09.10.2023
Vaietut Juuret - Jävuttum madduuk (original soundtrack) EP on nimensä mukaisesti soundtrack-levy Vaietut juuret -dokumenttielokuvalle. Kyseinen elokuva käsittelee metsäsaamelaisten historiaa, asemaa ja tilannetta. Desibeli.net haastatteli tekijöitä elokuvan takaa, etsien vastauksia niin musiikin kuin muidenkin asioiden herättämiin pohdintoihin. Vastaajina kysymyksiin olivat ohjaaja Nina Maaninka, säveltäjä Auri Antinranta, laulajat Hilla Vaarala ja Niko Rytilahti.
Metsäsaamelaisten asia on ajankohtainen ja monille vaikeakin, mihin elokuva keskittyy ja mitä se haluaa sanoa maailmalle?
Nina: - Dokumentillani halusin avata mitä - aluksi itsellenikin tuntematon metsäsaamelaiskäsite pitää sisällään ja miten se ilmenee. Kun haastattelin metsäsaamelaisia, minulle avautui, ettei se ole nykyisten käsitysten ja väitteiden mukaisesti kuollut saamelaisväestön ja -kulttuurin osa, vaan edelleen elävä ja saamelaisiksi itsensä identifioiva vähemmistöryhmä. Nykyiset metsäsaamelaiset polveutuvat eteläisemmän Lapin metsävyöhykkeen alueella aikoinaan asuttaneista metsästäjä- ja kalastajasaamelaisista, jotka eniten kärsivät suomalaistamispyrkimyksistä, kirkon ja hallinnon assimilaatiosta menettäen kielensä ja perinteiset elintavat, mutta he ovat aina identifioituneet saamelaisiksi.
Perinteet elävät ja osa suvuista pystyi pitämään kiinni identiteetistään, toisille kuten ohjaajan suvulle, historia toimi jäljet ja juuret kadottavana usvana. Dokumentti onkin osaltaan myös ohjaajan matka juurilleen.
Nina: - Halusin tuoda esiin tämän yhden vähemmistön saamelaisista, jota ei tunnusteta ja hyväksytä Suomen valtion eikä useiden saamelaistenkaan puolesta saamelaisiksi. Toivon että dokumenttini kautta katsojat saisivat laajemmin tietoisuutta ja ymmärrystä heidän asemastaan.
Antinranta vastaa elokuvan ääniraidan lisäksi myös sen soundtrack-levystä. Miten tekijäksi valikoitui näin kokeellisen ja moderniksikin miellettävän musiikin luoja?
Nina: - Valintani oli itseasiassa itsestään selvä, Auri on todella monialainen taituri ja tiesin että hän on opiskellut myös elokuvamusiikin sävellystä. Olemme Aurin kanssa tehneet jo pitkään yhteisprojekteja ja edelliseen yhteiseen; korusuunnittelija Carina Blomqvistista kertovaan dokumenttiimme Aurin luomien mystisten äänimaisemien jälkeen luottoni Auriin oli tämänkin dokumentin puitteissa sataprosenttinen. Ja se että Auri rohkeni ja suostui mukaan, aiheen herkkäluonteisuudesta huolimatta, oli minulle valtava merkitys.
Auri: - Lähdin mielelläni hyväntekeväisyyspohjalta mukaan, sillä Ninan henkilökohtainen tarina oli valtavan mielenkiintoinen. Metsäsaamelaisista en projektin alkaessa oikeastaan tiennyt juuri mitään. Omat juureni ovat Etelä-Suomessa ja koen että ylipäätään vähemmistöistä ja Suomen monikulttuurisesta historiasta ei erityisemmin kouluopetuksessa kerrottu. Lähdin mukaan avoimin mielin oppimaan ja taiteilijan eetoksella luomaan jotakin uutta.
EP:n muut viralliset esiintyjät ovat Tatu Rouvinen, Niko Rytilahti ja laulaja Hilla Vaarala. Keitä he ovat ja miten he päätyivät mukaan ryhmään?
Auri: - Tatu Rouvinen vastaa soundtrackin huiluista ja hän on myös itse suunnitellut ja valmistanut soittamansa keraamisen huilun. Me tutustuimme Tatun kanssa Collective Displacement -levyni tiimoilta kun alunperin etsin rohkeaa ja omaperäistä maskeeraajaa. Kuulin Tatun laulavan sattumalta kulisseissa, jonka jälkeen kävikin ilmi että hän on paitsi taiteen moniosaaja, myös multi-instrumentalisti. Kun aloin työstää soundtrackia, muistin keskustelumme hänen valmistamistaan huiluista ja kysyin häntä mukaan.
Nina: - Dokumentin taustatutkimusta tehdessäni, Nikoa suositeltiin minulle haastateltavaksi laajasti metsäsaamelaisuutta asiantuntevana. Niko onnekseni suostui mukaan ja häneen tutustuminen on ollut minulle suuri kunnia ja yhteistyö on ollut antoisaa! Niko on uskomaton metsäsaamelaisen kulttuurityön tekijä, joka vapaaehtoisesti tutkii, kerää ja taltioi vanhaa metsäsaamelaista perinnettä sekä keminsaamen kielisanastoa. Se taisi olla alunperin Nikon ajatus tehdä dokumenttiini kokonaan uusi sävellys, jonka he Lapinkylien parlamentin kielityöryhmässä kääntäisivät rekonstruoidulle keminsaamen kielelle. Saimme sen onneksi sopimaan aikatauluihin ja syntyi Tietteilodde.
Nina: - Hillaa puolestaan suositeltiin metsäsaamelaisyhteisöstä laulun esittäjäksi, koska halusimme esittäjän edustavan kyseistä kansanryhmää. Tykästyimme Aurin kanssa Hillan vahvaan, kauniiseen ääneen ja Hillakin suostui onneksemme mukaan.
Kuinka EP:n äänimaisema lähti syntymään ja miten asiat nivoutuivat kuvien kanssa?
Auri: - Instrumentaalimusiikki on sävelletty kuvaan ja siinä auttoi paljon se, että editoin myös elokuvan ääniraidan, jolloin pääsin sukeltamaan tarinaan ja maailmaan rauhassa ja monelta kulmalta. Olen äänittänyt myös elokuvassa kuultavan Ninan alkuperäisen monologin. Jävuttum madduuk -teemabiisi avaa kuva kuvalta Ninan sukuhistoriaa ja tarinaa ja halusin että musiikki kuvastaa Ninan pohdintaa vanhan maailman ja nykyhetken välissä. Samalla musiikki on hieman haikeaa, mutta toiveikasta. Ninan musiikillinen teema toistuu elokuvassa sekä alussa ja lopussa ja kehittyy hiljakseen kerros kerrokselta ja pysyy siinä rinnalla myös maltillisena.
Kappaleissa on tosiaan runsaasti menneisyyden perintöä, mutta myös modernia tunnetta ja klassiseksikin katsottavaa pianotunnelmointia.
Auri: - Piano on isossa roolissa, sen lisäksi mukana on Lapissa käsityönä tehty poronnahkarumpu, jonka ostin muutama vuosi takaperin ja Tatun valmistama keraaminen huilu. Lähes kaikki jousilta kuulostavat vedot, kilinät ja kolinat on pianon koneistosta ja kielistä samplattyä ja loopattua materiaalia, sen lisäksi mukana on muutamia synalla soitettuja linjoja, kuten Tietteilodde-kappaleessa mukana oleva mellotroni.
EP onkin rakennettu melko minimalistisella instrumentaatiolla, jälkikäsittelyn ollessa runsasta. Fokus oli harvojen soitinten ja elementtien ajattomuudessa. Vokaalit annettiin elokuvan tarinaan liittyvien henkilöiden esitettäviksi.
Auri: - Hillan ja Nikon lauluosuudet on äänitetty Lapissa. Tapasimme Enontekiöllä, jossa pystytimme vanhan koulun piharakennukseen liikkuvan studion. Tietteilodde on ryhmän yhteinen teos, teksti on Ninan kirjoittama runo, jonka Lapinkylien parlamentin alainen kielityöryhmä käänsi keminsaameksi.
EP:llä kuullaan keminsaamea, joka kuuluu itäsaamelaisiin kieliin. Keminsaame on ymmärtääkseni kuollut kieli, joten kuinka olette onnistuneet elvyttämään sitä?
Niko: - Elvytystyötä tekee Lapinkylien parlamentin alainen - Suomen alkuperäisten saamelaisten yhteistyöjärjestön kieli- ja kulttuurityöryhmä, jonka vastaava olen. Järjestö toimii vapaaehtoisvoimin ja tekee työtä vapaa-ajalla töiden ohessa. Työryhmän tavoitteena on saada koottua kielimuistoja ja näytteitä, sen pohjalta rakentaa lyhyttä tutustumista keminsaamen murteisiin ja alkeisiin, kenties koostaa jopa runokirja. Kyseessä on vaikea ja monimutkainen prosessi. Näytteitä on olemassa 1600-luvulta 1900-luvulle asti. - Tavoitteena on rakentaa ja palauttaa näiden historiallisten murteiden pohjalta kaksi keminsaamen päämurretta, itäkeminsaame ja länsikeminsaame.
Mitä kaikkea keminsaamella esittäminen teille tarkoittaa?
Hilla: - Keminsaame merkitsee itselle laulajana henkilökohtaisesti puuttuvaa kommunikointipalasta, se kun on sukuni kieli, joka paljastaa auki metsäsaamelaisten tapojen lisäksi kansan elävää ainutlaatuista ajatusmaailmaa, mikä elää vahvana meissä jälkeläisissä. Keminsaamella esittäminen merkitsee myös suurta toivoa metsäsaamelaisten tämän hetkisen ahdingon tilalle, mikä on tietenkin yhteisölle hyvin tärkeää, mutta avaa myös dokumentin siivittämänä ulkopuoliselle näkijälle että soundtrackin kuulijalle statuksen olemassa oloa.
Kuullaanko EP:llä myös muita kieliä ja jos niin mitä?
Niko: - Keminsaamen sanakokoelmat ovat hyvin samantyyppisiä inarinsaamen kanssa. Ja elävänä keminsaame todennäköisesti luokiteltaisiin läheiseksi murteeksi inarinsaamen kanssa. EP.llä molemmat laulut ovat keminsaameksi, mutta inarinsaamea tuntevien korvaan niissä on tuttuja sanoja.
Äigei-nuäide maainâs (Aikia-noidan tarina) on mielestäni upea kappale, mutta kuka Aikia-noita oli ja miten hän inspiroi musiikkia aikain takaa?
Nina: - Aikia Aikianpoika vilahti sukututkimuksissa sukumme yhtenä esi-isänä ja sukutietoja tutkiessani törmäsin hänestä taltioituun tarinaan kansallisbiografian arkistoista. Aikia toimi silloisen Kitkankylän noitana, eräänlaisena shamaanina. Hän eli epäonnekseen 1600-luvun noitavainojen aikana ja tuli lopulta tuomituksi teloitettavaksi noituudella aiheuttamastaan talonpojan kuolemasta. Samoihin aikoihin myös uudisasutus levisi pohjoiseen ja alkoi metsäsaamelaisen kulttuurin assimilaatio. Minusta Aikian tarina, paitsi että on todella elokuvallisen herkullinen tarina, kuvaa hyvin sitä ajanjaksoa, jonka paineessa paikalliset kylän saamelaissuvut pikkuhiljaa pakotettiin suomalaistumaan, ja mitkä asiat ovat siihen vaikuttaneet.
