Ajankohtaista

Kuusi levyllistä joulua 2022

09.12.2022


Elna Romberg: Christmas Elna Romberg: Christmas
Omakustanne

Modernia ja sielukasta soul-poppia esittävä Elna Romberg teki viime joulukuussa striimatun joulukonsertin, jossa joulun tunnelmalliset klassikot ja svengaavammat joulugospelit nivoutuivat toisiinsa. Mukana menossa olivat kantelevirtuoosi Lauri Schreck, gospelkuoro His Master’s Noise, sekä Elnan perhelauluyhtye Romberg.

Nyt tuo samainen konsertti julkaistaan laajemmin ja kuudesta biisistä on saatu kasaan näyttävä, sekä ilahduttavan monipuolinen EP-levy. Neljän englanninkielisen raidan lisäksi kuullaan myös kaksi ruotsinkielistä siivua, joista etenkin lauluyhtye Rombergin vahvistama Det ringer nu till julefest tuo jouluun seesteistä rauhaa, sekä autereista hohtoa.

Rombergin selkein vahvuus on kuitenkin vahvemman, sielukkaamman ja väkevämmän vokalisoinnin saralla, jota etenkin avausraita Have Yourself A Merry Little Christmas edustaa groovaavan sovituksensa kera. Basso pyörähtelee nuottiensa vallassa ja juureva poprock-soundi osuu täsmälleen kohdilleen. Kohottavaa fiilistä uhkuu myös His Master’s Noisen kanssa esitetty Joy, joka korostaa nimensä kolmea kirjainta: tämä on ilon juhla.

Samoihin maisemiin eri suunnasta päätyy a cappella -raita Hark! The Herald Angels Sing, jolla Romberg-yhtyeen moniääninen laulu rakentaa tutusta kappaleesta omannäköisensä kolmeminuuttisen. Pistäviä soolorepäisyjä ei kuulla, vaan kyse on äänten yhteistyöstä ja harmoniasta, jonka kautta vanhasta kappaleesta saadaan uudenlaista kipinää.

Kaksikielisen EP:n ainoa ongelma on sen lyhyys, sillä kuusi raitaa kuluvat kovin nopeasti ja mieluusti näin jouhevasti sujuvaa joulukonserttia olisi kuunnellut vaikka toisenkin mokoman – ja vielä enemmän. Jos siis huomaat olevasi hieman allapäin pyhien puristuksessa, niin tee itsellesi palvelus ja laita Joy soimaan. Viimeistään se saa lumihiutaleet näyttämään taas puhtaan vaaleilta ja huomisen toiveikkaalta.

Mika Roth


Emma Salokoski & Ilmiliekki Quartet: Joulu, joulu, jul Emma Salokoski & Ilmiliekki Quartet: Joulu, joulu, jul
We Jazz

Emma Salokoski & Ilmiliekki Quartet ovat tehneet yhteistyötä jo yli kymmenen vuoden ajan. Vahva näkemys ja rautainen taito leimaavatkin combon joululevyä, jolla kuullaan myös kolme uutta kappaletta.

Eivätkä tekijät (tietenkään) häpeile tekemisiään, joten kaikki uudet biisit kuullaan jo levyn alkupuolella. Sinkuksikin nostettu Lahjattoman joulu on jazzahtava matka kaduilla, joilla tapaillaan joulun tuttuja riimejä, mutta jokin jää silti puuttumaan – vai jääkö? Rauhaisuutta suosiva Jouluaamu leikkii aiemmista joulukappaleista tutuilla paloilla, yllättäen kuitenkin kuulijansa toistuvasti kurveillaan. Natten före aftonen puikahtaa syvemmälle jazziseen jouluyöhön, kauniin melankolian koristellessa tienoot.

Koko jälkimmäinen puolisko levystä on tuttujen joululaulujen paraatia, mutta terhakka sovituskynä on muokannut läpisoitetuista kappaleista uudenlaisen juhlakonsertin. Pieni rumpalipoika on elokuvamainen marssi kahdessa eri maisemassa, pohjan rumpujen paukkuessa nopeasti ja laulun hiipiessä puolestaan hitain askelin. Kontrasti on vahva, lopputulos periaatteessa levoton, ja silti kaikki on kohdillaan.

En etsi valtaa loistoa jazzahtaa veikeän raukeasti ja Jouluyö, juhlayö kuuluu kiistattomasti yön puolelle, nuottien tipahdellessa hitaasti kuin suuret hiutaleet taivaalta. Eikä tästä yöstä löydy uhkaavaa synkkyyttä tai tilaa epäilysten varjoille, vaan kyse on vain ja ainoastaan joulun – ja sitä kautta elämän – ihmeellisyyden ymmärtämisestä. Tältä pohjalta olisin itse heivannut Varpunen jouluaamuna -raidan jonnekin sinkun B-puolelle, vaikka sovitus parhaansa tekeekin.

Salokosken kyky käyttää täsmälleen oikea määrä ääntä jokaisessa tilanteessa hakee vertaistaan ja Ilmiliekki Quartet osaa säännöstellä liekkiään, kuten tiedämmekin. Joulu, joulu, jul on rohkean erilainen joululevy, jonka erikoisuus ei ole kuitenkaan millään tasolla heikkous.

Mika Roth


Mimmit: Puhuri Mimmit: Puhuri
Mimmit Music / We Are Era

Mimmit on riemastuttavan hauska kahden sisaruksen muodostama lastenyhtye, jonka soundi on luomu ja asenne reippain. Pitkäsoittoja on ehditty julkaisemaan jo iso liuta, minkä lisäksi keikkoja on tehty runsain mitoin niin kotimaassa kuin maailmallakin.

Puhuri on kahdentoista raidan mittainen albumi, jolla jouluisuus on ilomielistä ja lähtökohtaisesti toiveikasta. Uudet kappaleet ja vanhat joulun klassikot muodostavatkin yhdessä kompaktin paketin, jossa sävyt taittuvat kirkkaammiksi ja sovitukset häivyttävät näppärästi ajan rajojen vaikutuksen.

Kaksiääninen laulu ja pääosin akustisia soittimia hyödyntävä äänikenttä luovatkin upeita hetkiä, joista taianomaisimpiin kuuluu kiistatta ankkuriraita Avaruus. Klassisesta Poika ja lumiukko -animaatiosta tuttu sävellys saa kriittisen lisän kanteleen tuikkivista nuoteista, jotka kirjaimellisesti nostavat biisin korkeuksiin. Toinen jännä käännös on 12 Days of Christmas -kappale, josta on syntynyt 12 tunnin mittainen matka halki joulun. Eli nyt ei tehdä tavaralistauksia, vaan haetaan joulukuusta, kasaillaan lumiukkoa ja puuhaillaan kaikkea muutakin jouluista.

Kotoisempien klassikoiden saralla Ratiritiralla on muuntunut rytmikkäästi eteneväksi lauluksi, jossa äänten ilmava kerroksellisuus saa jälleen ihastelemaan sovitustyön taituruutta. Pieni palanen huilua tuonne, pianosta nuottia tähän, vokaaleihin tasoja ja kas, kasassa onkin yhtäkkiä uusi vanha laulu. Kulkuset kilkkaavat rootsimmin ja samoilla country-leveyksillä tanssaavat myös Tonttujen juhlayö. Eivätkä päivitetyt muodot ole vain näppärää soundileikkiä, koska jokainen raita hyötyy muuntuneesta muodostaan.

Mimmit pistävätkin Puhurin puhaltamaan ja omista uusista kappaleista maalaileva Puhuri sekä koko kiekon siroin liikkein avaava Lumihiutaleet voivat olla tulevia klassikoita. Jälkimmäistä on ollut mukana ikuistamassa skotlantilainen Breabach, jonka kanssa biisi on julkaistu myös englanniksi ja ranskaksi. Melankolisempi Talvista unta on rauhaisa hetki, kun taas Loikkakoipi harppoo halki hankien Ánnámáretin joikuessa koipeliinien käpäliin ekstranostoa.

Perinteisten joululaulujen ja uusien tuulien välillä on vaikeaa löytää tasapainoa, mutta Puhuri puhaltaa mielestäni täsmälleen oikeasta suunnasta.

Mika Roth


Minja Koski, Mikael Saari & Lumos-kvartetti: Göstan joululaulut Minja Koski, Mikael Saari & Lumos-kvartetti: Göstan joululaulut
Texicalli Records

Minja Koski, Mikael Saari & Lumos-kvartetti sohaisivat jo keskelle herkkää jouluhimmeliä aiemmin, kun Jossain on kai vielä joulu -sinkku jo pohjusti tulevaa, eli koko Varasteleva joulupukki -klassikkoalbumin versiointia. Leevi and the Leavings kääri vuonna 1990 suomalaisen joulun sellaisiin papereihin, että hiljaiseksi pistää vieläkin.

Haaste onkin toimeen tarttuville rohkelikoille valtaisa, mutta toisaalta versioijiltakin löytyy harteita. Minja Koski, joka tunnetaan myös artistinimellä M, on viime aikoina tehnyt muitakin rohkeita liikkeitä. Lumos-kvartetti on tutkinut jousten mahdollisuuksia vailla pelkoa, ja jousisovitukset tekevätkin kunniaa Gösta Sundqvistin alkuperäismateriaalille. Eikä muusikko/näyttelijä Mikael Saarikaan mikään heikko lenkki ole, vaan mihin näillä kollektiivisilla harteille lopulta päästään?

Göstan joululaulut ei onneksi yritä olla Varasteleva joulupukki II, vaan biisejä on lähdetty viemään rohkeasti eteenpäin sekä uusiin suuntiin. En ole varma, josko tiukasti lankoja käsissään tykätä pitänyt Gösta olisi ollut kaikista ratkaisuista innoissaan, mutta ainakin nämä versiot ovat uusia, erilaisia ja täysin omanlaisiaan. Se mikä oli, on nyt jotain muuta, pidettiin siitä sitten tai ei.

Ja minä pidän ainakin Jerusalemin melankolisesta muodosta, kun ikuinen kaupunki on ikuisten jännitteiden keskellä. Jouluksi mummolaan näyttää uudenlaisen juhlan päivitetyin vedoin ja Taas kun joululta näyttää on nyt jopa hartaaksi tulkittava kaunokainen.

Em. kolmen biisin sinkulle oli nypitty näppärästi rusinoita pullasta ja bonuksena alkuperäiseenkin levyyn aikoinaan liitetty Jouluaattona kännissä on kiistaton suomalainen jouluklassikko – joillekin meistä nyt ainakin. Uusi muoto pelaa myös avauksena kuultavassa Jossain on kai vielä joulu -kappaleessa, jota kelpaa käyttää käyntikorttina koko kiekosta.

Mika Roth


Tuija Rantalainen: Kuusijuhla Tuija Rantalainen: Kuusijuhla
Roima

Pianisti ja laulaja/lauluntekijä Tuija Rantalainen on julkaissut albumillisen uusia joululauluja. Tai oikeastaan kaikki Kuusijuhlan biisit eivät kerro suoranaisesti joulusta, mutta ne kaikki sijoittuvat adventtiaikaan tavalla tai toisella. Tyylinä toimii suomenkielinen kevyempi ja akustisuutta suosiva pop, jossa on ripaus jouluista iskelmää ja musiikkiteatterin värikästä kerrontaa. Joku raita jazzahtaa, toinen progehtaa, mutta linja on ilahduttavan yhtenäinen.

Jouluhimmeli lienee vanhin julkaistu biisi, sillä tuosta perinteisestä koristeesta kertova kappale on ilmestynyt sinkkuna jo vuonna 2016. Eikä se himmeli mihinkään ole ikääntynyt, vaan rakentuu taas kauniisti. Pari vuotta sitten niin ikään sinkkuna ilmestynyt Harjutorin saunassa on elämänmakuisin tarina joulusta, jossa jokainen joulusaunassa käyvä nainen pohtii tapojaan selviytyä aaton erilaisista haasteista.

Arjen ongelmista kertoo myös Joulu kahden piilossa, joka esitetään yllättäen Heikki Salon kanssa duettona. Korkeapaineisessa elon mankelissa saattaa hetkeksi se tärkein unohtua, mikä myös heijastuu kaksikon räppäämässä säkeistössä – arki on haastetta. Rantalainen muistaa kuitenkin antaa tarinoilleen mukavat loput, kun joulukin on ja kaikkea.

Eri asiat tekevät eri ihmisten joulut, mutta tiettyjä lainalaisuuksia ei kukaan voi väistää. Toisille kinkku on ehdoton, toisia miellyttää ennemminkin se rauha ja hiljaisuus. Niin tai näin, kaikki maksaa kuitenkin jotain – jopa se paikallaan killuva hiljaisuus. Rahaa päälle maan menee jo runotaiteen ja kriittisen spoken word -julistuksen puolelle, mutta kokemusta pehmentää perään kuultava Jouluaaton aamu Tampereen kolmosratikassa -kuvaelma, joka tuo muassaan kuusen tuoksun ja vastustamattoman hymynkareen.

Kaikki kunnia jouluklassikoille, mutta on se vaan mukavaa kuulla välillä uusiakin kappaleita. Ja tässä niitä nyt on peräti kaksitoista kappaletta, joista riittää pohdittavaa ja punnittavaa. Toisille riittää aatto kultakalan kanssa, tyyliin Mä ja Cara, toiset voivat pohtia sodan kaikuja Perunakellarin joulun kertoessa menneistä ja nykyisistä. Kuusijuhlasta on moneksi.

Mika Roth




Lukukertoja: 908
Facebook
Artistihaku
Ajankohtaisissa my�s