Joulusinkut 2023
Aikuinen: Maailman pienin tiuku
Music Box Helsinki
Aikuinen, eli Pekka Eronen ja Arto Kakko, ovat monessa mukana olevia musiikin ammattilaisia. Historiasta löytyy niin isoja nimiä, ettei niitä kannata edes tässä yhteydessä mainita, vaan mitä duo on löytänyt joulusta? Aikuiset ovat hieman yllättäenkin inspiroituneet joulun herkemmästä puolesta. Näin on saanut alkunsa synapopahtava ja elkektroadventihtava pieni ihme, jonka tiuku helkkyy joulutähden tavoin.
Maailman pienin tiuku on jännittävä numero, joka nostaa mieleen mm. Leevi and the Leavingsin legendaarisen joululevyn, sekä kasarin muita murheilijoita. Ja silti biisi nousee aina vain ylemmäs höyhenen lailla. Sanoitus leikkii vähintäänkin yhtä röyhkeästi ja rohkeasti klisheiden kanssa, ja ovat kehdanneet ottaa mukaan puheosuuksiakin – eihän tämä voi oikeasti toimia, paitsi että toimii. Saattaakin olla että löysimme uuden retromodernin jouluklassikon, ja sekös vasta joulun ihme olisikin. Laitetaan kovien pakettien joukkoon.
Mika Roth
Anni Luoma: Pieni joulurukous
Sielukasta musiikkia luova
Anni Luoma yllätti kirjoittamallaan joululaululla. Aiemmilta julkaisuilta tuttu soulahtava pop kun on nyt tehnyt tilaa hiljaisemmalle ja seestyneemmälle ilmaisulle. Taustalla kyllä tunnelmaa virittelee iso bändi, josta löytyy tuttujen kitaran ja kiippareiden rinnalla selloa, kontrabassoa ja saksofoneja, mutta vähemmän on nyt enemmän. Rummutkin ovat tarpeettomat muodon korostaessa rukouksen kaltaista hiljentymistä.
Luoma ei pyydä rihkamaista materiaa, eikä edes valkoista joulua, koska ne eivät ole oikeasti tärkeitä asioita. Eivät ainakaan jouluna. Sen sijaan hän toivoo jokaiselle lapselle lämmintä syliä, läheistä ja rakasta. Tämä saattaa kuulostaa sokeriselle ja kornille, mutta hiljaisen kappaleen kaunis muoto lunastaa sanojen painon. Kaiken kruunaa saksofonien hiljainen sooloilu lopussa, nuottien leijaillessa lumihiutaleiden tavoin ilmassa. Pienimuotoisen kuoren alta paljastuu siis joulun tarkoituksista merkittävin: rauha. Rauha meille kaikille, mutta yhdessä, lähellä toisiamme. Tähän rukoukseen ja ajatukseen yhdyn täydestä sydämestäni.
Mika Roth
Annika Eklund: Minne joulut joutuivat
Texicalli Records
Annika Eklund on kotimainen laulajatar, jolta ilmestyi peräti kaksi joulusinkkua samaan aikaan. Nostan niistä esiin coverin sijaan uuden kotimaisen teoksen, koska alkuperäinenhän on aina alkuperäinen.
Paula Turkkilan sävellys on kääntynyt jouhevasti kulkevaksi joulupoprockiksi, jossa painopiste on kahdella ensimmäisellä yhdyssanan osasella. Soundi on iskelmäisen tuhti, vaan mistä joulusta taas olikaan kyse ja mihin lapsuuden joulut karkaavatkaan?
Tuota osin filosofistakin kysymysvyyhtiä pyöritellään ja käännellään
Jaakko Linnovaaran tekstissä, joka onnistuu klassisista karmeistaan huolimatta kuulostamaan mielestäni riittävän tuoreelta. Minne lapsuuden joulut joutuivat, kuljemmeko me vain ajan virrassa alun väreistä kohti lopun harmautta? Kertoja voisi murehtia, mutta uusi sukupolvi tuo merkityksen takaisin ja fokuksen hetkeen. Sovitus pinoaa massaa, basso groovaa ja äänivalli on lopulta melkoinen, vaan kappale pysyy sittenkin kasassa. Seassa on jouset, kellot ja taustakuorot, mutta musta hevonen saattaa löytyä juurevista koskettimista. Toimii joulunkin jälkeen.
Mika Roth
Elina & Ville: Joulupukin lahjatestaamo
Juki Records
Elina & Ville on lastenmusiikkia esittävä sisarusduo, joka perustettiin viime vuonna. Duo on lyhyen uransa aikana ehtinyt kerätä mukavasti tunnustusta, ja puoliskoista
Ville Karttunen onkin jo tuttu nimi Desibeli.netissä aiemmista koitoksista. Eikä suitsutus mikään ihme ole, sillä ainakin Joulupukin lahjatestaamo on samaan aikaan veikeän tarttuva, ilahduttavan erilainen ja tekstinsä puolesta raikkaalta vaikuttava kertomus. Melkoinen saavutus, sanoisin.
Joulupukin lahjatestaamo kertoo Korvatunturin punanuttuisesta isännästä, jonka lahjatestaamon tärkein henkilö on hän. Eikä suklaitakaan voi maistamatta matkaan laittaa, sillä laaduntarkkailu on pukinkin kylässä kunnia-asia. Hauska pianokuvio ja sen kanssa vuorottelevat kiipparit pitävät pohjat liukkaina, Elinan & Villen stemmat tuovat hymyn huulille ja päälaulaja Elina osaa eläytyä tekstin käännösiin kuten pitääkin. Mielestäni hyvässä joulukappaleessa on sopivassa suhteessa uutta ja vanhaa, eikä reippaudesta ole haittaa koskaan. Elina & Ville saavat ruksit tärkeän listan tärkeimpiin kohtiin, joten aatto vaikuttaa pelastetulta.
Mika Roth
Erja Lyytinen: Joulun yksinäinen (feat. Mira Luoti & Sami Yaffa)
Tuohi Records
Mitä useampi tonttu sitä säihkyvämpi paketti, vai miten se sanonta nyt menikään?
Erja Lyytinen on yhdistänyt voimansa kahden kovan kotimaisen tekijän kanssa, joten onko tässä nyt kolme viisasta pohjoisen rockaria matkalla jonnekin? Sinne mennään ainakin yhdessä. Yksinäisyys on yksi aikamme vitsauksista, jonka painolasti voi käydä raskaaksi joulun aikaan. Lyytiselle tuttu bluesahtava rock toimii tarinan säestäjänä ja hommahan toimii.
Joulu siis on, mutta kovin apea sellainen. Tosin sana ’ehkä’ toistuu sinnikkäästi lauseissa, pitäen toivon kipinää yllä ja lopun voi tulkita myös siten, että yksinäisyyden kirous viimein murtuu. Mira Luoti on tällä raidalla oiva kiinnitys vokalistin rooliin ja
Sami Yaffan bassoa nyt kuuntelee aina ilokseen. Niinpä jo käynnissä olevan
Blue Christmas -kiertueen keikkoja kannattaa pitää silmällä tositarkoituksella. Lähteehän koko kolmikko matkaan ja luvassa on taatusti enemmänkin rokkausta kuusipuun ympärillä.
Mika Roth
Grönroosin Veljet: Kun jouluilta laskeutuu
Playground Music
Tiesittekö että suomikantria voi soittaa vallan mainiosti duurissakin? Tämän on osoittanut todeksi jo moneen otteeseen
Grönroosin Veljet, joka antaa leppoisuuden päästä vallalle myös tuoreella joulusinkulla. Voinkin sanoa ilahtuneeni ja valmiiksi, kun duon joulubiisi tuli sinkuissa vastaan ja pääsin tutustumaan uuden raidan saloihin. Musiikin perimmäisiä tarkoituksia on mielestäni puhdas hyvän mielen luominen ja levittäminen, ja siinä jos jossain muusikkoveljekset
Juhani ja
Veikko ovat todellisia ammattilaisia.
Pohjoisamerikkalainen moderni kantri siis soi ja biisin murea soundimaisema toimii juuri kuten oletinkin. Kappale lämmittää paksun, mutta keveän viltin lailla, kitaroiden soidessa aavistuksen verran sinisinä ja rytmipuolen keinuessa vaivatta radallaan. Joulun kelloakin on saatu mukaan, samoin kuin pedal steeliä tms. Tärkein asia löytyy kuitenkin tekstistä, jossa odotellaan jouluillan rauhaa. Tietysti asioita pitää tehdä pitkän listan verran joulua valmistautumista, mutta ruuhkat ja stressit voidaan myös skipata. Kaikki on kiinni päästä.
Mika Roth
Hanna K & Marko Maunuksela: Kohti valoa
Hanna K & Marko Maunuksela lähtee
Koskisen kirjoittamassa kappaleessa pohtimaan joulun aikaa nimenomaan ajan itsensä kulmasta. Musiikillisesti lähelle balladia livahtava sovitus korostaa tunnelmallisuutta, dueton kutoessa tarinaa kasaan viipyilevin askelin. Pimeydessä riittää vähempikin valo ja verkkaisempi tahti nostaa esiin kappaleen rakenteista aivan uusia puolia, tekstistä nyt puhumattakaan.
Jouluun valmistautuminen saattaa ruuhkavuotisilla tuntua lievää enemmän silkalta suorittamiselta, mutta kaikella on kyllä aikansa. Pian jo seuraava sukupolvi astuu eteen ja omaksi osaksi jää sivuun siirtyminen, sylinä oleminen seuraaville sukupolville. Kauniisti toisiinsa nivoutuvat lauluäänet tekevät kunniaa hienolle tekstille, kun taas päämelodia pureutuu suoraan asiaan. Yllättävintä laulussa onkin sen yllättävä ja toimiva lyhyys, sillä kolmeen ja puoleen minuuttiin saadaan mahtumaan uskomattoman paljon tunnetta sekä tunnelmaa. Koosteen kauneimpia tuokioita, jonka äärellä tulee viihdyttyä myös tulevina jouluina.
Mika Roth
Ida Elina: Avaruus
Hello World Records
Joulusinkut edustavat tällä erää lähes kokonaan uutta musiikkia, mutta näissä kohdin vastaan tulee yksi merkittävä poikkeus.
Ida Elina kun on mielestäni löytänyt
Howard Blaken klassisesta sävellyksestä jotain uutta ja arvokasta. Popkanteletar on jo moneen kertaan osoittanut kanteleen kääntyvän muuksikin kuin perinnelaulujen sävyisäksi säestäjäksi, eikä omassa mielessäni sadunomaiseksi kasvanut Avaruus ole tuntunut aiemmin aivan näin laajalta.
Tutun käännöksen sanat saavat uudenlaista pontta, kun kantele soi pinnalla ja taustalle on sijoitettu vain tarvittava määrä muuta ääntä. En osaa sanoa tuleeko rytmikin kanteletta koputtelemalla, mutta äärimmäisen minimalistiseksi biisi on joka tapauksessa jalostettu. Samaa haurautta hellin ja herkin elein korostava tyyli heijastuu vokaaleissa. Ida Elina lähes kuiskaa osan sanoista, aivan kuin herkkä taikuus katoaisi muuten ja haipuisi taivaan tuuliin. Kanteleen toisinaan vingahtavat äänet ovat kuin öisen tähtitaivaan tuiketta, kenties jopa vastaan kiitäviä lumihiutaleita. Keskikohta nousee hivenen ylemmäs, mutta kaunis taika kestää vaivatta.
Mika Roth
Jenni & Juho: Hyvää joulua kuitenkin
KHY Suomen Musiikki
Jenni & Juho antavat synaisen joulubiisin, joka kulkee hiukan samoilla linjoilla kuin klassinen pop-balladi
Last Christmas. Kaksi kertojaa muistaa kuinka viime jouluna oltiin vielä yhdessä, mutta nyt kaikki tuo on mennyttä, lopullisesti ja ikuisesti. Vai onko sittenkään? Iskelmällinen pop-balladi lähtee siitä, että vaikka joulu vietetään tyystin eri suunnilla, niin toivotetaan hyvää joulua kuitenkin. Eikä painotus ole mitenkään alleviivaavasti tuolla viimeisellä sanalla.
Joulupöytä on katettu melankolialla ja joulun edetessä iltaan iskee depis oikein kunnolla. Ei siinä auta, vaikka miten vetää jouluviinit huiviin suoraan hanasta, kun jokin puuttuu kuvasta. Joku tärkeä on poissa. Jennin ja Juhon vähäeleiset laulutyylit korostavat tunteiden sinisyyttä, eikä tähän mikään oopperamainen kiskonta sopisikaan, kun porukoiden pöydän ääressä itkeskellään omaa surkeutta. Yksinäisen joulu on julmin kaikista.
Mika Roth
Markojuhani Rautavaara & Susan Aho: On joulu 247
Emsalö Music
Myös
Markojuhani Rautavaara & Susan Aho ovat myös huomanneet sen kiistattoman tosiasian, että lapsuuden joulut olivat jotenkin ratkaisevasti erilaisia. Tätä nykyä ei ehdi kuin saada pihalta kesäkalusteet suojaan, niin johan alkaa joulu tunkea joka paikasta esiin. Tosin kysymys kuuluu: onko lokakuussa kauppaan ilmestyviä konvehtirasioita pakko tuijottaa? En minä muista minä päivänä kuusi kannettiin kotiin lapsuusvuosina. Muistoja saattaa sotkea eniten tunne odotuksesta, joka lapsena oli täysin eri luokkaa ja eri sävyistä kuin nyt.
Kritiikkiä annetaan kuitenkin ja duon folkahtava poppis veivaa göstamaisen alakuloisesti eteenpäin. Väriä ja suomalaisugrilaisia sävyjä touhuun tuovat maalaileva haitari ja mukana helkkyvä mandoliini. Molli on kova juttu, vokalistien eläytyminen aiheeseen vieläkin kovempaa. Saatesanoissa kysytään lopuksi ääneen, että miksi sitä joulua vietetään ensinnäkään. Niin, kai se viettäjistäkin on kiinni, uskaltaisin todeta takaisin. Biisi on melankolisen kirpeä ja makea, kertojat hyväksyvät kohtalonsa. Joulu kyllä voittaa lopulta, jokaisen meistä.
Mika Roth
Maruska Verona: Jouluaamu
Texicalli Records
Laulaja/lauluntekijä
Maruska Veronan säveltämä ja sanoittama Jouluaamu on jo useamman vuoden kuulunut lahtelaisen Teatteri Vanha Jukon
Kalleimmat joululaulut -konserteissa. Nyt kappale on julkaistu ensimmäistä kertaa virallisesti ja hyvä niin, sillä Jouluaamu lähestyy joulun ihmettä aivan toisenlaiselta kantilta. Veronan laulu saa tukea
Minja Kosken ja
Mikael Saaren herkistä stemmoista, joiden lisäksi kuullaan vain Kosken huilua sekä
Matti Hussin pianoa. Siinä se ja näin syntyy kokonainen tarina historioineen kaikkineen.
Jouluaamu saattaa yllättäen yhteen kaksi ihmistä, jotka eivät ole nähneet toisiaan vuosiin. Kahdesta on syntynyt kolmas ja tuolle kolmannelle toinen vanhempi on täysin vieras, koska tämä lähti vuosia sitten pois. Nyt hän tahtoo takaisin lapsensa luokse, itkuisena tietysti. Hiljainen balladimainen hetki kulkee varoen, piano on selkäranka, laulu taas sielu ja huilu toimii kuin taivaana tämän kaiken yllä. Harvoin tulee näin tarkoin kuunneltua näin hiljaista tarinaa, joka on samaan aikaan kova ja hellä. Joulun ihmeitä on hyvin erilaisia.
Mika Roth
Musta lammas: Vihreät kuulat
”Taasko noita joulukriittisiä biisejä”, parahti eräs työpöytäni ohi kulkenut. Kyllä vaan,
Musta lammas ottaa kieltämättä joulun helliin hampaisiinsa niine kaikkine pakollisine kuvioineen. Mutta, ja tämä on iso mutta, yli kahdenkymmenen ammattimuusikon muodostama ilmaisuvoimainen kuoro saa biisin groovaamaan aivan mahdottomalla tavalla. Ja kaiken kukkuraksi tekstissä on ihan oikeasti loistavia oivalluksia. Annetaan siis mahdollisuus.
A cappella on superherkkä laji, ja entistäkin herkempää on meno, kun uskalletaan koskea jouluun – vieläpä tuolla jo alussa todetulla kriittisellä otteella. Joulun hyperkiireinen aika on kiistatta jänniteherkkä miinakenttä, eikä asiaa helpota se, että kertojien glögimukit ovat kroonisesti puolityhjiä ja keittiökin on lähinnä vankityrmä. Sielukas muoto antaa sijaa ajatuksille ja biisin merkittävin saavutus on se, että asioita ei kajauteta täydellä volyymillä maisemaan. Pohjalla naksuu beatboxahtava biitti ja svengin voimin Vihreät kuulat maistuvat lopulta yllättävän niukasti kitkeriltä. Paketin viimeistelee alun ja lopun möreä leffatraileripuheääni.
Mika Roth
Otos: Lahjoista suurin
Texicalli Records
Se onkin jo neljäs vuosi peräjälkeen, kun
Otos on mukana Desibeli.netin joulusinkuissa. Tässähän syntyy jo omanlaistaan perintöä, mutta yhtyeen ei tarvitse nojata menneisiin (joulu)saavutuksiinsa, sillä Lahjoista suurin -kappale rakentaa oman vahvan pakettinsa. Melankolinen pop on edelleen bändin vahvinta osaamiskenttää, mutta suru ei pääse liiaksi paidan sisään.
Lahjoista suurin on tässä tekstissä sukupolvista seuraava, sekä lasten ja näiden askareiden seuraamisen onni. Tietysti makeuden sekaan livahtaa hiukan suolaista, koska pienet ihmiset eivät olekaan niin pieniä enää, vaikka joulupukki saakin yhä aattona jännittämään. Pienimuotoisuus onnistuu sulkemaan syliinsä jopa kaukaa kaikuvat joulunkellot, toisella minuutilla bändisoittimet tulevat mukaan ja kuin huomaamatta kertojan yksinäisyyskin pääsee mukaan yhdellä pienellä huomiolla. Mutta se ei ole pointti, eikä tarkoitus. Ajan ketju jatkuu jatkumistaan ja lumeen jäävät jäljet ovat kovin ohikiitäviä asioita. Kaunis ja puhutteleva joulukappale.
Mika Roth
Pukin Pojat ja Muori: Raitis pukki
Akun Tehdastuotanto / Aknepop Oy
Pukin Pojat ja Muori tarjoaa ihka oikean joulun ihmeen, sillä tämän biisin tekstistä vastaa jo vuonna 2019 menehtynyt
Eppu Normaali -legenda
Mikko Saarela. Sävellyksen biisiin on tehnyt Eppu-toveri
Juha Torvinen ja soittajien joukosta löytyvät taas samaisen bändin
Aku Syrjä sekä
Sami Ruusukallio. Nimet ovat kovia, mutta nimekäs lista ei petä vaan pistää parastaan peliin.
Raitis pukki kertoo hiukan toisenlaisen tarinan joulun punanuttuisesta antajasta, jolta pääsee kroonisesti poro karkaamaan aitauksesta. Ja koska tekijät ovat saaneet jo toisenkin kovan paketin elonsa aikana, ei edes skan kanssa kikkailu tuota ongelmia. En lähde edes arvailemaan ketkä kaikki tätä menevän groovekasta siivua ovat olleet studiossa laulamassa, mutta tonttukööri lienee nimekkään puoleinen. Kansikuva on kova, niin tarinakin, mutta lasken tämän silti kovien pakettien joukkoon. Risujenkin uhalla.
Mika Roth
Siru: Joulumieli
Helsinkiläistynyt laulaja/lauluntekijä
Siru on viime vuodet esittänyt englanninkielistä materiaalia, mutta nyt saadaan pitkästä aikaa suomenkielinenkin kappale. Tyylikästä ja pohjoismaista poppia luova artisti yllättää myös uusimman sinkkunsa saamalla muodolla, sillä Joulumielihän on ihka aito pianoballadi, jonka melodia vie satunnaista kuulijaa heti ensi tahdeistaan lähtien. Kappale ensiesitetään vieläpä joulukonsertissa, jonka Siru pitää hieman ennen joulua Vaasassa.
Mitä on joulumieli? Kuinka voimme määrittää joulumielen ja onko se johonkin tiettyyn aikakauteen sidottavissa? Hukkaammeko joulumielen, kun kasvamme (liian) isoiksi? Tulkintani mukaan hienosti rakennettu teksti kertoo tunteesta, jostain jota ei voi purkittaa, pullottaa tai ottaa mukaan kaupasta. Tunne löytyy sydämestä, sielusta, jostain muualta kuin tavarasta. Piano ja herkät jouset, taustan ääniavaruus ja kaikkea korostava aukeus. Kaunis kappale ottaa hiukan rytmiäkin mukaan, mutta tärkeimpiä ovat nyt sanat.
Mika Roth
Suvi Hiltunen & Kai Jämsä: Meidän joulu on tässä
Impossible Music
Suvi Hiltunen & Kai Jämsä esittävät kappaleen, joka kuuleman mukaan tehtiin alun perin tilaustyönä radio-ohjelmaan jokunen vuosi sitten. Tarkempaa tietoa ei ole siitä, että miksi, mihin ja miten, jos moisilla faktoilla on nyt edes merkitystä. Alusta asti oli kuitenkin kuulemma selvää, että kappale tullaan esittämään duettona. Joulu on täynnä erilaisia perinteitä, töitä ja puhteita. Jotkut, tai ehkäpä monet, kokevat jopa lievää ahdistusta adventtiajan to-do -listojen kertyessä jääkaapin oveen, mikron päälle ja keittiön pöydän kulmille.
Kiirettä ja puhteita, mutta nyt on oivallettu jotain perustavanlaatuista. Joulun tärkein aarre on se yhdessä tekeminen, rakkaiden ja rakkaimman kanssa puuhaaminen. Arki saattaa olla elon tuulikaapissa morjenstelua matkalla jonnekin, mutta jouluna on aikaa. Jouluiltana nyt ainakin, jolloin voidaan vain olla. Lempeän rento poprokkis soi reippaasti, saattaa muistuttaa koristuksiltaan hivenen balladia, mutta oikeasti biisi on hyvän joulun ohjelmajulistus. Pinnat mainiosti vingahtelevasta kitarasta, pumppaavasta bassosta ja taputuksista.
Mika Roth
Tero Lahtinen: Joulurenkutus
Tero Lahtinen päätyi takuuvarmasti tuhmien poikien listalle parin vuoden takaisella
Tuhman pojan joululaululla. Melankolinen ja huippuhidas joulublues viskoi rosollit tapeteille ja kansikuvahan oli suorastaan legendaarisen tuhma. Liekö sinkkua seuranneen aattoillan risusaalis saanut Lahtisen korjaamaan käytöstään, sillä tuore Joulurenkutus on melkeinpä positiiviseksi luettava joulupohdinta.
Lahtinen on Lahtinen, eikä pysty tietenkään pitämään sanaista arkkuaan täysin sovinnaisten linjojen sisäpuolella, mutta kappale ei kompuroi omaan näppäryyteensä. Jouluun liittyviä juttuja listataan nopean poprokkiksen raikaessa ja juttuhan luistaa kuin rasvattu kinkku. Joulun totaalisuus ja massiivisuus käy säkeistö säkeistöltä selvemmäksi, mutta murheilemaan tonttuhenkinen Lahtinen ei kuitenkaan sorru. Ei tietenkään, koska ironiaa voi viljellä suorempikin hymy suupielessä ja jouluinen pilke silmäkulmassa.
Mika Roth
Tessa Virta: Lumilaulu
Kumina Music
Joulun musiikissa voi soida pieni cha-cha-chaa, ainakin kun monessa mukana oleva pianisti-laulaja
Tessa Virta pääsee irti.
Kaarina Helakisan leikkisä runo on saanut sävelnutun ympärilleen ja näin kuppiin on ilmestynyt mitä mausteisin glögijuoma. Vaan kuinka lopulta käy, sopivatko eksoottisiksi miellettävät tulisemmat soundit ja rytmit lumen sekaan?
No totta kai ne sopivat, ja vieläpä mitä sävähdyttävimmällä tavalla. Tekstin leikkisyys on hauskaa, mutta luontevalla ja inspiroivalla tavalla. Helakisan tapa sommitella sanoja saakin mielen kohoamaan, joten kun Virran karibialaista vibaa hehkuva musiikki laskeutuu ylle, tuntuu vakka löytävän välittömästi kantensa. Biisi kulkee kuin pukin reki halki ilman, rytmiryhmän vivahteikas soitto syntyy herkin käsin, Virta antaa pianonkin jäädä kitaran kera taustalle. Ja näin kaikki astuu yhtä aikaa eteenpäin, kuulijan on helppo omaksua kaikki kerralla. Tässä jos missä tehdään sovituksen puolella pienoinen ihme, mistä kumarrus tuotannon puolelle.
Mika Roth
Tuija Rantalainen: Kynttiläristi
Roima
Pianisti, laulaja ja musiikintekijä
Tuija Rantalainen on jo pariin otteeseen ollut esillä Desibeli.netin aiempien vuosien joulukoosteissa. Niissä Rantalaisen kyky vangita erilaisia tunnelmia hyvinkin erilaisin musiikillisen keinoin on vakuuttanut kerran toisensa jälkeen. Rantalaisen uusin joulusingle palaa ajassa taaksepäin, hänen omaan lapsuuteensa ja varhaisiin joulumuistoihin. Muoto on samaan aikaan jouluinen ja lämpöisen nostalginen.
Kynttiläristi syntyy aattoillan sinisessä hämärässä, kun pienet lapset kulkevat ukin kanssa viemään kynttilöitä sankarihaudan portaille. Pienestä lapsesta kasvoi aikuinen, joka sittemmin ymmärsi tilanteen merkityksen paremmin sodan käyneelle miehelle. Kynttiläristi ei silti ole surullinen tai surumielinen laulu, sillä pienet lapset näkevät asiat eri tavoin, huomaavat eri puolia tilanteessa. Eikä niin kylmää hautausmaata olekaan, etteikö vilua joulusaunassa saataisi sulatettua pois. Hurjan kaunis kappale, hienosti sanoitettu muisto ja ehkä nuo kynttilät loistavat lohtuaan myös ajan halki nykyisiin päiviin, uuden ajan murheisiin.
Mika Roth
Villagers: The Little Drummer Boy
Domino Recording
Villagers on sama asia kuin irlantilainen laulaja/lauluntekijä
Conor O’Brien, joka tekee yhteistyötä tasaisen epätasaisesti muiden artistien kanssa. Tällä erää O’Brien on yhdistänyt voimansa toisen irlantilaisen laulaja/lauluntekijän kanssa.
Lisa Hanniganin ääni sopiikin saumatta yhteen O’Brien kanssa, kaksikon tutkiessa yhtä legendaarisimmista joulukappaletta. Kuinka siis on, vieläkö pienestä rumpalipojasta voisi kääntää esiin uutta puolta?
Irlantilaiset tekevät työnsä hartaalla otteella ja hiljaisuuden voimaa kunnioittaen. Vokaalit vuorottelevat säkeistöissä ja akustisen kitaran hellä näppäily kuulostaa upealta. Taustalle kerätään hitaasti ja herkin käsin vaimeasti kumisevaa massaa. Kuoroa, koskettimia ja rytmiä, mutta hiljaa, varoen, ilman piikkejä. Ja juuri näin kaksikko onnistuu luomaan vanhasta jotain uutta ja taianomaista, minkä ansiosta versioon kannattaa tutustua. Loppuun todettakoon:
Nollaig shona daoibh go léir. Eli hyvää joulua kaikille.
Mika Roth
Lukukertoja: 1283
