Pienet - Lokakuu 2023

AD:Key: Two Souls EP
Alfa Matrix

AD:Key on saksalainen vanhan liiton EBM-musiikkia luova duo, joka on viidentoista vuoden aikana ehtinyt julkaista hyv�n kasan erilaisia tallenteita. Uusin EP rakentuu kahden biisin versioista, joilla EBM:n, EDM:n, electroclashin, electropopin ja industrialin halleissa liikutaan edes ja taas, Brysselist� D�sseldorfiin ja Berliinist� Ruhrille.

Nimiraita Two Souls on mit� suorinta Front 242 / And One -perint��. Single Mix on l�hinn� t�m�n p�iv�n soundia, mutta aikamittarit naksahtavat vahvasti kasarille, kun hakkaava Martin Bodewell Mix p��see irti. T�m� jos mik� osoittaa, ett� remiksauksista parhaimmat ovat jo oikeastaan uusia kappaleita, niin vahvasti painopisteet muuttuvat. Lethal30 Aka Citric Acid Remix tipahtaa l�hemm�s kahdeksan minuutin happomatkallaan syvimm�lle kaninkoloon, her�tt�en kysymyksi�. EP:n toinen biisi, Alles Bewegt Sich, on modernimpi numero, jonka rauhallisempi luonne ja hienosyisempi electro ovat uudempaa aikakautta. N�tti peruskappale, josta Dee Jay Pari D&B Mix l�yt�� syvi� rytmikuiluja ja modernia kalahtelua, mutta t�m�kin remiksaus j�tt�� kalsan tunteen. Ei toimi.

Two Souls EP:n vahvinta antia onkin nimibiisin retrommat k�sittelykierrokset. Martin Bodewell on selv�sti oivaltanut EBM:n piirileikin s��nn�t, kun taas Schubys Femme Fatale Remix tekee biisist� t�ysin oman show�nsa � kuten remiksaajien olettaisikin tekev�n. EP lent�� korkealla, vaan ei l�hesk��n aina.

Mika Roth

---

Cubic: c64 EP
Alfa Matrix

Retroisuuden televisiopelim�iset pikselit voi jo tuntea ihollaan, kun belgialaisen Franky Deblommen projekti Cubic uusi EP tekee kunniaa legendaariselle Commodore 64 tietokoneelle. Soundit eiv�t ole siis viimeisen p��lle hiottuja, vuoden 2023 kulmasta tarkasteltuna, mutta ��nten puolesta teemmekin nyt aikamatkan nelj�n vuosikymmenen taa.

Soundi, muoto ja h�peilem�t�n retroisuus kantavat bittilastia tietysti hyv�n matkaa, mutta todellinen stressitesti syntyy vasta ajan my�t�. Toisena soiva Offline tuo onnistuneesti peliin mukaan hilpe�n ja nostattavan electron suoraan Brysselin synaisilta kaduilta. Synkkyys ei n�iss� soundeissa ole tekij�, mutta Art In on hengelt��n syvemp��, tummempaa ja maalailevampaa � ymp�rist�n rajoitteet huomioon ottaen. Cubic onnistuukin tuomaan moog-soundiin ja iskeviin rumpu- sek� bassolinjoihin vinoa eloa, ys�rin p�ivitysten v�ijyess� jo kulman takana. Nelj�st� raidasta viimeisen� kuultava B C L on selkein siirto klassisen EBM:n suuntaan, minimalismin kukkiessa kovin kraftwerkmaisella tavalla. Mik� ei ainakaan haittaa.

Cubic flirttailee nostalgian kanssa, sortumatta kuitenkaan arkaaisten pelimaailmoiden lofi-ansoihin. T�m� on edelleen Cubicia, nyt vain toisenlaisella soundikattauksella, joka l�mmitt�� kuusnepa-nostalgikkojen mieli�.

Mika Roth

---

Einoa: Y�lauluja EP

Einoa jatkaa Eino Leinon teksteihin s�velletyn musiikin esitt�mist�. Rauha esikoisalbumi toimi jo hienona alkutaipaleen summaajana kev��ll� 2022 ja uusi EP laventaa debyytin luomaa maisemaa, tarjoten pient� yll�tyst�kin.

Nelj�st� raidasta l�ytyy musiikillisesti nelj� erilaista kulmaa, nelj�n tekstin edustaessa Leinon eri puolia. Runous(kin) on vastavuoroista sielunhoitoa, me kaikki tulkitsemme asiat tavoillamme, painotuksillamme, henkil�kohtaisilla leimoillamme, mutta juuri se tekee toisaalta sanoista kuolemattomia. Ja Leino jos kuka hallitsi tuntojen luotauksen. Ota helmahas on p�iv�npaisteisempi s�vellys, jossa murheisuus l�yt�� lohdun kautta onnen reunan. Avauksena kuultava ��ni� kuutamoy�n nousee vuoroin kohtalokkaan countryn ja helmeilev�n kohottavan folkin selk��n. Akustisuutta suosiva ��nimaisema ty�nt�� vokaaleja keskustaan, mutta antaa my�s rikkaille taustoille tilansa. Huipentuma tuolla saralla on eitt�m�tt� Y�n p��t�s, kun l�hes viiteen minuuttiin kerke�v� raita vain kasvaa ja kehittyy loppuaan kohti.

Y�lauluja on kaunis ja reilun 16 minuutin mitassaan kestoltaan t�ydellinen annos toiveikasta melankoliaa. Y� on armottomin vuorokaudenaika, mutta samalla suurten muutosten ja mullistuksien mahdollistaja.

Mika Roth

---

Ilkka Pokkinen: Nelikulma

Ilkka Pokkinen kertoo olevansa oululainen kulttuuripuolen sekaty�l�inen, jonka uusi EP on kuuleman mukaan �sekalainen kattaus� kertojansa sielunmaisemasta. Sis�iset tunnot ovat j�sentyneet joksikin rockin sukuiseksi musiikiksi, kielen ollessa tiukasti suomen ja otteen hivenen vanhempaa maailmaa suosivan.

Progehtavuus ja teatraalisuus ovat biisinelikkoa leimaavia termej�, ehk�p� my�s 70-luvun lopun David Bowie on toiminut jonkinlaisena vaikuttimena. Kaiku ainakin huhuilee hiukan Major Tomin per��n ja Palaset loksahtelevat kovasti Berliini-trilogian tavoin paikoilleen. Toinen puoli Pokkisen musiikillisesta sielusta tuntuu puolestaan kunnioittavan Kuolleet Intiaanit / Sielun Veljet -tyyppist� kotoista outorockia, jossa vokaalit ovat keski�ss� ja niit� ymp�r�iviss� soundeissa voi ja saa ottaa vapauksia. Avauksena kuultava Kuiskaa uskaltautuu pelaamaan laidoilla selvimmin, hiljaisen ja vimmaisen hakeutuessa tuottoisaan paritanssiin, joten siin� voisi olla potentiaalinen sinkkuveto.

Nelikulma on nelj�n raidan askarruttava joukko, josta ei tahdo oikein saada aina otetta. Jokin tuntuu olevan alati sijoiltaan ja sis�iset langat soivat oudosti, kuin tarkoitustaan hakien. T�m� kaikkihan saattaa olla my�s tarkoin rakennettua isoa kuvaa. Niin tai n�in, Pokkisen kannattaa jatkaa musiikin ihmemaan kartoittamista.

Mika Roth

---

Kai Kivi ja Eksyneet ��net: Kaunis tulevaisuus
Stupido Records

Ja sitten v�l�ys postpunk-arkistojen k�tk�ist�. Kai Kivi ja Eksyneet ��net on yhtye, jonka ainoaksi viralliseksi julkaisuksi j�i aikoinaan vuoden 1981 Tanssi tanssi tanssi -sinkku. Kollaa Kest��, �pyli ja Vau!! -yhtyeiden soittajista koostuva b�ndi oli kelpo vauhdissa, vaan jostain syyst� kaikki loppui aikoinaan. Nyt julkaistaan ensi kertaa vuonna 1984 nauhoitettuja kappaleita, joista olisi voinut kehkeyty� jotain isompaakin.

Vuodet ovat kuluneet armotta, eik� soundeja ole l�hdetty sen kummemmin hiomaan uuteen uskoon. Kaikki onkin pitk�lti kuin vuonna -84 ja postpunkin kolkkous kohtaa melodisen lauluntekij�rockin hedelm�llisesti. Melankolinen ja silti kaunis Viimeinen laulu olisi voinut kasvaa yhdeksi aikakautensa suurista tuntemattomuuksista ja sinkkunakin viime kes�n� ilmestynyt Lasinen kaupunki omaa kaiken oleellisen Kiven tyylist�. Kitara on saanut rinnalleen s�hk�rummut, pasuunan ja kasarivuosiin olennaisesti liittyv�t syntikat. Postpunkin kolkko soundi ja miltei folkahtava sivujuonne luovat yhdess� kumman kontrastin, joka toimii yh�. Kivi olikin sielultaan todellinen humanisti ajassa, jonka kylmyys vet�� vertoja nykyiselle.

Kai Kivi poistui jo aikaa sitten keskuudestamme, mutta uskoisin herkk�sieluisen lauluntekij�n olevan onnellinen n�iden hienojen biisien saamasta mahdollisuudesta. Kaunis tulevaisuus EP p�rj��kin omillaan vallan mainiosti, eiv�tk� sen viestit ole vanhentuneet negatiivisella tavalla.

Mika Roth

---

Kostamus: Trilogia osa II

Kostamus avasi alkuvuodesta ilmestyneell� Trilogia osa I EP:ll� uuden aikakauden folkahtavan kauneuden ja kasvaneita hartioita osoittavan kitaravy�rytyksen k�ydess� k�si k�dess� kohti tulevaa. Kitaristi Toni Sundstr�min s�velt�m�t ja koko ryhm�n sanoittamat sek� sovittamat siivut ovat toinen lohko uudesta ajasta, jonka my�t� iso kuva selkeytyy entisest��n.

Viiden biisin nipusta ei ainakaan tunteiden kuohut lopu kesken, kun yhtye ruhjoo rokillaan, sivaltaa sanoillaan ja takoo soundeillaan, melodisuutta kuitenkaan unohtamatta. Suomenkielisyys on olennainen osa kaavasta ja teksteiss� astutaan monen rajan ylitse, mutta uudet ajat vaativat uusia sanoja ja tapoja. Musiikin puolella rajat ryskyv�t my�s iloisesti kumoon, kun Oulu nostaa raadot haudoistaan tanssimaan ja kauneus kohtaa kalmaisuuden melodisesti. Pullo keikkuu isojen kitaravallien harjalla ja Nirvanan puhdas kauneus hy�tyy jopa folkin rajapinnoista. Yhtyeen itsens� tuottama EP ansaitsee kiitosta ja kunniaa my�s tekniselt� puoleltaan, eik� kunnianhimon puutteesta p��se ainakaan orkesteria syytt�m��n.

Osa II pist�� tietysti hiukan aloitusta paremmaksi, ponnistaa pidemm�lle ja sohaisee syvemm�lle. Onkin mielenkiintoista n�hd�, kuinka tuleva kolmas osa sulkee, t�ydent�� ja kehyst�� kaiken kuullun.

Mika Roth

---

Lightboxer: Violet and Red (feat. Sounds of Mercy)
Texicalli Records

On aika kohdata valo. Lightboxer on kova kotimainen jazz-kvintetti, joka on yhdist�nyt nyt voimansa ison gospelkuoron kanssa. Lopputulemana on syntynyt viiden raidan kokonaisuus, jossa yksik��n biisi ei alita viiden minuutin haamurajaa. Kokonaismittakin puskee puolen tunnin tuolle puolen, joten v�rej� ja valoja ehdit��n ainakin tutkia tarkoin.

Lightboxer rikkoo hivenen aiempia s��nt�j��n, sill� instrumentaalimusiikki on edellisill� julkaisuilla j��nyt ymm�rt��kseni t�ysin vokaaleitta. Nytkin laulu taitaa olla sanatonta, mutta ��nten k�ytt� yhten� moneen taipuvana instrumenttina on tuonut kokonaisuuteen kiistatta tyystin pikantin lis�ns�. Melankolinen From Here to Eternity maalaa kansikuvan v�reill� taivaanrantaansa ja rytmikk��mpi sek� svengaavampi Above Sea Level vain lis�� punaisen s�vyj� jo valmiiksi rikkaaseen v�ripalettiin. Ankkurina kuultava Rapid Transit tempoilee sent��n hiukan irti vieh�tt�v�st� muotista, l�hemm�s yhdeks�n minuutin mitan k��ntyess� todelliseksi maratoniksi. V�rej� siis l�ytyy, mutta kappalejoukkoa on helppo kutsua tiiviiksi.

Violet and Red pelaa hetken upeudella, kauneuden pastilliv�reill� ja rauhaisuuden voimalla. Kaipaisin kaiken kauneuden v�riksi jotain r�v�ytt�v��, mutta onhan ilmaisu kiistatta kaunista ja tuntoja nostattavaa.

Mika Roth

---

Maarit Soikkeli: Taivas EP

Maarit Soikkeli on joensuulainen tummaa poppia esitt�v� artisti, jonka musiikissa soundi on sielukasta ja vokaalit puhuttelevan vahvaa kontra-alttoa. Taivas EP saikin v�litt�m�sti kuuntelemaan nimenomaan laulua ja sanoja, joiden k�siss� tavallinen melankoliakin jalostuu joksikin upeaksi sek� hienoksi. Saatesanoissa puhutaan iskelm�popartistista, mutta itse ymm�rr�n iskelm�n toisin ja Taivas on mielest�ni tuota sanaa huomattavasti laajempi kokonaisuus.

Nelj�n raidan mittainen esikois-EP pelaa rohkeasti tuntojen herkill� kielill�, eik� b�ndi l�hde runttaamaan isoa soundia maisemaan, vaan asettuu vokaalien rinnalle avainsanan ollessa tunnelmallisuus. Ratkaisua voi pit�� onnistuneena etenkin puhuttelevalla Usva-raidalla, sek� EP:n sulkevalla Halla-slovarilla. Kyll�h�n iskelm�� voi aistia ilmassa ja Hallassa kuullaan ihka oikea s�hk�kitarasoolo, mutta painopiste asettuu tunnelmallisuuden puolelle. Potin r�j�ytt�j� on uusin sinkkuveto Taivas, joka tuo kuvaan countryn hehkua ja menev�� soittoa. Melankolia kukkii edelleen, mutta samalla jokin taika syntyy.

Taivas EP on esikoiseksi komea n�ytt� ja t�h�n menness� kuullun summaus. Paletti on levenem�ss� ja Soikkelin sielukas ��ni on kiistaton valtti, jolle kelpaa pelata tulevaa. Nyt vain rohkeammin ilmaisua ja tulkintaa ajamaan eteenp�in, koska t�ss� on haisteltavissa todellisen l�pimurron paikkaa.

Mika Roth

---

Mikael Laurent: Helsingis on tulva
Laundry Music Company

Tummaa, piinaavan sateista ja kouraisevan synkk��. Mikael Laurentin uusi EP osuu tunnelmissaan t�ydellisesti sateiseen syksyyn. Helsingis on tulva EP kokoaa yhteen Laurentin nelj� uusinta sinkkua, joista per�ti kolmella kuullaan vierailevaa artistia. Kev�inen Serafiinan kanssa esitetty En oo sun kertoi suhteen p��ttymisest� ja syd�nsurut ovat EP:n kantava teema.

Laurentin moderni pop ja syd�nsuruja tihkuvat lyriikat ovat melkoinen yhdistelm� ja heti alkuun kuultava Kyyneleet & Sun vika -biisikaksikko kertoo kaiken: loppu on l�hell�. Aaro630:n kanssa esitetty Ei meist� mit��n tuu saattaa nostaa hetkellisesti tempoa ja heitt�� peliin kohottavampia soundeja, mutta lyriikoiden puolella syd�men sy�ksykierre on kiistaton. Suru on l�sn�, mutta plussaksi on laskettava, ettei murhe k��nny tukahduttavaksi peitoksi. Kappaleet sykkiv�t el�m��, yksil�iden tarinat jatkuvat ja ehk� murheista jopa opitaan jotain. Muutos on voimaa, oli se kuinka kipe�� tahansa.

Tummaa ja sateista siis, mik� on tuotu hienosti esiin soundien puolella ja melankolia jalostaakin EP:t�. Vokaalien saralla Laurent p��st�� itsens� turhan helpolla, vierailijoiden paikatessa tilannetta t�ll� er��.

Mika Roth

---

Oulun Keskusta: Putket (Villit) EP

Ymm�rt��kseni poliittisesti sitoutumaton ja ilman ainuttakaan oululaista soittajaa toimiva Oulun Keskusta on kotkalaisen, tamperelaisen ja kempelel�isen soittajan muodostama saksofoni-rumputrio. Yhtyeen musiikillinen keskusta sijaitsee pari korttelia jazzin ytimest� kohti punkin laitakaupunkia, mutta silti t�ss� ollaan yh� siistill� alueella.

Elmeri Karjalaisen baritonisaksofoni ja Nestori M��tt�sen tenorisaksofoni j�rjest�v�t nuottijuhlat, joissa soundihygienia on toissijainen juttu alkuvoimaisemman ilmaisun jyr�tess� ja kokeellisuuden kukoistaessa rikkaruohomaisesti ei-niin-hoidettujen kiveyksien laidoilla. T�rkeint� on fiilis, TTI:n runtatessa karmit kaulassa syliin ja jeejee8vb:n svengatessa kuten trio vain ikin� voi. Bassosta olisi ollut hy�ty� kaikkein afrobeateimmissa kohdin, mutta astetta kulmikkaampi muoto kyll� groovaa putket k�yriksi trion pelatessa palloa omilla s��nn�ill��n. Meisseli istuu kouraan n�ps�k�sti ja vaikka kaltoin kohdeltua kelpo melodiaa k�y l�hes s��liksi, niin homma toimii mustelmista huolimatta.

��nekk��n t�r�htelev� jazzrockpunkbiletys on kuten on, turha siin� on l�hte� nuotteja ja tahteja tarkemmin laskemaan, kun koko pointti on vet�� ��rirajoilla � ja niiden tuolla puolen. Pinnat my�s siit�, ettei voima ole itseoikeutettu mestariavain, vaan biisiviikosta l�ytyy s�vyj�, tasoja ja todellisia vaihtoehtoisia muotoja. Koosteen kummallisinta ja riemukkainta laitaa, joten keskustan rakentaminen/putkittaminen jatkukoon.

Mika Roth

---

Phoenician Drive: Glow
EXAG� Records

Phoenician Drive perustettiin vuonna 2016 Brysseliss� suotuisten t�htien alla. Kaikki yhtyeess� huutaa kansainv�lisyytt�, monikulttuurisuutta, rajattomuutta ja vapautta. Eik� t�m� ole silkkaa PR-sanahelin��, sill� yhtye pyrkii ennakkoluulottomasti yhdist�m��n mm. Pohjois-Afrikan, L�hi-Id�n ja Keski-Euroopan toisiinsa musiikin keinoin ja verkoin.

Nyt siis seilataan osin V�limeren rannoilla, kuten muinaiset foinikialaiset konsanaan ja saalis on komea. Sinkkuraita Glow hehkuu tanssin iloa afrikkalaisella silauksella, krautrockin tehdess� seuraa ja s�hk�isyyden jalostuessa runsaasti akustisuudesta. Viel� selvempi saksalaista motorik-rockia edustava numero on per�ti kahdeksaan minuuttiin huitova Holy Security, mutta autobahnien seassa on soundia id�st�, vaikutetta etel�st�, ��ni� tulevasta. Kiekon avaava Pull The Tiger kiehauttaa tuliset mausteliemet aavikon teltassa, kun taas ankkuri Pull The Tiger (part II) keinuu kamelin sel�ss� vailla kiireen h�iv��. Kielisoittimet soivat halki levyn sovussa ja rytmipuolellakin osataan valita sek� varioida.

Glow on belgialaisten tiukka taidonn�yte, mutta samalla kiistaton ylistys monikulttuurisuuden voimalle. Kitarapoprockin rajat ovat vain mielen lumetta, kaikki on mahdollista rohkeimmille meist�, heist�, kaikista.

Mika Roth

---

Raivo Jackson: Five New Singles

Vajaa vuosi sitten Raivo Jackson julkaisi mainiosti nimetyn Raivo Jackson Takes a Peek at Your Soul EP-levyn. Tummaa, tuimaa ja tulista oli, sek� kaiken kukkuraksi country-henkist�, eik� Jackson ole ripustanut enemp�� valoja musiikillisen m�kkins� sis��n n�ill� raidoilla. Sitten em. EP:n Jacksonilta on ilmestynyt per�ti kahdeksan sinkkua, joista viisi viimeisint� muodostavat nyt oman joukkonsa.

Studioliven� ikuistetut numerot ovat orgaanista voimaa uhkuvia ja v�kev�t tulkinnat ovatkin merkitt�v� osa magiaa, jonka avulla tavallinen muuntuu erinomaiseksi. Toismaailmallista uhkaa hehkuva There's a Strange Woman in My House saattaa olla tarina muistisairaudesta, mutta tekstit j�tt�v�t aina ovia auki ja kysymysmerkkej� ilmaan. Syvemm�lle mielen y�h�n sukeltaa Drinking Ink, jossa n�enn�isen arkiset asiat synnytt�v�t davidlynchmaisia sivuv�reit�. El�m� ei ole silkkaa taistelua, mink� Watching Their Backs summaa jouhevan kulkunsa avulla. Eik� pohdinnoistaan kaihoisasti kertoileva Sound Don�t Sound j�� seisomaan paikoilleen, kappaleen auetessa upeasti kolmessa ja puolessa minuutissa.

Kaihoisa country ja syd�nverinen western ovat ydint� n�iss� biiseiss�, my�h�isemm�n Nick Caven hienosyisempi tummuus on my�s iso tekij� soundissa. V�h�n ja silti paljon, hiljaa ja syd�mest� kouraisten.

Mika Roth

---

Rat Boogie: Ignoring The Cost
Secret Entertainment

Reipasta kitararockia soittava Rat Boogie osui mielest�ni keskelle h�r�nsilm�� Bad Gravity -sinkullaan, joka on kes�st� 2022 l�htien pit�nyt pintansa. Nyt b�ndi niputtaa yhteen kaikki sinkkunsa sitten vuoden 2020 pitk�soiton ja n�iss� nelj�ss� virallisessa sek� kolmessa bonusraidassa riitt�� purtavaa.

Tarttuvuus ja terhakkuus ovat kaksi termi�, jotka m��ritt�v�t n�it� vetoja. Avausraita Country Boy kiihdytt�� melkoiseen vauhtiin, muistaen kuitenkin kaarrella komeasti kertos�keess��n. Seisahdus puoliv�lin hiljaiseen suvantoon uuttaa lopun lis�yksille torvineen kaikkineen aina vain lis�� tehoja. Reggaen riippumatossa rennosti keinuva Running in Circles osoittaa oululaisten hallitsevan pehme�mm�nkin puristuksen. Tarina ei kerro ken tuotannosta vastaa, mutta hommat ovat rautaisesti hallussa. Kasarin hard rockia kierr�tt�v� Away from the Fire avaa uusia suuntia, kuten my�s kiukkuisemmin muljahteleva One Star Vacation, eli b�ndill� riitt�� ainakin henkisell� kantilla rohkeutta ja materiaalissa laveutta.

Virallisten nelj�n siivun joukosta ei hutia l�ydy, eiv�tk� bonuksina kuultavat vanhemmat sinkutkaan sellaisia tuota, joten peukkua isosti t�lt� suunnalta. Rotat boogaavatkin niin, ett� ullakon lattialankut vain paukkaavat.

Mika Roth

---

Sonic Tides: Six Sided Square

Belgialainen kokeellisempaa ja modernia kitararockia soittava Sonic Tides aloitti julkaisu-uransa pandemian aikana ja parin vuoden takainen Six Sided Square � 1st EP on nyt saamassa seuraajansa. Loogisesti nimetty Six Sided Square summaa kolme t�ss� v�liss� ilmestynytt� sinkkua, joiden kavereina kuullaan kolme muuta raitaa ja n�in kokonaisannos on kuuden raidan ja l�hes 22 minuutin mittainen.

Syyskuussa ilmestynyt sinkkukaksikko The Maze, Pt.1 ja The Maze, Pt.2, sek� niit� reilu vuosi sitten edelt�nyt Insomnia-sinkku ovat kuin kolmiosainen peili, joka paljastaa soundin syvyyden, sivut ja suhteet. The Mazen, Pt.1 on kaupallisin ja menevin osa, eik� menev�ss� melodiassa tai reippaassa rockin rutistelussa ole moitittavaa, kun kertsiss� melodia saa karata hetkeksi kuusarin puolelle. Massiivinen Insomnia esittelee b�ndin kyvyn mittavampien j�nnev�lien luonnissa. Aiemmin julkaisemattomista raidoista avaaja Walls on kitaravalleineen ja oveline bassolinjoineen selvin yll�tt�j�ehdokas, eik� grungeisempi Wounded Man ole lainkaan hullumpi irtiotto ankkurina.

Ilmassa on liev�� varhaisdeusmaisuutta, mik� on plussaa ja ymm�rrett�v��, mutta Sonic Tidesin aallot ovat riitt�v�n persoonallisia isompiinkin rock-lampiin. ��niaallot toimivat useammalla tasolla sek� tavalla.

Mika Roth

---

World�s First Cinema: Palm Reader
Fearless Records

World�s First Cinema julkaisi ensimm�isen sinkkunsa vasta loppuvuodesta 2020, mutta Los Angelesista kotoisin oleva melodista ja elokuvamaista poprockia luova duo ei antanut pandemian hidastaa itse��n. Yli kymmenen sinkkua ja pari EP:t� my�hemmin John Sinclair ja Fil Thorpe ovatkin tilanteessa, jossa heid�n biisej��n kuunnellaan kirjaimellisesti ymp�ri maailmaa.

Palm Reader pit�� sis�ll��n t�m�n vuoden kolme aiemmin julkaistua biisi�, joiden kavereina on kaksi versiota Love You Now -kappaleesta. Suuria tunteita, mittavia ��nimaisemia ja tietysti rakkautta � sek� toisinaan sen puutetta. Ainekset ovat kiistatta tuttuja, mutta duo osaa sekoittaa niist� syd�nt� nostattavia, melodioillaan mukaansa tempaavia ja tunteiden kimurantteja kaarteita kauniisti valottavia kappaleita. Holy Waterin nopea syke ja Palm Readerin syvempi rytmi ovat kuin kolikon eri puolet, pianon ja avarien sovitusten tehdess� taikojaan. Avausraita S.O.S. on nipun rockein veto ja sekin tarttuu tervan tavoin, niin s�keist�n, kertsin, melodiakulun kuin jopa soundien saralla.

Palm Reader onkin t�ydellinen esimerkki ��rimm�isen menev�st� ja kaupallisesta poprockista, jossa ei ole kuitenkaan tarvinnut tehd� turhia kompromisseja. Biiseiss� on yll�tyksellisyytt�, rohkeutta ja uskallusta, mink� ansiosta mahtipontisimmatkin osat istuvat kuin nakutettuina kohdilleen. T�ydellisyytt� hipovaa taitoa.

Mika Roth

---

Yam Haus: Stupid and Famous
Big Loud Rock

Yhdysvaltain Minneapolisista kotoisin oleva Yam Haus on kuudessa vuodessa p��ssyt pitk�lle. Yhtyeen synainen poprock on tuottanut pari hitti�kin ja pienell� lis�yksell� t�st� EP:st� olisi saanut kasaan pitk�soiton. Seitsem�n raitaa, n�ist� nelj� on ilmestynyt jo sinkkuina, mittaa yhteens� reilu 20 minuuttia � Yam Haus hallitsee tiivist�misen jalon taidon.

Kaikki nelj� sinkuraa kuullaan hyviss� ajoin, mutta ensimm�iseksi raidaksi onkin nostettu r�misev�mpi rock-siivu So Long, eik� tuo alle kahden minuutin pamaus j�t� ainakaan kylm�ksi. L�hestulkoon lofi-soundit ja kova ote vaihtuvat tuotetumpaan soundiin, kun Sandcastle kirii toisena raitana k�rkeen ja t�st� eteenp�in hommat kulkevatkin kuin leffoissa. Hieman my�hemmin Shakin� Yer Hips tarttuu my�s kuin terva paitaan, eik� Rafters j�� t�ss� kisassa suinkaan lehdelle soittelemaan. Yam Haus on kehitt�nyt oman soundinsa, josta on samaan aikaan kuultavissa niin monet muut, ja joka kuitenkin on riitt�v�n uniikki. Tasapaino on herkk��, mutta Minneapolisin trio hallitsee sen suvereenisti. Tuohon kun viel� lis�� viimeisen� kuultavan nimibiisin grungehtavan soundin ja superironisen otteen, niin se on siin�.

Stupid and Famous on malliesimerkki siit�, kuinka menev�� ja simppeli� kitarapoprockia voi yh� luoda vuonna 2023. Tulta tai py�r�� ei keksit� uudelleen, mutta kuinka tulessa n�m� py�r�t ovatkaan.

Mika Roth