Pienet

Sinkut - Kesäkuu 2022

07.06.2022


Bizzarro & Jukka Nissinen: Vankina maapallolla Bizzarro & Jukka Nissinen: Vankina maapallolla
Humu Records

Bizzarro & Jukka Nissinen ovat julkaisemassa toista yhteisalbumiaan loppuvuodesta, joten nyt on luonnollisesti starttisinkun aika. Taipale Broadcast Volume 1 -albumi on yhä tuoreessa muistissa, joten arvioijasedän naama oli välittömästi muikeana, kun ensinuotit karkasivat kaiuttimista eetteriin. Vankina maapallolla onkin kuin lämmin kädenpuristus toivorikkaan vaelluksen päätteeksi, kun taustalla näkyy jo räiskyvä takkatuli ja ilmassa tuoksuu kotiruoan tuoksu.

Nyt jatketaan samoilla linjoilla edellislevyn Avaruus on kotini -sinkun kanssa. Olemme tavallaan vankeja tällä kivenmurikalla, joka kiitää halki mustan avaruuden. Mihinkään ei päästä, koska avaruudessa ei voi elää, joten pitää ottaa kaikki irti ympäristöstään. Avaruudelliset mittasuhteet ovat puristaneet kertojan pieneksi, mutta onneksi on viihde-elektroniikka ja kiuas, jotta voi edes jotenkin viihtyä. Surumielisen kaunis biisi köröttelee maaliinsa, hurmaten pienuudellaan.

Mika Roth


Boreal Nuance: Northern Crown Boreal Nuance: Northern Crown

Boreal Nuance nauhoitti juuri julkaistun Northern Crown -sinkkunsa jo loppukesästä 2020, mutta maailma muuttui ja mullistui, joten aikataulut venähtivät. Samalla bändin grungehtava ja raskaaksikin laskettava soundi on pehmennyt muutaman asteen, joten kesä 2022 saattaa näyttää yllättävänkin erilaiselta jyväskyläläisten leirissä. Tarina ei kerro missä muodossa biisi alkujaan syntyi ja kehittyi, mutta nyt julkaistussa sinkussa soi päällimmäisenä toiveikkuus.

Saatesanoissa puhutaan stadionrockista, mutta isot sanat saavat katetta. Uskaltaisin jopa kutsua aaltoilevan bisiin henkeä joksikin, jota parempien päivien rauhallisempi Red Hot Chili Peppers olisi saattanut tehdä. Harmonioille annetaan tilaa, kun linjoillaan kaarteleva basso ja vähin liikkein värittelevä kitara reunustavat kiireettä lausuttuja lyriikoita. Tässä on kiistatonta voimaa ja nojaa eteenpäin, mutta silti kaikkea kultaa laskevan auringon kulta ja tyyni rauhallisuus. Taika kestää loppuun saakka vain kasvaen ja kehittyen. Viimeisen minuutin maltillinen nousu on parasta, mihin olen hetkeen törmännyt tällä sektorilla.

Mika Roth


Have You Ever Seen the Jane Fonda Aerobic VHS?: Troglodyte Have You Ever Seen the Jane Fonda Aerobic VHS?: Troglodyte
VILD Recordings / popup-records

Niin se Have You Ever Seen the Jane Fonda Aerobic VHS? -yhtyekin on saavuttanut kolmannen pitkäsoittonsa virstanpylvään. Debyyttialbumin riemukkaista (Do the) Shämäläineistä on tultu pitkälle, mutta matka on ollut antoisa, looginenkin. Kolmannen pitkäsoiton kolmas sinkkulohkaisu summaakin osuvasti garage-pop trion väkevän nykytilan.

√Ą√§nivalli on j√§lleen s√§r√∂inen ja vedetty tuttuun tapaan sopivasti √∂veriksi, jotta soundia ei saa puhtaaksi mink√§√§nlaisilla laitteilla. Kirkuvat kiipparit ja munuaisissa saakka tuntuva rytmiryhm√§ luovat kuitenkin jotain, jota voi kolmannen kiekon kohdalla kutsua jo maagiseksi. Troglodyten kohotessa melodiansa p√§√§lle muuttuu lyijy kullaksi ja kulahtanut vanha veehoo√§ss√§ 8K-tarkkuuden omaavaksi virraksi ‚Äď jossa on vain tavallista enemm√§n pikkuisia h√§iri√∂it√§. T√§ss√§ on melodisuutta metakan vierest√§ ja kaiketi rakkauslauluksi tulkittava tarina s√§r√∂aaltojen ihanuuksista. Kolminkertainen hurraa my√∂s stemmalauluille, jotka osuvat maaleihinsa.

Mika Roth


Hanna Korvensuora: Seitsemän miljoonaa vuotta Hanna Korvensuora: Seitsemän miljoonaa vuotta

Hanna Korvensuora on oululaislähtöinen artisti, joka luo pelkistettyä ja uniikilla tavalla modernia poppia. Debyyttisinglen soundillinen ja tyylillinen rohkeus yllättikin, sillä poikkeuksellisen harvoin vähemmän on vielä tässä vaiheessa musiikillista uraa enemmän. Toisaalta esikoissinkun aiheena on ihmisen kyvyttömyys ymmärtää kaikista yksinkertaisimpiakin asioita, vaikka evoluutiota on takana jo miljoonia vuosia.

Seitsemän miljoonaa vuotta kysyykin läheiseltä, ja samalla koko ihmiskunnalta, että miksi tunteiden selvittäminen ei vain tahdo luonnistua. Turhautuminen lajimme kollektiiviseen typeryyteen ei silti hapata Korvensuoran mieltä ja musiikkia, vaan tämä on viehättävä pieni pop-laulu. Reunojen viimeistelemättömyys ja soundien tietoinen (?) matalateknisyyskin pelaavat samaan maaliin, minkä ansiosta simppeli pääkoukku iskee kunnolla. Vokaalit on jätetty tarpeettomankin syvälle, etenkin kun sanoissa on tämän tarinan voima.

Mika Roth


Henna Emilia Hietamäki: Protesti Henna Emilia Hietamäki: Protesti
Soliti

Henna Emilia Hietamäki on Henna Emilia & Houreet, Cats of Transnistria ja Dust Mountain -yhtyeissä vaikuttavan vokalistin sooloprojekti. Siinä missä em. bändit ovat liikkuneet popin, rockin ja raskaampien elementtien parissa, on Hietamäen soolosinkku hieman yllättäenkin folkahtavaa poppia. Verrokiksi tarjotaan jopa 60-luvun poliittisen folkin perintöä, ja pääomien johtaman maailman menossa on kiistatta arvosteltavaa.

Nainen ja akustinen kitara, merkitsevät sanat ja niin monin tavoin sijoiltaan nyrjähtänyt maailma. Näistä lähtökohdista ponnistaa Protesti, eikä vokaaleja tarvitse huutaa tai rumpuja paukuttaa. Joan Baezin ja kumppaneiden hengessä tarvitaan vain oikeat nuotit ja sanat, jolloin hiljaisetkin viestit kaikuvat voimakkaina halki maailman, vaikka kukaan ei huuda mitään. Protesti summaa pienen ihmisen tuntoja, se asettaa kertojansa tilanteeseen, jossa kaikesta huonosta ja negatiivisesta vain pitää kieltäytyä. Toivo on rajatonta, hyvyys asuu meissä kaikissa ja näin pienimuotoisen herkkä sävellys nousee siivilleen. Upeaa.

Mika Roth


IANAI: Khaalo IANAI: Khaalo
Svart Records

IANAI on monessa mukana olevan Jaani Peuhun johtama monikansallinen kokoonpano, joka luo ajasta ja paikasta irrallaan olevaa musiikkia omalla kielell√§√§n. Ja kun puhutaan omasta kielest√§, niin se tarkoittaa my√∂s sit√§ t√§ysin konkreettisesti ‚Äď eli sanat voivat kertoa meille jotain vain, jos kuuntelemme tunteita ja ideoita niiden takaa. Khaalo on kolmas sinkku tulevalta Sunir-albumilta, jota on luotu kuuleman mukaan vuosien ajan.

On osuvaa, että muinaisten aikojen mystisyyttä ja viisautta heijasteleva musiikki julkaistaan nyt, kun ihmiskunta on jälleen lähempänä tuhoa. Saatesanoissa puhutaan Sigur Rósin ja Dead Can Dancen kaltaisten jättien tyylistä, johon IANAI kiistatta liittyy monin tavoin. Khaalo on kiehtova postrockin ja maailmanmusiikin sekoitus, jossa valo voittaa varjon ja toiveikkuus puhkaisee epätoivon pilvet. Tämä on kaunista ’jotain muuta’ tuntemattomilla sanoilla, mutta viesti saattaa löytää yllättäen sydämemme.

Mika Roth


Kaisla Tuuli: Suviyö (Kulkuri) Kaisla Tuuli: Suviyö (Kulkuri)

Kaisla Tuuli on helsinkiläinen laulaja-lauluntekijä, joka luo folkahtavaa poppia. Aiemmin jo monen nimekkään artistin tukena keikoilla toiminut viulisti on työstämässä debyyttisooloalbumiaan, jonka ensimmäinen sinkkulohkaisu on Suviyö (Kulkuri). Rakkauden arpa on saanut Kaisla Tuulin tarttumaan yhteen hetkeen, yhteen ohikiitävän nopeaan palaan kahden ihmisen elämässä, johon voi palata vain muistoissa, mutta josta on vaikea päästää lopullisesti irti.

Suviy√∂n harmaassa valossa monet asiat saattavat n√§ytt√§yty√§ toisenlaisina, kuin vaikkapa keksip√§iv√§n auringon kaiken paljastavassa ja armottomassa porotuksessa. Kertoja kaipaa tapaamaltaan Kulkurilta jotain syvemp√§√§, mutta kaikki mit√§ k√§teen j√§√§ on hetken muisto ‚Äď joka sekin on tietysti jotain. Kaunis folkpoppis polveilee vokaalien ymp√§rill√§ ja hiljaa soittava yhtye j√§√§ suosiolla taustalle, vaikka paletissa monia soittimia onkin. Soittimet erottuvat kuitenkin ja kokonaisuus on hallittu. L√§ht√∂kohtaisesti liev√§n surumielinen tarina, joka osataan esitt√§√§ nostattavasti ja kenties rohkaisevastikin, jolloin hymy on ehdottomasti positiivinen.

Mika Roth


Kissa: Musta valo Kissa: Musta valo
Svart Records

Kissa on pirskahtelevaa, kimalteella sekä paljeteilla kuorrutettua rokkia pumppaava orkesteri. Koronakesänä 2021 ilmestynyt debyyttialbumi Vaarallinen bändi kärsi maailmantilanteesta ympärillään, ja jotenkin se livahti myös Desibeli.netin tutkaruutujen ohitse. Uusi sinkku avaa kuitenkin uuden luvun, vuoden ja kenties jopa aikakauden, joten kiskaistaan bilekengät jalkaan ja annetaan nopean rockin koetella kaikkia yhdeksää henkeä.

Musta valo on ymm√§rt√§√§kseni tarina jotenkin mahdottomasta rakkaudesta, jossa vahvoja tunteita l√§hetet√§√§n vain toisesta p√§√§st√§. S√§vellyksess√§ on aivan naurettavat m√§√§r√§t tarttumapintaa, sill√§ raa‚Äôan rock-energian alla juoksevat voimapopin voimalinjat, joihin yhtye osaa my√∂s kytkeyty√§. Kitaravallin rosoisuus ja asenteikkaasti syljettyjen vokaalien vetovoima saa biisin kiihtym√§√§n ja kiihtym√§√§n, kunnes nelj√§ ja puoli minuuttia on kulunut ‚Äď ihan tuosta vaan. Pakko laittaa soimaan taas alusta, jotta voi nauttia dynamiittisen rock-siivun uudelleen ja uudelleen ja uudelleen. T√§ss√§ valossa rock ei kuole koskaan!

Mika Roth


Koskinen: Alkemiaa Koskinen: Alkemiaa
Stupido Records

Koskinen on suomalaisen rockin oudommalla laidalla viihtyv√§ artisti, jonka musiikillinen ura ulottuu aina 90-luvulle ja Teurastamo 5 -yhtyeeseen saakka. Nyt tuon legendaariseksikin laskettavan b√§ndin laulaja ja biisinkirjoittaja on pist√§m√§ss√§ ulos kokonaista pitk√§soittoa, ja syksyisen kiekon ensimm√§inen sinkku on Alkemiaa. Vaan toimivatko Koskisen musiikilliset reseptit sooloillessa, ent√§ muuttuuko soundillinen lyijy joksikin muuksi ‚Äď jopa kullaksi?

Sanotaanko, että Alkemiaa on oudohko biisi. Se ei varsinaisesti missään vaiheessa pääse vauhtiin, mutta ei myöskään juutu lähtötelineisiinsä. Se vain lähtee jolkottelemaan omia aikojaan ja täysin omaan suuntaansa. Helpoimmin rockin ja popin alle summattava numero on rauhallinen ja levoton, pohdiskeleva ja säntäilevä, levollinen ja samaan aikaan pinnan alla alati lievästi jännitteinen. Noitalinna huraa! ja Lasten hautausmaa käyvät vaivatta verrokeiksi, joista voi lähteä hakemaan oikeaa suuntimaa. Alkemiaa lasketteleekin ilolla samaa puoliarroganttia mäkeä, josta monet kotimaiset ovat löytäneet huimia hyppyreitä.

Mika Roth
Kytäjä: Albert Einstein Kytäjä: Albert Einstein

Kyt√§j√§ ei juuri julkaisutahdillaan huimaa, mutta laatupuoli on ollut aina kuosissa. Haastateltavana vastik√§√§n syksyll√§ 2005 k√§v√§issyt instrumentaaliduo on antanut progen upota popin kudoksiin ja svengin vallata discohtavan jazzin ‚Äď vai oliko se toisinp√§in? Vuoden 2006 debyyttialbumi on jo moderni klassikko ja seitsem√§n vuotta my√∂hemmin ilmestynyt II-pitk√§soitto korotti mukavuuskertoimia. Kolmas pitk√§soitto siint√§√§ jo kes√§n tuolla puolen ja silt√§ on nyt lohkaistu ensimm√§inen sinkku.

Albert Einstein -sinkun perusteella 20-luvun versiossa Kyt√§j√§ on aiempaa discompi, svengaavampi ja rytmivetoisempi, tosin kyt√§j√§m√§inen soundi on tunnistettava. Olisiko joukossa ripaus David Bowien Berliini-trilogiaa? Rytmin puksutus pohjalla tekee kunniaa Euroopan syd√§melle, joka on sykkinyt vapautta halki aikojen. Biisin luomassa tunnelmassa on tietynlaista √§kkiv√§√§ryytt√§, jolloin n√§enn√§isen tavallinen on jotenkin vaikeasti m√§√§ritelt√§v√§sti hivenen ep√§tavallista. Pinnan alla tapahtuu paljon, pinnalla viel√§ enemm√§n, ja silti kappale on puhtaan suoraviivainen. Tempo nousee, ja soundi on syvempi ‚Äď tervetuloa takaisin, Kyt√§j√§!

Mika Roth


LNA: Give It Away LNA: Give It Away

LNA on englanninsuomalainen musiikkituottaja, joka luo elektropoppia, räppiä ja rouheita sähkökitarasoundeja ennakkoluulottomasti yhdistelevää musiikkia. Artistinimen takaa löytyvä Liina Turtonen on muusikko, musiikkituottaja sekä musiikkituotannon maisteriksi valmistunut, minkä lisäksi LNA on aktiivinen muillakin saroilla verkon puolella. Artisti kirjoittaa, tuottaa, miksaa ja masteroi materiaalinsa itse, ja tyyli on vuosien saatossa muuntunut elektronisemmaksi.

Give It Away on tanssittavaa ja modernia musiikkia, joka ei suostu asettumaan valtavirran tutun turvalliseen uomaan. Saatesanoissa tarjotaan täkyksi housea, eikä heitto täysin perusteeton ole, vaikka LNA osaa pysytellä tuonkin genren ilmeisimmistä perinteistä selvästi erossa. Suomen ja englannin kielien sekoittuessa syntyy sellaista samanlaista puolihulluutta, joka antoi mm. Waltarille aikoinaan avaimet lukemattomiin oviin. Sama vapaus ja ennakkoluulottomuus saa Give It Awayn hohtamaan tavallaan.

Mika Roth


Metsän Tapio: Kuinka kaunis on elämä Metsän Tapio: Kuinka kaunis on elämä

Metsän Tapio on niin loistava artistinimi, että sen alla on suorastaan pakko luoda jotain ainutlaatuista. Oululaislähtöinen ja sittemmin Tampereelle tiensä löytänyt musiikintekijä luo runomaista ja progahtavaa folk-poppia, joka tekee kauniin elein ja koskettavin kaarin kunniaa otsikoilleen. Metsän Tapio osaa näet kiteyttää elämän suuren pienen ihmeen reiluun neljään minuuttiin siten, että nuo minuutit kannattaa kuunnella tarkoin alusta loppuun saakka.

Kuinka kaunis on elämä -kappale lienee innoittunut silkasta elämän ihmeestä, joka sellaisenaan tekee meistä jokaisesta uniikin lumihiutaleen. Tekstissä pohditaan ja ihastellaan, kuinka elämä syntyy, kehittyy ja on hauras halki matkansa. Pienet sattumat vaikuttavat ohjaavan kaikkea, mutta silti kaikessa voi aistia myös suuremman tarkoituksen. Tuohon hetken oivallukseen ja ikiaikaiseen viisauteen on haastavaa luoda kappaletta, mutta nyt hiljaisuuden harsot ja harkitut soittimet täydentävät toisiaan. Metsän Tapio osaakin pysytellä vähissä äänissä ja pienemmissä kaarroksissa, jolloin sanat eivät hautaudu kaiken muun alle.

Mika Roth


Miika Unkila: Cain After Abel Miika Unkila: Cain After Abel

Miika Unkila on saattanut syntyä väärään aikaan, tai moinen ajatus syntyy ainakin tätä sinkkua kuunnellessa. Kitaristi/vokalisti ja tuottaja/ääniteknikko näet yhdistelee 60-luvun lopun bluesrockin ja saman aikakauden Motownin soundeja tavalla, joka olisi ollut huippumuodikasta alkuperäisessä Woodstockissa. Debyyttisinkun perusteella kaikki onkin täysin avointa.

Eli pistetään hiukan kukkia hiuksiin ja annetaan bluesin alkuvoiman jyrätä, mutta ei kuitenkaan ajelehdita liian kauas happomerten aalloilla. Unkilan vokalisointi on genrelle tyypillisesti hivenen sinne päin, mutta kitaran kanssa tarina onkin täysin toinen. Bluesrockin saralla orgaanisuus ja luonteikkuus ovat hankalia paloja monelle nuoremmalle yrittäjälle, mutta 22-vuotiaaksi Unkila on jo hämmästyttävän valmis tapaus. Soolo kirpoaa ehkä hivenen kireänä, eivätkä kaikki palat vielä asetu ongelmitta paikoilleen, mutta onhan tämä ihan huiman lupaavaa rypistelyä. Pitkäsoittokin on jo työn alla, joten pistetään Unkila seurantaan.

Mika Roth


Penniless: Actor Penniless: Actor
Soit Se Silti

Onpas Pennilessin soundissa nyt voimaa ja säröä, totesin ihan ääneen itsekseni, kun kuuntelin Actor-sinkun ensi kertaa. Tyhjässä huoneessa itsekseen puhuminen ei välttämättä ole hyvä merkki, mutta onneksi huonetta täytti melkoinen rockin räime. Eihän ero neljän vuoden takaiseen X-albumiin mikään mahdoton ole, mutta jotain tässä on kyllä tapahtunut. Nakkilan suurimman bändin voimapop ja särörock puraisee hivenen syvempää ja 11. studioalbumi siintää jo.

Mainion sinkkubändin opein Actor pidetään kolmen ja puolen minuutin mitassa, eikä kuulijaa päästetä irti koukusta. Kitarasoundissa ysäri ja moderni limittyvät näppärästi toisiinsa, mutta basson pörinää ja rumpujen kohottavaa paukutusta ei haudata kitaravalliin. Vvokaalit jäävät turhankin sivuun, etenkin kun stemmoihin on nähty vaivaa ja yritys on kova. Biisissä ei ole aivan samaa imua kuin bändin parhaissa numeroissa, joten Actor lienee enemmänkin ohjelmanjulistus ja myrskyvaroitus. Syksyllä saattaa jysähtää näet isomminkin.

Mika Roth


Phunky Mr. Olavi: Ostarilla Phunky Mr. Olavi: Ostarilla

Matinkyl√§l√§inen r√§pp√§ri-tuottaja Phunky Mr. Olavi antaa tossujen kulkea ostarin suuntaan, joka on ‚Äď sinkun saatesanoja lainatakseni ‚Äď Espoon k√§ydyist√§ korpimaista ensimm√§inen. Ostarin ei-niin-kiilt√§vist√§ sisuksista voi l√∂yt√§√§ lukemattomia el√§m√§ntapamuotoja, huvittavia v√§√§nt√∂j√§, sek√§ √§rsytt√§vi√§ hiippareita. Vaan silti sinne on pakko menn√§, koska ‚Äď sinne on vain pakko menn√§. Samalla matkataan menneeseen, mist√§ l√∂ytyy tietysti ostareista kultaisin.

Räpit ja biitit miksauksen kera hoitanut Phunky Mr. Olavi on saanut hivenen apua studion puolella sekä biittien kanssa, mutta 90-luvun gangsta funk lienee puhtainta mahdollista artistia. Soljuva svengi yhdistyy pidättyvään cooliuteen, koska Ostarilla ollaan periaatteessa koko ajan vähän kuin estradilla. Sanoja lingotaan maisemaan melkoisella sarjatulella, mutta noja on selvästi taaksepäin suuntautuva halki matkan. Biitit pidetään selkeinä ja vaikka puolivälissä kaikenlaista materiaalia on taustalla huomattavasti enemmän, ei Ostarilla tukkeudu missään vaiheessa. Tulevan sooloalbumin ensimmäinen sinkku osuukin olennaiseen.

Mika Roth


Säädöt: Olkaa tyytyväisii Säädöt: Olkaa tyytyväisii

Säädöt on nelihenkinen, helsinkiläinen rockyhtye, joka koostuu tarkemmin nimiä tiputtelematta pitkän linjan soittajista. Minkäänlaisesta negatiivisesta rutinoitumisesta on kuitenkin turha puhua tässä yhteydessä, sillä bändi soittaa asenteikasta ja punkahtavaakin materiaaliaan vimmaisella voimalla. Debyyttisinkku jysähtää leukaperiin yllättäen, mikä sopii täydellisesti myös tekstiin, jossa vokalisti Enni puhuu suunsa puhtaaksi seksuaalisesta häirinnästä.

Aihe on kova, hetkitt√§in karukin, mutta joskus asioista on puhuttava vain niiden oikeilla nimill√§, termeill√§ ja k√§√§nteill√§. Olkaa tyytyv√§isii tihkuu kiukkua ja turhautuneisuutta, mutta se ei k√§√§nny sysimustaksi, vaan ammentaa lyriikoista voimaa. Hattua kelpaa nostaa my√∂s itse s√§vellykselle, toteutukselle sek√§ sovitukselle, jotka yhdess√§ takovat kasaan melkoisen voimanpes√§n. Mittaa kertyy l√§hemm√§s viisi minuuttia, mutta sekuntiakaan en ottaisi pois ‚Äď ennemminkin lis√§isin viel√§ pari kierrosta. Nyt on S√§√§d√∂t kohdillaan, eik√§ annos ole j√§√§m√§ss√§ yhden sinkun kokoiseksi, sill√§ jatkoa ollaan jo ty√∂st√§m√§ss√§.

Mika Roth


The Wyman Family: My Girl The Wyman Family: My Girl
Emsalö Music

Kaksi pitkäsoittoakin 10-luvulla julkaissut The Wyman Family on nimitekijöistä koostuva bändi, joka soittaa rehellistä rock'n'rollia 60-luvun suurten tapaan. Eli nimen Wyman viitannee tässä tapauksessa itseensä Bill Wymaniin, joka oli oleellinen osa The Rolling Stonesin ainoaa oikeaa kokoonpanoa. My Girl -sinkku pohjustaakin tietä syksyksi luvatulle Out in the Open -pitkäsoitolle.

Bluesrock toimii siis selkärankana ja ns. southern rockin mausteet tuovat ainakin tälle sinkulle oman kipakan sivumakunsa. Tulisuutta on kuitenkin ymmärretty annostella harkitusti, jolloin kaikki osaset kyllä erottuvat äänimaisemassa, mutta yksikään lohko ei tuupi toisia sivuun. Neljän ja puolen minuutin rajan juuri ylittävä numero pysyy tiukassa muodossa halki matkan, ja taustalaulut antavat elintärkeää tukea parissa kohdin. Kertosäkeistöön nousu noudattaa tuttua kaavaa, samoin kuin väliosan kopsahteleva laukka, mutta mitä sitä rutisemaan palasten toimiessa ja koneen hyrrätessä. Kruunuksi oikeasti toimiva kitarasoolo ja se on siinä.

Mika Roth


Torbjörn: Jag drömde att ni kom tillbaks Torbjörn: Jag drömde att ni kom tillbaks (feat. Richard Carlsohn)

Torbjörn on ruotsalainen laulaja/lauluntekijä, joka julkaisi debyyttialbuminsa kypsemmällä iällä vuonna 2021. Nyt on koittanut ensimmäisen ruotsinkielisen sinkun aika ja vokalistiksi raidalle on valittu oma veli, Richard Carlsohn. Eikä tässä ole kyse mistään veljeilystä silkan hauskanpidon ja lämmittelyn nimissä, sillä Richardilla on takanaan 40 vuoden mittainen kansainvälinen ura näyttämöillä, joten veli kyllä tietää mitä tekee.

Itse laulu on hyvin viehättävä folkpop-kappale, jonka saatesanoissa ei turhaan mainita Simon & Garfunkel -duoa. Vaan kuka on hän, jonka paluusta unelmoidaan tekstissä? Suoria vastauksia ei tietenkään ole tarjolla juuri lainkaan, mutta kaipuu ja kaiho ovat synnyttäneet kauniin kappaleen. Reilut neljä minuuttia kuluvatkin Richardin laulua ja hienovaraista soittoa kuunnellessa kuin huomaamatta. Soittimet jättävät vokaaleille tilaa, mutta erottuvat silti selvästi taustasta, jolloin pienet vivahteet ja nyanssit korostuvat. Pienellä ja viehättävällä tavalla kaunista musiikkia, jonka ääressä tuntee olonsa lämpimäksi.

Mika Roth


Tuleva: Liian kuuma kesä Tuleva: Liian kuuma kesä
MAJA Tuotanto

Tuleva tarjoaa nimellään niin rikkaan kikkailumahdollisuuden, että taidan pysyä tällä erää vain aiheessa. Tulevaa en voi tosin ennustaa. Suomenkielistä vaihtoehto-pop-rockia soittava orkesteri osaa leikkiä tosin itsekin sanoilla, ajatuksilla, vivahteilla ja vaikutteilla. Tämä on näet persoonallisen omanlaistaan musiikkia, jossa aikalinjat ja tyylisuunnat ovat ristiaallokossa, eikä lopputulemasta voi olla varma useammankaan kuuntelukerran jälkeen.

Rock voidaan asettaa määrittely-yrityksessä peruskiveksi, jonka tukirakenteiksi tarjoan rockin uuden aallon ennakkoluulotonta soundia. Kasarin synarock kaikuu periaatteessa biisin reunoilla, tosin nekin ovat sellaisia suomalaisia versioita tutuista asioista, joissa melankolia saa kiiltävimmänkin pinnan kupruilemaan hivenen. Ei paljoa, mutta juuri sen riittävän verran, että puhe on selvästi suomalaisesta rockista. Suomirockista? Hmm, ehkei kuitenkaan, onpas tämä nyt vaikeaa. Tosiasioita: toimiva kitarariffi, riittävästi koskettimia koristeluksi ja puoliarrogantin äänen omaava vokalisti, joka ärsyttää piinallisen sopivasti.

Mika Roth




Lukukertoja: 1231
Facebook
Artistihaku
Pienissš myŲs