Pienet

Pienet - Huhtikuu 2022

08.04.2022


Emblazed: Baptized Emblazed: Baptized

Viiden vuoden ikään ehtinyt Emblazed on luottanut alusta saakka melodiseen ja raskaampaan metalliin, jota kutsutaan tässä yhteydessä ’mental metal’ -nimellä. Imatralta kotoisin oleva ryhmä on julkaissut debyytti-EP:nsä neljästä raidasta jo kolme sinkkuina, eli nyt kasataan tähän asti ilmestynyt yksiin kansiin ja kylkeen pistetään vielä neljäs numero.

Toisena raitana, ja aikoinaan myös toisena sinkkuna, kuultava Discovery on selvästi rohkein kurotus valtavirran suuntaan, eikä tästä ole niinkään pitkä matka tunnelmallisen rockmetalin puolelle. Ilmassa on jopa pientä goottivibaa, mistä ei ole näillä leveyspiireillä koskaan haittaa, joten kehityksen kannattaisi antaa kehittyä. Samaa valttia pelaa myös tuorein sinkku My Amore, jossa kertosäe on jo timanttia ja uskallankin väittää tämän vedon olevan nipun vahvimman.

Emblazed tuntuu vasta kartoittavan lähipiiriään ja vaikka jokaisessa biisissä on runsaasti ideaa, niin jalostustyö ei ole todellakaan valmista. Melodiat ovat kohdillaan, riffejä voisi hioa ja vokaalien puolella kaivattaisiin myös edistysaskeleita, niin englannin lausunnan kuin tulkinnankin saralla. Mutta vaikka kokkareita hiukan tulee, niin onhan tässä aivan huimasti potentiaalia. Eteenpäin ja rohkeammin!

Mika Roth


Gen and the Degenerates: Only Alive When in Motion Gen and the Degenerates: Only Alive When in Motion
Marshall Records

Gen and the Degenerates on Englannin Liverpoolista kotoisin oleva rockbändi, joka kulkee suurten ja mahtavien jäljissä. Viime vuonna ensimmäiset sinkkunsa julkaissut yhtye on saanut jo mukavasti sutinaa aikaiseksi kotiseudullaan, joten nyt olisi aika aiheuttaa isompiakin aaltoja.

Only Alive When in Motion niputtaa neljästä jo ilmestyneestä sinkusta kaksi samoihin kansiin kolmen uuden siivun kanssa, eikä tästä ole hankala ennustaa menestystä. Naisvokalistin äänessä on sopivasti asennetta, voimaa ja luonnetta, sekä suunnaton määrä karismaa. Tämä käy ilmiselväksi etenkin sinkkuraita Girl Good Gunin soidessa ja antaessa vokaaleille nöyrästi päävalokeilan, vaikka klonksuvassa ja murisevassa biisissä on koukkua yllin kyllin. Puhdas täysosuma on myös niin ikään sinkkuna julkaistu Wild Thing, jonka kevyempi ja popimpi soundi sijoittavat ryhmän suoraan rockin valtavirran rannalle. Ei olisi vaikea kuvitella Franz Ferdinandin soittavan siivua keikoillaan.

Only Alive When in Motion on rohkea avaus, sill√§ Gen and the Degenerates astuu rohkeasti sinne mist√§ suuria rock-hittej√§ kumpuaa. N√§ht√§v√§ksi j√§√§ kuinka lupaava alku kehittyy ja kasvaa tulevaisuudessa, mutta t√§ss√§ on ‚Äď j√§lleen kerran ‚Äď potentiaalia seuraavaksi isoksi jutuksi.

Mika Roth


Hagalas: As A Unit Hagalas: As A Unit

Hagalas on jyväskyläläinen melodista death metalia soittava yhtye, joka sijoittuu genren tuimempaan ja rankempaan päätyyn. Historiasta löytyy jo yksi aiempi minialbumi, sekä muutama sinkku, joista vain viimeisin mahtui uudelle EP-levylle.

Death on siis homman juoni, eikä nyt kuulla mitään koskettimia, puhaltimia tai kauniita taustalauluja, vaan metallin reunat ovat rosoiset, kovat ja terävät. Tämä ei kuitenkaan sulje pois melodisuutta, joka esimerkiksi kantaa Animal Farm -biisin maaliinsa saakka, vaikka vokaalit ovat kautta linjan yhtä piikkilankaa. Sinkkubiisi Destination Genocide osaa puolestaan nitoa toisiinsa rankemman laskettelun ja melodiakulun, joka vie siivua eteenpäin kuin mainiosti öljytyillä raiteilla. Säkeistöjen taloudellinen juntta ja kertsin runsaampi kaartelu rakentavat hienoa jännitettä, joka saa siivun tarttumaan nopeasti.

Eihän tässä deathin oppikirjoja uudelleenkirjoitetta, mutta eipä moiselle ole tarvettakaan, kun genren opit ovat hallussa ja riittävän tuoreita kulmia löydetään. Päätöksenä maisemaan kajahtava As A Unit on lähes seitsemän minuutin mitassaan kiistaton helmi, jossa melodisuus ja raskaus yhdistyvät vielä kerran, aivan kuin luvaten huomisen olevan entistäkin paremman.

Mika Roth


Hermoromahdus: Luomukunnan kruunu Hermoromahdus: Luomukunnan kruunu

Uusikaupunkilainen Hermoromahdus sai alkunsa, kun edellinen yhtye romahti kasaan, mutta palo tehdä jotain kyti edelleen. Kolmen vuoden takaisella Perse paljaana EP-levyllä lanaus oli vielä raskasta ja hardcore punkin perintö eli, vaan maailma muuttuu jokaisella saralla.

Uuden EP:n avausraita Ruoskitaan kuollutta hevosta on kiistatta raskasta rypistelyä, mutta tummassa soundissa on nyt havaittavissa myös postpunkin uhkaa ja uudenlaista voimaa. Kiekon pisimmän (ja ainoan yli kolmeminuuttisen) numeron jälkeen iskunopeus kohoaa HC:lle ominaisemmaksi, eikä turpasauna hellitä tämän jälkeen. Eihän kahdeksan raidan pakettiin kului kuin 15 ja puoli minuuttia, mutta musiikki ei ole missään vaiheessa ideoita nopeampaa ja raskainkin paukutus on perusteltua.

Vikasietotila on herkullisen kulmikasta törkintää ja Järjen katkos rullaa niin isoilla renkailla, ettei alta ehdi pois. Niinpä kun Missä on vikaa sitten sulkee kiekon jälleen yhdellä soundiryöpyllä ja vokalistin huutaessa aiheelliset kysymykset eetteriin on aika todeta: mikä siinä oikein kesti, miksi saatiin odottaa jatkoa näinkin kauan?

Mika Roth


Joshua Travis: No Rest Joshua Travis: No Rest
SharpTone Records

Joshua Travis on yhdysvaltalainen kitaristi, jonka nopeaa ja terävää soittoa on kuultu mm. Emmure ja Glass Cloud -yhtyeiden riveissä. Nyt mies on hypännyt soolojunaan, mutta terä tai voima eivät ole kadonneet metallista mihinkään.

No Rest onkin mit√§ osuvimmin nimetty pikkukiekko, sill√§ n√§iden viiden raidan ja 18 minuutin aikana ei lepoa irtoa. Biisit kellottavat kolmesta nelj√§√§n ja puoleen minuuttiin, ne on lastattu aivan t√§p√∂t√§yteen materiaalia, eik√§ kuulijoiden omaksumiskyvylle anneta yhdess√§k√§√§n kohdassa armoa. T√§m√§ on totaalista metallia ja selvimmin sukua metalcoren tylymm√§lle p√§√§dylle, joten silt√§ saralta on l√∂ydetty my√∂s vokalistit. Travis on siis kitaristi, eik√§ muuta haluakaan n√§ht√§v√§sti olla, joten laulajan tontille ‚Äď kuten muihinkin duuneihin ‚Äď on hommattu joka raidalle eri tekij√∂it√§. Kaikkia laulajia yhdist√§√§ kuitenkin koruttoman karu tyyli, jossa sanat ennemminkin huudetaan, m√∂rist√§√§n, muristaan ja karjutaan maisemaan.

Moniäänisyys tuo EP:lle hieman jukeboksimaisuutta ja projektimaisuutta, kun samaa laulajaa ei kuulla edes kahdella raidalla, mutta toisaalta: kiekko on lähes timantinkovaa ja tyylipuhtainta metalcorea genren rankemmasta laidasta. Onko tuo sitten vahvuus vai heikkous, sen voi jokainen päättää itse.

Mika Roth


Lauri Haav: Syksyn vihreillä / Tyhjää Lauri Haav: Syksyn vihreillä / Tyhjää
PME Records

Lauri Haav puristi purkeista poppia ja rockia ja sai seoksen toimimaan niin, että sinkku Shampoota tarttui kerrasta päähän. Tällä erää tanssittava poprock on vaihtunut sinisempiin sävyihin, kun tulevan Se viimeinen kesä -albumin uusin sinkku paljastaa herkempää puolta Haavista.

A-puoli Syksyn vihreillä on musertavan kaunis rakkauskappale, jossa tunnelmaa rakennetaan hiljaisemmalla työkalupakilla ja vähäisemmiltä vaikuttavilla siirroilla. Alussa on vain laulu, akustinen kitara ja maisemointia hoitavia taustaääniä, mutta nopeasti biisi rakentuu kasaan ja ennen minuutin täyttymistä kaikki oleellinen on jo esillä. Orgaaninen välittömyys ja pinnassa olevat tunteet osoittavat taidon huiman määrän.

B-puoleksi valittu Kasevan Tyhjää tuntui aluksi järjettömältä valinnalta, mutta niin vain Haav pystyy puhaltamaan jopa tällaiseen reliikkiin tuoretta voimaa ja kipinää. Haav selvästi pitää arvossaan alkuperäistä näkemystä, mutta on tehnyt näkemyksestään omansa. Lopputulos onkin niin vahva, että jo yksistään sen takia kannattaa tutustua tähän sinkkujulkaisuun toukokuun albumia odotellessa.

Mika Roth


Lähde: Hiekkaan piirrettyjä Lähde: Hiekkaan piirrettyjä

Lähde on vuonna 2017 perustettu oululainen yhtye, jonka musiikkia voisi kuvailla luonnolliseksi, toisinaan mystiseksikin popiksi. Pinnan alla tapahtuu paljon, eikä rock ja progekaan vieraita elementtejä ole, vaikka painopiste rauhallisemmalla jalalla pysyykin.

Hiekkaan piirrettyj√§ on kolmen kappaleen muodostama EP, jolle kertyy mittaa l√§hes 19 minuuttia. Kaikki tuo aika k√§ytet√§√§n kuitenkin taiten hyv√§ksi, sill√§ vokalisti/kosketinsoittaja Mari Vuoritien kirjoittamat kappaleet kantavat vaivatta mittansa sek√§ painonsa. Avauksena kuultava nimikappale tuntuu kuin silkilt√§ iholla, tai vienolta tuulelta liian kuuman kes√§illan viimein helpottaessa. Katselen kaukaa kurvailee ja tanssahtelee kuin nuori Kate Bush, mutta rauhallisemmin, seesteisemmin. Ei ole kiire, mik√§√§n ei pakota ja jopa tekstit tuntuvat kulkevan ihon alla, availlen mielikuvituksen rajattomia siipi√§. EP:n sulkeva Luurankonainen on sisaruksiinsa verrattuna j√§tti, ihan jo mittansa puolesta, mutta niin vain p√§√§lle kahdeksan minuuttia kulkevat nopeasti ‚Äď aivan liian nopeasti.

Lähde osaa yhdistää kadehdittavalla tavalla modernin ja mystisen, valveen ja unen, arjen ja sadun. Eikä mikään tunnu millään tavoin pakotetulta, sotketulta tai väärään paikkaan päätyneeltä. Tämä on todella ajatonta poppia, rajatonta musiikkia ja todellista ihmettä. Hiljaiseksi pisti, hyvällä tavalla.

Mika Roth


Matsi Laulumies: Jotaikin taikaa / Maailman tuulet Matsi Laulumies: Jotakin taikaa / Maailman tuulet

Matsi Laulumies kertoo olevansa laulaja, lauluntekijä ja kitaristi, ja nimenomaan tuossa järjestyksessä. Suomenkielistä poprockia tekevä projekti on julkaissut korona-aikana jo muutaman biisin, ja nyt on tarjolla kahden biisin sinkku.

Matsi on kirjoittanut kaksi sangen erilaista kappaletta, jotka kuitenkin näppärästi täydentävät toisiaan. Rauhallisempi ja leppoisampi Maailman tuulet lienee se radioystävällisempi numero, jonka mehevä bändisoundi ja soundin kruunaava pedal steel -kitara ovat puhdasta kultaa. Pitäisikö nyt sanoa ääneen Mikko Kuustonen? Ei se kirosana ole, ei ainakaan tässä yhteydessä, jossa taika toimii ilman taikasanoja ja kappale jää kuin huomaamatta seuraamaan arjen puuhissa.

Jotakin taikaa on sisarustaan rockimpi ja levottomampi veto, jolla kertoja kaipaa suuria tunteita ja lopullisia siirtoja. Ilmassa on kasarin dramaattisuutta ja uuden vuosituhannen vaaraa, mutta Matsi ei ved√§ latausta √∂veriksi, vaikka vaaran merkit ovat alati ilmassa. Kaava on periaatteessa mahdoton: suomalainen AOR, tarttuvin pop ja sen verran iskelm√§rockin tarttumapintaa, ett√§ keitos taatusti kiehahtaa. Vaan kuinka biisi tarttuukaan ja vie kuulijansa mukanaan, kun homma toimii ‚Äď ja se toimii.

Mika Roth


Mean to You: Strong Mean to You: Strong

Luxemburg ei ole mittava maa millään musiikin asteikolla, mutta nyt tiedän ainakin yhden sieltä tulevan yhtyeen. Mean to You on näet kotoisin tuosta pienestä maasta, joka on tunnetumpi lempeästä verotuksestaan. Mean to You on itse asiassa yhden miehen projekti, jota tällä EP-levyllä avittaa kansainvälinen joukko muita muusikoita.

Strong soundaa halki kuuden biisin mittansa itse asiassa hyvinkin amerikkalaiselta, sellaisella 90-luvun alternative metal -viballa. Heavy soundi on lähellä rosoista post-metalia, eikä post-grungekaan liene täysin mahdoton termi tässä yhteydessä. Vokalisti Jo Downin raspinen ääni on riittävän rock, jotta kaikki lyriikat voidaan vetää uskottavasti läpi. Kaiken musiikin luova Mulles osaa näet säveltää ja sovittaa kimuranttejakin rakennelmia, mutta lyriikkakynää kannattaisi ehkä siirtää toisinaan muillekin.

Rankemmin möyrivä You Lost Your Crown on ehdotonta kärkeä ja junttaavan groovemetalin sektoriin kopsahtava Fallen puraisee myös lujaa. Nykivästi ja rockimmin raapiva Back Off osaa taas lingota itsensä kertosäkeeseen sellaisella voimalla, että taatusti tuntuu luissa asti.

Mika Roth


 Niko Johannes: Signs And Wonders Niko Johannes: Signs And Wonders
Pocket Echos

Niko Johannes on elektronista ja ambientin sukuista musiikkia luova kotimainen artisti, jonka esikois-EP toi huimasti valoa vuoden alkuun. Olinkin erittäin iloisesti yllättynyt, kun todelliseksi ambient-helmeksi osoittautunut Part of the Scenery sai jo nyt jatkoa.

Signs And Wonders on kahden pidemm√§n raidan, ja kahden selv√§sti lyhyemm√§n tuokion paketti. Vahvasti elokuvamainen ja tunnelmia t√§ydellisesti nostattava Helix on suorastaan intromainen alku, kun taas nimiraita Signs And Wonders pist√§√§ kuin huomaamatta pohtimaan v√§√§ristyneine √§√§nineen lopputekstej√§ ‚Äď mit√§ kaikkea tulikaan juuri koettua. Todellinen aarre l√∂ytyy kuitenkin n√§iden pisteiden v√§list√§, jostain miss√§ valot tuikkivat v√§kev√§mmin ja soundit kolisevat teknisemmin.

Melioran minimalistinen rytmikuvio ja sen yllä maalailevat syntetisaattorit ovat kuin avaruusmatka klassisen, isosiipisen avaruuslaivan kyydissä. Tyylikkyys ja eleganttius koristavat pintaa, mutta vaaleiden konsolien alla sykkii teknologiaa, joka vihjailee avoimesti loputtomista kyvyistään. Kultasydän tulee vähemmän mieleen, kun Synesthesia yhdistelee soundeja äänilaboratoriossa. Vinkuvat äänet, kumisevat rytmit ja harmoniset linjat luovat hypnoottisen upean hetken, jonka soisi vain jatkuvan ja jatkuvan.

Kuuleman mukaan EP:t ovat syntyneet luonnon äärellä, ns. sivistyksen verkkojen laidoilla, jossa Niko Johannes luo kaiken itse ja toimii samalla kalastajana. Ehkäpä niin lähellä luontoa voi taas todella aistia merkit ja ihmeet, joita monet meistä eivät edes ymmärrä enää kaipaavansa.

Mika Roth


Rösteri Rösteri: Rösteri
FTK -levyt

Rösteri on savolainen trio, joka kunnioittaa hiphopin juuria ja luo leppoisan rullaavaa musiikkia samassa hengessä. Pitkään yhdessä keikkailleet heput Niko Nova, DJ Stedi ja Risu Ryysyläinen ovat vastanneet pitkälti tuotannosta ja pientä vetoapua on saatu joiltain Funkkaa Taikka Kuole -kollektiiviin muiltakin jäseniltä.

On siis aika suunnata kohti hiphopin juuria, mikä tarkoittaa tässä tapauksessa sitä, että biisit ovat syntyneet pitkälti sessioissa ja mailaa ei ole puristeltu rystyset valkoisena. Soundeissa kolisee 80-luvun perintö ja 90-luvun biitit, mutta kyse ei ole mistään pölyisestä nostalgiatripistä, jossa muistellaan vain niitä vanhoja hyviä aikoja. Muoto on tuotu tähän päivään ja näppärästi sanailevat taiturit antavat kolmannen valokeilan loistaa DJ:n yllä. Sanojen virta ja soundien rikkaus muodostavatkin yhdessä niin tukevan cocktailin, että satunnaista kuulijaa viedään kuin lautaa laineilla.

Haltuun aaltoilee hilpe√§sti, mutta Hypi pist√§√§ jo sellaiset funk-seerumit pohkeisiin, ett√§ iskee pahempikin tanssitauti. Nimibiisiksi laskettava R.√Ė.S.T.E.R.I. summailee ohjelmajulistuksen t√§rkeimm√§t pointit, mutta ei vaikuta lainkaan PowerPoint-esitykselt√§ ‚Äď vaikka ehk√§ sellainen onkin. Kaiken hauskan keskell√§ on tietysti pari varjoakin, mutta vaikka Onni ei suosi, ei se lopulta tapa ket√§√§n.

Mika Roth


Tuune Pauler: Inertia Tuune Pauler: Inertia
Svart Music

Tuune Pauler on vaihtoehtoisen elektronisen musiikin tuottaja, jonka esikois-EP on samalla trilogian ensimmäinen osa. Inertia on siis osa suuremmasta kokonaisuudesta, joka vasta luo suuntaviivoja tulevalle.

Kun puhutaan vaihtoehtoisesta elektronisesta musiikista, on kenttä tietysti laaja ja avoin. Paulerin tapauksessa vallalla ovat vahvat, industrialmaiset rytmit, voimakkaasti prosessoidut vokaalit ja äänimaisemoinnit, joissa bassopuoli on toisinaan hyvinkin väkevää. Eikä nyt puhuta mistään tanssilattioiden jympytyksestä, vaan matalasta jyrinästä ja kuulorajan laidoille yltävästä pörinästä, eräänlaisesta davidlynchmaisesta taustahälystä. Likaisista äänistä. EP:n nimibiisillä kuullaan The Hearingin Ringa Mannerta, tosin vokaalit ovat niin käsiteltyjä, että äänessä voisi olla oikeastaan kuka tahansa.

Tärkeää eivät kuitenkaan ole osat, vaan mitä niistä lopulta sukeutuu. Form rakentuu melankoliseksi tuokioksi, joka antaa rytmiensäkin hetken levätä tarkastellessaan tummia taivaitaan. Inertia kietoutuu yhä useammalle kiepille ja kehälle, kunnes alkua ja loppua on lähes mahdotonta erottaa, mutta silti kaikkea sitoo yhteen sama hämärän ja valon rajoilla huojuva usva. EP:stä ei tahdo saada oikein otetta, eikä se toisaalta päästä irti kuulijastaan. Tämä saattaa olla erittäin kiehtovan tarinan ensimmäinen luku.

Mika Roth


World Without: Bleeding World Without: Bleeding
Haiku Approves Music

√Ąrh√§kk√§√§ ja toisinaan punkahtavaakin metallia luova World Without on ollut pandemian ajan todella aktiivinen. Esikois-EP Light n√§ki p√§iv√§nvalon viime vuoden loppupuolella ja nyt olisi jo uutta EP-levy√§ tarjolla. Sinkkujakin on ehditty lohkoa v√§liss√§ kolmin kappalein, joten kuumaa rautaa taotaan.

Viiden biisin EP korkataan sinkkuparilla, joka edustaa osuvasti ryhmän eri osa-alueita. Avausraita Walls iskee kimppuun kuin herhiläisparvi ja nopea tykitys lyö ilmat pihalle keuhkoista, tuntuen tietysti samaan aikaan upealta. Murder Is My Name tiputtaa nopeutta reippaasti ja vääntää ahdistusruuvia tiukemmalle, tiukemmalle ja aina vain tiukemmalle. Ruuvi ei kuitenkaan katkea, kun tiedetään mitä tehdään. Flames tuo yllättäen popimman metallin puolen mukaan ja jos tämän kaliiberin siivuja löytyy lisääkin tulevaisuudessa, ovat myös radioiden ja nettiradioiden portit auki kautta planeetan.

Sekalainen joukko siivuja onkin kuin joukko sinkkuja, jotka tarjoavat kuulijoille hieman erilaisia versioita ja näkemyksiä World Withoutin metallisesta maailmasta. Elektroniset, äärimetalliset ja jopa popahtavat elementit ovat kaikki läsnä, mutta jotenkin kaikki asettuu jo nyt kohdilleen. Erittäin lupaavaa.

Mika Roth


Yokophono: Let’s Have Some Continental Breakfast Yokophono: Let’s Have Some Continental Breakfast

Yokophono saattaa herättää nimellään monenlaisiakin mielleyhtymiä, mutta unohdetaan nyt ne peace & love hippeilyt. Turkulainen vuonna 2020 perustettu rock-duo soittaa näet melodisia ja ysäristi säriseviä alternative rock -kappaleita, ainakin tämän neljän biisin EP:n perusteella.

Matka mainiosti nimetystä Soundcheck-avausbiisistä kiekon sulkevaan Woodsboroon kieltämättä mittava, eivätkä rumpali Joni Heino ja kaiken muun metakan luova Olli Merikallio vaikuta edes etsivän mitään ehyttä kokonaisuuslinjaa. Biisit jyrisevät venkoilevine laitoineen ja lonksuvine niveliin eteenpäin, ottaen innostusta useimmiten vuosituhannen alun rockin uudistajista. Vokaalit näyttelevät merkittävää roolia ja soundeihin on kiinnitetty huomiota, mutta ydin on silti biisien melodisuudessa ja niiden kyvyssä jäädä parhaimmillaan jo kerrasta kuulijan mieleen.

Yokophonolle ei pääse vielä syytämään persoonallisuudesta kiitoksia, mutta kun uran toinen EP pitää sisällään näinkin tarttuvaa materiaalia, ollaan jonkin merkittävän lähellä. Plus kuusiminuuttisen Woodsboron kadotessa viimein horisontin taakse, onkin helppoa nostaa duo kotimaisten rock-lupausten kärkijoukkoon.

Mika Roth




Lukukertoja: 1538
Facebook
Artistihaku
Pienissš myŲs