Pienet

Sinkut II - Lokakuu 2022

17.10.2022


Antinranta: New Narratives Antinranta: New Narratives

Aiemmassa elämässään Antinranta oli goottiprinsessa ja Tuvalu-yhtyeen vokalisti, mutta itsensä uudelleen määritellyt teknologiakuiskaaja on jättänyt menneet menneiksi. Auri Antinranta on androgyyni ja eksentrinen artisti, joka luottaa tällä erää yllättävänkin niukkaan ääniarsenaaliin tuntojensa tulkkina. Toki äänessä on muutakin kuin vokaalit ja piano, mutta nuo kaksi elementtiä ovat ainakin tämän debyyttisinkun kantavat voimat ja tukipalkit.

Viel√§ yll√§tt√§v√§mp√§√§ on se, ett√§ New Narratives on rauhallinen ja kaunis laulu. Tekisi mieli sanoa jopa balladi, mutta jotenkin tuo kulunut m√§√§ritelm√§ tuntuu halventavan n√§in hienoa ja vivahteikasta teosta. Pandemia kaatoi korttitalomme ja vei turvamme, Euroopassa soditaan j√§lleen ja tulevaisuus on kaikkea muuta kuin varma ‚Äď valoisuudesta nyt puhumattakaan. New Narratives n√§kee kaiken t√§m√§n, mutta ei koe lohdutonta surua tai murhetta. Maailma kuoli, uusi syntyi, ja nyt meid√§n tulee vain jatkaa siin√§ el√§mi√§mme, kuten kukin parhaaksi n√§kee ja kokee. Surumielisen kaunis kappale lohduttaa ja sellon kaltainen √§√§ni on kuin punainen lanka, joka kulkee hiljaisten vokaalien ja pianon rinnalla. Hiljaiseksi pisti, kuten pitikin.

Mika Roth


Crest: Aloha Crest: Aloha

Crest on turkulainen modernia metallia soittava yhtye, joka kutsuu musiikkiaan hawaiicoreksi. Kyllähän tuota saatteesta lukiessa meni kookosmehut aluksi väärään kurkkuun, mutta toisaalta: omastakin vaatekaapista löytyy muutama havaijipaita, joten kokeillaan rohkeasti. Ja kerrottakoon tässä yhteydessä, että bändin yli kaksi vuotta työn alla ollut Riptide-EP julkaistaan marraskuun 18. päivä. Eli jatkoa on luvassa nopealla aikataululla.

Mutta takaisin tähän päivään ja Alohan pariin. Hawaiicore jakaa kovasti rajapintaa hardcoren kanssa, tosin suoraviivainen metalli ja koukeroisemmat melodiset osaset pitävät kuulijan alati valppaana. Mikäli kaikista kuultavista vokaaleista tosiaan vastaa Mano Mannila, on heppu melkoisen monipuolinen tulkitsija. Ohjelmassa on suoraa huutoa, matalampaa murinaa, melodista ilmaisua ja kornmaista kuiskauslaulua, josta ei ole pitkä matka räppäilyyn. Leit ovatkin hetkittäin kuin piikkilankaa ja toisinaan taas pehmeintä silkkiä, joten helppohan tästä on innostua. Jännää nähdä kuinka isompi satsi hawaiicorea aikanaan toimii.

Mika Roth


DJ P-Kool: Lasivitriini (feat. Vapaus) DJ P-Kool: Lasivitriini (feat. Vapaus)
Rolling Records

DJ P-Kool on Pirkanmaalta kotoisin oleva hiphop-tuottaja, joka on tehnyt musiikkia 2000-luvun alusta lähtien. Tulevan tuottajalevyn uudella sinkulla samoista maisemista kotoisin oleva Vapaus pääsee irti, ja vaatimattomasti Mansen parhaaksi räppäriksi tituleerattu herra onkin kiistatta komeissa liekeissä. 90-luvun soundi iskee naamalle kuin metallireunainen lippa, mutta menneestä on osattu napsia paremmat versot vitriiniin talteen.

Itse asiassa Lasivitriini on Vapauden viime vuonna julkaisema biisi, mutta DJ P-Kool antaa meille sellaisen remixin, että oksat poikki ja puoli Siperiaa perään. Soundi pelaa siis retroisuudella ja ’kultaisen menneen’ palikoilla, mutta lopputulos on kaikkea muuta kuin pastissilta löyhkäävä kasa. Lasivitriini paukkaa, pomppii ja pumppaa, osasten pyöriessä nopeasti kehissään ja vokaalien kirjaimellisesti porautuessa korvista sisään. Päivitetty näkemys soundaa onnistuneesti vanhalle ja uudelle, mikä on aina kunnioitettava saavutus.

Mika Roth


Endless Exam: Mother of Mercy Endless Exam: Mother of Mercy

Endless Exam on eeppistä ja suurilinjaista melodista metallia esittävä orkesteri, jonka kokeneelta jäsenistöltä eivät hartiat lopu aivan heti kesken tiukemmassakaan kisassa. Kokemusta löytyykin monenlaisilta esiintymislavoilta, eikä kolmannen sinkkunsa julkaisevan yhtyeen tyyliä ole aivan helppoa rajata. Harvoin kun vaikutteiksi nimetään samaan aikaan niin Kiss kuin black metal, ja vielä ilman huumorin kulmaa.

Reilusti päälle viiden minuutin mittainen sinkku esittelee monipuolista vokalisointia, tosin rankimmissakin kohdin melodisuus on toimintaa ohjaava punainen lanka. Taustalla asianmukainen kuorokin kajauttelee nuottejaan, pysyen silti visusti taustalla. Melodiakulku saa pohtimaan eräitäkin vuonojen maiden orkestereita, mutta tuima pohjoisuus sopii ongelmitta suomalaiseenkin maisemaan. Mother of Mercy on lakipisteessään suuri, suorastaan valtaisa, mutta yhtye ei sorru mielestäni pompöösiin paisutteluun. Kaikella on paikkansa ja roolinsa, joten tulevaksi luvattua albumia onkin kiinnostavaa odotella, valittavia teitä on ainakin riittämiin.

Mika Roth


Guitar Slingers: Freedom Day Guitar Slingers: Freedom Day

Guitar Slingers puhalteli raikkaita tuulia suomalaiseen rock-kenttään jo muinoin 90-luvulla. Tuolloin Jore Marjarannan ja Ben Granfeltin kipparoima yhtye siirsi Amerikanrockin härmään ja iski stetsonit päähän, mitä jotkut rakastivat ja toiset eivät niinkään. Bändi jäi kuitenkin vuosien saatossa horrokseen ja tuota horrosta kesti lopulta päälle puolitoista vuosikymmentä. Vaan nyt nokoset ovat ohi ja tuore sinkku on juuri sitä mitä AOR-tohtori määrää.

Freedom Day tarttuu nopeasti korvasta ja osoittaa tehotoistossakin ihailtavaa kestävyyttä, eli uusi AOR-hitti on tosiasia. Rakenteen ja ratkaisujen puolella kuluneita vuosikymmeniä ei edes huomaa, sillä vaikka That Little Something -pitkäsoitto julkaistiin aikoinaan viime vuosituhannen puolella, jatkaa Freedom Day täysin omassa ajassaan ja tilassaan kuin mitään sen kummempaa paussia ei olisi koskaan ollutkaan. Tekstin voi tulkita monellakin tapaa. Allekirjoittaneen korvissa Freedom Dayn viittaa pandemian hitaaseen päätökseen, tosin musiikin(kaan) saralla vääriä tulkintoja ei ole olemassakaan. Tuore bilerockin helmi

Mika Roth


Hannibal & Hot Heros: Rasvattuna rattaisiin Hannibal & Hot Heros: Rasvattuna rattaisiin
Svart Records

Hannibal & Hot Heros on kuin taivaassa suunniteltu ja manalassa todeksi saatettu liitto. Suomalaisen free jazzin taiturit luovat yhdess√§ kotimaisen hiphop-legendan kanssa √ľber-letke√§√§ materiaalia, jonka pandemiaa edelt√§nyt debyyttialbumi oli t√§ytt√§ asiaa. Marraskuun koleisiin p√§iviin on luvassa seuraava annos laavankuumaa jazzin, funkin ja r√§pin hybridi√§, jota nyt esil√§mmitet√§√§n jo t√§ll√§ julkaisulla. Rasvattuna rattaisiin -sinkulla ryhm√§ on vahvistunut viel√§ kitaristi Matti Salolla, joten mittarien neulat naksahtavat takuuvarmasti kaakkoon.

Tekstin kertoja on hyp√§nnyt pois oravanpy√∂r√§n ohituskaistalta ja n√§kee nyt kaiken hivenen toisenlaisesta kulmasta. Raha ei n√§et kiit√§ rattaidensa yht√§ v√§h√§p√§t√∂ist√§ hammasta, vaan odottaa sen vain toistavan ja toistavan ja toistavan ty√∂t√§√§n. Mutta tuohan ei en√§√§ kertojalle k√§y, sill√§ t√§m√§kin hyvinvointivaltio syntyi lakkoilemalla ‚Äď eli ty√∂st√§ kielt√§ytymisell√§. Sit√§ sopii pohtia, kun superpehme√§ b√§ndisoundi velloo ymp√§rill√§ ja raukea biisi keikkuu kuin isoilla jousilla varustettu limusiini. Ydin kohdillaan ja nyanssit ovat todellinen suola.

Mika Roth


Leaflet: Gonna Do It Leaflet: Gonna Do It

Turkulainen hard rock -kone Leaflet pääsee viettämään ensi vuonna kymppivuotisiaan. Juhlan kunniaksi alkuvuodesta on luvassa pitkäsoittoa, eli Outta Door -esikoisalbumi saa viimein jatkoa. Amerikkalaisen rockin murikoista on pyöritelty esiin raskaampia puolia, melodisuutta unohtamatta, ja tulevan levyn ensimmäinen sinkku saa naulattua kaiken oleellisen hiukan päälle neljään minuuttiin.

Gonna Do It ampaiseekin telineistä matkaan huimalla vauhdilla, eikä voimassakaan ole valittamista astetta rouheamman rockin rymistessä. Korkeaenergisyys ei kuitenkaan tarkoita sitä, että melodisuus jäisi nopeassa kiiruhtamisessa jalkoihin. Leaflet onkin onnistunut yhdistämään puristelun ja tarttuvuuden toisiinsa siten, että kitarasoolokin solahtaa raiteilleen tuosta vain. Jälkimmäiselle puoliskolle olisin tosin kaivannut jotain selkeämpää variointia tai väliosaa, etenkin kun mittaa kappaleelle kertyy lopulta päälle neljä minuuttia.

Mika Roth


Maku-Asia: Nopeesti pyörähtään Maku-Asia: Nopeesti pyörähtään

Maku-Asia osoittaa esimerkillään, että mikään genre musiikissa ei ole koskaan määritelty loppuun asti. Oululaisten persoonallista ilmaisua näet kuvataan ’cinemaattiseksi skeittipunkiksi’, vaikka omasta mielestäni tämä härskisti synasoundeihin nojaava kiiruhtaminen on lähempänä ADHD-progepoprockia. Hitonmoinen kiire on, mihinkään ei juututa pidemmäksi ajaksi ja ruoho on kroonisesti vihreämpää seuraavan säkeistön tuolla puolen. Ideat sinkoilevat, nuotit myös.

Ovatko n√§m√§ sitten huonoiksi miellett√§vi√§ tai v√§ltelt√§vi√§ ominaisuuksia? Ei v√§ltt√§m√§tt√§, etenkin kun melodiakyn√§n muste on v√§rik√§st√§ ja sovituksen puolella ei arastella suorittaa varhaiselle YUP:lle ominaisia suunnanvaihdoksia. Toisille t√§m√§ √ľberkiikker√§ vuoristorataseikkailu rockin ihmeellisess√§ maailmassa on silkkaa kryptoniittia, mutta min√§p√§ en olekaan Supermies. Makuasioista voi ja tuleekin kinata, koska mielipiteiden kautta syntyy keskustelua, joka puolestaan johtaa meit√§ ihmisi√§ eteenp√§in. Minusta t√§m√§ on ihan mahdottoman hauskaa ja viihdytt√§v√§√§‚Ķ jotain. Saisinko uuden annoksen, kiitos.

Mika Roth


Markku Kustaa: Kaupungin viimeinen cowboy Markku Kustaa: Kaupungin viimeinen cowboy

Taidan jo arvata minkä puolen Markku Kustaa valitsi lapsena ’inkkarit & länkkärit’ -leikeissä, sillä hän julistaa olevansa Kaupungin viimeinen cowboy. Eikä hän ole mikä tahansa tusinatuotannon Wild Wild West soheltaja, vaan todellinen keskiyön, aamuyön ja miksei vaikka loppuillankin cowboy. Paketti lassotaan kasaan rouhealla räprockilla ja kuulijoita ajetaan kuin karjaa kohti seuraavia keikkoja, tai ainakin striimauslähteitä.

Pitk√§nlinjan musiikintekij√§n uuden alter egon debyyttisinkku onkin melkoinen revolverinpamaus, eik√§ komeaksi kromatun pinnan alta paljastu ruostetta vaan aitoa asiaa. Periaatteessa t√§m√§ on perusselv√§ action-rockin valiosiivu, jossa nopeampi vaihde rys√§ytet√§√§n silm√§√§n, eik√§ kaasujalan anneta juurikaan lev√§t√§. Soundit, r√§pit ja rokkaus eiv√§t kuitenkaan mene rouheassa kohkauksessaan √∂veriksi, sill√§ Markku Kustaa osaa pit√§√§ kuulijansa ‚Äď ja itsens√§ ‚Äď sopivasti kuilun partaalla killumassa. Raja on hienoinen, mutta se on silti siell√§. R√§yh√§t√§ osataan, mutta my√∂s rakastaa ja ratsastaa, joten ei muuta kuin: ‚ÄĚHi Ho Silver!‚ÄĚ

Mika Roth


Minna Ora: Tuuli Minna Ora: Tuuli
Puuma Records

Laulaja/lauluntekijä Minna Ora julkaisee neljännen soolosinkkunsa, josta ilmestyy samaan aikaan myös englanninkielinen versio. Popin ja folkin kanssa aiemmilla sinkuillaan operoinut Ora tuo tällä erää mukaan hivenen rockballadien mahtipontisuutta, vaikka kappaleen sovitus pitääkin majesteettisimmat rakentelut kurissa. Tarina ei kerro, onko aiemmin suunnitelmissa ollut pitkäsoitto yhä mukana kuvassa, mutta materiaalia alkaa olla jo mukavasti kasassa.

Tuuli on muutosten tuoja, tottuneiden asioiden ravistelija ja tuhoavimmillaan pysäyttämätön luonnonvoima. Kertoja on, siis allekirjoittaneen tulkinnan mukaan, väistämättömien muutosten edessä, vaan onko muutos sittenkään pahasta vai ainoastaan välttämätön lenkki ajan ketjussa? Viimeiselle minuutille puristetaan kunnon sähkökitarasoolo ja taustan hienovaraiset efektit/koskettimet ovat osia suuremmasta kuvasta, jonka lopussa todetaan muutoksen olevan välttämätöntä. Rauhallinen tyytyväisyys huokuu koko kappaleesta, joka sulkeutuu lopulta juuri kuten pitääkin. Hieno rockballadinkaltainen biisi, jossa ei ole tippaakaan liikaa sokeria.

Mika Roth


Mirjam Paaso: Missä helvetissä on taivas Mirjam Paaso: Missä helvetissä on taivas

Mirjam Paaso on aiemmin tehnyt tekstejä monille hyvinkin kuuluisille kotimaisille artisteille ja yhtyeille. Uusi kappale kumpusi ympäröivän maailman vallanneesta järjettömyydestä, kun kaikki tuntuu menevän enemmän tai vähemmän päin helvettiä. Tuska ja turhautuminen ovatkin synnyttäneet biisin, joka ei paljon olemassaoloaan selittele, mutta joka ei toisaalta saarnaa norsunluutornista sormeaan heristellen. Kysymme kysymyksiä, vaan mistä löydämme vastaukset?

Paaso on valinnut kappaleelle kiehtovan muodon, jota ei niin vain pilkotakaan osiin. Periaatteessa sävellys ja sovitus ovat lähellä popiskelmää, mutta samaan aikaan oudomman poprockin ja jopa kantaa ottavan folkin pitoisuuksia voi havaita tumman pinnan alta. Tämä on yhden ihmisen parkaisu maailman hulluutta vastaan, kysymysten vaivaaman sielun, joka löytää lopulta vastaukset kysymyksiinsä hyvinkin läheltä. Ihan siitä viereltään ja sydämestään, kunhan osaa hiljentää maailman melun ympäriltään. Tältäköhän kuulostaisi naispuolinen Nick Cave, joka olisi keksinyt suomalaisen tanssimusiikin ja iskelmän mahdollisuudet?

Mika Roth


Mutka: Ympyröitä Mutka: Ympyröitä
Lil’ Beast Records

Helsinkiläinen Mutka sai alkunsa vuoden 2005 tienoilla ja ensimmäisestä julkaisustakin on kulunut jo kuusi vuotta aikaa. Saatetekstissä kuusihenkisen bändin musiikkia kutsutaan folk-rockiksi, mutta itse olisin taipuvainen puhumaan juurevasta folk-popista. Orgaanisuus ja ilmavuus ovatkin ne kaksi tukijalkaa, joille ainakin sinkkubiisi mitä selvimmin rakentuu. Ympyrät piirtyvät maailmamme pintaan jaloista, jotka tekevät nyt jotain muuta jossain aivan muualla.

Ympyröitä on kiistatta melankolinen laulu, mutta melankoliaakin on monenlaista. Mutka soittaa hiljaa, jopa hellästi ja varoen, vaikka mukana on myös rytmiryhmä. Hipihiljaa puhuvat puhaltimet ja supattavat koskettimet sekoittuvat erottamattomaksi massaksi, jonka voima on vaimeudessaan perustuksia järisyttävä. Varpaisillaan kulkeva biisi pistää kuuntelemaan sanoja, jokaista pientä nuottia ja vähäisintäkin paukahdusta. Soundia kuvataan aiheesta karheaksi sekä orgaaniseksi, sillä nyt ollaan folkin kahlitsemattomassa ytimessä.

Mika Roth


NoCredit: Religion is Psychosis NoCredit: Religion is Psychosis

NoCredit on Kouvolasta kotoisin oleva punkrock-orkesteri, joka valmistautuu hiljalleen kolmannen pitkäsoittonsa julkaisuun. Tätä kirjoitettaessa ei ole vielä tarkempaa tietoa albumin nimestä tai edes julkaisupäivästä, mutta kyllä se sieltä tulee. Ja odotellessa voikin nauttia kuumottavan paineistavasta Religion is Psychosis -rallista, joka painaa eteenpäin kuin jarrunsa hukannut tavarajuna preerioiden yössä. Tai Kouvolan, ihan miten vaan.

Biisin ydin on rytmi, sen vastustamaton voima, ja pys√§ytt√§m√§tt√∂m√§n liikkeen avulla huimaksi kasvava massa. Periaatteessa kappale ei ole edes nopea, mutta se kaartuu kuulijan ylle kuin synkin myrskypilvi ‚Äď ja seh√§n riitt√§√§. Kolmen ja puolen minuutin mitta on optimaalinen t√§ss√§ painoluokassa ja kun siivu ymm√§rret√§√§n pit√§√§ linjakkaana jopa v√§h√§eleisten soolokiemuroidenkaltaisten kohdalla, niin paketti on tappavan tehokas. Lyriikat heijastavat s√§vellyksen ja sovituksen verkkaista murskausta, joten eik√∂h√§n t√§st√§ saatesanoja lainatakseni l√∂ydy viboja kurjuuteen. Tekstiss√§ muistutetaan omien valintojen t√§rkeytt√§, olivat ne sitten mit√§ tahansa.

Mika Roth


Pohjonen Alanko: Kainuu Pohjonen Alanko: Kainuu
Svart Records

Ja sitten jotain tyystin erilaista. Pohjonen Alanko on näet Ismo Alangon, Tuomas Norvion ja Kimmo Pohjosen muodostama yhtye, jonka musiikin ytimenä ovat ääni-improvisaatio ja elektroninen äänenmuokkaus. Lokakuun lopuksi on luvassa Voice of Northern Lowland -debyyttipitkäsoitto, jonka ensimmäinen sinkku Kainuu on. Itse asiassa trio julkaisi jo vuonna 2018 neljän biisin mittaisen Northern Lowland EP:n, joka on syystä tai toisesta solahtanut täysin ohi allekirjoittaneelta.

Kainuu on sanattomasta laulusta ja hypnoottisista kuvioista syntyvä teos. Sen varsinaista alkua ja loppua on vaikea hahmottaa, mutta kaikesta huokuu vankka pyrkimys harmonisuuteen, yhteyteen, sekä yhtäaikaiseen ykseyteen ja moninaisuuteen. Pisteessä on kaikki, kuten alkuräjähdyksessä, ja piste on näin kaikkialla. Olen tuskin ainoa, jolle nousee mieleen mm. Wimme, vaikka Pohjonen Alanko porautuukin aiempiin kerroksiin, varhaisempaan alkumateriaaliin. Muinainen kohtaa elektronisen, eikä rajoja voi osoittaa. Upeaa.

Mika Roth


Relaxantti: Narcotraffico (feat. Opaali) Relaxantti: Narcotraffico (feat. Opaali)
Puskista Tuotannot

Toisinaan tulee pohtineeksi, mit√§ sattuma oikeastaan on. Ohjaillaanko kohtaloitamme jostain ja miten kaikki kummat ihmiselon sattumukset tulisi ymm√§rt√§√§. Sattuman kautta Opaalikin n√§et p√§√§tyi Relaxanttin uudelle raidalle, kuinkas muutenkaan. Itse biisi on tarina rakastumisesta ja silmien avautumisesta tiukassa paikassa. Vahvinkaan rakkaus kun ei v√§ltt√§m√§tt√§ kest√§ sit√§, ett√§ koko muu maailma on vastassa ‚Äď oikea el√§m√§ kun ei kulje aina kuten elokuvissa.

Ja kuinka ollakaan, vaikutteita on napattu kanteen ja tekstiin eräästäkin Traffic-leffasta. Nimet voivat tietysti aina vaihtaa paikkaa, mutta Relaxantti osuu naulan kantaan biisin soundeissa ja yleisessä tunnelmassa. Hidastempoinen siivu kellottaa kolme ja puoli minuuttia, juuttumatta kuitenkaan paikoilleen, vaikka läheltä liippaakin. Tekstille annetaan runsaasti tilaa, trap ja lavea elokuvamaisuus ovat yksi seinä, irti hyppäävät räpit puolestaan vastakkainen puoli. Kontrasti saattaa olla joillekin liikaa, mutta leffamainen melankolisuus ja avaruus pelastavat mielestäni biisin, kääntäen miinukset plussiksi alta aikayksikön.

Mika Roth


Sam Shingler: Home Sam Shingler: Home
Stupido Records

Sam Shinglerin kahden vuoden takainen Strange Security -debyyttialbumi jäi ilmestyessään monin tavoin pandemian jalkoihin, vaikka saikin osansa glooriasta. Tämän syksyn teemana Shinglerillä on kotiinpaluu, mitä tuore Home-sinkku alleviivaa. Koti ei olekaan vain paikka, jossa laskee levolle päänsä. Laajemmassa merkityksessä koti voi olla mielentila ja jotain vieläkin suurempaa. Voimme olla jälleen suurempina joukkoina yhdessä, ja matkata 80-luvun stadionpoprockin luo sinkun siivin. Ja se on koti, jossa emme olekaan piipahtaneet ihan vähään aikaan.

Home on jopa siinä määrin kasarinen pamaus, että sitä ensimmäistä kertaa kuunnellessani mieleen hiipivät Top Gunin siivet ja Spandau Balletin niitäkin ilmavammat synasoundit. Eikä tuossa mitään hävettävää tai peiteltävää ole, sillä kasarin pop-voimasta voi edelleen ammentaa isoja hittibiisejä, minkä Home kiistatta osoittaa. Melodia kohottaa tuntoja, vokaalit jysähtävät kertosäkeessä täsmälleen oikealle korkeudelle ja kaikki on yksinkertaisesti kohdillaan. Tämä on hitti, toivottavasti muukin maailma tajuaa sen.

Mika Roth


Seyed Ali: Pommi Seyed Ali: Pommi
3rd Rail Music

Pommi on harmillisen tuttu ja ajankohtainen sana, mutta Seyed Alin uusi sinkku sai alkunsa jo vuonna 2017, eli kyse ei ole suoranaisesti Ukrainan tilanteeseen reagoimisesta. Pommit räjähtelivät tuolloinkin ja sitten tuli pandemia, joka osaltaan laittoi Olarin rap-konkarin albumisuunnitelmat jäihin. Nyt on palattu kuitenkin takaisin sorvin ääreen ja biiteistä vastaa tuttuun tapaan velimies Seyed Sami, kun Seyed Ali antaa riimien tippua ja sanojen napsahdella.

Pommi r√§j√§ht√§√§ sangen verkkaisesti, jopa raukeasti, mutta kilotonneja l√∂ytyy kyll√§ taatusti riitt√§miin. Tulevan albumin kokonaisuutta pohjustetaankin monitulkintaisesti lauseella: ‚ÄĚApokalyptisia visioita Shisha-kahvilassa‚ÄĚ. Seyed Ali n√§kee selv√§sti maailman j√§rjett√∂myyden, mutta valitsee ottaa takakenoisen asennon. Pommit r√§j√§ht√§v√§t t√§ll√§ viikolla, ensi viikolla ja varmasti sit√§kin seuraavalla, mutta musiikki toimii ja soundimaiseman kevyt dystooppisuus pelaa tekstien kanssa komeasti yhteen. Melkoinen pommi siis.

Mika Roth


Tavat: Oljenkorsi Tavat: Oljenkorsi
Svart Records

Tavat on polveilevaa ja hiukan popahtavaakin progerockia luova kotimainen projekti, joka syntyi alkujaan Juhani Laineen taiteelliseksi purkukanavaksi. Aiemmin Laine vaikutti Sammal-yhtyeessä, eikä uusikaan bändi ole niinkään kaukana 70-luvun suomiprogen kukkeilta kedoilta. Pandemian aikana valmistellun pitkäsoiton julkaisu koittaa marraskuussa ja toisella sinkulla ainakin tempo on kohdillaan, eikä viimeisiä oljenkorsia edes tarvita.

Oljenkorsi kääntää suurennuslasinsa epätäydelliseen ja epäröivään ihmiseen, joka tuntuu hukanneen johtotähtensä. Kenties tässä on kyse jopa kertojasta itsestään tai tämän peilikuvasta, mutta tärkeää ei ole kuka, vaan mitä, miksi ja miten. Progerock kiehahtaa kolmannella minuutillaan melkoiseksi rymistelyksi, pakan pysyessä kuitenkin nätisti nipussa. Kiihdytyksen ja tason vaihdon haastava taito on selvästi hallussa ja moniääninen taustalaulu yhdessä koskettimien kanssa luo kummasti lisäsävyjä, syvyyttä ja draamaa.

Mika Roth


Ville Leppänen ja Käytetyt Miehet: Vanha sohva Ville Leppänen ja Käytetyt Miehet: Vanha sohva
Emsalö Music

‚ÄôPaa skaaks‚Äô totesi entinenkin mies ja ska-poljento jyr√§ht√§√§ v√§litt√∂m√§sti k√§yntiin, kun Ville Lepp√§nen ja K√§ytetyt Miehet starttaa Mekastustie-albumin uuden sinkun. Biisin kirjoittanut pitk√§n linjan roots-muusikko Ville ‚ÄĚLefty‚ÄĚ Lepp√§nen on n√§emm√§ joutunut eroamaan vanhasta sohvastaan aivan liian varhain, sill√§ luotettua kaveria ja turvasatamaa kaivataan takaisin koko b√§ndin voimin. Jyrkk√§ ei muutokselle.

Ska on herkkä laji, jossa grooven ja svengin maagisuus joko toimii tai sitten ei. Monesti pohjoiset soittajat oppivat musiikin alkemian vasta kovemman kautta, mutta Leppänen orkestereineen ei olekaan kuka tahansa yrittäjä. Ladies & Gents Horns puhaltelee henkeä biisin purjeisiin ja pian kokassa jo kohiseekin, kun hauskasti keikkuva biisi kulkee aurinkoisen taivaan alla kohti pehmeämpää huomista. Pinnat myös naistaustalaulajille sekä muheville kiippareille, jotka tuovat ns. mojoa mukaan säkkituolikaupalla.

Mika Roth




Lukukertoja: 929
Facebook
Artistihaku
Pienissš myŲs