Sinkut - Hein�kuu 2023

AFTA: Bascet Case (Y� hautuumaalla)

AFTA on melodista ja kovasti ys�rihenkist� punkrockia soittava yhtye. Ensimm�isen� koronakes�n� julkaistu debyytti-EP sai v�liss� jatkoa joulusinkusta ja nyt on seuraavan siivun vuoro. Bascet Case (Y� hautuumaalla) on herkki� asioita k�sittelev� biisi, jossa kertoja muistelee oman k�den kautta poistunutta yst�v��. Syksyksi luvatun debyyttialbumin ensimm�inen sinkkuvalinta onkin tekstins� puolesta pys�ytt�v� kokemus, kun asiat kerrotaan suorasti ja silti rakkaudella.

Tarina menee niin, ett� keikalla oleva yhtye p��tt�� k�yd� kaverinsa haudalla, mutta ei sitten l�yd�k��n oikeaa paikkaa. Fakta ja fiktio sekoittuvat, kun Green Dayn Bascet Casea p��dyt��n soittamaan hautapaadet yleis�n�, mutta eik�h�n olennainen v�lity sanojen ja sointujen seasta. Kuoleman lopullisuus tuntuu vaan ei paina biisi� maahan, ennemminkin koen reippaan siivun jopa iloluonteisena. Kuten kertojakin toteaa: toiset meist� ei vaan tule koskaan takaisin. Kuolema tulee ja menee, j�ljelle j��neet kyselev�t aikansa miksi, mutta lopulta on aika jatkaa eteenp�in � muistellen samalla my�s niit� hyvi� hetki�.

Mika Roth

---

Ahti Kulo: Kuu putoaa
Need Money for Records

Debyyttisinglens� taannoin julkaissut Ahti Kulo on kelluvan kokeellista ja nostattavan erilaista elektronisvoittoista poppia luova kotimainen artisti. Tai t�h�n suuntaan mietteit� hilaa ainakin Kulon ensimm�inen virallinen julkaisu, jonka yhteydess� mainitaan mm. Sufjan Steves ja Joose Keskitalo. N�m� kovat ykk�sluokan nimet ovat kuitenkin enemm�nkin heittoja, sy�tt�j� musiikillisen multiversumin paremmin sopivien lohkojen suuntaan.

Kuu putoa on debyyttisinkuksi armottoman pitk�, reilusti p��lle kuuden minuutin mittainen j�ttil�inen. Kaiken kukkuraksi biisin ��nekk�in lakipiste syttyy tuleen vasta nelj�n minuutin tuolla puolen, joten sinkkumaailman ep�viralliset �s��nn�t� menev�t pirstaleiksi. Tuskin kuitenkaan vahingossa, sill� esikoinen on aina lupaus tulevasta ja ohjelmanjulistus. S�vellyksess� on samaa hypnoottista vetovoimaa, kuin Nick Caven viimeisimpien ja huomattavasti kokeellisempien albumeiden joissain raidoissa. Ei kiirett�, ei painetta ja ajan viisarit eiv�t koske en�� ymp�rist�ns� t�ysin tiedostavia kokijoita, n�kij�it� ja ymm�rt�ji�. Upeaa.

Mika Roth

---

C-Wave: Do You Feel It?

Silkaksi rock-yhtyeeksi identifioituva C-Wave julkaisi 10-luvulla EP:n ja sinkun, joiden j�lkeen koitti l�hes viiden vuoden hiljainen vaihe. Olihan tuossa kokonainen pandemiakin tietysti v�liss�, mutta nyt on alkanut j�lleen tapahtua. Ensin julkaistiin The Red Line -sinkku aivan talven loppulumille ja nyt saapui pirte�n diskohtavan Do You Feel It? -siivu.

Itse biisi on menev�, s�vellyksen ja sovituksen korostaessa alle kolmeen ja puoleen minuuttiin puristuvan raidan erinomaista tartuntavoimaa. Tekstin puolella C-Wave leikittelee enemm�n valojen ja varjojen kanssa, mutta kertojan pohdinnat sek� tunneviidakot ovat j�lleen monitulkintaisia. Onkin jokaisen valittavissa antaako rokkaavien tanssikenkien vain vied� eteenp�in, vai pohtiiko asioita syvemmin. Niin tai n�in, biisi on hieno esimerkki modernin kitararockin ja groovaavan viban yhteenliittym�st�. S�keist�t johdattavat luontevasti kertos�keen laveampaan maisemaan, Junglen ja Musen kohdatessa y�tt�m�ss� y�ss�.

Mika Roth

---

Creep Season: Sunlamp

Creep Season on vuonna 2022 alkunsa saanut indiepop-projekti, jonka muodostaa nelj� erilaisen vision musiikista omaavaa kaveria. N�kemyseroja ja j�nnitteit� luulisi siis syntyv�n moisesta, mutta se ei kuulu ainakaan negatiivisesti l�vitse. Sunlamp on b�ndille kes�n ja samalla koko uran toinen sinkku, jolla hattua nostetaan saatesanojen mukaan modernin indie- ja hyperpopin uranuurtajille. Angloamerikkalaisen kitarapoprockin s��nn�t selv�sti tunnetaan ja niist� napsitaan palasia, joten ydinkysymys kuuluu: mihin riitt�v�t persoonallisuuspisteet t�ss� vaiheessa uraa?

Vaivattoman helposti eteenp�in rullaava Sunlamp on kiistaton onnistuminen niin s�vellyksen� kuin etenkin sovituksena. Kappale kuulostaa l�peens� tutulta ja turvalliselta, mutta samaan aikaan my�s raikkaan freesilt� ja persoonalliselta. Nelj�n minuutin mitta on osapuilleen optimaalinen ja vaikka kuljemme eritt�in tuttuja (ja turvallisia) reittej�, en voi olla l�mpenem�tt� t�lle indiepopin hele�lle helmelle. Ehkei nyt mit��n maailman uniikeinta v��nt��, mutta n�in laadukkailla biiseill� yhtye saa ty�st�� puolestani mit� haluaa.

Mika Roth

---

EPA: Onx t�ss� mit��n j�rke�?

X-kirjain otsikossa, oikeasti? EPA-nimen takaa l�ytyy it�suomalainen artisti, joka on sittemmin p��tynyt Tampereelle. Useampien eri b�ndien kanssa musiikkia luonut EPA tipauttaa soolona vauhtia reippaamman puoleisesti, kysellen keskeisi� kysymyksi� poprockin avulla. DIY-hengess� EPA on soittanut kaikki soittimet itse, joten t�m� jos mik� on definitiivinen soolosinkku. Eik� veto j�� ainokaiseksi, vaan jatkoa luvataan viel� kuluvan vuoden puolella ilmestyv�ksi.

Mutta tuleva tulkoon aikoinaan ja keskityt��n t�h�n hetkeen, mit� Onx t�ss� mit��n j�rke�? -sinkkukin tekstins� puolesta korostaa. EPA vaikuttaa saavuttaneen el�m�ss��n jonkinlaisen tienhaaran tai solmukohdan, jossa on aika katsella ymp�rilleen. Miksi olemme t��ll�, mit� pit�isi tehd�, minne menn�? Kovia kysymyksi� ryyditet��n rokahtavalla ja progehtavalla soundilla, vaikka ydinlanka onkin poprockin melodisuudesta kehr�tty. ��ni kohoaa, mutta r�yh��m��n ei ruveta, groovepitoisuudet nousevat rytmipuolella ja silti biisi pidet��n riitt�v�n pienen�, selv�sti alle kolmeminuuttisena. Onnistunut x-avaus.

Mika Roth

---

Glacerate: Binge

Helsinkil�inen Glacerate soittaa omien sanojensa mukaan fuzz-infusoitua hypermetallia ja debyytti-EP:t� olisi luvaksi syksymm�ll�. Sit� odotellessa Puuhamaassa (kyll�, luit oikein) kuvatun tuplamusiikkivideon toinen puolisko p��see myllytt�m��n sinkkujen puolella. Vai ett� fuzz-infusoitua hypermetallia � mit�s tuo sitten tarkemmin ottaen tarkoittaa? Otetaan leikkurit esiin ja puretaan hieman Bingen metallisia ulkopanssareita sek� piikikk�it� soundikeih�it�.

Keskuselementti on groove, joka tarkoittaa nyt syv�lt� kouraisevaa rytmiryhm�n rullausta, jota ryyditet��n tuhdilla m��r�ll� kitaroita. Vokaaleissa huutavampi ja melodisempi muoto vuorottelevat, kolhon ja kauniin ahtautuessa samaan kuvaan. Binge onkin isosti soiva ja pieni� laskoksiaan korostava biisi, jonka v�liosan suoranaiset proge-elementit voivat yll�tt��, kunnes on aika paahtaa punkahtavalla vaihteella maaliin. Ent� milt� t�m� l�hes neliminuuttinen tuntuu, toimivatko alkuun ep�suhdilta vaikuttavat osat? Mielest�ni kyll� ja vaikka lopputulema on frankensteinmainen tilkkut�kki, ei Binge hajoa tai edes repeile saumoistaan.

Mika Roth

---

Hampaat suussa: Hippikommuuni
Humu Records

El�m� hippikommuunin kaltaisessa paikassa voi olla upeaa ja mahtavaa � tai sitten ei. Punkahtavaa rockia veivaava Hampaat suussa antaa tarinaan toisenlaisen n�k�kulman, kun pitk�n tauon j�lkeen paluun suorittava kuopiolainen pumppu avaa uuden vuosikymmenen. Tai oikeammin t�ss� j�i koko 10-lukukin v�liin, koska ryhm�n esikoisalbumi Sama uudestaan ilmestyi armon vuonna 2005, eli monesti on Kallavesi ehtinyt t�ss� v�liss� j��ty�.

Hippikommuuni on b�ndin mukaan �rehellinen punk-biisi�. Vauhti onkin kiistatta kohdillaan ja meininki nousee aina vain messev�mm�ksi. Mittaa ei kerry puoltatoistakaan minuuttia, mutta napakassa ryk�isyss� ehdit��n kyll� k�ym��n l�pi kaikki oleellinen. Kertoja havahtuu el�m��ns� kommuunissa, jossa mik��n ei ole kohdillaan ja mit��n ei l�yd� mist��n. Hihat k�r�ht�v�t pieneen haaveriin ja se on sitten siin�, paluuta menneeseen ei ole. Ja t�m� kaikki voidaan kertoa nopean, hilpe�hk�n ja rullaavan punkrokettirollin keinoin.

Mika Roth

---

Hattara: Helle

Helsinkil�isen dream popin, shoegazen ja indie rockin utuisissa v�limaastoissa h��r�ilev�n Hattaran musiikista on moneksi. Toisinaan se voi olla riippumatto- tai piknik-unipoppailua, joskus muulloin taas jotain hivenen kulmikkaampaa. Helle on elokuussa keikkailun starttaavan combon esikoisjulkaisu, mutta kaikesta p��telle hattarointi ei tule j��m��n t�h�n. Tyylillisesti debyytti antaa kitaroiden soida rahdun isommin ja vallitus on vahvaa, mutta samalla herkk��.

Voiman ja herkkyyden arka tasapaino onkin tekij�, jonka varassa Helle keikkuu nelj�n ja puolen minuutin mittansa. Musiikki �ityy hetkitt�in melkoiseksi kitarajuhlaksi, soundien pysytelless� silti pehmein�, s�vyisin�, yst�v�llisin�. Surinaa ja p�rin�� tarjoillaan riitt�v�n pienin lusikoin, jolloin periaatteessa runsas ��nimaisema ei miss��n vaiheessa vaikuta tarpeettoman t�ydelt� ja/tai tukkoiselta. Sama koskee vokaaleja, joissa tekstin harmillisen harvoja rivej� toistetaan ilman kirist�v�� j�nnitteisyytt�. Kokonaisuus j�� mielest�ni kaipaamaan ainoastaan jonkinlaista v�lipys�kett�, tai loikkaa uuteen ja yll�tt�v��n suuntaan, mutta hyv� se on jo n�inkin.

Mika Roth

---

Kappalaiset: Lasimurskaa
V.R. Label Finland

Kappalaiset saattaa nimell��n her�tell� monenlaisia aatoksia, mutta �lk�� pelj�styk�: yhtyeen katedraali on rakennettu luotettavista ja tutuista rockin murikoista. Turkulainen groovaavan suomenkielisen kitararockin voimatrio luottaakin klassiseen soundiin ja perinteiseen tyyliin, joiden avulla esikoisjulkaisu tipauttaa lekansa kovaa sek� korkealta. Kitaristi/vokalistin, basistin ja rumpalin vastatessa kaikesta j��v�t kerrokset v�h�isemmiksi, mutta alkuvoimaisempi ote pit��.

Bluespohjaisesta ja groovaavasta rockin rouhinnasta on helppoa pit��, mutta n�enn�isen suoran pinnan alta paljastuu mutkikkaampia, hetkitt�in jopa progehtavia piirteit�. Eli kiesi pidet��n vauhdissa ja mutkat halutaan vet�� useimmiten suoriksi, mutta k�si� ei sidota tarpeettomasti mink��n tietyn �opin� vaatimusten mukaan. Samaa viesti� taitavat v�litt�� lyriikatkin, jotka ovat tietysti monitulkintaisia, mutta joissa omasta mielest�ni sohitaan ainakin tekopyhyytt� ja lyhytn�k�isyytt� kohti. Mutta sanat ovat aina sanoja, enk� l�hde repim��n riimej� enemp�� auki. Yhtye julistaa olevansa nyrj�ht�neiden puolella ja se riitt�� vallan mainiosti t�n��n.

Mika Roth

---

Karhukolari: Kyydist� j��nyt

Karhukolari on Tampereelta ponnistava uuden polven suomirock-yhtye, jonka debyyttialbumi ilmestyi kev��ll� 2021. Tuon j�lkeen onkin ollut hiljaista julkaisurintamalla � aina t�h�n asti. V�lill� vokalisti/kitaristi Mikael Arvaja k�vi kisailemassa t�ll�n puolella, mutta nyt b�ndi on taas yksikk�n� liikenteess�. Uusi sinkku rys�ht�� raskaampaan laitaan ja samalla yhtyeen tarinassa alkaa selv�sti uusi luku, jota teksti saattaa hyvinkin joillain tasoilla heijastella.

Kyydist� j��nyt -sinkun lyriikat voi ymm�rt�� parillakin eri tavoin, mutta yhteist� tulkinnoille on kertojan h�t�. Paine kattilassa on selv�sti k�ynyt kovaksi ja kertoja n�kee itsens� osin jo silkkana matkustajana, ulkopuolisena, ajopuuna, jonka el�m� on muuttunut tyhj�ksi suorittamiseksi. Syd�nt� ei ole en�� mukana, kaikki on puurtamista ja kitkeryys kasvaa. Kertos�keen melodia korostaa ja vahvistaa viesti� ja t�m�h�n on niin tarttuvaa materiaalia, ett� siivu j�� jo kerrasta mieleen � eli ensiluokkaista suomirockia olisi tarjolla.

Mika Roth

---

Kipeet Lapset: Ep�vire
V.R. Label Finland

Kipeet Lapset on tiukan punkahtavaa kitararockia soittava projektib�ndi, jonka ytimest� l�ytyy raskaammista yhteyksist� tuttu Anton Grillo. Syksyst� 2022 muotoaan hakenut b�ndi on jo oikea yhtye, mutta ainakin t�ll� sinkulla kaikki langat tuntuvat olevan viel� tiukasti Grillon k�siss� ja joskushan harvainvalta on rokkijutuissa se toimivin hallintomuoto.

Vaan mist� Ep�vire oikein kertoo? Ep�vireinen nuppi viittaa sielulliseen v��nt��n ja huojuvan biisin rakenteet sek� tunnelmat vaikuttavat ep�vireisilt�. Seoksessa on punkahtavaa v�linpit�m�tt�myytt�, toisaalta rosoisen soiton ja kulmikkaiden kitarasoundien r�imeess� on rajapintaa my�s alkuper�isen grungen suuntaan. Soundillinen sotkuisuus on haluttua ja se valjastetaan taitavasti voimavaraksi, tekstinkin piiskatessa tunnelmaa kytev�� sielunmaisemaa ep�vireiseksi. Negatiivisuus kuplii myrkyllisin h�yryin pinnan alla ja kun vokaalit pidet��n puhtaan melodisina, niin kontrastihan vain kasvaa entisest��n. Ep�vire toimii.

Mika Roth

---

Laulukudelmia: Robotti Pipop��
Hunajalevyt

Oletteko valmiita tulevaisuuteen? Oululaisen Hiski Pajuniemen luotsaama lastenmusiikkiyhtye Laulukudelmia n�et kertoo meille mainiosta eteisavustajasta, kaiken huomaavasta ja ymm�rt�v�st� robotista. Robotti Pipop�� on saanut musiikillisiin virtapiireihins� aimo annoksen futuristista poprock-soundia, eiv�tk� se diodit voisi toimia ilman riitt�v�� humoristista algoritmia. Onneksi ohjelmointi tuntuu olevan kunnossa, eik� mekaniikka ole kankeaa.

Lastenmusiikki on siit� hauskaa, ett� pelis��nt�j� ei tarvitse seurata, eik� v��ri� siirtoja tai valintoja ole oikeasti olemassakaan. Niinp� t�m� yhdelt� rattaistoltaan kovasti kraftwerkmainen robo voi kertos�keess� ottaa synapopahtavammat servomoottorit k�ytt��ns�, kuinka sujuvaa futuristinen pop voikaan olla. Melodian vokooderivahvisteiset koukut iskev�t tietysti kuin virus koodiin, kaikki piipitykset, t�r�hdykset ja vinkaisut ovat my�s osa kokemusta. Musa toimii ja kaiken kukkuraksi pienet ihmiset tulee puettua eteisess� l�mpim�sti ulkomaailmaa varten, joten p��ohjelman asettamat teht�v�t on suoritettu kuin huomaamatta t�ysin pistein.

Mika Roth

---

Lights to Remain: Innocence of the Dead

Lights to Remain on lappeenrantalainen melodista death metalia soittava yhtye, jonka j�senist�lt� l�ytyy historiaa jo aiemmista b�ndeist�, sek� ihan t�ll�n musiikkikisaohjelmista saakka. Toisen sinkkunsa julkaissut ryhm� on samalla valmistautumassa Rebirth-nimisen esikois-EP:n julkaisuun tuossa syksymm�ll� ja sit� odotellessa yhtye keikkailee my�s. Kyseess� onkin siis jo ihka oikea orkesteri, eik� mik��n silkka studioprojekti.

Innocence of the Dead kellottaa l�hemm�s viisi minuuttia, mutta pedaali painetaan l�helle permantoa v�litt�m�sti ja yhtye ottaa tilan hallintaansa v�litt�m�sti. Kahdella kitaralla ja m�reill� vokaaleilla luodaankin sellaisia valleja, ettei kyydiss� tahdo aluksi edes pysy�. Lyhyet melodisemmat kitarakohdat antavat kuitenkin armoa juuri sen verran, ett� seuraavaan hy�kyyn ehtii aina varautua ja n�in biisi kuin huomaamatta nappaa satunnaisesta kuulijasta rautaisen niskalenkin. Tarina on tietysti synkk� ja varoitteleva, kuten genren opeissa kuuluukin tehd�. Pinnat pitk�st� ja silti sujuvasta kitarasoolovaiheesta, joka ei pist�nyt tippaakaan korvaan.

Mika Roth

---

Meow Piglet: Sunset

Meow Piglet on yht� kuin kosketinsoittaja-laulaja Aurora Hentunen ja multi-instrumentalisti Branislav Vlaisavljevic. Heid�n muodostamansa yhtyeen musiikki pohjautuu elektroniseen ja toisinaan kokeelliseenkin indie-alternative poppiin, tai t�m� on tilanne ainakin duon toisella virallisella singlelohkaisulla. My�hemmin t�n� vuonna tullaan julkaisemaan DEEPER-debyyttialbumi, joka tulee selkeytt�m��n ja laventamaan kuvaa.

Juhannuksena osuvasti julkaistu Sunset osoittautuu tarkemmassa syyniss� soundiltaan jopa hiukan synapopahtavaksi, enk� sulkisi edes 80-luvun kaikuja kaavasta. Albumin popahtavimmaksi numeroksi kuvattu biisi on kuitenkin kaikkea muuta kuin hattaraa, eik� kaksikko maalaa itse��n kulmaan, vaan pit�� kappaleensa sopivan haastavana ja eksoottisen el�v�isen�. Kes�y�n punertava hehku ja l�mp� on onnistututtu ikuistamaan viipyileviss� soundeissa ja tekstin puolella kes�isen y�n huuma saattaa toimia alkuna jollekin suuremmalle ja kauniimmalle � ehk�. Ilmaan heitet��n monta �jos�-sanaa, mutta kaikki on yh� mahdollista, mit� my�s musiikki hienosti korostaa. Eritt�in mielenkiintoinen ja lupaava tuttavuus.

Mika Roth

---

Olga Wilhelmiina: Muilla on juhannus
Aimon ��nilevy-yhti�

Olga Wilhelmiina on ��nens� l�yt�nyt laulaja/lauluntekij� ja pianonainen, joka luo monisyist� musiikkia herkist� balladeista aina tanssilattioiden numeroihin saakka. Kuluvan vuoden nelj�nnell� sinkullaan Olga Wilhelmiina osuu herkemp��n laitaan kertojan pys�ytt�ess� kes�isen y�n tunnot ja kuvastot alle kolmeen ja puoleen minuuttiin. Saatesanojen mukaan kappale syntyi nopeasti ja se ikuistettiin osapuilleen vuorokaudessa, mik� on jo omanlaisensa ihme.

Ihmeellinen ja kaunis on my�s tarina, jossa kertoja on kaukana rakkaistaan ja kodistaan. Muilla on juhannus -nimi tietysti sijoittaa kertomuksen suomalaisten suuren juhlan aikaan, jonka kertoja viett�� yksin ja vierailla mailla. Ik�v� kaihertaa syd�nt� ja tuo kaikki on osattu tuoda esiin eritt�in pienin paloin, v�h�isin ja osuvin siirroin. Piano, taustan varjoihin vet�ytyv�t jouset ja laulu, sek� tietysti sanat. Muutamalla tarkoin harkitulla lauseella hahmotellaan kokonainen maailma, aikojen ja paikkojen kietoutuessa toisiinsa hienovaraisesti.

Mika Roth

---

Padelclub: Tanssin yksin
Pyh� Sylvi Records

Helsinkil�inen Padelclub perustettiin vasta viime vuonna, mutta koko j�senist�lt� l�ytyy jo aiempaa kokemusta musiikin saralta. Nelihenkinen yhtye soittaa pehme�mp�� ja py�re�mp�� indiepoprockia, jossa kitarat silitt�v�t my�t�karvaan ja melodia on nostettu kuskin paikalle. Tai n�in ainakin kes�kuun puoliv�liss� julkaistulla debyyttisinkulla ovat asiat, enk� l�htisi hirve�sti kaavapapereita tulevaisuudessa muuttelemaan, sen verran toimivasta paketista on kyse.

Laulaja-kitaristit Teemu Huuki ja Arttu Sauvola hallitsevat pehme�mm�n ilmaisun salat niin soiton kuin laulunkin saralla, mutta biisin syd�n ja ydin l�ytyy mielest�ni koukukkaasta melodiasta. Kappale kun kuulostaa samaan aikaan tutulta ja tuoreelta, mik� on kitarapoprockin alalla melkoinen saavutus. Pohjoisamerikkalainen fiilis on vahva, mutta melankolisessa melodiassa riitt�� my�s pohjoista kaihoa, joka toimii aina. Tanssin yksin on huomiota her�tt�v�n vahva avaus ja seuraavaa sinkkua lupaillaan jo loppukes��n, joten kannattaa pit�� antennit herkkin� ryhm�n suuntaan.

Mika Roth

---

Snoopi Siren & S��t�: Kaikille kes� on

Snoopi Siren & S��t� -yhtyeen syd�n on Snoopi Siren, joka on ollut jo monessa mukana. H�meenlinnalainen ohjaaja, dramaturgi ja musiikintekij� tekee omanlaistaan poprockia, josta l�ytyy tilaa monenmoisille mausteille. My�hemmin t�n� vuonna luvassa on Ihmissy�j�el�m�-niminen pitk�soitto, jonka ensimm�inen sinkkulohkaisu on samalla Sirenin debyyttijulkaisu. Mittaa esikoiselle kertyy l�hes viisi minuuttia, ja mist�s kes� onkaan tehty?

Leppoisan svengaava rytmi sek� rouheasti silloin t�ll�in eteen pomppaavat koskettimet nappaavat nopeasti huomion. Niiden avulla kerrotaan kes�isest�, helteisest� ja kiireett�m�st� p�iv�st�, kun ei ole h�t� tai hoppu mill��n tasolla mihink��n. Hiekanl�mpim�n tekstin kiistaton naiivius saa pohtimaan unelmien ranskalaisia lomarantoja, kaiken ollessa kohdillaan t�ydellisiss� Technicolor-v�reiss�. J�rvi-Suomen postikorttimaisemat mahtuvat l�mpim�n rouhean soundin kainaloon ja kaukor�yhk�m�iset havainnot tekev�t kappaleesta samaan aikaan retron ja ajattoman. Mukana saattaa olla annos parodiaa, vaan sek��n ei haittaa juuri nyt.

Mika Roth

---

Stenari and the Snake Oil Company: 30 Minutes to the Show
Recovery Records

Stenari and the Snake Oil Company julkaisi tulevan levyns� ensimm�isen kappaleen, kun 30 Minutes to the Show ilmestyi kes�kuun puoliv�liss�. Yhtyeen takaa l�ytyy Marko �Stenari� Stenstr�m, joka omien sanojensa mukaan tipahti jo pienen� countrypataan. Pitk��n musiikkimaailman mutkikkaissa rattaistoissa t�it� tehnyt mies j�tt�ytyi jokunen vuosi sitten oravanpy�r�st� ja sittemmin trubaduurina maata kiert�v� artisti on tottunut soittamaan countryklassikoita yleis�ille. Nyt on koittanut oman materiaalin aika ja t�m�h�n on vasta alkua.

Country on siis homman nimi ja Stenstr�m on omaksunut Cashinsa ja Williamsinsa osapuilleen t�ydellisesti, sill� t�t� l�hemm�s �aitoa asiaa� en ole kuullut kotimaisten tekij�iden osuneen pitk��n, pitk��n aikaan. 30 Minutes to the Show on tuttu lause, kun backstagella odotellaan omaa vuoroa. Eik� sen tarkoitus ole hoputtaa vaan ennemminkin rauhoittaa, aivan kuten t�m� biisikin. Piano loikkaa heti eturiviin, rytmiryhm� nakuttaa tasaista tahtia ja biisi nojaa kuin huomaamattaan eteenp�in. Ei paineita, ei murheita, eik� ainakaan mit��n tuoppiin itkeskely�, koska t�ss� show�ssa country on nostattava voima.

Mika Roth

---

Tahrat: Sinisilm�

Tahrat on Tampere-Jyv�skyl� akselilla operoiva yhtye, joka veivaa suomirockin koneistoista omanlaisiaan tuotoksia. Saatekirjeen otsikossa puhutaan jopa �suomirockin hulluista l�hettil�ist�, mik� ei ole l�hesk��n siin� m��rin tyhj�� PR-puhetta, kuin mit� alkujaan kuvittelin. Suomalaisessa musiikissa on aina ollut tilaa ja tilausta city-shamaaneille, kyl�hulluille ja neroille kokeilijoille, joiden kaikkia aivoituksia ei kuulukaan tajuta. Joten olisiko t�ss� uuden manttelinperij�n ainesta?

Tahrat onkin ajanut itsens� puolittaiseen umpikujaan suurien puheiden ja odotusten kautta, mutta yhtye osaa pelins�. Sinisilm� nousee oitis muulinsa selk��n ja t�ysi r�hin� on p��ll�, ennen kuin ehtii hellekyp�r��ns� p��h�n kopata. Hilpe�n humppaava rytmi pomppii ja rynkytt�� aikansa, kunnes suvantokohdan melodinen satumaa h�ik�isee hetkisen ja sitten taas takaisin kanuunakuularalliin. Ymm�rr�tte varmaan kaavan ja tunnette taatusti jekut, mutta silti: jokin t�ss� toimii ja vieh�tt��. Tahrat ei nouse uudeksi YUP:ksi viel�, mutta se osaa kuitenkin vet�� ja ty�nt�� jo siin� m��rin, ett� nimi mieleen ja ryhm� tehotarkkailuun.

Mika Roth

---

Viimeinen havainto: Juhannusy�

Viimeinen havainto on nimen� niin simppelin loistava, ett� yll�tyin suorastaan siit�. Eik� kukaan muu ollut viel� oikeasti keksinyt tuota? No, ollaan tyytyv�isi� ja iloisia, koska oululainen yhtye soittaa otsikkoonsa sopivasti �isen hiljaista kitararockia. Tulevan debyyttipitk�soiton ensimm�inen sinkku leijuu y�tt�m�n y�n suuren juhlan yll� ja tekstin kuvasto suorastaan tihkuu juhannuskuvastoa soutuveneineen, terasseineen, kroketteineen ja juhlineen kaikkineen.

Aloitetaan silti upean hienosyisest� ja �isest� kitarasoundista, jossa on samaan aikaan kelpo annos menneiden aikojen rautalankamaista vibaa ja modernia ter��. Soittimet soivat periaatteessa hiljaa ja silti fiilis on v�kev�, kun jokainen nuotti ja soundillinen lis� merkitsee. Koskettimet ja rytmiryhm� ovat kuin yhdest� puusta veistettyj�, kaiken py�riess� tunnelman ja tekstin ymp�rill�. Juhannusy�n maagisuus saattaa synnytt�� uuden tarinan, kertojan oivaltaessa hetken taianomaisuuden ja el�m�ns� mahdollisuuden. Niin hienoa, ett� kylm�t v�reet juoksevat selk�� pitkin � eli toimii.

Mika Roth