE

PA Kiiskilä julkaisi Vapaudesta-debyyttialbuminsa viisi ja puoli vuotta sitten. Vahvasti folkin kanssa värkkäilevä laulaja/lauluntekijä lisäsi kierroksia koneessa kahdella seuraavalla pitkäsoitollaan. Nyt kolmen levyn annista on koottu livealbumi, jolla kuullaan lähinnä akustisia numeroita, mutta myös muutama harvinaisempi bändiversio. Oman tiensä valinnut tarinankertoja on väkevä kertoja bändillä ja ilman, kuten jokainen voi omin korvin kuulla.

Last Day of the North

Kiiskilän livelevy on yhtäältä ’vain’ yhdentoista raidan mittainen ja silläkin kuullaan vielä kaiken kukkuraksi kolmesta kappaleesta kahdet eri versiot, eli todellisuudessa kuulemme vain kahdeksan eri biisiä. Näin sivuun jää armottoman monta ansiokasta kappaletta, koska studioalbumeilla on kuultu yhteensä jo kolmisenkymmentä biisiä, joiden lisäksi levyjen ulkopuolisiakin sinkkuja löytyy.

Näin karsitun levyn ratkaisu on kova ja jättää ilmoille toiveen kattavammasta livepläjäyksestä jossain tulevaisuudessa, mutta otetaan nyt edes se mitä saadaan ja nautitaan. LIVE on koottu yhteen erilaisista palasista, mutta lievistä puutteistaankin huolimatta albumi on kiistatta läpileikkaus Kiiskilän tuotannosta, ryyditettynä yhdellä ulkopuolelta tulevalla herkulla.

Levyn kahdeksan ensimmäistä numeroa ovat mies & akustinen kitara -tyyppisiä vetoja, joissa elävän musiikin energia ja hetken magiikka ovat kiistattoman vahvasti läsnä. Tuskinpa Jälleen kerran PA -kappaletta kuullaan koskaan täsmälleen samassa muodossa kahdesti, mutta LIVElle tallennetussa raidassa on omaa alkuvoimaansa. Siinä missä III-albumin alkuperäinen muoto särisi, rämisi ja jyräsi päälle sähköisyydellään, käyttää Kiiskilä nyt hiljaisuutta oikeana kätenään. Viestit eivät periaatteessa muutu, mutta silti maisema on järisyttävällä tavalla erilainen ja näin LIVE antaa myös jotain uutta.

Rankimmin tuntoja herättävät biisiversiot löytynevät keskelle pandemiaa ilmestyneen Ihmisen laulu -levyn aarteista. En ole oikein koskaan päässyt sisään kuplettimaiseen Värisuoraan ja nyt siitä saadaan oikein kaksi versiota. Pärisevä sorsapilli on jo itsessään haaste korvalle, kun juopporentuista ja heidän elonsa vastoinkäymisistä kertova teksti tulee jo muutenkin silmille. Soolona sorsapilli pärisee taas niin että sylki lentää, mutta Night Shift -livekokoonpanon kanssa kipale lähtee vastavuoroisesti lentoon. Eikä mihinkään sorsamaiseen räpistelyyn, vaan ihan komeaan kaareen.

Huomenna me ollaan vapaita miehii on edelleen Bob Dylanille arvokkaasti hattua kohottava numero, jonka viesti on jälleen ajankohtaisempi – ikävä kyllä. Ihmisen laulu -albumin yllättävin mukaan päässyt siivu on kuitenkin Halusin aina täältä pois -kappale, jonka käänteinen veto juuriin osuu kohdalleen. Akustinen muoto on haastava toisinaan, vaan nyt kaikki jotenkin vain korostuu paremmin, summaavammin ja ytimekkäämmin.

PA Kiiskilä on oman tiensä valinnut tarinankertoja, jonka ilmaisun ydin löytyy pienistä vivahteista ja lähes huomaamattomista osista, oli kyse sitten mistä tahansa muodosta. Kruununjalokiveksi kasvanut Inari on biisinä niin täydellinen helmi, että se toimii niin akustisena kuin bändiversionakin loistavasti. Yhtyeen kanssa soitettuna syntyy kuitenkin uudenlaista magiikkaa, enkä voi olla ottamatta esiin yhtymäkohtia Bruce Springsteen & E Street Bandin kanssa. Vokaalit ovat kiistatta keskellä, mutta bändin soittama musiikki kietoo rakastavat kätensä herkkien sanojen ympärille. Kaikki kruunautuu, kun radiostakin soi Born to Run ja asetelma on täydellinen jollekin legendaariselle.



Tasapaino on kohdillaan ja vaikka debyyttipitkäsoitto Vapaudesta ohitetaan silkalla 18-raidalla, on sekin sentään jotain. Eniten jäin kaipaamaan esikoiselta löytyvää Meissä kaikissa -helmeä, mutta ainahan jotain jää puuttumaan, eikö vain? Albumien ulkopuolelta pamahtava Pala vapautta on kaunis kädenojennus Dave Lindholmin suuntaan, jonka kanssa Kiiskilä on tehnyt Laulutekijät-kiertuetta. Ajat muuttuvat ja sukupolvet vaihtuvat, mutta niin vain samat asiat liikuttavat ihmisiä yhä ja aina.

Mika Roth