Pienet

Pienet II - Kesäkuu 2022

30.06.2022


Amongst The Ashes: The Fabricated Monolith Amongst The Ashes: The Fabricated Monolith

Amongst The Ashes on persialaista musiikkia ja deathin sukuista metallia yhdistelevä yhtye, joka operoi Tampereen suunnilta käsin. Bändi sai alkunsa kun iranilaisessa metalliskenessä pidemmän aikaa vaikuttanut Mohammad "Aelian" Hallajidin starttasi uuden sooloprojektinsa vuonna 2018. Alkuvuodesta 2021 Aelian muutti Suomeen ja pian joukko tamperelaisia muusikoita olikin jo soittamassa hänen kanssaan yhtyeessä.

Yhteistyössä on voimaa ja kun introsta käyvän Säraghazin jälkeen Fallen From Grace pääsee vauhtiin, niin johan on maton liepeissä pitelemistä. Tuiman death myllytyksen arvo on jo osin omassa voimassaan, mutta jokin melodiakulun polveilussa saa myös pohtimaan kaukaisempia maita. Eikä tämä ole mitään päälle liimattua kimalle-eksotiikkaa, vaan kulttuurit vaikuttavat oikeasti täydentävän toisiaan. Vielä pidemmälle menee useammallakin eri tavoin Exalted Traitors, jolla äärimetallin mustat seinät puristuvat ja painautuvat aina vain lähemmäs.

Kolmen raidan paketti on vahva ja persoonallinen kokonaisuus, jolla kuullaan myös persialaista setar-luuttua. Tärkeintä on kuitenkin kahden pääbiisin melodinen tarttumavoima ja metallinen terävyys, mikä ennustaa entistäkin tuhkaisampaa tulevaisuutta.

Mika Roth


Beyond The Night: New Dawn Beyond The Night: New Dawn

Puolitoista vuotta sitten Beyond The Night operoi ärhäkän äärimetallin laidoilla, kun The Prophecy -sinkku avasi yhtyeen julkaisuhistorian. Sittemmin linjoille on tullut vain yksi lisäsinkku, joka on otettu mukaan bändin debyytti-EP:lle.

Saatesanoissa musiikkia kuvataan brutaaliksi deathcoreksi, mutta näkisin mm. sinkkuraita Demon Princen kurottavan sinfonisenkin äärimetallin mustimpien tornien huippuja kohden. New Dawn -EP:llä enemmän onkin kroonisesti enemmän, eikä uusien tasojen latominen jo valmiiksi laveille perustoille tuota yhtyeelle minkäänlaisia ongelmia. Kohottelevan intron lisäksi mukana on kaksi uutta oikeaa biisiä, joista kaaoksen silmään saakka itsensä työntävä Black Lotus osuu allekirjoittaneen mielestä johonkin olennaiseen. Näin vavahduttavan ja äärimmäisen metallin kanssa maltti sekä tarkkuus ovat valttia, sillä etenkin BTN on tehnyt teoksistaan pienoisia metallisinfonioita tai tulimyrskyjä, kuinka vaan.

Meneekö yhtye sitten jo liiankin pitkälle metallijyrässään? Tuota kysymystä pohdin ankarasti, kun kauliinnuin kierros toisensa jälkeen New Dawnin massiivisessa rypistyksessä. Painoa on kiistatta hirvittävät määrät, mutta sovitusten ilmavuus on mielestäni kultainen avain, jolla bändi lunastaa itselleen voiton.

Mika Roth


Future Ark: Hypercapital II Future Ark: Hypercapital II
Alakulttuuritalo

Future Ark, eli Helsingin Sevillaan vaihtanut Tero Heikkinen, sulkee nopeasti Hypercapital I -EP-levyn avaaman sarjan. Ensimmäisessä osassa oli kolme instrumentaaliraitaa, aivan kuten jälkimmäiselläkin puoliskolla, vaan mihin tulevaisuuden kaaret tällä erää kääntyvät?

Hypercapital II jatkaa sisaruksensa tavoin retroisen synasoundin ja eurooppalaisen tanssimusiikin √§lykk√§√§n perinn√∂n tutkimista. Periaatteessa matka saksalaisiin 70-luvun uudistajiin ei ole kovinkaan suuri, mutta silti selke√§sti n√§ht√§viss√§. Future Ark ei n√§et rajoita ilmaisuaan vain yhdelle alueelle, vaan sekoittaa rohkeasti v√§rins√§ koko maailman mittaisesta paletista. The Linkin svengaava kitarakuvio nostaa Kalifornian auringon matkaajan ylle ja Benidorm Highway soundaa futuristien puuhille 80-luvulta. Praia de Alagoa lunastaa puolestaan nimens√§ tuomalla kokonaisuuteen mukaan uuden maailman latinalaista groovea, ehk√§ hiukan brasilialaisuuttakin ‚Äď tai ainakin yhden version siit√§.

Edeltäjäänsä rennompi, lämpimämpi ja aurinkoisempi Hypercapital II on hengeltään sopivan raukea ja rento kokonaisuus. Sen kanssa voi asettua aurinkotuoliin ja vain nauttia äänten tuomista kuvasarjoista, tunnetiloista ja kenties lupauksistakin. Tämä on mielestäni poikkeuksellisen onnellista synamusiikkia, josta jokainen voi puhtain sydämin viehättyä.

Mika Roth


Harha.: Värit Harha.: Värit

Harha. hakkasi Päätä seinään pari kuukautta sitten sinkkukoosteessa niin kovaa, että jäljet jäivät. Grungen huuruista vuosien saatossa suomenkieliseen punkrockiin siirtynyt yhtye on jälleen kiukkuisella päällä, mutta välttää yhä saarnaamisen sudenkuopat. Värit pitääkin sisällään ilahduttavan runsaasti sävyjä, vaikka tummat päävärit nousevatkin isossa kuvassa dominoivaan asemaan.

Viiden biisin EP:n starttiraidaksi on valjastettu em. sinkku, tosin kakkosraita V√§rit olisi taatusti ollut v√§hint√§√§nkin yh√§ energinen alkupamaus. N√§ill√§ kahdella siivulla yhtyeen kipakka soundi ja tyyli kulkevat viel√§ suhteellisen ennakoitavilla linjoilla, mutta EP onkin hieman toisenlainen kokonaisuus. Aarrekartta tipauttaa aggressiokerrointa, erilaisen siivun hahmottuessa kuin synk√§n modernin sadun, josta on ik√§v√§nkin helppoa l√∂yt√§√§ heijastuspintaa aikoihimme. Mielenkiintoinen sivuaskel on my√∂s ankkurisiivu Pilvilinna, jota pidin aluksi kesken j√§√§neen√§ hahmotelmana ‚Äď mutta vain aluksi.

Värit vie yhtyettä eteenpäin ja ysärin versiointi on väistämättä muuttumassa omaksi soundiksi, omaksi tekemiseksi ja omiksi tarinoiksi. Nyt vain rohkeammin ja kauemmas, värejä maailmassa kyllä riittää.

Mika Roth


Häsä: Kaukana Häsä: Kaukana
Rolling Records

Häsä on Tyhjä rinki -yhtyeessä vaikuttavan aristin sooloprojekti, joka tutkii suomirapin erilaisia kulmia. Viime vuonna esikoialbuminsa julkaissut Häsä on saanut EP:lleen kovia vierailijoita, mutta fokus kohdistuu silti herran omaan ääneen.

H√§s√§n biiteist√§ vastaa Tyhj√§ rinki -yhtyetoveri KULMA, jonka on onnistunut luoda virkist√§v√§n erilaisia ymp√§rist√∂j√§ biisijoukolle. Savuisa Pinnalla pistet√§√§n julmasti poikki jo ennen kahta minuuttia, eik√§ √∂isi√§ jazz-viboja huokuva Hetki kest√§ sen pidemp√§√§n ‚Äď ik√§v√§ kyll√§. Sinkkubiisi L√§hell√§ kumpuaa my√∂s √∂iselt√§ puolelta vuorokautta, mutta Silkinpehmeen vahvistama hip hop -herkku ylitt√§√§ sent√§√§n kolmen minuutin haamurajan. EP:n toinen t√§htihetki on mielest√§ni orgaanisia soundeja sopivan sotkuisesti sekoitteleva Noi, jolla hankalahkon artistinimen omaava KIKIDI10000 liittyy mukaan menoon hetkiseksi.

Hip hopin ja rapin varjoisampia kujia kartoittava Kaukana on poikkeuksellisen ehyt EP-kokonaisuus, jolla artistin soundi, tyyli ja visio käyvät selviksi. KULMAn soundikakku on harvoista aineksista luotu, mutta yksinkertaisuus ja minimalisimi ovat tällä erää kultaista voimaa.

Mika Roth


Janne Tapion Sisäinen Avaruus: Haaksirikkoutuneet / Pienellä veneellä Janne Tapion Sisäinen Avaruus: Haaksirikkoutuneet / Pienellä veneellä

Huomioni on taattu, kun tuplasinkun kerrotaan olevan sekoitus Neil Youngin, Lasse Mårtensonin ja Pekka Strengin fiilistelyistä. Yhdeksässä kerrassa kymmenestä ohittaisin moisen silkkana sanahelinänä, mutta nyt osin akustisten soitinten ääressä onkin Janne Tapion Sisäinen Avaruus. Löytyykö tältä paattireissulta siis Myrskyluodon Cinnamon Girl?

No ehkei, mutta tamperelaisyhtye avaa kolmannen albuminsa jälkeisen maailman kyllä mainion sielukkaalla veneilyaiheisella tuplasinkulla. Haaksirikkoutunut sujauttaa svengipuukengät jalkaansa ja napsuttelee pitkin laitureita ja venheitten kansia iloisen kantrisella tavalla. Viulu soi päivänpaisteisemmin, rytmi ei anna purjeiden maata alhaalla, ja kokka on selvästi kohti aurinkoisempia horisontteja. Pienellä veneellä tipauttaa ankkurinsa tiukasti kahden kiven väliin ja nauttii taas helteisen päivän lempeästä lämmöstä, pianon noustessa viulun eteen ja tekstin vain valuessa täydelliseen äänimaisemaan.

‚ÄĚKaikki paitsi purjehdus on turhaa‚ÄĚ totesi joku aikoinaan, eik√§ veneily/purjehdus aiheinen musiikki voisi olla kantrahtavan poprockin √§√§rell√§ juuri t√§t√§ herkullisempaa, uskallan v√§itt√§√§. Kes√§inen rentous ja auringon kaiken voittava voima lunastavat my√∂s kovat verrokit, joista tuossa alussa tulikin jo puhuttua.

Mika Roth


Mahls: Unen sisäl (uni lusidi) Mahls: Unen sisäl (uni lusidi)
Kuohu Records

Mahls on päätynyt julkaisemaan debyyttialbuminsa kahdessa osassa, joten Unen sisäl (uni lusidi) -EP on vasta puolet tulevasta kokonaisuudesta. Viime vuoden puolella ilmestynyt Setvi salaus muutu -sinkku pisti jo allekirjoittaneen siinä määrin hämilleen, että EP oli odotettu tapaus.

Mahls luo elektronisia äänikenttiä, joihin monikerroksiset vokaalit purkavat tajunnanvirta-tekniikalla syntyneitä sanaketjuja. Saatetekstin mukaan kaikki kuultu on totta, mutta kaavojen ratkaisu onkin sitten tyystin toinen juttu. Kappaleet ovat alati muuntuvien kehien päällekkäisiä kollaaseja, joissa alut ja loput menevät ristikkäin suuremman kokonaisuuden nimissä. Näin kokeellisessa ilmaisussa on tietysti vaarana se, että kaikki sirpaloituu ja mosaiikkikasoista ei hahmotu enää riittävän kiinnostavia kokonaisuuksia, mutta näissä kohdin Mahlsin kokemus tuottajana astuu esiin. En voikaan kuin ihailla sitä näkemystä ja puhdasta taitoa, jolla muodottomalta vaikuttavista lammista nousee elektronisen popin toismaailmallisia ihmeitä.

En minä tiedä mistä Vaeltava haave mahdollisesti kertoo, mutta tiedän pitäväni siitä mitä kuulen. Selvimmin popin puoleen kaartuva numero onkin paras mahdollinen päätös ensimmäiselle puoliskolle.

Mika Roth


Marraskuun Lapset: Lauluja elämässä eksyneille Marraskuun Lapset: Lauluja elämässä eksyneille
Inverse

Marraskuun Lapset synkisteli viime vuoden lopulla melankolisella ja brutaalilla metallillaan, kun Laatupoikkeama-sinkku avasi duon uran. Tällä erää ainakin studion puolella ydinkaksikko on saanut tuekseen rumpalin, sekä muutaman vokalistivieraan. Puhutaanpa saatesanoissa ihan oikeasta bändistäkin.

Synkkää ja julmaa on taas meno, kun em. Laatupoikkeama avaa EP:n, jolla on yhteensä viisi rallia. Depressio ja suoranainen mustuus lyövät suut suppuun, kun Viimeiset hyvästit karjuu tuskaansa vasten kasvoja. Voimaannuttavampaa on sen sijaan Elämässä eksyneille -biisin julistus, joka valaa tavallaan uskoa omaan tekemiseen. Kyllä se aurinko paistaa joskus risukasaankin, jossa pettyneet ja rikkoutuneet nuolevat elämänsä haavoja. Jälleen kerran negatiivisuuden voi kuitenkin kääntää positiiviseksi virraksi, eikä prosessissa tarvitse edes koristella tukkaansa kukilla, sillä tuo ovi aukeaa kumpaankin suuntaan. EP:n kummallisin numero on silti päätösraita Jos en enää herää, jolla melankolisuus alkaa saamaan peräti doomahtavia muotoja. Kaunista ja synkkää.

Marraskuun Lapset on nopeasti jalostanut oman soundinsa, ilmaisunsa ja musiikillisen maailmansa pisteeseen, josta voi en√§√§ n√§hd√§ vain omia tiluksia. Saavutus on kunnioitettava ja t√§st√§ voisikin seuraavaksi siirty√§ pitk√§soittojen ihmeelliseen maailmaan ‚Äď jos moinen vain sattuu yhtyett√§/projektia kiinnostamaan.

Mika Roth


Mei√§ √Ąijii: L√§pihuuto Mei√§ √Ąijii: L√§pihuuto
√Ėverdog

Rap-jengi Mei√§ √Ąijii niputtaa sinkkujaan viimeiselt√§ parilta vuodelta ja kylkeen on nidottu kaksi uuttakin raitaa. Sinkuista Picassoi tarttuikin viime vuoden lopulla Desibeli.netin sinkkukoostehaaviin. Tuo rennon leppoisasti lasketteleva hyv√§n mielen ralli on my√∂s EP:n ter√§v√§√§ p√§√§t√§.

Uusista siivuista Kiitorata saa aurata radan auki hiukan tummemmissa tunnelmissa, soundien v√§√§ristelless√§ ja lyriikoiden tilitt√§ess√§. Sanoi porautuu viel√§kin syvemm√§lle y√∂h√∂n, trapin kolistellessa supersvengaavilla biiteill√§√§n ja haastavilla riveill√§√§n ‚Äď tosin Mei√§ √Ąijii ei astu mustuuden karhunrautoihin kummallakin jalallaan. Synkkyys on taidelaji, jossa s√§vyt ja hienos√§√§t√∂ ovat l√§hestulkoon alkemiaa, mutta mielest√§ni viisikko on saanut hiottua reseptins√§ kuosiin. Sinkuista slovariksi luokiteltava Perhosii eroaa niin selv√§sti kaikesta muusta, ett√§ ankkuripaikka on syksyiselle groovepillerille juurikin sopiva. Koko parven nopein ja tarkin ohjus saattaa kaikesta huolimatta olla soundeillaan modernia kaistaa kaahaava 27, jolla soundien, biittien ja tekstien kultainen kolmikanta lienee vahvimmillaan.

Mei√§ √Ąijii pelailee tutuilla palikoilla ja kasailee periaatteessa simppeleit√§ rakennelmia, mutta em. soundin vahvuus ja monilinjaisuus nostavat L√§pihuuto EP:n t√§m√§nkertaisen koosteen k√§rkikahinoihin.

Mika Roth


Peeta: Vol 1 Peeta: Vol 1

Eräästäkin telkkarin musakisasta vauhtia uralleen hakenut Peeta tekee suomenkielistä pop-musiikkia ja nyt kiikarissa on kokonaisen pitkäsoiton julkaisu. Alkujaan albumi piti pistää ulos vasta syksyllä, mutta nyt onkin päädytty julkaisemaan A- ja B-puoli omina EP-levyinään. Vol 1 on siis ensimmäinen puolisko, joka vaikuttaa päällisin puolin melko päivänpaisteiselta paketilta.

Parista Desibeli.netin sivuilla arvioidusta sinkusta etenkin pandemiaa edeltänyt Kapinalliset on jäänyt soimaan päähän, eikä uusista siivuista löydy ainakaan toistaiseksi kyseisen ässän selättäjää. Elektronisesti vahvistettu poprock-iskelmä hybridi Tapellaan on ilahduttavan rohkea yritys ja sinkkuna julkaistu Pidä kiinni ja purista osuu myös tosi lähelle, mutta jotain jään aina vain kaipaamaan. Yllätyksellisyyttä, erilaisuutta tai edes sitä yhtä kaavan rikkovaa siirtoa, jonka jälkeen pitää hetken aikaa keräillä palasia lattioilta.

Tässä viiden raidan joukossa rauhallisempi Hulluu ja pelottavaa -tunnelmointi voikin kasvaa yllätysvoittajaksi, minkä lisäksi puoliskon sulkeva Rakkaus on miestä vahvempaa saattaa muodostua etenkin albumimitassa melkoiseksi tekijäksi. No, tässähän oli vasta ensimmäinen puoli annosta.

Mika Roth


SARA P: Oivallus / Perhonen
Alakulttuuritalo

SARA P on rap-artisti, joka suosii ainakin tämän tuplasinkun perusteella Boom bap -tyyliä, mutta ei anna sen rajoittaa itseään liiaksi. Artistinimen takaa löytyvä Saara Pantsar on aiemmin kuulunut mm. blues- ja rock-bändeihin, joten aivan suoraan nakkikiskan jonosta ei sentään ole studioon lähdetty.

SARA P ei nojaa niinkään aggressiiviseen etupainoisuuteen, vaan nojailee mieluummin hivenen taaksepäin. Sanojen lausuntanopeus on kuitenkin huimaava ja tekstien purku/sulattelu ottaa sen toisenkin kierroksen, koska sanataiturilta eivät lopu vauhti, näkemys tahi oivallukset kesken. Lyriikat ovatkin puhdasta timanttia, eikä Oivallus-raidan Kyyholmin tuotantopuolestakaan tarvitse narista sen kummemmin. Perhonen onkin sitten isomman köörin tuotanto, jossa on mukana mm. eräskin Juha Dallas. Onneksi kokkilauman mausteinen soppa ei kärvähdä pohjaan. Vähemmän on soundeissa silti aina enemmän, kun sanoille pitää raivata tilaa ja svengihän ei biisikaksikosta lopu todellakaan kesken.

Retroisen soundin partikkelit osoittelevat kohti 70-luvun letkeyttä ja milleniaalisia bileitä, mikä tekee tuplasinkusta veikeän jännän tapauksen. Kyllä tätä enemmänkin kuuntelisi, sillä SARA P on pelinsä tasalla.

Mika Roth


Skulldriver: See No Evil... Hear No Evil... Scream Skulldriver: See No Evil... Hear No Evil... Scream
Elitbolaget

Olen edelleen sitä mieltä, että Skulldriver on kuunnellut Panteransa tarkoin, mutta onko siitä sitten niinkään paljon haittaa? Groovaavan metallin suuri on poissa, joten nouskoot seuraavat ja heitä seuraavat vuorollaan esiin.

Hakuteknisesti haastavan nimen omaava EP on neljän raidan tiivis nippu, jonka avausraita In Memoriam on nostettu myös sinkuksi. Valinta on osuva, koska EP:n starttilaukaus osuu kiistatta maalitaulunsa keskustan keskustaan. Samalla Skulldriver malttaa pitää rytmisen kikkailunsa ja metallisen kurvailunsa hivenen kurissa, kun taas muilla raidoilla sattuu ja tapahtuu tiiviimmässä tahdissa. Toisaala Self Medicated puraisee ihon hiton kovaa ja porautuu piinaavalla tikkauksellaan paksuimmastakin nahasta puhki. Bändi tasapainoilee sumealla rajalla, missä sopiva muuttuu liiaksi, mutta näkisin jokaisen horjahduksen kääntyvän lopulta ryhmälle edulliseksi. Depraved Idolsin maanisessa myllytyksessä saattaa jo näkyä mustia pilkkuja silmissä, mutta sehän nyt on vain osa kokemusta.

Sapluuna on hivenen tiukka ja liikkumavaraa ei juuri ole, mutta ainakin EP-mitassa metalli maistuu makoisalle. Tulevaisuudessa pieni tyylillinen laajennustoiminta voisi kyllä tehdä terää.

Mika Roth


Space Bois: Kaupungin valoissa Space Bois: Kaupungin valoissa
360 Kollektiivi

Mikä voisi yhdistää synaisen punkin paukkeen, kolisevan postpunkin ja lonkerontahmaisen discon? No, ainakin helsinkiläinen Space Bois saa loihdittua moisista aineksista rajat rikkovia äänicocktaileja. Aiemmin tänä vuonna yhtyeen Sä et haluu / Kellutaan Tallinnaan -tuplasinkku hurmasi/hämmensi, ja nyt on samaa lääkettä luvassa isommalla kauhalla.

Tuplasinkun kumpainenkin puolisko on mukana debyytti-EP:ll√§, mutta edelleen pit√§√§ ylist√§√§ Kellutaan Tallinaan -rallin yksinkertaista nerokkuutta. Tunkkaisen glamrockin ja takovan synapunkin liitto kukoistaa my√∂s rosoisilla ter√§lehdill√§√§n, kun Beibi puhu mulle stadii sukeltaa sumuisilla kaduillaan kaupungin valoissa. T√§m√§h√§n on periaatteessa ihan sit√§ samaa kuonaa/herkkua, mist√§ mm. Sigue Sigue Sputnik takoi aikoinaan uraa, mutta √ľberv√§rikk√§iden keesip√§iden tavoin Space Bois on ymm√§rt√§nyt vet√§√§ hommansa oikeista kohdin √∂veriksi. N√§in jokainen voi m√§√§ritt√§√§ ironian asteet ihan itse.

Yhtye on pro-kaikkea ja post-kaikkea muuta, jolloin musiikista voi ja saa vain nauttia, koska sääntökirjan tuhkatkin ovat jo jäähtyneet. Tulkoon siis Kissanainen ja ryöstäköön sydämeni avaruuspojujen kanssa, vai tapahtuiko sekin jo?

Mika Roth


SUMEA: Muinainen SUMEA: Muinainen

SUMEA on metallin tuntemattomammilla vesillä operoiva kotimainen yhtye, joka avaa julkaisuhistoriansa sangen sumeasti. Aiemmin yhden sinkun ulos pistänyt nelikko ei päästäkään arvioijasetää helpolla, mutta miksi pitäisikään.

Okei, otetaan pohjalle se ensimmäisellä rivillä mainittu metalli. Sakramentti-kappaleessa pelataan pyörteisellä kuviolla ja rosoisilla soundeilla, vokaalien osuessa puhtaaseen ja melodiseen sektoriin. Lyriikat herättelevät 70-luvun kotimaisen progen mielleyhtymiä, mutta jäljet saattavat johtaa syvemmällekin suomalaisen runouden aikalinjoilla. Liitän samaan jatkumoon myös Kaukana rannasta -siivun, vaikka elektronisuudesta voimaa saavat soundit väreilevät samalla moderniutta. Onkin täysin kuulijasta kiinni, että onko tämä rikasta monipuolisuutta vai osiin hajoavaa seikkailua metallin mikä-mikä-maassa. Niin tai näin, Muinainen on ainakin muistettava paketti erilaisuutta.

Musta pelto pistää groovesaappaat jalkaansa ja Black Sabbathan se siellä taustalla pirunsarviaan heiluttelee, kukas muukaan. Samoilla linjoilla viihtyy myös Merkattu kylä, joka taitaa sittenkin ryöstää allekirjoittaneen sydämen, kiitos madonreikäisen sisäavaruutensa. Sumeaa ja outoa, mutta valitsen silti pitäväni tästä ja jään odottamaan sumeuden lisäannoksia.

Mika Roth




Lukukertoja: 654
Facebook
Artistihaku
Pienissš myŲs