Haastattelut

Delfoi Road – matkalla Tavastialle

04.06.2022



Uudella Reborn Skies EP:llä ei siis kuulla vanhaa materiaalia, mutta se ei ollut tietoinen valinta. EP:lle vain päätyivät ne biisit, jotka sille kuuluivat. Tämä ei kuitenkaan sulje ovea vanhemmalta materiaalilta, niin keikoilla kuin kiekoillakaan.

Musiikkinne oli, ja on yhä, melodista kitarapohjaista poprockia, jonka täyteläisyys tihkuu mielestäni potentiaalia isompiinkin ympyröihin. Miten itse koette musiikkinne muuttuneen ja mahdollisesti kehittyneen sitten vaikkapa Sound Sleeper EP-levyn?

- Wau, mikä komplimentti! Iso kiitos siitä. Me ollaan aina ajateltu, ihan siellä pienimminkien treenisnurkkien ja pubien perukoilla, että Delfoi Road on stadionluokan kamaa. Se voi vaikuttaa haihattelulta, mutta niin me ollaan aina uskottu. Unelmoida saa ja oikeastaan pitääkin, siitähän näissä rokkihommissa on pitkälti kyse. Viime syksyn keikalla kuultiin, että tuotiin stadionmeininki pubiolosuhteisiin ja se on kyllä ihan mielettömän hieno palaute.

- Musiikkimme on ehdottomasti täyteläistä melodista kitarapohjaista poprockia edelleen eikä sitä oikeastaan kukaan meistä ole koskaan halunnut kyseenalaistaa tai muuttaakaan. Se on tietenkin tietoinen valinta, mutta yhtä lailla se myös edustaa sitä mitä me ollaan ihmisinä. Meidän taide heijastelee meidän sielunmaisemaa kaikkine puolineen, oli ne sitten hyviä, huonoja, tai ihan mitä vaan. Toisaalta me ei olla haluttu rajoittaa itseämme millään tavalla.



Tätä kautta katoaa myös lokeroinnin uhka, sillä hetkessä eläminen tuottaa sen hetken kuuloista musiikkia, josta sitten jalostuu Delfoi Roadin materiaalia. Helppoa, kunhan sen vain oivaltaa.

- Sound Sleeper EP vuodelta 2005 heijastelee hienosti sitä sen aikakauden kehitystä, nuoruuden intoa ja "Make It Or Brake It" -asennetta. Musiikki tyylillisesti ei ehkä ole muuttunut paljoakaan, mutta ihmisinä me ollaan muututtu ja se kasvu kuuluu tämän päivän musiikista. Ja vaikka sitä kitaravallia on kasailtu hetkittäin aika isollakin kädellä uudelle julkaisulle, niin siinä on kuitenkin enemmän sellaista "Less is more" -asennetta.

Paljon kertoo jo se, että tekijät ovat yhä tyytyväisiä kaikkiin tuotoksiinsa. Eli magiikka on toiminut, ja toimii edelleen. Delfoi Road on mielenkiintoinen bändin nimi. Delfoi oli antiikin kreikkalaisille maailmannapa ja Delfoin oraakkelin luokse tulivat suurimmatkin kyselemään neuvoja. Mikä siis on nimen historia ja mahdollinen tarkoitus?

Delfoi Road on tosi monitahoinen nimi ja sille voi jokainen löytää oman tulkintansa, ihan niinkuin meidän musiikillekin. Mainitsemasi etymologia nimen taustalla toimii, toisaalta se kuulostaa ja näyttää hyvältä materialistisesta näkökulmasta. Kyllä me vähän pohdittiin, että olisiko tämä uusi tuleminen pitänyt tehdä toisella nimellä ja onneksi ei pudottu siihen miinaan. Samat ukot soittaa samaa musaa edelleen, joten miksi aikanaan toiminut nimi ei enää toimisi?

Delfoi Road EP:n nimi on puolestaan Reborn Skies, eli onko tässä nyt uuden ajan ja taivaan alku, vai mistä on kyse?

- Joo, kyllä Reborn Skies kuvastaa uutta alkua vaikka bändi ja soittajat on samoja. Laini on North/South -biisistä, jossa päästetään jostain vanhasta irti ja annetaan tilaa jollekin uudelle, oli sitten kyse parisuhteesta, bändistä tai oman lapsen kasvamisesta, ihan mistä vaan. Kun nimeä julkaisulle mietittiin, Reborn Skies oikeastaan huusi, että tässä se nimi on, turha sitä on sen enempää ihmetellä. Nimi kuvastaa täydellisesti tämänhetkistä tilannetta ja levyn kansitaide vielä alleviivaa sitä upealla tavalla.

EP:n avaus on melkoinen, sillä harva pistää kiekkonsa starttaajaksi plus kahdeksanminuuttista siivua - on se sitten kuinka tarttuva tahansa. Onko tämä tapanne hieman ravistella ja koetella satunnaista kuulijaa näinä verkon hektisinä aikoina?

- Kyllä sitä noinkin voisi ajatella ja aika paljon me sitä pohdittiin. Enemmän kuitenkin nähtiin, että tämä pitkä biisi on se avausraita sen kestosta huolimatta. Se vaan näytti valikoituvan ekaksi biisiksi, koska sillä on meille kaikille iso merkitys. En haluaisi ajatella, että North/South on mikään keskisormen näyttö nykypäivän musameiningille, enemmänkin se on osoitus, että näinkin voi tehdä ja biisi kantaa hienosti alusta loppuun asti.

Eivätkä sinkkuehdokkaat käy vähiin, sillä levyn jokainen raita on potentiaalinen numero. Hieman yllättäen uusia sinkkuja ei ole vielä ilmestynyt, mutta tämäkin tilanne saattaa muuttua. Kuinka paljon bändiltä on muuten syntynyt uutta materiaalia?



- Uutta materiaalia on syntynyt mukavasti ja sitä kirjoitetaan koko ajan lisää. Me ollaan aina oltu aika tuottelias bändi ja se sopii meille. Äänittäminen ja julkaisujen tekeminen on taas vähän hitaampaa, mutta materiaalista homma tuskin jää kiinni. Uutta materiaalia kokeillaan myös aina keikoilla, vaikka se ei aina ole kaikkein tehokkain tai kuulijaystävällisin ratkaisu. Se on vaan ihan mahtava tapa itsekin tutustua uuteen materiaaliin ja nähdä omia ja muiden ukkojen tekemisiä hiukan eri perspektiivistä.

Aika kuluu vain eteenpäin ja tästä syystä vanhaakin materiaalia on sovitettu uudelleen, tosin alkuperäisiä ideoita ja tarkoituksia kunnioittaen. Onko Delfoi Road jo palannut keikkalavoilla, ja jos on, niin minkälaista palaute on ollut?

- Meillä oli kaksi keikkaa viime vuonna ja palaute oli todella liikuttavaa. Paluukeikka oli Vantaan Paalutorilla samalla lavalla jolla Anssi Kela ja Empire Strikes esiintyi. Viime syksynä tuntui, että tehtiin jonkinasteinen "läpimurto" klubikeikalla Hard Rock Housessa. Koko 40-päinen yleisö eli mukana ja bändin ukoissa liikahti jotain isoa. Ainakin se tunne vahvistui, että tämä on se juttu, jota varten meidät on luotu.

Delfoi Road Entä mitä seuraavaksi? Onko luvassa julkaisuja, keikkoja, striimattuja keikkoja tai jotain muuta huomioitavaa?

- Seuraava keikka on 30. heinäkuuta, paikkana ravintola Piilopaikka Vantaan Hakunilassa. Ja keikkoja neuvotellaan syksyksi lisää. Ensimmäinen virallinen videojulkaisu tulee myös piakkoin, luonnollisesti sen kesto tulee olemaan reilut kahdeksan minuuttia!

Lopuksi sana on vielä vapaa, eli jos jotain jäi kertomatta niin nyt olisi se aika.

- Tavastia. Unelmia on hyvä sanottaa ääneen, sitä kautta ne voi vielä toteutuakin. Me ei olla vielä soitettu Tavastialla ja sehän on se ultimaattinen tavoite jokaiselle suomalaiselle bändille. Nyt on sellanen fiilis, että me aletaan olla valmiita. Aiemmin ei ehkä ihan rehellisesti ottaen oltu. Nyt kun nämä bändihommat on alkaneet sujua ihan uudella tatsilla, niin eiköhän se Tavastian keikkakin järjesty ennen viimeisen esiripun laskua.

Haastattelu: Mika Roth, kuvat: Martin Sommerschield




Lukukertoja: 431
Facebook
Artistihaku
Haastattelussa myös