Within Temptation: Worlds Collide Tour Live In Amsterdam
17.08.2024
Sinfonista ja melodista metallia soittava Within Temptation on saavuttanut pitkällä urallaan aseman, jota edes pandemia ei sen kummemmin keikuttanut. Tasaisen verkkaiseen tahtiin studioalbumeita julkaiseva yhtye osoittaa kuitenkin viidennellä konserttitallenteellaan, että kontakti yleisöön, ihmisiin ja maailmaan on sille mitä merkittävin. Amsterdamissa loppuvuodesta 2022 nauhoitettu konsertti käy myös mainiosta läpileikkauksesta pitkän uran helmiin sekä kohokohtiin.
Music On CD
Maailmaa muuttuu alati, mutta alankomaalaisten musiikki on pitänyt tässä kaikessa mainiosti pintansa ja marraskuussa 2022 taltioidussa konsertissa kuultiin jo kaksi uusimman pitkäsoitonkin raitaa. Halki pandemian yhtye pisti ulos uusia sinkkuja ja viimein loppuvuodesta 2023 ilmestynyt Bleed Out uudisti jälleen kerran bändin tekemistä. Jokainen voi vääntää siitä, mitkä muutokset olivat halutumpia kuin toiset, mutta ainakin yhtye piti siinä samalla riittävästi kiinni myös menneistä.
Bleed Outin sinkuista jo vuonna 2020 julkaistu Entertain You on rokkaavuudessaan täysosuma ja Don’t Pray for Me nostaa puolestaan sinfonista sekä eeppistä rimaa. Mikä tärkeintä, ne tuovat rikkautta sekä vaihtuvuutta myös konserttitilanteeseen, jossa olisi eduksi olla niin nousuja kuin laskujakin, koska silkalla hittipotpuurilla pääsee vain niin pitkälle.
Sinkkujahan bändiltä löytyisi vaikka ja kuinka, mutta koko keikka avataan kohottavasti Our Solemn Hour -maalailulla, jonka myötä illan askelmerkkejä asetellaan kohdilleen. Isoa on ja silti samaan aikaan lämpöä osataan johtaa, osoittaen samalla kuinka kaiken pahuudenkin keskellä usko oikeisiin asioihin ja oikeuteen pitää pintansa. Massiivisen avauksen jälkeen kuullaan sarja suuria hittejä, kun Faster ensin nostaa nopeuden ja Paradise (What About Us?) räjäyttää sitten ison potin. Taustanäytöillä vilahtelee näissä kohdin biisillä vokaalivetoapua aikoinaan tarjonnut Tarja Turunen ja ilmassa on suurta sinfoniametallin juhlaa.
Eikä siinä vielä kaikki, sillä seuraava biisikaksikko osuu yhtyeen kaupallisesta näkökulmasta katsottuna kuumimpaan aikakauteen. Stand My Ground ja Angels murtautuivat pari vuosikymmentä sitten myös suomalaisille sinkkulistoille, eikä The Silent Force -kiekon biisikaksikko petä nytkään. Yleisö antaa tukensa kuulua ja yhtye, vokalisti Sharon van Adel etunenässä, myös ottaa äänestä kaiken positiivisen irti.
Kokoonpanokin on asettunut jo aikaa sitten kohdilleen, kun bändin ’uudet kaverit’, eli kitaristi Stefan Helleblad ja rumpali Mike Coolen, ovat olleet vahvuuksissa vuodesta 2011 lähtien. Rutiini näkyy myös lavalla liikkumisessa, jokaisen tietäessä alueensa, osansa sekä vahvuutensa. Bändin sinfonisen tyylin huomioon ottaen Martijn Spierenburg lienee yksi vähiten kuvatuista kosketinsoittajista genressä, mutta henkilökemioiden puolesta kaikki tuntuu olevan mallillaan. Vokalisti valokeiloissa, kundit sivummalla ja show’n rattaat ne vain pyörivät vinhasti eteenpäin, eikä pitkiä välispiikkejä kuulla – tai sitten ne on vain leikattu pois lopputulemasta.
Kokonaisuudessa painopiste hakeutuu yhdeltä kantilta tarkasteltuna ehkä menneisiin päiviin, mutta omaan korvaan vuoden 2019 Resist-albumilta mukaan mahtuneet siivut yllättivät positiivisesti. Raise Your Bannerin studioversiolla kuullut Anders Fridénin vokaalit tuovat terää ilmaan ja lämppärinä häärineen Evanescensen Amy Leen laulu istuu erinomaisesti The Reckoningin raskaampaan mättöön. Itse asiassa päädyn jopa suosimaan muuttunutta keikkaversiota biisistä, joka kasvattaa kuuluisaa draaman kaarta aivan uudenlaisiin mittoihin.
Raise Your Bannerin aikana tuttu sinikeltainen lippu pääsee jälleen liehumaan, ja aiheesta, kun otetaan huomioon niin lyriikat kuin maailman tämänhetkinen tilanne. Samalla yhtye pystyy sanomaan paljon enemmän, kuin mitä silkat sanat voisivat kertoa. Mitä itse tekisit vastaavassa tilanteessa, kuinka puolustaisit omaa maatasi, omia värejäsi? Lisää uudempaa materiaalia saadaan loppuun, kun Resistin videokappale Supernova valaisee tienoot, mutta kaikki lienevät tietoisia siitä, minkä nuottien seurassa keikan viimeiset hetket tullaan viettämään.
All I Needin van Adel laulaa hieman korkeammalta, kirjaimellisesti, mikä antaa konsertille levähdystauon ennen loppuhuipennusta. Ja entä mitä loppuun asti on säästelty? No, sieltä löytyvät tietysti Mother Earth -pitkäsoiton isot kappaleet, joita ilman keikkaa olisi vaikea edes kuvitella tapahtuvaksi. Tällä erää ensimmäisenä kuullaan menevän melodinen Ice Queen, jota seuraa isommaksi sovitettu Mother Earth. Yleisö kirjaimellisesti syö yhtyeen kädestä, eikä mainiosti sujunutta keikkaa voisi paremmin lopettakaan – paitsi tietysti ison kimppapotretin ottamalla.
Eletään vuotta 2024, Within Temptation saattanee jo valmistella ensimmäisiä palasia seuraavasta studioalbumista, jolla soisin valon paistavan jälleen rahdun voimakkaammin. Neljästä viiteen vuoteen vaihteleva albumisykli saattaa antaa meille vielä yhden pitkäsoiton kuluvalla vuosikymmenellä, mutta mahdollista tulevaa odotellessa kelpaa lämmitellä vahvalla nykyisyydellä.
Mika Roth
