Eetu Riikonen - rockin unelmat elävät

Rock’n’roll on pelastanut monia ihmisiä. Eetu Riikonen on yksi heistä. Maailman viimeisessä huoneessa -debyyttialbuminsa vastikään julkaissut herra kävi tutuksi jo vuoden 2020 lopulla Hautausmaa-sinkullaan, jonka jälkeen suunta on ollut vain ylöspäin. Desibeli.net haastatteli artistia, jonka sielusta rock kirjaimellisesti säteilee lämpöään.

Kuinka päädyit debyyttialbuminsa juuri julkaisseeksi rock-artistiksi?

- En muista hetkeäkään elämästäni, kun en olisi haaveillut tästä tilanteesta ja kun ensi kertaa huomasin sen tilanteen olevan käsillä, halusin tämän kaiken heijastavan tavallisen ja samaistuttavan, mutta jollakin tavoin kirotun ihmisen mielenmaisemaa.

Entä miksi luot musiikkia? Mikä on se perustava syy tälle kaikelle?

- Musiikki on aina ollut keinoni paeta transsin lailla uniini ja ajatuksiini. Olen tässä siksi, että koetan löytää itsestäni myös elävässä elämässä niitä unelmien sävyjä ja tunnelmia. Ilman musiikkia en varmaan koskaan osaisi edes selittää niiden sisältöä muille. Haluan saavuttaa ja jakaa tietynlaisia once in a lifetime -tunteita, joita en enää ehkä ikinä muuten kokisi.

Ymmärtääkseni musiikillinen urasi sai melkoista nostetta, kun syksyllä 2020 sinua nostettiin esiin YleX:ssä. Hautausmaa-sinkkukin soi tuolloin mukavasti soittoaikaa aalloilla, joten kuinka tilanne muuttui tuon jälkeen?

- Tämä aika on elänyt melko holtittomasti Hautausmaan jälkeen. Kaikki muuttuu koko ajan. Korona-ajan artistilapsena on ollut varsin hyvin aikaa pohtia omaa paikkaansa monella eri tavalla. Mutta on aina muistettava ne kaikki hetket, joihin yhtyeemme kasaantuminen on vienyt meitä. Keikat muuttuvat yhä uskomattomimmiksi ja tässä vaiheessa voin jo sanoa, että ne haaveet, joita minulla oli silloin joskus teininä, ovat toteutuneet! Mihinkäs tämä tästä sitten muuttuu?

Julkaisit juuri debyyttialbumin, jolla em. sinkku on sijoitettu ankkuriksi. Itse asiassa Hautausmaa eroaa mielestäni melkoisesti jo muutenkin värikkään albumin muusta linjasta, joten miksi halusit pitää sen mukana?

- Albumissa on sävellyksellinen draaman kaari, jonka muuten monipuolisessa biisilistassa voi kuulla kappaleita yhdistävässä yhä painostavammaksi kehittyvässä tunnelmassa. Levy alkaa melko arkisista sijainneista ja elävän elämän kuvailusta, josta se dissosioituu hetki hetkeltä aineettomammaksi ja elämää suuremmaksi. Koen B-puolen olevan ikään kuin kieroutunut versio A-puolesta, jossa tarkastellaan samoja asioita, vaan tuonpuoleisesta. Kuoleman ja ikuisuuden abstraktius ehkä täten konkretisoituu Hautausmaahan, jossa pohdinta on paljon maanläheisempää.

Muita sinkkuja on lohkottu sittemmin peräti viisi kappaletta, ja ne tarjoavat monenlaisia ikkunoita musiikkisi kummaan taloon. Mistä tässä nyt on perusteiltaan kyse? Angloamerikkalaista kitararockia on seassa paljon, samoin suomirock eri muodoissaan tuntuu olevan läsnä, kuten myös folkimpi ja popimpi puoli. Miten Eetu Riikosen tyyli ja soundi ovat rakentuneet?

- Soundin salaisuus on ehkä juurikin tuossa mainitsemassasi talovertauksessa. Tässä talossa on useita huoneita, joissa kaikissa on erilainen tunnelma ja täten myös instrumentaali kääntyy aina oven avatessa. Teksti on ikään kuin ne vihjeet, joita tarvitset selvittääksesi tämän pakohuonepelin. Genrerajoihin en osaa luottaa, sillä soundissa on yleisesti niin paljon syvemmälle rakennetuista asioista kyse, kun ainoastaan genrestä.

Entä ketkä ovat mahdollisesti vaikuttaneet suorasti tai epäsuorasti musiikkiisi, mistä löytyvät vaikuttajat ja esikuvat?

- Eino Leinon tuskaisat rakkausvärssyt, Topi Sorsakosken ja Agentsin kaiho, Chris Cornell ulvomassa maailman upeimmalla äänellään kohti hänen traagisia viimeisiä hetkiään.

Kuten todettua, biisit muodostavat rikkaan kirjon. Kuinka olet päätynyt näihin levyllä kuultaviin versioihin kappaleista?

- Suurin osa kappaleista on muistaakseni saanut nykyisen muotonsa heti päästessään bändini käsittelyyn. Teen kaikki kappaleeni akustisella kitaralla, joka selittää folk-vivahteet varmasti tässä tapauksessa. Esimerkiksi Toinen tanssi -biisi oli kesällä 2019 kirjoittamani folk-henkinen näppäily, jota rakastin soittaa hämärinä kesäiltoina, kun ei millään halunnut mennä nukkumaan vielä. Siitä laulusta tuli lopulta soundillisesti levyn mahtipontisin biisi. Mun bändi kuulee uskomattoman hyvin niissä demoissa sen ajatuksen, jota olen alun perin hakenut.

Entä kun siirrytään livetilanteeseen? Kuinka paljon kappaleita tullaan muokkaamaan tarkoituksella, ja saavatko ne aivan 'uusia elämiä' tuota kautta?

- Meidän live elää nykyään todella villiä, omaa elämäänsä. Settilistat vaihtuvat joka keikalle ja me rakastamme myös sovittaa vanhoja biisejä uudelleen. Jokaisen illan tavoite on saavuttaa katkeamaton side settilistan soljuvuuteen ja yleisön tunteisiin. Voisin melkein sanoa, että ammattilaisia...

Suosikkibiisini levyltä taitaa olla Auto lähtee tasatunnilla, vaikka siinä taidetaan hiukan Springsteeniä lainatakin. Vai lainataanko? Mistä tuo biisi on kummunnut?

- Hyvä valinta! Fonisoolo tuli tähän biisiin Brucen ja Clarence Clemonsin takia. Halusin tehdä niin onnellisen biisin kuin osaan ja sen onnen saavutan itse parhaiten ajatuksella siitä, että voi jättää jotain taakseen ja avata uuden tien kohti tuntematonta. Melko samanlaista poltetta, jota Springsteeninkin musiikissa kuulee. En näe syytä kieltää näitä vertauksia. Bruce on kova.

Entä osaatko nimetä omia suosikkejasi levyltä, tai kenties tärkeimpiä raitoja muista syistä?

- Itselleni isoin kappale on varmaan edelleen Toinen tanssi. Se vie minut kappaleista nopeiten siihen tunnetilaan, jossa kirjoitin sen. Ja oi, mikä tunne se onkaan! Se kappale on ollut myös livekeikoilla uskomaton kokemus. Kaihoisa syntikkasoundi täyttää nopeasti yhden huoneen, samalla katseeni eksyessä kauniisti välkkyviin stagevaloihin.



Jäikö varastoon vielä kappaleita, jotka eivät vain sopineet tälle levylle?

- Ehdottomasti. Tien varrelle jäi paljon biisejä, joita ollaan soitettu bändin kanssa keikoilla mitä oudoimmissa paikoissa ennen kun saatiin tämä levydiili. Ja uskon, että ne olisivat myös sopineet tälle levylle! Tulee jo heti mieleen, mitkä. Jos sovitaan, että me otetaan ne nyt keikkasettiin ainakin sitten.

Esikoinen on juuri saatu maailmaan, mutta kaikki kulkee aina eteenpäin. Mitä siis toivot tulevan tuovan musiikkiisi ja ilmaisuusi?

- Toivon tekeväni joskus kevyen konseptuaalisen levyn. Ideoita siihen myös löytyy, mutta luulen että albumi nro. 2 tulee ennemmin taittumaan debyyttilevyn popimpaan päähän. Intuitiolla mennään, ja intuitio on tunnetusti todella mielenkiintoinen kumppani.

Rockilla alkaa olla jo ikää mittarissa, joten kuinka haastavaa on löytää musiikkiin uutta, tuoretta kulmaa? Sinulta se tuntuu ainakin onnistuvan hyvällä prosentilla...

- Rock n' rollin allas on sen verran iso ja syvä, että koen kaikille parhaaksi vaan sukeltaa pohjalle ja tutkia. Puhutaan, että artistit ovat vaikutteidensa summa. Musiikin historiassa on tässä vaiheessa niin monta asiaa josta vaikuttua, että uskon rockin paranevan ja monipuolistuvan entisestään. Tässä vaiheessa mikään ei ole enää kiellettyä, kun musiikkityylit eivät ole enää niin rankasti kulttuuriin ja tyyliin sidottuja. Itse otan ainakin kaiken, mitä saan ja niiden vaikutteiden parhaista puolista yhdistelen itselleni täydellisen reseptin.

Maailma on aika huonolla tolalla tällä hetkellä, monistakin eri syistä. Uskotko yhä musiikin voimaan ja ihmisyyteen, kuten vaikkapa viisi vuotta sitten?



- Ihmisyys on vaikea laji. En sanoisi, että olisin koskaan uskonut ihmisyyteen, sillä mm. ilmastonmuutos, konfliktit ja tasa-arvottomuus olivat ihmisten tuliaisia saapuessaan tähän maailmaan. En kuitenkaan halua olla liian kyyninen, sillä nykyään ilmassa on poikkeuksellinen yhteishenki, joka ajaa meitä varmasti kohti parempaa. Ilmastoaktivismin ja feminismin lippulaivaa ajava sukupolvi on ottanut ohjat ja maailma tulee muuttumaan parempaan. Vielä kun saataisi nuo vanhat ukot pois ydinasenapeilta.

- Musiikilla on erityinen voima edelleen, vaikkei samalla tavalla yksittäiset kappaleet yhdisty suoraan johonkin merkittävään tapahtumaan kuten edellisellä vuosituhannella kävi. Tällä hetkellä kauneus on siinä, että jokainen ihminen voi löytää itse oman musiikkinsa, johon sitten voi peilata omia tuntemuksiaan ja löytää itsensä pohtimasta maailmaa ja ihmisyyttä.

Mitä seuraavaksi? Onko luvassa julkaisuja, keikkoja, striimattuja keikkoja tai jotain muuta huomioitavaa?

- Nythän me nautiskellaan vaan! Isoin työ on tehty ja on aika lähteä keikoille pitämään hauskaa ja näkemään ihmisiä. Albumin julkaisukeikka pidetään Helsingissä Korjaamon vintillä 14.4. ja sinne onkin luvassa vaikka mitä! Kyllä te tiedätte!

- Keikoilla tullaan myös kuulemaan vielä nykyistäkin uudempaa musiikkia, joka uumoilee mahdollisesti jo toisen levyn perään.

Lopuksi sana on vielä vapaa, eli jos jotain jäi kertomatta niin nyt olisi se aika.

- Lupaan käyttää joku päivä kiittämisiin enemmän aikaa, mutta tässä vaiheessa haluaisin kiittää nopeasti jokaista matkakaveria. Sinä, joka luit tämän jutun loppuun, joka kuuntelit levyn loppuun, joka katsoit keikan loppuun.... Nämä asiat meinaa koko maailmaa meille, ja mikään ei ole itsestään selvää kun tehdään sydämellä. Ole nuori! Nähdään keikoilla!

Haastattelu: Mika Roth, kuvat: Tiia Hyyryläinen