No Future, No Past – Finnish Speed & Thrash Metal Explosion 1986–1992

Svart Records tekee kulttuurityötä ja penkoo esiin suomalaisen thrashin juuristoja. Sisukkaan speedin ja alkuthrashin vahvoja tekijöitä olivat mm. Stone ja Airdash, mutta näiden nimien takana oli kokonainen maailma. Tehkäämme siis aikamatka rässääjien kultakauteen ja arkistojen holvit räjähtäkööt sepposen selälleen. Sadat äänet vapautukoot viimein.

Svart Records

Aika säilöö kaiken armottomasti, joten kokoelman helmiä tulee lähestyä ajan hammasrattaiston armottomuus muistaen. Se mikä vuonna 1988 oli vielä uusinta, kuuminta ja mahtavinta uutta, on nyt helposti jotain kummaa ja vanhentunutta 35 vuoden takaa. Toinen puoli totuutta on se, että thrash on jo pitkään nauttinut paluun virvoittavasta voimasta, jolloin menneiden aikojen tekemisiin on ihastuttu ja rakastuttu uudelleen. Uudet – ja vanhatkin – orkesterit julistavat nyt ylpeinä olevansa thrash, ja jopa speedmetal, bändejä, menneisyys on jälleen rikkaus ja vuosien takainen soundi mahdollisuus.

Kokoelmalla kuullaan lähinnä ’niitä toisia’ bändejä, ryhmiä jotka aikoinaan jäivät julmasti paitsioon syystä tai toisesta. Musiikkimarkkinoiden ollessa kapeammat oli taistelu auringosta armotonta, eivätkä läheskään kaikki tilaisuutensa ansainneet päässeet kunnolla esiin. The Hirvi teki muutama vuosi sitten onnistuneen paluun kuolleista ja nyt sarvipäiden Satan’s Back vuodelta 1989 saavuttaa viimein enemmänkin korvapareja. Mayhem, jota ei tule sekoittaa samannimiseen norjalaiseen bläkkisryhmään, rytyyttää myös thrashiaan niin että munuaisissa tuntuu.

Kumpikin em. kappaleista on julkaistu vuonna 1989, joka on myös tämän kokoelman selvä solmuvuosi. Kokoelman 18 raidasta peräti kymmenen on kiskaistu narulle kyseisenä vuonna. Vendettan No Future, No Past on tämän kattauksen vanhin numero, eikä vuoden 1986 helmi häpeä tässäkään ajassa vertailua suuren maailman tekemisiin. Uskoa omaan touhuun saattoi olla enemmän kuin varsinaisia taitoja, vaan mitäpä tuosta. Eikä soundillinen matka koosteen tuoreimpaan numeroon, vuoden 1992 Crashed-yhtyeen This Man ole lopulta niinkään valtaisa, vaikka eroja tietysti on.

Speedin nopeus oli yksi tekijä, mutta thrashille ominaiset suuremmat ja kunnianhimoisemmat kappalerakenteet tekivät jo tuloaan. Metallica oli syksyllä 1988 julkaissut … And Justice for All -kiekon, jolla biisien pituudet venyivät ja venyivät. Sacred Crucifix puristaa vuoden 1989 Realms of Darkness -omakustanteensa nimisiivun myös plus 9 minuutin mitoille, eikä kyljestä edes pistä thrashin vain kiertyessä, vääntyessä ja muuntuessa.

Thrashin toinen suuruus, niin ikään yhdysvaltalainen Slayer, yritti kesällä 1988 pistää kaksi vuotta aiemmasta Reign in Blood -kiekostaan paremmaksi. South of Heaven ei ehkä onnistunut mahdottomassa tehtävässään täysin, mutta mm. Mandatory Suiciden kaltaiset helmet kaikuvat tämänkin koosteen biiseissä. Outragen mainio Deflowered Soul piikkaa kovin tutulla soundilla ja Damagen Sons of Mother Earth lienee kerännyt vaikutteita samoilta suunnilta.

Eikä siinä mitään, sillä parhailta kannattaakin aina omaksua asioita ja kun sekaan saadaan riittävästi omia eväitä, voi kirvota onnistumisia Terrific Verdictin No Returnin tapaan. Toisille korvaan on voinut kuiskia Anthrax, toisille taas Testament, mutta pohjaidea ja suunta ovat olleet samat.



No Future, No Past – Finnish Speed & Thrash Metal Explosion 1986–1992 on kattava ja komea kokoelma, jonka 18 raidassa riittää ainakin tutkittavaa. Matka Mengelen pisteliäästä ja Megadeth-vaikutteisesta paahdosta Crashedin kaartelevampaan ja kimurantimpaan runttaan on tavallaan pitkä, vaan kaikkea yhdistää samansuuntaisen soundimaailman lisäksi ilmaisutapojen ehdottomuus. Näihin biiseihin uskottiin ja demojen kireissä soundeissa on todellista alkuvoimaa.

Mika Roth