Sinkut II - Lokakuu 2022

.poolboys: Leftovers

.poolboys on vasta muutaman kuukauden ik�inen orkesteri, mutta niin vain debyyttisinkku on tosiasia. Tampereen vaarattomimmaksi b�ndiksi itse��n tituleeraava duo soittaa ns. v��ri� soittimia, eli rumpujen takana ei ole rumpalia, eik� kitaran varresta l�ydy kitaristia. Ainakaan p��toimisia sellaisia siis, mutta ep�mukavuussektorille ajautuminen onkin homman juju ja mainio alkupiste. Debyyttisinkku on samalla ensimaistiainen kuluvan vuoden puolelle luvatulta EP-levylt�.

Esikoisen tekninen taso p��se juuri p��t� huimaamaan, vaikka asennepisteet ovatkin jo kohdillaan. Diskanttisen kitarasahauksen, nopean ja kire�hk�n rummuttamisen, sek� h�vytt�m�sti kaiutetun laulun kipakkaa suhinaa ei voikaan kutsua mitenk��n kauniiksi. Silti, tai ehk� juuri siksi, pohjalla lojuva melodiankaltainen, sek� parit alkuvoimaiset kitaraliikkeet lis��v�t garagen runttaan vetovoimaa. Ei t�st� tyylipisteit� voi juuri antaa vieh�tt�vyyden perusteella, mutta liike on energiaa ja vauhti valttia.

Mika Roth

---

Antinranta: New Narratives

Aiemmassa el�m�ss��n Antinranta oli goottiprinsessa ja Tuvalu-yhtyeen vokalisti, mutta itsens� uudelleen m��ritellyt teknologiakuiskaaja on j�tt�nyt menneet menneiksi. Auri Antinranta on androgyyni ja eksentrinen artisti, joka luottaa t�ll� er�� yll�tt�v�nkin niukkaan ��niarsenaaliin tuntojensa tulkkina. Toki ��ness� on muutakin kuin vokaalit ja piano, mutta nuo kaksi elementti� ovat ainakin t�m�n debyyttisinkun kantavat voimat ja tukipalkit.

Viel� yll�tt�v�mp�� on se, ett� New Narratives on rauhallinen ja kaunis laulu. Tekisi mieli sanoa jopa balladi, mutta jotenkin tuo kulunut m��ritelm� tuntuu halventavan n�in hienoa ja vivahteikasta teosta. Pandemia kaatoi korttitalomme ja vei turvamme, Euroopassa soditaan j�lleen ja tulevaisuus on kaikkea muuta kuin varma � valoisuudesta nyt puhumattakaan. New Narratives n�kee kaiken t�m�n, mutta ei koe lohdutonta surua tai murhetta. Maailma kuoli, uusi syntyi, ja nyt meid�n tulee vain jatkaa siin� el�mi�mme, kuten kukin parhaaksi n�kee ja kokee. Surumielisen kaunis kappale lohduttaa ja sellon kaltainen ��ni on kuin punainen lanka, joka kulkee hiljaisten vokaalien ja pianon rinnalla. Hiljaiseksi pisti, kuten pitikin.

Mika Roth

---

Crest: Aloha

Crest on turkulainen modernia metallia soittava yhtye, joka kutsuu musiikkiaan hawaiicoreksi. Kyll�h�n tuota saatteesta lukiessa meni kookosmehut aluksi v��r��n kurkkuun, mutta toisaalta: omastakin vaatekaapista l�ytyy muutama havaijipaita, joten kokeillaan rohkeasti. Ja kerrottakoon t�ss� yhteydess�, ett� b�ndin yli kaksi vuotta ty�n alla ollut Riptide-EP julkaistaan marraskuun 18. p�iv�. Eli jatkoa on luvassa nopealla aikataululla.

Mutta takaisin t�h�n p�iv��n ja Alohan pariin. Hawaiicore jakaa kovasti rajapintaa hardcoren kanssa, tosin suoraviivainen metalli ja koukeroisemmat melodiset osaset pit�v�t kuulijan alati valppaana. Mik�li kaikista kuultavista vokaaleista tosiaan vastaa Mano Mannila, on heppu melkoisen monipuolinen tulkitsija. Ohjelmassa on suoraa huutoa, matalampaa murinaa, melodista ilmaisua ja kornmaista kuiskauslaulua, josta ei ole pitk� matka r�pp�ilyyn. Leit ovatkin hetkitt�in kuin piikkilankaa ja toisinaan taas pehmeint� silkki�, joten helppohan t�st� on innostua. J�nn�� n�hd� kuinka isompi satsi hawaiicorea aikanaan toimii.

Mika Roth

---

DJ P-Kool: Lasivitriini (feat. Vapaus)
Rolling Records

DJ P-Kool on Pirkanmaalta kotoisin oleva hiphop-tuottaja, joka on tehnyt musiikkia 2000-luvun alusta l�htien. Tulevan tuottajalevyn uudella sinkulla samoista maisemista kotoisin oleva Vapaus p��see irti, ja vaatimattomasti Mansen parhaaksi r�pp�riksi tituleerattu herra onkin kiistatta komeissa liekeiss�. 90-luvun soundi iskee naamalle kuin metallireunainen lippa, mutta menneest� on osattu napsia paremmat versot vitriiniin talteen.

Itse asiassa Lasivitriini on Vapauden viime vuonna julkaisema biisi, mutta DJ P-Kool antaa meille sellaisen remixin, ett� oksat poikki ja puoli Siperiaa per��n. Soundi pelaa siis retroisuudella ja �kultaisen menneen� palikoilla, mutta lopputulos on kaikkea muuta kuin pastissilta l�yhk��v� kasa. Lasivitriini paukkaa, pomppii ja pumppaa, osasten py�riess� nopeasti kehiss��n ja vokaalien kirjaimellisesti porautuessa korvista sis��n. P�ivitetty n�kemys soundaa onnistuneesti vanhalle ja uudelle, mik� on aina kunnioitettava saavutus.

Mika Roth

---

Endless Exam: Mother of Mercy

Endless Exam on eeppist� ja suurilinjaista melodista metallia esitt�v� orkesteri, jonka kokeneelta j�senist�lt� eiv�t hartiat lopu aivan heti kesken tiukemmassakaan kisassa. Kokemusta l�ytyykin monenlaisilta esiintymislavoilta, eik� kolmannen sinkkunsa julkaisevan yhtyeen tyyli� ole aivan helppoa rajata. Harvoin kun vaikutteiksi nimet��n samaan aikaan niin Kiss kuin black metal, ja viel� ilman huumorin kulmaa.

Reilusti p��lle viiden minuutin mittainen sinkku esittelee monipuolista vokalisointia, tosin rankimmissakin kohdin melodisuus on toimintaa ohjaava punainen lanka. Taustalla asianmukainen kuorokin kajauttelee nuottejaan, pysyen silti visusti taustalla. Melodiakulku saa pohtimaan er�it�kin vuonojen maiden orkestereita, mutta tuima pohjoisuus sopii ongelmitta suomalaiseenkin maisemaan. Mother of Mercy on lakipisteess��n suuri, suorastaan valtaisa, mutta yhtye ei sorru mielest�ni pomp��siin paisutteluun. Kaikella on paikkansa ja roolinsa, joten tulevaksi luvattua albumia onkin kiinnostavaa odotella, valittavia teit� on ainakin riitt�miin.

Mika Roth

---

Guitar Slingers: Freedom Day

Guitar Slingers puhalteli raikkaita tuulia suomalaiseen rock-kentt��n jo muinoin 90-luvulla. Tuolloin Jore Marjarannan ja Ben Granfeltin kipparoima yhtye siirsi Amerikanrockin h�rm��n ja iski stetsonit p��h�n, mit� jotkut rakastivat ja toiset eiv�t niink��n. B�ndi j�i kuitenkin vuosien saatossa horrokseen ja tuota horrosta kesti lopulta p��lle puolitoista vuosikymment�. Vaan nyt nokoset ovat ohi ja tuore sinkku on juuri sit� mit� AOR-tohtori m��r��.

Freedom Day tarttuu nopeasti korvasta ja osoittaa tehotoistossakin ihailtavaa kest�vyytt�, eli uusi AOR-hitti on tosiasia. Rakenteen ja ratkaisujen puolella kuluneita vuosikymmeni� ei edes huomaa, sill� vaikka That Little Something -pitk�soitto julkaistiin aikoinaan viime vuosituhannen puolella, jatkaa Freedom Day t�ysin omassa ajassaan ja tilassaan kuin mit��n sen kummempaa paussia ei olisi koskaan ollutkaan. Tekstin voi tulkita monellakin tapaa. Allekirjoittaneen korvissa Freedom Dayn viittaa pandemian hitaaseen p��t�kseen, tosin musiikin(kaan) saralla v��ri� tulkintoja ei ole olemassakaan. Tuore bilerockin helmi

Mika Roth

---

Hannibal & Hot Heros: Rasvattuna rattaisiin
Svart Records

Hannibal & Hot Heros on kuin taivaassa suunniteltu ja manalassa todeksi saatettu liitto. Suomalaisen free jazzin taiturit luovat yhdess� kotimaisen hiphop-legendan kanssa �ber-letke�� materiaalia, jonka pandemiaa edelt�nyt debyyttialbumi oli t�ytt� asiaa. Marraskuun koleisiin p�iviin on luvassa seuraava annos laavankuumaa jazzin, funkin ja r�pin hybridi�, jota nyt esil�mmitet��n jo t�ll� julkaisulla. Rasvattuna rattaisiin -sinkulla ryhm� on vahvistunut viel� kitaristi Matti Salolla, joten mittarien neulat naksahtavat takuuvarmasti kaakkoon.

Tekstin kertoja on hyp�nnyt pois oravanpy�r�n ohituskaistalta ja n�kee nyt kaiken hivenen toisenlaisesta kulmasta. Raha ei n�et kiit� rattaidensa yht� v�h�p�t�ist� hammasta, vaan odottaa sen vain toistavan ja toistavan ja toistavan ty�t��n. Mutta tuohan ei en�� kertojalle k�y, sill� t�m�kin hyvinvointivaltio syntyi lakkoilemalla � eli ty�st� kielt�ytymisell�. Sit� sopii pohtia, kun superpehme� b�ndisoundi velloo ymp�rill� ja raukea biisi keikkuu kuin isoilla jousilla varustettu limusiini. Ydin kohdillaan ja nyanssit ovat todellinen suola.

Mika Roth

---

Leaflet: Gonna Do It

Turkulainen hard rock -kone Leaflet p��see viett�m��n ensi vuonna kymppivuotisiaan. Juhlan kunniaksi alkuvuodesta on luvassa pitk�soittoa, eli Outta Door -esikoisalbumi saa viimein jatkoa. Amerikkalaisen rockin murikoista on py�ritelty esiin raskaampia puolia, melodisuutta unohtamatta, ja tulevan levyn ensimm�inen sinkku saa naulattua kaiken oleellisen hiukan p��lle nelj��n minuuttiin.

Gonna Do It ampaiseekin telineist� matkaan huimalla vauhdilla, eik� voimassakaan ole valittamista astetta rouheamman rockin rymistess�. Korkeaenergisyys ei kuitenkaan tarkoita sit�, ett� melodisuus j�isi nopeassa kiiruhtamisessa jalkoihin. Leaflet onkin onnistunut yhdist�m��n puristelun ja tarttuvuuden toisiinsa siten, ett� kitarasoolokin solahtaa raiteilleen tuosta vain. J�lkimm�iselle puoliskolle olisin tosin kaivannut jotain selke�mp�� variointia tai v�liosaa, etenkin kun mittaa kappaleelle kertyy lopulta p��lle nelj� minuuttia.

Mika Roth

---

Maku-Asia: Nopeesti py�r�ht��n

Maku-Asia osoittaa esimerkill��n, ett� mik��n genre musiikissa ei ole koskaan m��ritelty loppuun asti. Oululaisten persoonallista ilmaisua n�et kuvataan �cinemaattiseksi skeittipunkiksi�, vaikka omasta mielest�ni t�m� h�rskisti synasoundeihin nojaava kiiruhtaminen on l�hemp�n� ADHD-progepoprockia. Hitonmoinen kiire on, mihink��n ei juututa pidemm�ksi ajaksi ja ruoho on kroonisesti vihre�mp�� seuraavan s�keist�n tuolla puolen. Ideat sinkoilevat, nuotit my�s.

Ovatko n�m� sitten huonoiksi miellett�vi� tai v�ltelt�vi� ominaisuuksia? Ei v�ltt�m�tt�, etenkin kun melodiakyn�n muste on v�rik�st� ja sovituksen puolella ei arastella suorittaa varhaiselle YUP:lle ominaisia suunnanvaihdoksia. Toisille t�m� �berkiikker� vuoristorataseikkailu rockin ihmeellisess� maailmassa on silkkaa kryptoniittia, mutta min�p� en olekaan Supermies. Makuasioista voi ja tuleekin kinata, koska mielipiteiden kautta syntyy keskustelua, joka puolestaan johtaa meit� ihmisi� eteenp�in. Minusta t�m� on ihan mahdottoman hauskaa ja viihdytt�v�� jotain. Saisinko uuden annoksen, kiitos.

Mika Roth

---

Markku Kustaa: Kaupungin viimeinen cowboy

Taidan jo arvata mink� puolen Markku Kustaa valitsi lapsena �inkkarit & l�nkk�rit� -leikeiss�, sill� h�n julistaa olevansa Kaupungin viimeinen cowboy. Eik� h�n ole mik� tahansa tusinatuotannon Wild Wild West soheltaja, vaan todellinen keskiy�n, aamuy�n ja miksei vaikka loppuillankin cowboy. Paketti lassotaan kasaan rouhealla r�prockilla ja kuulijoita ajetaan kuin karjaa kohti seuraavia keikkoja, tai ainakin striimausl�hteit�.

Pitk�nlinjan musiikintekij�n uuden alter egon debyyttisinkku onkin melkoinen revolverinpamaus, eik� komeaksi kromatun pinnan alta paljastu ruostetta vaan aitoa asiaa. Periaatteessa t�m� on perusselv� action-rockin valiosiivu, jossa nopeampi vaihde rys�ytet��n silm��n, eik� kaasujalan anneta juurikaan lev�t�. Soundit, r�pit ja rokkaus eiv�t kuitenkaan mene rouheassa kohkauksessaan �veriksi, sill� Markku Kustaa osaa pit�� kuulijansa � ja itsens� � sopivasti kuilun partaalla killumassa. Raja on hienoinen, mutta se on silti siell�. R�yh�t� osataan, mutta my�s rakastaa ja ratsastaa, joten ei muuta kuin: �Hi Ho Silver!�

Mika Roth

---

Minna Ora: Tuuli
Puuma Records

Laulaja/lauluntekij� Minna Ora julkaisee nelj�nnen soolosinkkunsa, josta ilmestyy samaan aikaan my�s englanninkielinen versio. Popin ja folkin kanssa aiemmilla sinkuillaan operoinut Ora tuo t�ll� er�� mukaan hivenen rockballadien mahtipontisuutta, vaikka kappaleen sovitus pit��kin majesteettisimmat rakentelut kurissa. Tarina ei kerro, onko aiemmin suunnitelmissa ollut pitk�soitto yh� mukana kuvassa, mutta materiaalia alkaa olla jo mukavasti kasassa.

Tuuli on muutosten tuoja, tottuneiden asioiden ravistelija ja tuhoavimmillaan pys�ytt�m�t�n luonnonvoima. Kertoja on, siis allekirjoittaneen tulkinnan mukaan, v�ist�m�tt�mien muutosten edess�, vaan onko muutos sittenk��n pahasta vai ainoastaan v�ltt�m�t�n lenkki ajan ketjussa? Viimeiselle minuutille puristetaan kunnon s�hk�kitarasoolo ja taustan hienovaraiset efektit/koskettimet ovat osia suuremmasta kuvasta, jonka lopussa todetaan muutoksen olevan v�ltt�m�t�nt�. Rauhallinen tyytyv�isyys huokuu koko kappaleesta, joka sulkeutuu lopulta juuri kuten pit��kin. Hieno rockballadinkaltainen biisi, jossa ei ole tippaakaan liikaa sokeria.

Mika Roth

---

Mirjam Paaso: Miss� helvetiss� on taivas

Mirjam Paaso on aiemmin tehnyt tekstej� monille hyvinkin kuuluisille kotimaisille artisteille ja yhtyeille. Uusi kappale kumpusi ymp�r�iv�n maailman vallanneesta j�rjett�myydest�, kun kaikki tuntuu menev�n enemm�n tai v�hemm�n p�in helvetti�. Tuska ja turhautuminen ovatkin synnytt�neet biisin, joka ei paljon olemassaoloaan selittele, mutta joka ei toisaalta saarnaa norsunluutornista sormeaan heristellen. Kysymme kysymyksi�, vaan mist� l�yd�mme vastaukset?

Paaso on valinnut kappaleelle kiehtovan muodon, jota ei niin vain pilkotakaan osiin. Periaatteessa s�vellys ja sovitus ovat l�hell� popiskelm��, mutta samaan aikaan oudomman poprockin ja jopa kantaa ottavan folkin pitoisuuksia voi havaita tumman pinnan alta. T�m� on yhden ihmisen parkaisu maailman hulluutta vastaan, kysymysten vaivaaman sielun, joka l�yt�� lopulta vastaukset kysymyksiins� hyvinkin l�helt�. Ihan siit� vierelt��n ja syd�mest��n, kunhan osaa hiljent�� maailman melun ymp�rilt��n. T�lt�k�h�n kuulostaisi naispuolinen Nick Cave, joka olisi keksinyt suomalaisen tanssimusiikin ja iskelm�n mahdollisuudet?

Mika Roth

---

Mutka: Ympyr�it�
Lil� Beast Records

Helsinkil�inen Mutka sai alkunsa vuoden 2005 tienoilla ja ensimm�isest� julkaisustakin on kulunut jo kuusi vuotta aikaa. Saatetekstiss� kuusihenkisen b�ndin musiikkia kutsutaan folk-rockiksi, mutta itse olisin taipuvainen puhumaan juurevasta folk-popista. Orgaanisuus ja ilmavuus ovatkin ne kaksi tukijalkaa, joille ainakin sinkkubiisi mit� selvimmin rakentuu. Ympyr�t piirtyv�t maailmamme pintaan jaloista, jotka tekev�t nyt jotain muuta jossain aivan muualla.

Ympyr�it� on kiistatta melankolinen laulu, mutta melankoliaakin on monenlaista. Mutka soittaa hiljaa, jopa hell�sti ja varoen, vaikka mukana on my�s rytmiryhm�. Hipihiljaa puhuvat puhaltimet ja supattavat koskettimet sekoittuvat erottamattomaksi massaksi, jonka voima on vaimeudessaan perustuksia j�risytt�v�. Varpaisillaan kulkeva biisi pist�� kuuntelemaan sanoja, jokaista pient� nuottia ja v�h�isint�kin paukahdusta. Soundia kuvataan aiheesta karheaksi sek� orgaaniseksi, sill� nyt ollaan folkin kahlitsemattomassa ytimess�.

Mika Roth

---

NoCredit: Religion is Psychosis

NoCredit on Kouvolasta kotoisin oleva punkrock-orkesteri, joka valmistautuu hiljalleen kolmannen pitk�soittonsa julkaisuun. T�t� kirjoitettaessa ei ole viel� tarkempaa tietoa albumin nimest� tai edes julkaisup�iv�st�, mutta kyll� se sielt� tulee. Ja odotellessa voikin nauttia kuumottavan paineistavasta Religion is Psychosis -rallista, joka painaa eteenp�in kuin jarrunsa hukannut tavarajuna preerioiden y�ss�. Tai Kouvolan, ihan miten vaan.

Biisin ydin on rytmi, sen vastustamaton voima, ja pys�ytt�m�tt�m�n liikkeen avulla huimaksi kasvava massa. Periaatteessa kappale ei ole edes nopea, mutta se kaartuu kuulijan ylle kuin synkin myrskypilvi � ja seh�n riitt��. Kolmen ja puolen minuutin mitta on optimaalinen t�ss� painoluokassa ja kun siivu ymm�rret��n pit�� linjakkaana jopa v�h�eleisten soolokiemuroidenkaltaisten kohdalla, niin paketti on tappavan tehokas. Lyriikat heijastavat s�vellyksen ja sovituksen verkkaista murskausta, joten eik�h�n t�st� saatesanoja lainatakseni l�ydy viboja kurjuuteen. Tekstiss� muistutetaan omien valintojen t�rkeytt�, olivat ne sitten mit� tahansa.

Mika Roth

---

Pohjonen Alanko: Kainuu
Svart Records

Ja sitten jotain tyystin erilaista. Pohjonen Alanko on n�et Ismo Alangon, Tuomas Norvion ja Kimmo Pohjosen muodostama yhtye, jonka musiikin ytimen� ovat ��ni-improvisaatio ja elektroninen ��nenmuokkaus. Lokakuun lopuksi on luvassa Voice of Northern Lowland -debyyttipitk�soitto, jonka ensimm�inen sinkku Kainuu on. Itse asiassa trio julkaisi jo vuonna 2018 nelj�n biisin mittaisen Northern Lowland EP:n, joka on syyst� tai toisesta solahtanut t�ysin ohi allekirjoittaneelta.

Kainuu on sanattomasta laulusta ja hypnoottisista kuvioista syntyv� teos. Sen varsinaista alkua ja loppua on vaikea hahmottaa, mutta kaikesta huokuu vankka pyrkimys harmonisuuteen, yhteyteen, sek� yht�aikaiseen ykseyteen ja moninaisuuteen. Pisteess� on kaikki, kuten alkur�j�hdyksess�, ja piste on n�in kaikkialla. Olen tuskin ainoa, jolle nousee mieleen mm. Wimme, vaikka Pohjonen Alanko porautuukin aiempiin kerroksiin, varhaisempaan alkumateriaaliin. Muinainen kohtaa elektronisen, eik� rajoja voi osoittaa. Upeaa.

Mika Roth

---

Relaxantti: Narcotraffico (feat. Opaali)
Puskista Tuotannot

Toisinaan tulee pohtineeksi, mit� sattuma oikeastaan on. Ohjaillaanko kohtaloitamme jostain ja miten kaikki kummat ihmiselon sattumukset tulisi ymm�rt��. Sattuman kautta Opaalikin n�et p��tyi Relaxanttin uudelle raidalle, kuinkas muutenkaan. Itse biisi on tarina rakastumisesta ja silmien avautumisesta tiukassa paikassa. Vahvinkaan rakkaus kun ei v�ltt�m�tt� kest� sit�, ett� koko muu maailma on vastassa � oikea el�m� kun ei kulje aina kuten elokuvissa.

Ja kuinka ollakaan, vaikutteita on napattu kanteen ja tekstiin er��st�kin Traffic-leffasta. Nimet voivat tietysti aina vaihtaa paikkaa, mutta Relaxantti osuu naulan kantaan biisin soundeissa ja yleisess� tunnelmassa. Hidastempoinen siivu kellottaa kolme ja puoli minuuttia, juuttumatta kuitenkaan paikoilleen, vaikka l�helt� liippaakin. Tekstille annetaan runsaasti tilaa, trap ja lavea elokuvamaisuus ovat yksi sein�, irti hypp��v�t r�pit puolestaan vastakkainen puoli. Kontrasti saattaa olla joillekin liikaa, mutta leffamainen melankolisuus ja avaruus pelastavat mielest�ni biisin, k��nt�en miinukset plussiksi alta aikayksik�n.

Mika Roth

---

Sam Shingler: Home
Stupido Records

Sam Shinglerin kahden vuoden takainen Strange Security -debyyttialbumi j�i ilmestyess��n monin tavoin pandemian jalkoihin, vaikka saikin osansa glooriasta. T�m�n syksyn teemana Shinglerill� on kotiinpaluu, mit� tuore Home-sinkku alleviivaa. Koti ei olekaan vain paikka, jossa laskee levolle p��ns�. Laajemmassa merkityksess� koti voi olla mielentila ja jotain viel�kin suurempaa. Voimme olla j�lleen suurempina joukkoina yhdess�, ja matkata 80-luvun stadionpoprockin luo sinkun siivin. Ja se on koti, jossa emme olekaan piipahtaneet ihan v�h��n aikaan.

Home on jopa siin� m��rin kasarinen pamaus, ett� sit� ensimm�ist� kertaa kuunnellessani mieleen hiipiv�t Top Gunin siivet ja Spandau Balletin niit�kin ilmavammat synasoundit. Eik� tuossa mit��n h�vett�v�� tai peitelt�v�� ole, sill� kasarin pop-voimasta voi edelleen ammentaa isoja hittibiisej�, mink� Home kiistatta osoittaa. Melodia kohottaa tuntoja, vokaalit jys�ht�v�t kertos�keess� t�sm�lleen oikealle korkeudelle ja kaikki on yksinkertaisesti kohdillaan. T�m� on hitti, toivottavasti muukin maailma tajuaa sen.

Mika Roth

---

Seyed Ali: Pommi
3rd Rail Music

Pommi on harmillisen tuttu ja ajankohtainen sana, mutta Seyed Alin uusi sinkku sai alkunsa jo vuonna 2017, eli kyse ei ole suoranaisesti Ukrainan tilanteeseen reagoimisesta. Pommit r�j�hteliv�t tuolloinkin ja sitten tuli pandemia, joka osaltaan laittoi Olarin rap-konkarin albumisuunnitelmat j�ihin. Nyt on palattu kuitenkin takaisin sorvin ��reen ja biiteist� vastaa tuttuun tapaan velimies Seyed Sami, kun Seyed Ali antaa riimien tippua ja sanojen napsahdella.

Pommi r�j�ht�� sangen verkkaisesti, jopa raukeasti, mutta kilotonneja l�ytyy kyll� taatusti riitt�miin. Tulevan albumin kokonaisuutta pohjustetaankin monitulkintaisesti lauseella: �Apokalyptisia visioita Shisha-kahvilassa�. Seyed Ali n�kee selv�sti maailman j�rjett�myyden, mutta valitsee ottaa takakenoisen asennon. Pommit r�j�ht�v�t t�ll� viikolla, ensi viikolla ja varmasti sit�kin seuraavalla, mutta musiikki toimii ja soundimaiseman kevyt dystooppisuus pelaa tekstien kanssa komeasti yhteen. Melkoinen pommi siis.

Mika Roth

---

Tavat: Oljenkorsi
Svart Records

Tavat on polveilevaa ja hiukan popahtavaakin progerockia luova kotimainen projekti, joka syntyi alkujaan Juhani Laineen taiteelliseksi purkukanavaksi. Aiemmin Laine vaikutti Sammal-yhtyeess�, eik� uusikaan b�ndi ole niink��n kaukana 70-luvun suomiprogen kukkeilta kedoilta. Pandemian aikana valmistellun pitk�soiton julkaisu koittaa marraskuussa ja toisella sinkulla ainakin tempo on kohdillaan, eik� viimeisi� oljenkorsia edes tarvita.

Oljenkorsi k��nt�� suurennuslasinsa ep�t�ydelliseen ja ep�r�iv��n ihmiseen, joka tuntuu hukanneen johtot�htens�. Kenties t�ss� on kyse jopa kertojasta itsest��n tai t�m�n peilikuvasta, mutta t�rke�� ei ole kuka, vaan mit�, miksi ja miten. Progerock kiehahtaa kolmannella minuutillaan melkoiseksi rymistelyksi, pakan pysyess� kuitenkin n�tisti nipussa. Kiihdytyksen ja tason vaihdon haastava taito on selv�sti hallussa ja moni��ninen taustalaulu yhdess� koskettimien kanssa luo kummasti lis�s�vyj�, syvyytt� ja draamaa.

Mika Roth

---

Ville Lepp�nen ja K�ytetyt Miehet: Vanha sohva
Emsal� Music

�Paa skaaks� totesi entinenkin mies ja ska-poljento jyr�ht�� v�litt�m�sti k�yntiin, kun Ville Lepp�nen ja K�ytetyt Miehet starttaa Mekastustie-albumin uuden sinkun. Biisin kirjoittanut pitk�n linjan roots-muusikko Ville �Lefty� Lepp�nen on n�emm� joutunut eroamaan vanhasta sohvastaan aivan liian varhain, sill� luotettua kaveria ja turvasatamaa kaivataan takaisin koko b�ndin voimin. Jyrkk� ei muutokselle.

Ska on herkk� laji, jossa grooven ja svengin maagisuus joko toimii tai sitten ei. Monesti pohjoiset soittajat oppivat musiikin alkemian vasta kovemman kautta, mutta Lepp�nen orkestereineen ei olekaan kuka tahansa yritt�j�. Ladies & Gents Horns puhaltelee henke� biisin purjeisiin ja pian kokassa jo kohiseekin, kun hauskasti keikkuva biisi kulkee aurinkoisen taivaan alla kohti pehme�mp�� huomista. Pinnat my�s naistaustalaulajille sek� muheville kiippareille, jotka tuovat ns. mojoa mukaan s�kkituolikaupalla.

Mika Roth