Tuomari Nurmio & Knucklebone Oscar – Sorrettujen väkeviä lohtulauluja

Tuomari Nurmio ja Knucklebone Oscar penkovat uudella albumillaan angloamerikkalaisen gospel-musiikin ehtymätöntä laaria. Muusikot soivat kernaasti aikaansa Desibelille ja innostunut jutustelu rönsyili lähes 100 vuoden takaisista tapahtumista lounais-Virginian köyhillä maaseutualueilla väistämättömään pohdintaan siitä, kuka on asianomistajana, kun tekoäly haastaa tekoälyn oikeuteen tekijänoikeuskiistassa.

Tuomari Nurmio ja Knucklebone Oscar eivät päästä itseään helpolla. Believe It Or Not -albumilla ei-uskovaiset miehet pohjoismaisesta hyvinvointivaltiosta esittävät orjien ja heidän jälkikasvunsa hengellisiä lauluja vieraalla kielellä. Kaiken lisäksi sanoitukset ovat projektissa sivuroolissa, vaikka juuri ne erottavat gospelin omaksi tyylikseen saman sylttytehtaan muista jalosteista, kuten bluesista, soulista ja rhythm & bluesista. Mikä gospelissa siis kiehtoo?

Knucklebone Oscar: - Hillitön voima, intensiteetti, raakuus ja vimma. Gospelista voi löytää paljon makeempia juttuja kuin jostain keskivertobluesista, jossa jankutetaan samaa asiaa, “baby baby baby”. Pienimmillään ero on yhdessä sanassa: muutat baby-sanan jesukseksi, niin saat gospelia. Gospeliin kuuluu kuitenkin iso kuoro, jollaista bluesissa ei ole.

Tuomari Nurmio: - Musa tulee samasta lähteestä. Ne on erilaisia muunnelmia afroamerikkalaisesta musasta, ja samoja kuulee vaikkapa malilaisessa musiikissa. Meidän levyn musalla ja mustien alueiden kirkonmenoilla on afrikkalainen tausta, jonka pohjalle on ajan saatossa yhdistynyt eurooppalaisesta musasta erilaisia rakenteita, kuten bluesin 12 tahdin standardi. Se soppa on kiehunut pitkään, kun Yhdysvaltoihin on tullut ihmisiä kaikkialta. Soul-musahan on nimensäkin mukaisesti gospelista tehtyä popimpaa kamaa. Rock'n roll on yhdistelmä tästä: gospelia, rhythm & bluesia, jonkin verran brittiläis-irkkumusasta otettuja juttuja ja jostain muustakin, eihän niitä pysty toisistaan erottamaan. Sanat ne erottaa. Yksi sana muutetaan, niin lajityyppi muuttuu.

Gospel, tuo sci-fin hengenheimolainen

Vaikka juuri sanoitukset toimivat vedenjakajana, kotimaisen musiikin korkein oikeudenjakaja ei anna niille gospelissa samanlaista painoarvoa kuin yleensä.

Tuomari: - Sanoissa on tiettyä eksotiikkaa, mutta ne ovat tässä sivuseikka. En lähde vetään kirkkoihin tätä kamaa. Voin kertoa uskomattomia tarinoita, mutta en lähde jeesustelemiseen. Itse musa ja asenne on mulle se juttu. Kunnioitan ihmisten uskonnollista vakaumusta. Se on yksityisasia ja ihmisoikeus niin kauan, kun sillä ei hyökätä muiden kimppuun. Yhtä lailla voisin esittää jotain science fiction -kamaa. Levyn nimessä on tän jutun pihvi: voit diggailla, uskoit niihin tarinoihin tai et. Ne on ihmisten keksimiä tarinoita, ja mielikuvituksen voima on mukana myös niille ihmisille, jotka eivät usko niihin tarinoihin. Raamatulla ylipäänsä on meidän kulttuuripiirissä iso merkitys: jos sanon, että “saatanan urpo, suksi helvettiin”, siinähän on jo puolet Raamatusta revitty.

Uskonnolliset teemat ovat olleet läsnä pop-musiikissa näihin päiviin asti. Dinosauruksista esimerkiksi Bruce Springsteen ja U2 ovat toisinaan katselleet lauluissaan maailmaa katolilaisten lasien läpi, vaikka se olisi vienyt heiltä mahdollisuuden ykköshittiin. Prince sotki lauluissaan jumalan ja seksin. Rap-musiikin tarinoista voi piirtää suoran janan gospeliin ja Nick Cave on muurannut koko uransa perustukset vanhatestamentilliseen mytologiaan. Sama puoli gospelista saa Tuomari Nurmion ja Knucklebone Oscarin tuntosarvet herkistymään: tulta ja tulikiveä sen olla pitää.

Tuomari: - Vanha testamentti on stydimpi tässä yhteydessä. Gospelissa on hyviä sanoja, kuten “Nebukadnessar was a king of Babylon”. Välillä vilahtelee jumalaa, jeesusta, enkeliä ja saatanaa. Näähän on semmosia supersankareita. Isoon osaan hevi- ja metallibändeistä liittyy satanismipelleilyä ja nekin on suoraan Raamatusta revitty kaikki. Se mytologia on levinnyt rokkiskeneen, kauhuleffoihin, supersankarisysteemeihin ja ties mihin. Kristinusko, juutalaisuus, vanhatestamentillisuus, islam: kaikki on samasta juuresta ja nehän taas periytyy vanhemmista uskonnoista.

Rouhean juurimusan lähettiläät ja…Paul Anka?

Vaikka lauluja ei ole lähdetty suomentamaan Nurmion vuoden 1995 Karaokekuningas-levyn tapaan, mukana on myös herrojen omaa tuotantoa. Nurmion kynästä syntynyt I Was A Fool julkaistiin vuonna 1984 Meatballs-projektin levyllä nimellä Drifting Apart. Blues-majuri Oscar on puolestaan muokannut traditionaalista biisiä, josta syntyi levylle Two Wings -rymistely. Yhtä lukuun ottamatta albumilla on mukana kaikki herrojen parin vuoden takaisen Judge Meets the King EP:n laulut.

Tuomari: - Suurimman osan biiseistä valikoin minä. Panin ekaksi hanttiin Paul Ankan Adam & Eve -hitille, jota Oskari ehdotti. Tehtiin siitä rivakampi versio ja sehän päätyi ansaitusti levyn avausraidaksi. Kertoo siitä, että ei olla tunnustuksellisella pohjalla liikkeellä.

Knucklebone: - Solistin ehdoilla tietenkin mennään, pitää olla sellaisia biisejä jotka tuntee omakseen kun niitä esittää. Biisejä tiputeltiin paljon pois. Siinä oli tiettyä sattumanvaraisuutta, kuten koko projektissa.

Tosiaan. Jonkinlaista johdatusta oli ilmassa myös artistien päätymisessä samalle lavalle 2017. Jätkäsaarelaisen divarin vieressä oli Knucklebone Oscarin treenikämppä ja Nurmio kävi selailemassa liikkeen valikoimia. Ensin maestrot vetivät siellä keikan, ja divarinpitäjillä oli haave julkaista oma levy: lumipallo alkoi pyöriä. Eteenpäin, mutta musiikillisesti taaksepäin. Tuon EP:n seuraajan Believe It Or Not -pitkäsoiton laulut ulottuvat nimittäin 1800-luvun alun traditionaaleista 1980-luvun Tom Waitsiin. Iso bändi tuo mukanaan asiaan kuuluvat lihakset.

Entä mihin herrat itse uskovat?

Knucklebone: - Uskonnotkin ovat niin ohkasia, että ne unohtuvat, jos ne palvelevat vaikka naapurivaltion politiikkaa. Uskon, että melkein kaikilla asioilla on järjellinen selitys. Uskon musiikin universaaliin voimaan ja siihen, että Putin tulee häviämään.

Tuomari: - Uskonnot tällä planeetalla ja varmaan monella muullakin planeetalla ovat paikallisen jengin keksimiä. On haluttu saada selityksiä luonnonilmiöille ja kuolevaisuudelle ja toivottu, että olisi jokin korkea voima, joka korjaisi nämä vääryydet. Vanhan testamentin jumalhahmohan on äkäinen kuningas, eräänlainen diktaattori. Sitten jos puhutaan universumin olemassaolosta tai olemattomuudesta voidaankin ruveta ihmettelemään enemmän.

Robotit yhdenvertaisia lain edessä?

Paitsi alkuaikojen gospelmusiikin tekijöillä myös musiikkityylillä itsellään on rankka historia. Gospel syntyi 1800-luvulla, kun Afrikasta Yhdysvaltoihin tuotuja orjia lyötiin fyysisen väkivallan lisäksi myös Raamatulla: Alkuperäisuskontojen harjoittaminen oli kielletty. Valtaväestön kristinusko meni orjien keskuudessa paremmin läpi, kun siihen liitettiin periafrikkalaisia tapoja, kuten laulua, iloa ja tanssia. Kun musiikilla alkoi ansaita, saapuivat kauppamiehet – ja myöhemmin myös länsimaalaiset rockbändit.

Tuomari: - Ollaan tietoisia siitä, että vähemmistöjen musaa on aina varastettu heiltä. Totta kai se on ristiriitainen asia ja päin helvettiä, että Led Zeppelin tekee vanhalla bluesbiisillä miljoona taalaa, kun alkuperäinen tekijä on saanut 50 taalaa. Silloin se on varastamista. Mutta muutenhan musa on villi voima, joka on aina mennyt omia matkojaan ja levinnyt yli kaikkien rajojen. Kuultu riffi sieltä, toinen täältä. Carter Familykin (bluegrassin, countryn, gospelin, popin ja rockin esi-isä ja -äiti, toim. huom.) kiersi ympäri kyliä ja nappaili juttuja mukaansa. He merkkasivat kaikki vanhat biisit omiin nimiinsä, eikä ollut ketään joka olisi nostanut oikeusjutun heitä vastaan.

Knucklebone: - Tää meidän juttu on kunnianosoitus, digataan tosi paljon tästä musasta ja miltä se soundaa. Ei haluta varastaa tai omia eikä kuvitellakaan, että osattais tehdä ne jotenkin paremmin tai onko se edes mikään kilpailu? Toivottavasti soundaa erilaiselta kuin originaalit. Tää on tehty rakkaudesta väkevään musaan, ei me heitellä norsunluutornista näitä biisejä.

Tuomari: - On ihan totta, että meidän tekemää gospel-levyä tää maailma ei tarvitse. Mutta eiks se oo ihan sama kuin jos tehdään rokkilevy, mustalaismusaa tai tangoa? Tää on yksi osa maailmanmusaa ja osa kaikkien yhteistä perintöä. Kunhan ne saa krediitit, jotka on tehny musan. Vähän sama kuin klassikkonäytelmiä esitetään teatterissa uudelleen ja uudelleen. Tässä on paljon sattumankauppaa. Jos me ei oltais tavattu, ei levyä olisi tehty, ja jos oltais miettimällä mietitty, niin levy olisi takuulla jäänyt tekemättä.

Knucklebone: - Monet valkoiset artistit ovat avanneet ovia mustaan musiikkiin. Voihan olla, että joku haluaa oikeasti sukeltaa syvään päätyyn ja löytää alkuperäisiä juttuja tämän ansiosta.

Tuomari: - Eihän kukaan niin omaperäinen ole, että tempasis biisejä päästään. John Fogertyahan syytettiin siitä, että hän plagioi itseään. Hän voitti sen oikeusjutun onneksi.

Knucklebone: - Mutta kumpi heistä? (naurua)

Tuomari: - Tekoäly tekee nyt jo musaa ja se tulee lisääntymään. Kuka silloin pannaan rosikseen? Etenkin jos joku on vaan ohjelmoinut tietyn tekoälykomponentin sinne sisään. Vaikea panna sitäkään rosikseen, joka on opettanut koneen ajattelemaan itse.

Knucklebone: - Ehkä se on pieni lauluntekijä vastaan Google-korporaatio tai jotain tällaista.

Tuomari: - Seuraavaksi tuodaan robotit oikeussaliin.

Knucklebone: - Kohta ne laulaakin meidän puolesta.

Tuomari: - On järjetöntä kopioida yks yhteen musaa ja toivottavasti ollaan siltä vältytty. Järjellähän tätä ei toki ole tehty, näin vain pääsi käymään. Rahaa ei tule, sitä menee!

Teksti: Heikki Väliniemi Kuvat: Jirina

“Saarnamiesten” gospel-suositukset

Tuomari: - Avainkokemus mulle oli vuonna 1967, kun yhdellä sällillä oli vanhempien levyhyllyssä Golden Gate Quartetin Spirituals LP tai EP 1950-luvulta. Se teki vaikutuksen, siinä kuuli paljon rokin pumppausta ja Elviksen soundiakin. Jotenkin jykevää kamaa ja primitiivisempää. Sen jälkeen aloin kaivaa sellaisia kantri- ja blueslevyjä joita oli vaikeampi löytää eli siitä lähti reissu taaksepäin historiassa.

- Odettalla oli joku blues-levy, jossa hän veti yhdellä skeballa pontevasti.

- John the Revelator, joka on meidänkin levyllä. Son House veti sen alun perin ilman säestystä.

Knucklebone: - Sister Rosetta Tharpen Up Above My Head ja Down by the Riverside. Saksan tv:lle kuvattu juttu, jossa soittaa ja laulaa kuin pirulainen.

- B.B. King Sings Spirituals -levy on jäänyt mieleen.

- Blind Willie Johnson, joka lauloi sorasella äänellä, sellasta rapeempaa osastoa.