Laulaja/lauluntekijä PA Kiiskilä on julkaisemassa kolmatta pitkäsoittoaan, joka on kasteessa saanut minimalistisen nimen. Vähäeleisyys sopii kuitenkin kuvaan, sillä III on juurevan bluesin ja positiivisen fiiliksen leimaama pitkäsoitto. Kaikki tuntuukin musiikissa asettuneen kohdilleen, vaikka maailma ympärillä myllertää, joten oli aika haastella miestä musiikin takaa.
Kiiskilän kolmas sooloalbumi sitten kevään 2019 osoittaa, että vauhti on huima eikä laatu kärsi siitä tippaakaan. Kuinka siis ensinnäkin päädyit musiikin pariin? Mikä antoi alussa kipinän?
- Vaikka nyt tuntuukin kuin olisi vasta päässyt alkuun, tähän kolmanteen on tultu kyllä pitkä matka. Rokki vei mennessään jo lapsena, kun kuulin ekan kerran Popedaa ja Bomfunk MC’s:iä. 10-vuotiaana näin sitten huoltoaseman lehtihyllyssä jonkun lehden, jonka kannessa oli Fender Stratocaster. Varsin valaiseva kokemus, joka johti jotakuinkin puolen vuoden mittaiseen ilmakitarajaksoon, jonka päätteeksi sain kinuttua vanhemmilta itselleni 11-vuotislahjaksi Yamahan sähkökitarapaketin. Siitähän se sitten lähti! Ekat vuodet vietin pitkälti metallimusan kuten Panteran ja varhaisen Slipknotin parissa.
Alku oli siis metallinen, mutta tätä nykyä Kiiskilän musiikki on pohjimmiltaan rockia. Myös sanat folk ja pop tulevat usein vastaan, kun sitä pyritään kuvailemaan. Herra itse näkee tekevänsä vain perinteisiä lauluja, jotka nyt sattuvat olemaan rockin ja folkin raameissa.
- Laululla tarkoitan juurikin sellaista tekstiin perustuvaa biisiä, jonka voi sitten esittää oikeastaan millaisena sovituksena vain. Esimerkiksi Slayerin Angel of Death ei ole niinkään “laulu”, toisin kuin vaikka Bob Dylanin Blowin’ in the Wind. Poppia on mukana ehkä melodioissa ja rytmeissä, mutta fiiliksessä ja tuotannossa ei juurikaan.
Et kuitenkaan näytä välttelevän konflikteja ja pientä provosointia. Ainakin sinkkuraita Kuus kieltä & kuus kuus kuus on taatusti saanut jotkin tahot takajaloilleen...
- (Naurua) Toivottavasti on. Yritän tehdä musiikkini sellaiseksi, että kuulija voi kuulla sen omasta vinkkelistä ja kuunnella sitä itselleen sopivalla tavalla. Biisien on hyvä olla arvoituksellisia. Väärinymmärryksistä en osaa sanoa.
Julkaisit ennen korona-aikaa Vapaudesta-debyyttialbumin jota seurasi vuonna 2020 Ihmisen laulu -pitkäsoitto. Nyt on jo kolmannen albumikokonaisuuden vuoro, joten pandemia ei näytä hidastaneen toimintaasi. Olisivatko levyt syntyneet näin nopeasti toisenlaisessa maailmassa?
- Vaikea sanoa. Pandemian lisäksi niin moni muukin tekijä on vaikuttanut tahtiin. Esimerkiksi, vuosia sitten tein eräällä metallitehtaalla kolmivuorotöitä. Sen ainakin tiedän, että sellaisen työn ohessa en olisi saanut näin montaa valmista biisiä aikaiseksi. Puhutaan siis ajan käytöstä ja resursseista. Kaikki matkustuskiellot, keikkojen peruuntumiset ja rajoitukset ovat kyllä antaneet aikaa luomiselle, mutta samalla kyllä myös pistäneet motivaation ja tavoitteellisuuden koetukselle.
Ja ehkäpä tuo pieni paine on ollut hyvästä, sillä allekirjoittaneen mielestä Kiiskilän musiikillinen kehitys on ollut hämmentävän nopeaa. Debyytin potentiaali oli tietysti jo nähtävissä ja kakkoskierroksella panokset kohosivat, mutta kaikki tuntuu sujuvan aina vain paremmin III-albumilla.
Kiiskilä itsekin on tyytyväinen kolmanteen soololapseensa, mutta korostaa jälleen tekoprosessin kautta syntynyttä kehittymistä. Eli kivet ne jatkavat vain vierimistään ja seuraavasta julkaisusta luvataan jälleen erilaista. Ja lupaus jatkuvasta eteenpäin menemisestä on sellainen, jota en muuten lainkaan epäile.
Tehty on kuitenkin tehtyä, eikä Kiiskilä omien sanojensa mukaan palaa aiempien levyjen pariin kuin ehkä kerran vuodessa. Tehdyistä levyistä voi olla ylpeä, eikä ainakaan vielä ole häpeä päässyt yllättämään.
Tämä ei kuitenkaan tarkoita sitä, etteikö vanhoja biisejä voisi vetää uudella tavalla. Kiiskilän tuoreen livebändin, PA Kiiskilä Night Shiftin, käsissä joistain menneisyyden helmistä saattaa tulevaisuudessa syntyä jotain erilaista. Joten ehkäpä joskus studiossa pidetään vielä sessioita – ken tietää, mutta mitään ei luvata.
Palataan takaisin tähän päivään ja uuden levyn äärelle. Uutukaisen nimi on siis yksinkertaisesti III. Hyvä ja simppeli otsikko, joka antaa - ainakin omasta mielestäni - kiekolle hieman enemmän arvokkuutta. Sanooko kolmas kerta viimein toden?
- III: kliseinen nimi, myönnetään, mutta jotenkin sopiva ja kuvaava tälle kokonaisuudelle.
Tästä olisi helppo piirtää laajempaakin draaman kaarta. Oletko siis nyt juuri siellä missä sinun pitääkin olla?
- Sanoisin että niin kauan kun on kitara kourassa ja asioiden tekeminen jaksaa kiinnostaa, on siellä missä pitääkin olla.
Mikä on tärkeintä musiikissa juuri sinulle? Onko se lohdun antaja, vai pitääkö sinun vain saada 'biisit ulos itsestäsi'? Miksi teet sitä mitä teet?
- Hyvä kysymys. Ajattelen niin, että leipuri leipoo leipää ja lauluntekijä tekee lauluja. Kaikilla meillä on jokin luontainen veto jotain tekemistä kohtaan. Mulle se nyt on tämä musiikin tekeminen ja kitarat. Itse musiikki pakottaa läpikäymään asioita, eli auttaa tuntemaan ja selkeyttämään omia tunteita. Onhan se myös kaikkea muuta, kuten hauskanpitoa, kovaa työtä, itsetutkiskelua, silkkaa räyhäämistä ja hentoa oivaltamista. On yhtä lailla upeaa kuunnella Joose Keskitaloa mökillä, kuin olla Ranger-keikalla hyvissä. Musiikki yhdistää ihmisiä, ja siinä on myös sellaista taikaa mitä ei pysty mikään kone täysin analysoimaan. Niin! Ja onhan mulle myös tärkeää pitää osaltani yllä osa bluesin ja rockin ikuista liekkiä.
Maailma makaa kuten makaa, mutta Kiiskilä on ehtinyt heittää sopivissa väleissä keikkoja, ja välillä on ollut kuuleman mukaan hyviäkin jaksoja. Tulevaa kesää odotellaan jo innolla, vaan minkälainen live-esiintyjä olet? Tyydytkö enemmänkin seisomaan ja soittamaan, vai paukkuvatko savupommit ja laserit vilkkuvat?
- Ei mitään savupommeja, ellei joku nyt heitä sellaista lavalle (naurua)! Hyvä biisi ja soittaminen riittää tässä tapauksessa.
Eikä keikoilla vedetä viisuja yksi yhteen, vaan keikkatilanteessa evoluutio saa toimia materiaalin kimpussa. Paljon riippuu tietysti myös lauteilla olevasta kokoonpanosta ja paikasta, sekä myös fiiliksestä.
Keikkojen monimuotoisuudesta voi tietysti päätellä, että esiinnyt soolona, sekä erilaisten kokoonpanojen kanssa, joten avaisitko tuota hieman? Mikä on todennäköisin keikkamuotosi?
- Pääosin soolona, joskus pianisti/kiipparisti Joni Kulmalan kanssa. Tänä vuonna pitäisi olla ainakin toukokuussa soolokiertue Dave Lindholmin kanssa, mä soitan ensin puolen tunnin setin ja sitten maestrolta tunnin setti. Mulla olis jo uus resonaattori valmiina eli fingers crossed! Nyt on myös tämä päräyttävän hyvä livebändi Night Shift, jonka kanssa pitäisi olla ainakin levyjulkkarikeikka Tampereen Vastavirta-Klubilla 18. helmikuuta Hannibal & Hot Herosin sekä Papa Reinon kanssa, ja toivottavasti lisää bändikeikkoja sitten tulevaisuudessa.
Uuden albumin kannen on maalannut kroatialainen Drago Grbavac. Oletan että kuva on sinusta, mutta kuinka juuri hän päätyi tekemään kuvan?
- Tapasin Dragon Intian Pushkarissa tammi-helmikuussa 2015. Drago osti silloin Intiassa ensimmäiset maalaustarvikkeensa, ideana oppia maalaamaan. Meistä tuli hyviä kavereita tuolloin, siellä kuitenkin koki asioita mitä ei muualla kokisi. 2021 löysin Dragon Instagram-tilin, jossa oli kuvia uusista maalauksista. Innostuin heti ja laitoin sille sitten viestiä ekan kerran vuosiin, että kylläpäs on upeita teoksia ja kiinnostaisi ehkä ostaa yksi muotokuva levyn kanneksi. Siinä ei montaa päivää mennyt, kun hän oli jo maalannut pari maalausta askeettisessa puutarha-ateljeessaan ja toimitti niistä kuvat mulle. Toinen näistä päätyi sitten III-levyn kanteen. Myöhemmin mulle selvisi, että Drago ei maalannut kuvaa mallista, vaan maalasi kuvan suoraan vanhasta muistista. Poikkeuksellinen kaveri!
Mitä seuraavaksi? Onko luvassa julkaisuja, keikkoja, striimattuja keikkoja tai jotain muuta huomioitavaa?
- Ehdottomasti. Seuraavaksi levyjulkkarikeikka bändin kanssa (toivottavasti) 18. helmikuuta ja Dexin buukkaama kuukauden kattava soolokiertue Daven lämppärinä / illan avaajana toukokuussa. Uusia hyviä biisejäkin on valmiina, ja kyllä ne sitten jossain vaiheessa narutetaan. Ensiksi pitää vaan miettiä että missä ja miten. Niin ja uudet Grave Pleasures- ja Šamane albumit on tekeillä myös, näin soolohommien ulkopuolella.
Lopuksi sana on vielä vapaa, eli jos jotain jäi kertomatta niin nyt olisi se aika.
- Ensiksi hatunnosto ja kiitos desibeli.netille kaikesta siitä työstä, mitä olet / ootte vuosien ajan tehneet ja kiitos haastiksesta. Toiseksi: music is hell!
Laulaja/lauluntekijä PA Kiiskilä on julkaisemassa kolmatta pitkäsoittoaan, joka on kasteessa saanut minimalistisen nimen. Vähäeleisyys sopii kuitenkin kuvaan, sillä III on juurevan bluesin ja positiivisen fiiliksen leimaama pitkäsoitto. Kaikki tuntuukin musiikissa asettuneen kohdilleen, vaikka maailma ympärillä myllertää, joten oli aika haastella miestä musiikin takaa.
- Hyvä kysymys. Ajattelen niin, että leipuri leipoo leipää ja lauluntekijä tekee lauluja. Kaikilla meillä on jokin luontainen veto jotain tekemistä kohtaan. Mulle se nyt on tämä musiikin tekeminen ja kitarat. Itse musiikki pakottaa läpikäymään asioita, eli auttaa tuntemaan ja selkeyttämään omia tunteita. Onhan se myös kaikkea muuta, kuten hauskanpitoa, kovaa työtä, itsetutkiskelua, silkkaa räyhäämistä ja hentoa oivaltamista. On yhtä lailla upeaa kuunnella Joose Keskitaloa mökillä, kuin olla Ranger-keikalla hyvissä. Musiikki yhdistää ihmisiä, ja siinä on myös sellaista taikaa mitä ei pysty mikään kone täysin analysoimaan. Niin! Ja onhan mulle myös tärkeää pitää osaltani yllä osa bluesin ja rockin ikuista liekkiä.
- Tapasin Dragon Intian Pushkarissa tammi-helmikuussa 2015. Drago osti silloin Intiassa ensimmäiset maalaustarvikkeensa, ideana oppia maalaamaan. Meistä tuli hyviä kavereita tuolloin, siellä kuitenkin koki asioita mitä ei muualla kokisi. 2021 löysin Dragon Instagram-tilin, jossa oli kuvia uusista maalauksista. Innostuin heti ja laitoin sille sitten viestiä ekan kerran vuosiin, että kylläpäs on upeita teoksia ja kiinnostaisi ehkä ostaa yksi muotokuva levyn kanneksi. Siinä ei montaa päivää mennyt, kun hän oli jo maalannut pari maalausta askeettisessa puutarha-ateljeessaan ja toimitti niistä kuvat mulle. Toinen näistä päätyi sitten III-levyn kanteen. Myöhemmin mulle selvisi, että Drago ei maalannut kuvaa mallista, vaan maalasi kuvan suoraan vanhasta muistista. Poikkeuksellinen kaveri!
