Team Play – enkelit laulavat pettymyksistä

Team Play on Minja Koskelan ja Tapio Viitasaaren muodostama pop-duo, joka kiinnitti huomiota mitä upeimmalla debyyttisinkullaan. Keep Me In The Dark oli samaan aikaan synkkä ja keveä, hauras ja taipumaton, eli toisin sanoen täydellisyyttä hipova goottipop-balladi. Nyt kaksikko on luonut kauniin eteeristä musiikkia pitkäsoitollisen, joten oli aika haastatella tekijöitä Wishes and Desires -albumin tiimoilta.

Team Playn alkua on vaikea osoittaa, sillä kaksikko on ollut ystäviä jo pitkään, kenties noin 15 vuoden ajan. Takana on musiikillista historiaa, sekä erilaisia bändiviritelmiä. Silti ollaan uuden alussa monellakin tapaa, sillä Team Play on aivan oma juttunsa.

- Team Play on meidän ystävyydestä ja yhdessä laulamisesta syntynyt bändi.

Tuon yhteyden voi tosiaan kuulla kappaleista, joiden puhtaan karut äänimaisemat toisinaan suorastaan yllättävät. Team Play on tähän mennessä julkaissut kaksi sinkkua, sekä kesäkuun alussa ulos tulleen debyyttialbumin. Kuten arvata saattaa, ensimmäiset kappaleaihiot ovat jo vuosien takaa, eli materiaali on hioutunut osin hyvinkin pitkään. Vastapainona toimivat levyn muutamat uudemmat biisit, jotka kirjoitettiin vasta vuosi sitten.

Musiikkinne on toisinaan äärimmäisen rauhallista, mutta mukana on myös omanlaistaan terää, minkä etenkin Sunrise osoittaa. Goottipopin ja folkahtavan materiaalin sekoitus on kuulijalle mielenkiintoinen, haastavakin.

- Hyvä, että haastetaan! Aika vähän ollaan mietitty tuota genre- ja tyyliasiaa biisejä tehdessämme. Enemmänkin päädytty tekemään ja sitten arvioimaan, mikä tuottaa meille eniten iloa tai mitä vaan merkityksellistä. Gotiikka ja romantiikka ja pop ja folk.

Termistöä täydentää myös duoa miellyttänyt ”chamber folk”, jonka allekirjoittanut kuuli tässä yhteydessä ensi kertaa. Niin, olette tavallaan kuin luomumpi versio Dead Can Dancesta ja eläväisempi näkemys synkistä aiheista. Miten tyylinne on oikein kehittynyt ja kuinka kuvailisitte itse sitä?

- Tyylin määrittely ja asiasanat eivät sinänsä ole olleet tärkeitä tätä levyä tehdessä, mutta ne ovat vähintään hyviä ja kiinnostavia apukeinoja meidän musiikkimme hahmottamiseen, ehkä näin jälkeenpäin myös meille. Ja Dead Can Dance on upea.

Entä mihin suuntaan näkisitte kehityksen johtavan tulevaisuudessa? Onko horisontti eteerisempi, vai voidaanko siellä kuulla suuremmankin bändin soittoa?

- Koskaan ei voi tietää, millaisiin sovituksiin kappaleet johtavat, mutta luultavimmin bändimme ydin tulee aina olemaan vokaaleissa ja niiden ehdoilla rakennetussa instrumentaatiossa. Tälle levylle päädyimme dynamiikan suhteen riisumaan kappaleita ylimääräiseltä tuntuvilta elementeistä. Ehkä ensi levy vaatii päinvastaisen ratkaisun.

Albumin raidoista etenkin "If I Was Born Again" käsittelee kovia asioita herkin käsin, hivenen Nick Caven tapaan. Myös "Foggy Night" saa ihon nousemaan toistuvasti kananlihalle, kun äänten takana tuntuu kumpuavan enemmänkin jotain vaikeasti määriteltävää. Kauneus ja kauheus taitavat usein kävellä käsi kädessä musiikissanne, vai kuinka asian näette?

- Se voi hyvinkin olla totta. Olemme sitä usein myös pohtineet yhdessä. Sitä kauneuden ja kauheuden vierekkäisyyttä, mitä ympärillämme on. Ja sitä kautta myös omissa tunteissamme. Vastakohtien ajoittaista päällekkäisyyttä. Hold me in your arms (Hate and Terror) kertoo hyvin pitkälti siitä tunteesta - toisen ihmisen läheisyys voi tuntua äärimmäisen hyvältä ja rauhoittavalta samaan aikaan, kun ympärillämme on ajoittain vain ahdistusta aiheuttavia tapahtumia.

Keskeltä levyä löytyy myös "Ave Maria", joka kuulosti hivenen siunaukselta. Kappaleen taustalta löytyy kuitenkin tyystin toisenlainen tarina ja viesti, jonka painoarvoa ei voi korostaa liiaksi.

- Biisi käsittelee patriarkaalisen ympäristön vuoksi tukahdutettuja tulevaisuuksiamme. Sitä, kuinka suoraan tai epäsuorasti yksilöä vaaditaan kasvamaan - tässä kontekstissa uskonnollisen - ympäristönsä mukaisesti ja hylkäämään epätoivottuja ja useimmiten liian heikoiksi nähtäviä ominaisuuksia. "Ave Maria" -tervehdys on lainattu juurikin uskonnollisista myyteistä ja sen kielestä. Hyvästit ja osittain myös tervetulotoivotus sille, mitä olisi voinut olla ilman painostusta ja minkä haluaisi takaisin.

Maailma on ollut haastava paikka elää 20-luvulla, kuten duokin toteaa. Lamaannuksen uhka on jo jatkunut vuosia, mutta ajasta voi myös saada jotain irti. Kuinka työnteko on sujunut haasteiden keskellä?

- Olemme tehneet albumia aina, kun se on ollut mahdollista. Ja ihailemme heitä, jotka ovat kehittäneet uusia tapoja toteuttaa musiikkiaan mm. etätyöskentelyineen ja striimikeikkoineen.

Näinä päivinä on vaikea väistää poliittisuutta, kun maailma makaa kuten makaa. Miten musiikilla voi parantaa maailmaa ja mitä itse olette valmiit tekemään asioiden eteen?

- Suuri kysymys. Toivottavasti politiikka kuuluu kaikille, kuten musiikkikin. Emme ole tehneet valintaa, otammeko kantaa kappaleillamme tai muulla bänditoimillamme suoraan poliittisiin aiheisiin, mutta näemme, että kappaleet itsessään kertovat ja viestivät omista näkemyksistämme ja ovat siten osa myös poliittista todellisuutta. Koemme, että musiikki on yksi tapa lähestyä myös vaikeita aiheita ja auttaa niiden käsittelyssä.

Suosikkibiisini levyltä on ehdottomasti "River Flows", jonka huomaan lohduttavan mieltä etenkin näinä epävakaina aikoina. Onko tekijöillä itsellään suosikeita lastensa joukossa?

- Hyvä kuulla, että River Flows saa aikaan samankaltaisia tunteita myös kuuntelijalle. Meillä on molemmilla varmasti omat suosikkihetkemme levyllä. Ja riippuu näkökulmasta, esimerkiksi "Ave Mariaa" on ollut aina luonteva laulaa yhdessä livenä ja toisaalta "A Ripe Fruitin" bändilopetus on juuri oikeanlainen levyllä. Niin monia hyviä lapsia.

Levyn materiaali rakentui lopulta melko pienestä joukosta pidemmälle tuotettuja biisejä. Säästöön jääneet kipaleet ovat bändibiisejä, joten siitä voi jo arvailla bändin tulevia suuntia, koska niiden ympärille saattaa syntyä seuraava levykokonaisuus. Debyyttialbumi koottiin ensisijaisesti kokonaisuudeksi, jonka soundi ja teemat pysyttelivät nimen mukaisissa tunteissa. Wishes and Desires – toiveet ja halut, mieltymykset ja tavoitteet, kuinka ne sitten kokeekaan. Esikoisen kappaleet tarkastelevat näitä asioita omista kulmistaan.

Visio on siis selkeä, mutta kuinka paljon biisien luominen on loppupeleissä harmoniaa? Oletteko joskus tilanteessa, jossa toinen haluaa viedä biisiä aivan eri suuntaan kuin toinen?

- Olemme hyvin harmonisia! Meillä on hyvin samanlainen visio Team Playn suhteen. Olemme kuin enkelit kuorossa laulamassa pettymyksistä.

Mitä seuraavaksi? Onko luvassa julkaisuja, keikkoja, striimattuja keikkoja tai jotain muuta huomioitavaa?

- Levynjulkkarit loppukesästä. Teemme harvoja ja valikoituja keikkoja, mutta sitäkin ikimuistoisempia.

Lopuksi sana on vielä vapaa, eli jos jotain jäi kertomatta niin nyt olisi se aika.

- Nauttikaa levystä ja kesästä!

Näihin sanoihin kelpaa yhtyä ja lopettaa juttutuokio nostattavissa fiiliksissä.

Haastattelu: Mika Roth, kuvat: Ilkka Saastamoinen