Ajankohtaista

God´s Lonely Men: All This And Even More!

22.06.2023



Silti loppua kohden kiihtyvä avausraita They Wanna See You Down on yhä timanttinen kiekon korkkaaja ja hieman myöhemmin kuultava Playing With the Wild Child rähjää hiljaisesti kuin yhtye olisi jonkin uuden aallon hukkuneen aarteen jäljillä. En tiedä missä määrin hattua tulee nostaa tuottajana häärineelle Kari Hipposelle, jonka osuus Vaavissa on taas yksi palanen salolaista musiikkihistoriaa, mutta tällaisessa puolislovarissa veri tunnetusti punnitaan ja pitkäsoitto on halki matkan hienoa kuunneltavaa.

Aika muuttaa ja muuntaa, mutten muistanut sitäkään kuinka lähelle varhaisia R.E.M.:in tekemisiä Things Are Going Wrong osuu ja miten hanakasti Love Turned to Hate svengaa. Bändin monimuotoisuus ja suoranainen taituruus saattoi hukkua juottoloiden superäänekkäissä keikoissa, mutta kokoelman myötä GLM nousee toivottavasti ansaitsemalleen paikalle kotimaisen rockin monenkirjavassa historiikissa.

Albumin kanssa samoissa sessioissa äänitetty ja julkaisematta jäänyt sinkku vuodelta 1991 pitää sisällään pari makoisaa helmeä. A-puolelle on uskallettu ottaa Ratsian Täältä tulee yö, joka on nyt kääntynyt komeasti Here Comes the Night -ralliksi. Versiossa on voimaa, vääntöä ja vetoa, joka kuuleman mukaan kelpasi myös biisin alkujaan kirjoittaneelle Honkavaaralle. B-puolen This Ain’t the Place to Be on taas yksi ’hittoon tästä läävästä’ -siivu, mutta fiilis ei prässää biisiä kuoliaaksi etenkin kun välillä päästään ohituskaistalle. Mikä lienee syy ollut sinkun hyllyttämisessä, mutta onneksi se kuullaan sentään nyt.

Muu kokoelma koostuu varhaisemmasta materiaalista, kolmen Stolen Golden Greats -kasetin lainarallin sulkiessa koko paketin. Covereista nostan esiin oman suosikkini, eli Clashin Garagelandin, jonka raaka energia välittyy jopa bootleg-tasoisesta äänityksestä. Rähjäistä seiskaseiskaa edustava Advertising on myös tutustumisen arvoinen kipale, vaikkei sitten oikeasti mikään lainaralli ollutkaan.



Loppu materiaali on lähinnä tosifaneille suunnattua arkistojen aarretta ja holvien hämäriseittiä. Vuoden 1990 hartiapankilla nauhoitettu sinkku Proud of Being Myself kärsii karuista soundeista, kun taas pari vuotta vanhemmalla The Days of Glory EP:llä kaikki ei vain tuntunut jotenkin olevan kohdillaan. Seikkailu uuden aallon ja punk rockin välillä oli sinällään rohkeaa, mutta ei tuottanut saman kaliiberin onnistumisia kuin em. esikoisalbumilla. Tämän kaiken jälkeen bändin päätös pistää hanskat naulaan aika pian debyyttialbumin julkaisun jälkeen tuntuukin yhä käsittämättömältä: juuri kun kaikki oli viimein kohdillaan niin ei, the end ja siinä se. Onneksi yhtye on sittemmin kasaantunut tasaisin väliajoin uudelleen, eikä loppu ollut sittenkään totaalinen loppu.

Niin tai näin, GLM on aina pysyvä osa nuoruuttani, sillä pienessä kaupungissa oli vain niin monta kelpo bändiä yhtä aikaa. Ja sainhan sentään tarjota basistille bissen ja jollekin toiselle narikkamarkkoja, jos enää oikein muistan muinaisia tapahtumia. Sen sijaan tuoreeseen muistiin jää tämä kokoelma, jolla parikin asiaa saadaan viimein selvitettyä ja pääteltyä.

Mika Roth




Lukukertoja: 1227
Facebook
Artistihaku
Ajankohtaisissa myös