Klara LaFleur - epäortodoksista leikkiä

Jokaisen bändin alku on uniikki. Klara LaFleur syntyi pakon edessä, kun toisen orkesterin esiintyminen Lepakkomiehessä piti perua. Kolmen bändin iltaan Maailmasta ja Ghosts on TVn kanssa oli saatava uusi esiintyjä, joten oli aika nopeille liikkeille. Vokalisti/kitaristi ja biisinikkari Miikka Huisko kertasi Desibeli.netin haastattelussa ”makuuhuone indietä” soittavan bändin alun, nykyhetken ja hieman tulevaakin jo tutkailtiin.

Eli alkutilanne oli tämä: keikka tulossa, bändi pitää kasata ja äkkiä. Kuinka kaikki lopulta oikein kävi?

- Tokaisin (Salaiva-yhtyeen) rumpali Oskarille, että pitäiskö kuitenkin soittaa jotain, että olin alkuvuodesta tehnyt vähän uutta tavaraa. Kysyttiin Joonas ja Melik matkaan ja treenailtiin viikossa keikkasetti, joista osa tuli tälle EP:lle ja osa odottaa julkaisua. Oskarin kanssa ollaan soitettu pitkään kimpassa lukiosta asti, Oskari on soittanut Melkin kanssa ja kaikki on muutoinkin toisilleen tuttuja Jyväskylästä

Henkilökemiat asettuivat selvästi kohdilleen ja julkaisitte tosiaan juuri debyytti EP:n Mind Sketching . Tyylilajina ”makuuhuone indie” herättää taatusti monenlaisia tuntoja, mutta Huiskolle se on biisien syntytapaa ja äänitysprosessia osuvasti kuvaava termi. EP kun on äänitetty suurimmilta osin makuuhuoneissa itse ja muutenkin hartiapankilla on menty eteenpäin.

Arviossani kuvailen musiikkianne loungen puolella loikoilevaksi dream popiksi, iltapäiväiseksi kevytsouliksi ja miellyttävimmäksi aulajazziksi, eikä tuossa siis ole mukana tippaakaan vinoilua. Mistä tässä nyt on musiikillisesti oikein kyse omasta mielestänne, ja mistä kaikista suunnista olette vaikutteita imeneet?

- Sävellyksellisesti vaikutteita on vaikea rajata. Joku joskus sanoi hyvin, että vaikutteita on niin paljon kun on elettyjä vuosia. Itselleni prosessi on myös hyvin alitajuntainen, meditatiivinen ja intuitiivinen. Tekeminen on keskiössä ja sitä tulee mitä tulee. Kaikenlainen määrittely tapahtuu sitten kun joku muu tekee sen ulkopuolelta. Olen myös suuri keskeneräisyyden estetiikan ystävä. Loppujen lopuksi kyse on vain leikkimisestä enkä perusta musiikin määrittämisestä genreihin.

- Jos jotain pitää sanoa niin Zappaa, Debussyä, Satieta, argentiinalaista progea japanilaista poppia ja monta modernin indien nimeä. Mutta oikeasti vaikutteita on loputon määrä. Ja fokus on itse tekemisessä ja siitä nauttimisessa eikä niinkään vaikutteissa tai siinä että pitää tehdä jotain tiettyä.

Viimeisin ja suurin kiitos kuuluu kuitenkin koko bändille, joka on yhdessä sovittanut kappaleista nimenomaan Klara LaFleurin materiaalia. Ja tästä päästäänkin siihen, että onko musiikilla vastaavasti jotain rajoja, joita ette tule ylittämään? Vai saako kehitys kehittyä vapaasti? Löytyykö jostain 'kymmentä käskyä' tai 'punaista kirjaa', jotka sitovat käsiänne?

- Ehdottomasti ei! Toivottavasti tulemme ylittämään tulevaisuudessa paljon sellaisia rajoja joita ei vielä ole mielessäkään. Kehitys kehittyy täysin vapaasti eikä meillä ole mitään suunnitelmaa mihin olemme menossa. Jos kohtaamme jonkin pulman niin sen selvittämiseen riittää yksi sana: “unorthodox”.

Näin "soft'n'sweet" materiaali on kummallista, koska periaatteessa se ei ole mitään mitä normaalisti kuuntelisin, mutta silti huomaan nauttivani loungeisesta soundista ja raukeasta fiiliksestä. Mitäköhän meissä kuulijoissa mahtaa tapahtua, jos – tai oikeammin kun – bändinne onnistuu nostamaan yhä panoksia? Mikä olisi Klara LaFleurin optimi?

- Optimi varmaan tällä hetkellä on olla liikkeessä ja löytää jotain uutta. Katson ennemmin viisi vuotta taaksepäin mitä tuli tehtyä kuin viisi vuotta eteenpäin mitä pitäisi tehdä. Tietämättömyys on rikkaus.

Nimenä Klara LaFleur on kiehtova, koska suoraa verrokkia ei historiasta löydy. Mahdolliset viittaukset populaarikulttuurin muihin tekijöihin ovat siis sattumanvaraisia, koska nimi pompahti kuuleman mukaan suoraan jostain alitajunannan syövereistä.

- Niin kuin aikaisemmin mainitsin niin olen suuri Debussy ja Satie fani, niin varmaan sieltä joku “ranskalaisuus” on tullut läpi. Nimestä saa väännettyä kuitenkin ihan merkityksellisiä tulkintoja.

EP:n biiseistä oli allekirjoittaneella aluksi hiukan haastavaa saada otetta, koska silkkiset soundit tuntuivat niin pehmeiltä ja kuulailta. Mieli tahtoo karata menneisiin kesäpäiviin ja ties minne biisejä kuunnellessa – mikä on siis hyvä asia. Kuinka tarkka kuva teillä oli nimenomaan soundimaisemista, kun ryhdyitte tekemään EP:tä?

- Itselleni soundimaisemilla on todella suuri merkitys musiikillisen kokonaisuuden rakentumisella. Olen todella suuri impressionismin ystävä ja tällä on varmasti suuri vaikutus maiseman tärkeyteen. Soundi referenssinä oli sellaiset nimet kun Men I Trust, Kate Bollinger ja Alice Pheobe Lou. Jarno Alho teki todella hienoa työtä miksauksen sekä Jaakko Viitalähde masteroinnin osalta.

Musiikkia luodessa luotettiin perusjuttuihin. Oskari rummuissa, Melik bassossa, Joonas kitarassa ja haastateltavana ollut Miikka hoiti pääosin kitarat ja laulut. Äänityksissä toimivaksi todettua kokoonpanoa tultaneen kuulemaan myös keikoilla. Koskettimet on soitettu vuoden 2004 Yamaha PSR-3000 laitoksella höystetynä muutamalla kitarapedaalilla, ja siinä se.

Rytmiryhmän soitot otettiin nauhalle treeniksellä, mutta muuten Joonaksen tai Miikan makuuhuoneet toimivat äänitystiloina. Jälki onkin kiistatta ensiluokkaista, joten hattua päästä kaikille osallistuneille, ja em. Alholle ja Viitalähteelle – sekä tietysti makkareille interiööreinä.

Koska yhtye sai alkunsa keikkapaikkona, niin olette selvästikin jo esiintyneet yleisöille. Miten keikat ovat sujuneet ja kuinka rahdun erilainen materiaali on otettu vastaan?

- Pari keikkaa on vasta takana tällä kokoonpanolla ja seuraava on tulossa toukokuun lopulla. Vastaanotto on ollut oikein positiivinen. Suomessa tehdään muutoinkin laadukasta rahdun erilaista musiikkia mikä on suuri ilo, varsinkin kun sille tuntuu olevan yleisöä.

EP:n viidellä biisillä ei vielä isoa settiä tehdä, joten löytyykö hihasta enemmänkin omia biisejä?

- Hihasta löytyy tavaraa enemmän kun kerkeää soittaa, albumin suunnittelu on aloitettu ja keikoilla kuulee jo maistiaisia.

Omia siivuja riittää, eikä bändin tarvitse turvautua covereihin. Seuraavaksi suunnitteilla on siis albumi, jonka julkaisua kaavaillaan vuoden 2024 alkuun. Ja sitä ennen on tietysti keikkoja, keikkoja ja keikkoja.

Näin juttutuokio on päättymässä. Epäortodoksista leikkiä – siinä on sanapari, joka jää mietityttämään. Klara LaFleur esiintyy seuraavan kerran itse asiassa jo tänään 10. toukokuuta Helsingissä Tenhossa kello 19, joten siellä ryhmän keikkakunnon voi jokainen halukas tarkistaa. Lopuksi sana on vielä vapaa, eli jos jotain jäi kertomatta niin nyt olisi sen aika.

- Kiitos haastattelusta ja muistakaa rakastaa toisianne!

Juuri näin, ”all you need is love”, Desibeli.net kiittää.

Haastattelu: Mika Roth, kuvat: Klara LaFleur