Lovers Left Alive – upeaa katurockia kaaoksen reunalta
12.12.2022
Rankkaa katurockia soittava Lovers Left Alive oli alkujaan terapiaprojekti, jonka vokalisti/kitaristi Tomi pisti pystyyn päästäkseen soittamaan kunnon rockia. Biisejä oli kertynyt pöytälaatikkoon ja näin tarvittiin enää raakaa soundia, kunnon volakkaa ja tietysti oikeat jäsenet bändiin. Etsintä käynnistyi tutuista hepuista ja pian kasassa oli ensimmäinen kokoonpano.
Vaan kuinka kaikki sitten kävikään? Käydäänkö aluksi läpi hieman yhtyeen historiaa?
Tomi: - Helvetin tiukka livebändi oltiin jo ekalla kokoonpanolla, saatiin nopeesti setti kasaan. Tästä piti tulla vaan studiobändi, joka tekee levyn ja pari keikkaa, mut bändihän tästä ajan kanssa tuli. Keikoilla meidät otettiin erittäin hyvin vastaan jo ennen ensimmäistäkään julkaisua. Kaikki kävi puskaradion kautta, ja erityisesti Bar Looselle ja sen järkkääjille ollaan oltu kiitollisia, että ovat antaneet meille näitä mahdollisuuksia. Ne näki meissä oikean asenteen ja hyvän potentiaalin.
Jaska: - Timewarppauksen jäljiltä aikakirjani ovat hieman sekaisin, mutta eikös se ollut armon vuonna 2020 kun Tomi tarvitsi muusikoita terapialevyprojektiinsa, ja lupauduin soittamaan bassoa. Käyttämättömiä biisejä oli kertynyt hänellä runsaasti aikaisempien bändien osalta ja tarkoitus oli soittaa ja äänittää koko levy kasaan täsmälleen Tomin vision mukaan. Bändiin tuli silloin William, mä ja vasta Helsinkiin muuttanut Eino.
William Freyermuth: - Tomin kanssa oltiin pidenpään puhuttu että pitäsi perustaa bändi, ja alkuvuonna 2020 tämä konkretisoitui, kun Tomi näytti treeniksellä muutamia sävellyksiään. Jaska liittyi heti seuraavissa treeneissä mukaa ja homma lähti hienosti rullamaan konsanaan.
Jaska: - Joo mä soitin bassoo ekana ja Eino oli toisessa kitarassa. Tulin kattoo miten homma toimii ja tykkäsin Tomin biiseistä ja heti oli hauskaa keksiä juttuja, soitella ja jammailla, tosin alkuun rautanyrkin alla.
Tomi: - Biisien sovituksista ja sun muusta olin alkuun todella Remu & Junttisäpinät. Ajan kanssa päästin isoimmat luovat höyryt ulos ja pystyin antamaan taas mahdollisuuden bändisoitolle.
Vänski: - Meikä pyydettiin messiin alkuvuodesta 2022 kun bändissä tuli miehistönvaihdoksia. Olin fanittanu Loversia jo pitkään ja oli nastaa et pyydettiin messiin, ku paikka vapautu.
Tomi: - Jaskaa alko toi basismi ottaa viime vuonna sormille, ni sanoin sille, et vaihtaa skebaan. Se sano, ettei päästä mua helpolla! Ois pitänyt uskoa.
William Freyermuth: - Einon jäähyväiskeikalla lepiksessä itselle puolituttu Vänski tuli suoraan kertomaan, että haluaa soittaa meidän bändissä. Tämä teki ison vaikutuksen minuun, ja kun muutama viikko myöhemmin pyöriteltiin basistikandidaatteja niin Vänski oli mulla ykkösvaihtoehto koska asenne ainakin kunnossa ja ei noin monessa bändissä soittava tyyppi voi huonostikkaan soittaa. Vänskin koesoitossa tiesin tokan biisin aikana ei tarvii kauempaa ketää etsiä. Soittaessa tiedän mitä basisti tekee ja miettii, ja se on homman ydin.
Tomi: - Mä oon fanittanut Vänskiä jo 17-vuotiaasta, kun se soitti sillo skebaa Muddy Bonesissa. Oli vähän epätodellinen olo, kun se lähti meidän kaa jammaa. Otettiin se messiin, William valitsi basistin.
Bändinne leirissä on tapahtunut viime aikoina muutoksia, joiden johdosta albuminkin äänitykset on pistetty ymmärtääkseni jäähylle. Mitä siis seuraavaksi, jatkuuko kiekon teko vai teettekö defleppardit, eli kaikki uusiksi?
Tomi: - Einon piti meidän herrasmiessopimuksemme mukaan olla yksi levy Loversin mukana, ja mä menin vastavuoroisesti soittamaan kitaraa Ruminaatioon, jotta saadaan Einon biisit tehtyä levylle asti. Kummankin bändin albumit ovat vieläkin tekemättä. Eino ei jaksanut enää ruminoida.
Tomi: - Tän meidän ekan kokoonpanon kanssa vedettiin 13 biisiä livenä nauhalle, joista piti saada levy aikaiseksi. Nyt albumin tuotanto on jäissä, koska lähettiin silloin duunaa liikaa, ja liian nopeasti, Meidän budjetti oli aivan liian alhainen työmäärään ja aikatauluun nähden. Suoraan sanottuna hutiloitiin, erityisesti mä, ja nostelen vieläkin kättä ylös tästä virheen merkiksi.
Seuraavaksi tarkoitus onkin pistää biisit uudelleen narulle tuottajan ja uuden kokoonpanon kanssa. Tuore kolmen biisin Dutch Courage EP tarjoaa aika erilaisia biisejä kuultavaksi. Enteileekö tämä nyt jonkinlaista linjan tarkistusta ja mistä bändinne musiikissa on pohjimmiltaan kyse?
Tomi: - Me soitetaan, mitä huvittaa. Paitsi jos mä en diggaa siitä. Meillä on omia ja yhteisiä lempibändejä, ja niiden pohjalta yritetään pitää jutut sellaisina, et mä osaan soittaa ne. Tällä EP:llä mun ego oli valmis siihen, että Jaskankin biisejä soitetaan. Otti koville, hyvää tuli. Linjacheckejä tehdään yleensä vain keikoilla.
Jaska: - Joo usein pitää vääntää kättä vähä joka asiasta.
William Freyermuth: - Kauankoha menee, et ego kestää rumpalin Money For Christmas-sävellyksen?
Jaska: - Linjan tarkistus lienee luokkaa "get back in line". Meille se tarkoittaa kaaosta. Sain ekan Loverseille tekemäni biisin mukaan, se on kyyneleitä. Saundeja saatiin ruuvattua siihen suuntaan et oltiin huomattavasti tyytyväisempiä kuin ennen.
Tomi: - Aina joskus joku tulee haastaa omien näkemystensä kanssa, jolloin mun pitää muistuttaa, että mä olen ainoa korvaamaton jäsen tässä porukassa. Miks jengi muuten ihmettelee, et kaikki mun bändihommat on tähän asti kussut? Anyway, paljon tulee tehtyä myönnytyksiä, joista seuraa välillä passiivisaggressiivisuutta. Itse kullakin.
William Freyermuth: - Ja taas mennään
Vänski: - Onneks takataskussa on muitaki proggiksia joihin voi näkemyksensä toimittaa. Rivisolttunakin on joskus ihan mukavaa. Eipähän tarvi vaivata päätään liikaa.
Kaikkihan tekevät tietysti omia juttujaan, mutta jos pitäisi nimetä muutama vaikuttaja tai idoli, niin keiden suuntaan olisi kiitoksia läheteltävä?
Tomi: - Mun isoimmat vaikutteet musajutuissa on mun mutsi ja edesmennyt faija, ja niiden levyhyllyt. Mutsi lauloi paljon mun lapsuudessa, ja faija taas oli kitaristi. Kumpikaan ei koskaan liiemmin esiintynyt, niin teen tätä niidenkin edestä.
William Freyermuth: - Matt Sorum. Josh Freese rumpaliosastolta.
Vänski: - Aika lailla tuolta 50–60 vuoden takaisilta innoittajilta tässä hommassa vaikutteet on tullut otettua. Bassohommissa myös post-punkin kolkot soundit varmasti iskee alitajunnasta.
Jaska: - Jos pitää valita Venom vai Poison, niin valitsen Hanoi.
Tomi: - Jos ei Hanoi oo pakko valita, niin Judas Priestin The Sentinel-biisi, THC-koitin ja Prätkähiirien Hevi-Hemmo.
If I Have Time on mielestäni todella tasokas biisi, joka taatusti tulee pistämään keikoilla jalkoihin vipinää. Melankolisuus, melodisuus ja siinä sivussa vielä kunnon vauhti, eikä tekstistäkään jää huomauteltavaa. Miten biisi sai alkunsa?
Tomi: - Mä istuin himassa yhtenä arki-iltana viime vuonna, ja duunit, kotona makoilu, rahahuolet ja muu alko ahdistaa. Juoksin puoli tuntia ennen pilkkua AK:n pöytään, tilasin vähillä rahoillani valkkaripullon ja päästin kaiken ulos paperille. Sävellykseen ja melodioihin otin vaikutteita Flamin' Grooviesilta, THC-koittimelta, Jacobitesilta ja baarilaulujen tunnelmista. Itkin ison annoksen itsesääliä siihen, ja se helpotti. Toi biisi on tehty baareissa soitettavaksi, mieluiten arkena tai sunnareilla. Keikoilla pistänyt jalkoihin vipinää, erityisesti tiskiä kohti.
- Täs viisussa kuulee myös, et on tullut monina kesinä Jaskan kanssa puistoissa lauleskeltua harmonioita soittelun lomassa, välillä nuotin vierestä. Jaska vetää muuten todella sähköisen soolon Telellään tähän biisiin.
Entä löytyykö saman kaliiberin siivuja enemmänkin varastosta? Onko tämä vasta alkua ja kuinka isolla biisivarastolla lähdette esim. keikkailemaan?
Jaska: - Biisejä on mistä valita, ollaan kyl pitäydytty vahvasti jytäpainotteisissä seteissä viimeaikoina.
Tomi: - Ollaan Jaskan kanssa kirjoitettu yhdessä enemmän viime aikoina. Meillä on paljon hyvää uutta matskuu tulos, ja aikasemmatkin tekeleet ansaitsee tulla mun mielestä äänitetyksi. Suurimman osan meidän matskusta on jo pari vuotta voinut kuulla keikoilla, ja jengiin näyttää uppoovan, kun tuppaa olemaan tuvat täysiä. Soitetaan lantiosta lantioille.
William Freyermuth: - Vanhoja helmiä on vielä monta varastossa. Ei todellakaan mitään b-tason juttuja vaan moni lemppari on vielä julkaisematta. Ja lisää tulee koko ajan. Halutaan että keikat pysyy mielenkiintoisena niillekin, jotka ovat nähneet meidän keikkoja aiemminkin. Ja aina ei itsekkään tiedetä mitä soitetaan, vaan joskus päätetään lennosta mitä soitetaan.
EP:llä kuullaan myös Herman Brood & His Wild Romance -yhtyeen Never Be Clever. Miksi versioitte juuri tämän kappaleen ja mitä se teille merkitsee biisinä?
Tomi: - Herman Brood on ollut kovaa kamaa jo nuorena räkänokkana, Never Be Cleveriä tuli aina räkä nokassa, ja nokka tukossa huudatettua ulos lähtiessä. Halusin aina vetää siitä oman version, mikä aika lailla meinas lisää räkää ja paahtoa. Välillä leikki mielikuvilla, et entä jos Hanoi Rocks tai Hurriganes olis vetäny tosta oman version, ja me tehtäs vielä parempi? Sanoinko vielä, et olin räkänokka?
Jaska: - Biisistä tulee mieleeni armon vuosi 2017 jolloin Tomi lienee erinäisissä kesäisissä vipinävietoissa biisin ekaa kertaa mulle huudattanut, uus artisti viel nii jäi vahvasti mieleen ja onki nykyään henkilökohtaisii suosikkeja.
Erilainen numero on myös EP:n sulkeva Tears That We Cry. Kuuden minuutin mitta on enemmän kuin kaksi muuta siivua yhteensä, eikä iso kuva mielestäni silti mene rikki. Kyseessä on vokalisti Jaskan ensimmäinen biisi bändille, ei taida jäädä viimeiseksi?
Tomi: - Oli se sen verran kova veto, että ansaitsi B-puolen. Yritetään myydä tätä EP:tä Hollantiin, ja tää varastaa hyvin huomion A-puolelta.
Jaska: - Duunaillaa Tomin kanssa yhdessä noita biisejä aika lailla jatkossa. Ei jää viimeiseksi, mutta keskitytään duunaamaan yhdessä enemmän tai vähemmän Tomin materiaalia valmiiksi. Mun kantribiisit menee Star Marcsille. Tears That We Cry sopi hyvin mielestämme nimenomaan vastapainoksi EP:n nopeatempoisemmille biiseille, se laitettiin mittansa mukaan tarkoituksellisesti sinne loppuun tasapainottamaan kaksi ekaa. Rollaribiisiksi kirjoitin, tulikin vähä jekkuilevampi, mut itse koen sen silti kerrassaan simppelinä. Siinä on omat tunnelmansa luopumisen vaikeudesta, tai riippuvuudesta muuten.
Tomi: - Mä halusin Jaskan kantribiisit Loversille, siks olinkin hieman vittuuntunut. Sit se toi tän biisin meille, ja mua alko itkettää.
William Freyermuth: - Rollarit-fanina pelkäsin pääriffin kuulostavan liikaa Start Me Upilta, jos soitan siihen suoraa komppia, niin päätin vetää säkeistöt funk-henkeen.
EP:n soundimaailma on lämmin ja perinteinen. Miten kiekko pistettiin purkkiin ja onko analogisuustaso korkea?
William Freyermuth: - Rakkaan Jesper Hiltusen kotikellaristudiolla väännettiin purkkiin, tunnelma oli ainakin lämmin ja pari kaljaa ei oloa pahaksi tee.
Vänski: - Studio hoidettiin tiukasti parissa päivässä tarkotuksena saada bändi kuulostamaan siltä kuin se parhaimmillaan kuulostaa, eli livenä. Aika lailla raakaan ilmaisuun luotettiin ilman turhia tulevaisuuden hömpötyksiä.
Tomi: - Soitettiin livenä otot purkkiin, soolot ja laulut tehtii seuraavaks. Meil oli pienessä betonikellarissa vahvarit treblet & reverb täysillä ja nupit kaakossa, särökanavaan ei koskettu ku sooloissa. Analogimikserin läpi ne tais mennä, ja Jeppe puhu jotain käärmeöljystä koko ajan. Ihme tyyppi. Kyllä me tissuteltiinkin, sit mä ärsytin Jaskaa aina välillä, et saadaan räjähtäviä ottoja.
Jaska: - Käärmeöljyä ja ilkeitä katseita. Jeppe Hiltunen tosiaan meidän frendi ja äänittäjä ja sen studiolla Myyräncolossa, Myrtsissä äänitettiin. Paikassa kaikki puitteet ja baaritiski. Maailman menon voi unohtaa ja putoavilta pommeiltakin on suojassa.
Tomi: - Jeppe, ilmottele itestäs, jos luet tän jutun. Siis.
"Dutch Courage" tarkoittaa ymmärtääkseni sitä, että on nautittu nestemäistä rohkeutta. Olivatko sessiot kenties kosteahkot...
Tomi: - Dutch Courage kuvaa hyvin sessioita. Haaveilin myös, et Hollannin-markkinat noteeraa meidät ja meidän Brood-lainan. Ne ei oo vielä huomanneet.
Vänski: - Toisena nimiehdotuksena pitkään pyöri myös "Hollandaise Sauce". Kosteusvauriot kyllä ilmeisen yleisiä tommosissa betonibunkkereissa.
Tomi: - Seuraavan EP:n nimi vois olla "Belgian Blue"
Ja nimistä puhuttaessa. Nimi yhtyeelle löytyi Jeff Dahlin biisistä Only Lovers Left Alive, jonka tuo Havaijin lahja rokille esitti jo vuonna 1993 Moonchild-albumillaan.
Mitä seuraavaksi? Onko luvassa julkaisuja, keikkoja, striimattuja keikkoja tai jotain muuta huomioitavaa?
Tomi: Saatiin keikkamyyjäks Pete Stupidolta, joka hoitaa kotimaan keikkoja jatkossa. Muitakin neuvotteluja käydään ympäriinsä just nyt. Ulkomaille pitäs suunnata taas ens vuonna, ainakin uudelleen Norjaan ja Britteihin. Espanja, Saksa ja Keski-Eurooppa kiinnostaa myös, sieltä ollaan jo löydetty jonkin verran hyviä bändejä ja keikkapaikkoja, joiden kanssa tehdä tätä.
William Freyermuth: - Mä en ymmärtäny tost mitään.
Tomi: - Eli vedetään noi vanhat biisit purkkiin, sit äänitetään Money for Christmas.
Jaska: - Briteistä saatiin paljon hyviä biisinimiä, niinku Coppers and Poppers.
Tomi: - Coppers and Poppers-biisin ensiesitys Turun Utopiassa 30.12. Mukana Daze Dolls ja Refugees Helsingistä. Turussa. Utopia.
Lopuksi sana on vielä vapaa, eli jos jotain jäi kertomatta niin nyt olisi se aika.
Vänski: - Voidaanko nyt alkaa treenaamaan? Tänään ja yleisesti.
Tomi: Vois. Me ollaan tässä jääty aika pahasti scenestä jälkeen. Loppuvuodelle meillä saattaa olla muuten isoja ylläreitä tulossa.
William Freyermuth: - Se o moro
Näin koitti loppu pitkälle juttutuokiolle. Desibeli.net kiittää, kumartaa ja muistuttaa, että käydään keikoilla ja ostetaan soittajille tuoppeja, t-kuppeja tai mitä luomusmoothieitä he nyt sitten haluavatkaan.
Haastattelu: Mika Roth, mustavalkokuva: Eino Sydänpuu, värikuva: Michelle Woods
