Kanzer: Satanic Advisory Explicit Everything

Kanzer oli ja teki aikansa musiikkia. Mustaa, metelöivää, noisehtavaa ja rankkaa musiikkia. Yhtyeen materiaalia on nyt koottu vuosilta 2002–2008 ja julkaistu pieni vinyylipainos. Arvokasta alakulttuurityötä vai silkkaa saastaa? Kuulijoiden mielipiteet tulevat taatusti jakautumaan musiikin rajattomuuden edessä, mutta ainakin Satanic Advisory Explicit Everything on vihdoin ja viimein julkaistu kauniisti oikein vinyylinäkin.

Filosofiaa on se vaan

Jyväskylässä vuonna 2002 perustettu Kanzer on mustuutta suosiva tapaus, jonka musiikkia luonnehditaan saatesanoissakin hardcore punkin ja black metalin sekoitukseksi. Myös termiä underground noise metal tarjotaan, ja olen itse taipuvaisempi jälkimmäisen sanaryhmän kannattajaksi, koska se antaa samalla enemmän tilaa kyynärpäille ja ns. rajaylityksille. Ja niitä rajoja – todellisia kuin kuvitteellisiakin – todella koetellaan tämän albumin kanssa.

Äänityksiä tehtiin oletettavasti osin erittäin matalateknisissä olosuhteissa, mutta ryhmä käänsi mahdolliset heikkoudet kelpo prosentilla mahdottomiksi vahvuuksiksi. Jos soundi on rumaa ja brutaalia, niin olkoon sitten niin, ja vielä tuplaten. Kansikuvan ja otsikon kanssa on myös testiä ilmassa, eikä edes biisilistauksen lukeminen sovi kaikille, mutta niinhän asiat on haluttukin tehdä.

Kova ja tinkimätön äänipolitiikka on yhtäältä ihailtavaa, mutta toisaalta lopputulema on todella, todella rankkaa kamaa. Tuohon päälle kun laitetaan vielä kauniisti sanottuna kovat lyriikat, niin Jyväskylän kukkahattutädeillä on ollut rankkoja aikoja 00-luvulla. Eikä kuullun perusteella itse tekijöilläkään ole kaikkein parhain ollut olla, mutta johonkin se kaikki paha olo piti kanavoida kai, kuten saatesanoissakin osuvasti todetaan.

00-luvun aktiivivuosina Kanzer teki kuuleman mukaan kymmeniä kappaleita, joista osa myös selvästikin äänitettiin, mutta niitä ei ole koskaan aiemmin julkaistu ainakaan virallisissa muodoissa. Tilanne muuttui pandemian myötä, kun aikaa yllättäen oli ja Kanzerin vanha nuotiopaikka alkoi taas yllättäen savuttamaan. Pian sieltä pisti esiin liekkiä ja näin bändi taas on, ainakin jossain muodossa. Samalla oli aika summata historia ja tässä se nyt on: 29 biisiä ja hiukan alle 25 minuuttia. Sinfoniset nostot ja supermutkikkaat kappalerakenteet jääkööt siis toisille, koska Kanzerin voima on toisenlaista.

A-puolen 16 raitaa ovat vuodelta 2002 ja niiden raaka alkuvoimaisuus vaatii aisteilta virittäytymistä oikeaan tilaan ja tunteeseen. Esimerkiksi Empty periods of technodemonic overdose pitää sisällään ihan jännän kuvion, jota voisi kutsua melodiaksi, mutta superruhjottu muoto ei paljoa köyttä anna. Grimm Jupiter suicide for Satan kuiskii korvaan vihjeitä jopa uuden aallon postpunkista, mutta turpasauna on armottoman tylyä ja saumat jäävät hyödyntämättä täysin.

Keskelle puoliskoa on sijoitettu pari elektronisilla soundeilla kokeellisempaa väännöstä, joista kumpuaa mieleen jopa häiriintynein varhaiskauden Ministry, mikä on aina hyvä merkki. Belgialainen höyrypää Dive tulee myös mieleen paristakin noiseryöpsähdyksestä, juuri elektronisten lisien ja ruvelle ajetun rosoisuuden kautta. Harmi että raflaavat otsikot tyyliin Beaten by Satan, eaten by CyberSatan tuntuvat usein olevan sisältöjään herkullisempia tapauksia.

A-puoliskon loppuun on varattu pari pidempää löylytystä, kun ensin ovelasti soundeja hyödyntävä Alien megaherz by Uranus-Satan räyhää aikansa ja ojentaa lopulta kapulan Superhyper unbirthille. Tuskaisuus on läsnä, mutta juuri soundien kanssa pelehtiminen ja biisin oikealla tavalla paloiksi räjäyttäminen tuovat viimein selvempiä onnistumisia. Nämä raidat ja samalla koko matka ensimmäiseen välipisteeseen kannatti tuoda tähän maailmaan, ihan jo silkkana kulttuuritekona.

B-puoli on vuoden 2008 tuotantoa ja sisältää 13 raitaa. Mainiossa epäonnenluvussa tiivistyy tietysti paljon ja puoliskojen välissä kuluneet vuodet saavat bändin kuulostamaan huomattavasti valmiimmalta, (positiivisella tavalla) aikuisemmalta sekä kehittyneemmältä. Alkeellisimmat suhinat ja haastavimmat kurkkupurkkisoundit ovat korvaantuneet askeleen kuulijaystävällisemmällä äänivallituksella ja pidemmillä kehittelyillä, eikä raa’asta voimasta ole tarvinnut tinkiä silti mielestäni piikkiäkään.



A-puolen raidalle silmää vinkkaava Rebirth of me in me and myself and Satan and huume (acoustic rapedown) on nimensä mukaisesti akustinen versio A-puolen rähjäyksestä. Naurahteluakin saattaa olla mukana, mutta eiköhän siinä hiukan ikää saaneet tekijät myös huomaa aiemman tekemisensä energisyyden. Niin tai näin, jännittävä lisä tuokin. I eat PKMs työntää noisen taiteellisempaa kylkeä eteenpäin ja Of transvestite angels and snow on pintansa alla oikeasti toimiva rock-kappale. Uusi aalto oli punkin kaveri jo muinoin, eikä tuo liitto ole ainakaan heikentynyt aikojen saatossa.

29 tinkimätöntä kappaletta ja lähes 25 minuuttia äänimaisemia, jotka tekevät kunniaa tälle oudolle paikalle, joka tunnetaan myös Land of dope and kloorimyrkytys -nimellä. Mitä siis miettiä, kun ankkurina mustiin vesiin molskahtava HalluSatan on viimein päädyssä? Kanzer ei tee asioita helpoksi itselleen tai kuulijoilleen, mutta kehityksen ja jalostumisen voi myös helposti havaita näissä tallenteissa. Merkittävää on myös huima energia, jolla kaikki on aikanaan luotu, vaikka musiikin/metelin paikka on tuhdisti marginaalin marginaalissa.

Mika Roth