Joulusinkut 2021
Antti Railio: Jouluksi kotiin
Playground Music Finland
Siitä on lähes päivälleen vuosi aikaa, kun komean ja kaikuvan äänen omaava Antti Railio antoi oman näkemyksensä raikua Sydämeeni joulun teen -kappaleesta. Tuolloinkin muoto oli biisin alussa karsittu ja vokaaleille oli jätetty tilaa kasvaa sitten kun aika oli sopiva, mutta tällä erää Railio pääsee revittelemään jo aikaisemmassa vaiheessa. Matti Ågrenin säveltämä biisi istuukin Railiolle kuin toti talvi-iltaan, eikä kokonaisuutta lyödä tällä erää niin tiukasti takarajoille saakka.
Jouluksi kotiin on kuuleman mukaan kuulunut jo pidempään Railion suosikeihin ja muutenkin tässä murretaan vanhoja kaavoja, sillä Railio on ensi kertaa laulanut ja tuottanut biisin omassa studiossaan. Ehkäpä sitä kautta on löytynyt se vapautuneisuus, joka saa kappaleen ja tulkinnan hehkumaan vielä hieman kirkkaammin. Pianisti Elias Airaksinen ja kitaristi JC Halttunen tekevät hienoa työtä vokalistin rinnalla ja sovituksessa aineksista kasvaakin teos, joka kestää toistoa vaivatta.
Mika Roth
Duo Primadonnat (feat. Gilbert K): My Magical Christmas Tree
Duo Primadonnat on tamperelainen viulupianoduo, joka kutsuu musiikkiaan sesonkiin osuen säihkyväksi. Säihke tarkoittaa tässä tapauksessa ilmavaa sovitusta ja pienempää äänimassaan, jolloin viulu ja piano voivat todella erottua edukseen. Toisaalta säihke ei kuitenkaan pistä silmään (tai korvaan), vaan tasapaino pidetään esimerkillisesti yllä. Kaksikkoa täydentää tällä biisillä komeaääninen laulaja
Gilbert K, joka on televisiosta tuttu taatusti joillekin.
Joulu on aikaa, jolloin toiset uskovat asioihin joille toiset eivät puolestaan lotkauta korvaansa. Kuinka me ns. ’aikuistumme’ ja voisimmeko yhä löytää lapsenomaisen uskon ihmeisiin ja jouluun? Kysymys on aina yhtä osuva, koska meissä kaikissa taitaa olla se pieni lapsi yhä tallella. My Magical Christmas Tree on vaahtokarkinpehmyt balladi, joka kaartelee kauniisti melodiansa ympärillä pianon ja laulun käydessä ensin keskustelua kahdestaan. Viulu täydentää kokonaisuutta loppua kohden, eikä kaunis kappale juutu missään vaiheessa paikoilleen. Paljoakaan ei tarvita maagisen joulupuun rakentamiseen ja enemmän olisi ollut auttamatta lopputuloksessa vähemmän.
Mika Roth
Erja Lyytinen: Jouluyö, juhlayö
Tuohi Records
Jouluyö, juhlayö on niitä joulubiisejä, joista löytyy paljon versioista – siis todella, todella runsaasti. Mitä uutta tuohon
Franz Xaver Gruberin säveltämään ja alkujaan
Joseph Mohrin sanoittamaan joulutsibaleeseen voi enää sujauttaa, että mausta saisi mitenkään tuoreen? No hyvä alku on se, että tuodaan estradille suomalainen bluesmestari
Erja Lyytinen ja annetaan hänelle mahdoton tehtävä. Pistetäänpäs siis bluesia Gruberiin.
Onnistuuko – tietenkin! Ja kuinka Lyytinen tekeekään tulkintansa? Nyt ei rynkytetä bluesrockin murikkaa tanner täristen seimen viereen, vaan soitetaan hiljaa, varoen, aivan sieltä porstuan puolelta suorastaan. Kitaraa siis hyväillään maltillisesti, eikä vokaaleissakaan luoteta voimaan vaan sanoihin, jotka voi lausua ihan kauniisti. Tunnustan suoraan, että näin karsittuun ja riisuttuun tulkintaan otti aikaa tottua pari pyöräytystä, mutta nythän Jouluyö, juhlayö kuulostaa jo siltä, että näinhän se pitääkin vetää blues-kirkossa.
Mika Roth
Herra Ramo (feat. James Doyle): Die on Christmas
Eihän se nyt ketään haittaa, jos jouluna nappaa juhlan lomassa huikan, ja toisen ja ehkä vielä kolmannenkin. Ja vielä sille toisellekin jalalle. Vuoden synkin juhla voi kirjaimellisesti olla sitä, jos iloliemen kanssa ryhdytään länträämään vailla järkeä, minkä myös
Herra Ramo selvästi tietää. Nähtävästi omaelämäkerrallisen siivun on kirjoittanut ja laulanut Ramo itse, kun taas fiittaajaksi nimetty James Doyle on vastannut tuotannosta, sovituksesta ja soittimista.
Lasinen laulukirja on siis avattu ja biisiä voisi kuvailla vereslihalle raastetuksi folkpopiksi, jossa akustinen kitara, kosketintaustat ja sydämestä kumpuavat vokaalit muodostavat melkoisen kontrastin. Ei tämä kaunista ole, mutta eipä se liene tarkoituskaan. Alkuun ihmettelin sitä, kuinka pienenä biisi pidetään loppuun saakka, eikä sellaista totaalista räjähdystä tapahdu, vaikka pohjustustyö on kohdillaan. Mutta ehkä se on koko jutun juoni: ei tästä vain tule näin mitään, joten muistetaan olla punssien ja glögien kanssa varovaisempia aattona – ja muinakin päivinä. Lofi ja matalat tunteet, niistä se joulun taika tällä erää syntyy.
Mika Roth
IVA queendom: Christmas Emotion
Playground Music
IVA queendom on tanskalainen laulaja/lauluntekijä, jolta on viimeisen kahden vuoden aikana ilmestynyt runsaasti materiaalia. Eli myös tanskanmaalla pandemian aiheuttamat rajoitukset ovat selvästi johtaneet luovuuden purskahteluun. Musiikillisesti IVA queendom liikkuu melko lähellä angloamerikkalaisen popkulttuurin suuria nimiä, enkä liene ainoa, joka löytää hänestä samoja piirteitä kuin muutamista amerikkalaisista modernin popin supertähdistä.
Christmas Emotion onkin kuin parhain joulun juomasekoitus. Pohjana toimii em. moderni pop, johon on ripautettu loraus tai kaksi rhythm’n’bluesia, sipaus sielukasta gospelia ja rohkeasti beyoncemaista tulkintaa. Lopputulema maistuu taatusti raikkaalle, jos vain satut pitämään edellä listatuista aineksista. Kappale ei tarjoa mitään yllätyksiä, se kasvaa ja kehittyy modernin popin sääntöjen viitoittamilla linjoilla ja puhkeaa tietysti lopussa kukkaan. Komeaa, puhuttelevaakin jos vain osaat kuunnella ja taatun laadukasta. Nyt ehkä pelataan monellakin tavoin varman päälle, mutta se tehdään täysin tyylipistein.
Mika Roth
Katri Ylander: Jouluilta
KHY Suomen Musiikki
Jo pidemmän uran luomaan ehtinyt
Katri Ylander sooloilee tällä erää jouluisissa tunnelmissa ja samalla Ylander virittelee ensimmäistä joulukonserttikiertuettaan. Jouluilta on
Teleksin
Pepe Johanssonin ja
Markus Koskisen kynäilemä kipale, jonka keskiössä on nimenmukaisesti jouluilta. Se hetki, kun kaikki alkaa hiljalleen asettumaan kohdilleen, sytytät pari kynttilää, istut alas ja vain rauhoitut. Kukapa meistä ei haluaisi loikata hetkeksi pois arjen oravanpyörästä ja vaikka jouluillan seremoniat saattavat aiheuttaa joillekin melkoista stressiä, on jokaiselle meistä hyvä astua joskus askel taaksepäin ja ymmärtää hetken merkitys.
Itse sävellys on sangen rauhallinen ja pakottomasti rullaava kappale sijoittuu jonnekin jouluiskelmän ja rauhallisen popin välimaastoon. Rytmi ei hakkaa, soittimet eivät möykkää, vokaaleja ei huudeta – nyt oikeasti rauhoitutaan ja soitetaan vailla hälyä ja kiirettä. Muoto toistaa siis sanojen sanomaa ja onhan tämä hieno uusi joulukappale, jonka viestin soisi saavuttavan mahdollisimman monen joulustressaantuneen.
Mika Roth
Mari Anela: Pieni kulkija
Mari Anela on hämeenlinnalainen laulaja/lauluntekijä, jonka repertuaari ulottuu tanssimusiikista iskelmään ja balladeista poppiin asti. Toisella virallisella singlellään Anela on jouluisissa tunnelmissa ja Pieni kulkija sopiikin mainiosti adventtiaikaan. Siinä missä monet joulukappaleet esitetään orkesterin voimin ja/tai sähköisiä soittimia suosien, on Pieni kulkija lähinnä akustisten soitinten pienimuotoista leikkiä ja pääasiallinen soitin on ukulele.
Teksti kertoo nimensä mukaisesti pienestä kulkijasta, joka matkallaan hurmaa satunnaisen kuulijan ja keikkuu eteenpäin valssiaskelin. Avainsana on nyt ’pieni’, sillä ukulelen herkät soinnut, taustalla rätisevä takkatuli ja miniminuotein soiva basso tekevät kaikki vähästä niin kovin, kovin paljon enemmän. Ukulele, kellopeli ja valssi eivät välttämättä kuulosta paperilla kovinkaan jouluisalta kolmikolta, mutta juuri esityksen pienimuotoisuus ja Anelan vähäeleinen laulu nostavat kokonaisuuden jotenkin juhlavaksi.
Mika Roth
Markus Salo: Anna joulurauhaa
KHY Suomen Musiikki / HPN Recordings
Markus Salo on pari vuotta sitten erään television laulukilpailun voittanut vokalisti. Hän on myös sitä joukkoa, jonka on onnistunut myös hyödyntää saatu näkyvyys uran luonnissa. Muutaman hittisinkun jälkeen on koittanut joulubiisin aika, vaan minkä kulman Salo onkaan valinnut itselleen?
Joulu on rauhoittumisen ja yhdessäolon aikaa, mutta se ei ole kuitenkaan silkkaa lepoa läheskään kaikille. Tai toki varmaan osapuilleen kaikki näillä main tietävät, mikä joulukuun kahdeskymmenesneljäs päivä on ja mitä silloin olisi hyvä tehdä, mutta monet eivät vain pysty viettämään sitä kuten haluaisivat. Salo nostaakin esiin syrjäytyneet ja kaduille joutuneet, ne jotka todella tarvitsisivat joulun ihmeen ja lohtua, koska elämä on enää silkkaa selviytymistä. Ei mikään helppo aihe, joten itse kappalekin on tummasävyisempi ja vaikka biisi periaatteessa kuuluu popin puolelle, on kaihoisassa siivussa jotain armottoman puhuttelevaa. Ei mikään iloisin jouluveisu, mutta tekstin horisontissa hohtaa mielestäni lupaus paremmasta.
Mika Roth
Mikko Leppilampi & Krista Siegfrids: Valkea joulu
Kaiku
Klassikon kimpussa tunnelmoivat myös
Mikko Leppilampi & Krista Siegfrids, sillä onko juuri montaakaan tätä suurempaa joululaulua?
Bing Crosby ja
Marjorie Reynolds aloittivat vuonna 1942 ketjun, joka käänsi jopa Crosbyn kaltaisen megatähden uran aivan uuteen suuntaan.
Irving Berlinin ikonista sävellystä on sittemmin versioitu ja lainailtu, mutta useimmiten päädytään lähelle alkuperäistä näkemystä. Täydellisyydestä kun on vaikea pistää enää paremmaksi.
Leppilampi ja Siegfrids vetävät numeron varovaisin askelmerkein ja
Lasse Piiraisen sovitus korostaakin nimenomaan hiljaisuutta nuottien ympärillä, jolloin pienten nyanssien merkitys nousee aivan uudelle tasolle. Taustalla on kyllä runsaasti soittimia, sillä soitosta vastaa Budapest Art Orchestra, mutta keskiössä on nimenomaan sovituksen ilmavuus ja kappaleen taianomainen tunnelma. Ei tässä nyt ihan siihen klassikkoelokuvan lopun lumisadetunnelmaan saakka ylletä, mutta kaunis ja alkuperäiselle näkemykselle tonttulakkia nostava numero nyt kuitenkin.
Mika Roth
Otos: Rosolli
Texicalli Records
Onko sinulle koskaan tullut sellainen olo, että joulu voisi olla huomattavasti mukavampi ilman niitä helkutin jouluruokia, joita syödään viikosta toiseen? Tai onko siellä kaupoissa pakko ravata koko perheen voimin illasta toiseen? Se mikä ensimmäisen adventin kohdilla on vielä hauskaa, alkaa aatonaattona maistua jo lievästi kuusipuulle.
Otos ottaa kantaa joulun ostohysteriaan ja merkantilistiseen historiaan, jossa kaikilla on oma paikkansa. Vaan onko nakkikioskilla käytävä jo tapaninpäivänä, kun lipeäkala pursuaa jo korvista?
Rosolli on hauskasti kiihtyvä popralli, joka keikkuu eteenpäin kuin aivan liian monta joulukakkua mussuttanut mestaritonttu. Askel saattaa hieman haparoida ja rotaatioliike on suuri, mutta tärkeintä on liike – eikö vain? Rosolli soundaa hyvällä tavalla jo edesmenneen
Göstan tekemisille, etenkin kun vokalisti pystyy pitämään pokkansa loppumetreille asti, vauhdin vain kiihtyessä ja paineen kasvaessa. Olen edelleen sitä mieltä, että joulu on (ruoka)juhlista parhain, mutta saatan kyllä itsekin tuntea jo pientä taisteluväsymystä välipäivinä. Ehkäpä otsikko onkin Rosolli, koska sitä voi syödä aina. Voihan?
Mika Roth
She & Him: It’s Beginning To Look a Lot Like Christmas
Merge Records
She & Him juhlii oman
A Very She & Him Christmas -joulukiekkonsa kymppivuotisia uudella laitoksella, joka on tietysti aiempaa suurempi, loistavampi ja kimaltavampi painos.
Zooey Deschanel ja
M. Ward versioivat klassista
It’s Beginning To Look a Lot Like Christmas -kappaletta edelleen silkkihansikkain, eikä rockista ole tietoakaan vaan nyt kelkkaillaan samettisen popin suksilla. She & Him nousi kymmenen vuotta sitten joulun soittolistoille kuin pukki poroineen taivaalle, eikä tuo ole mikään ihme, sillä kaava on idioottivarma ja biisivalinnat nerokkaan simppeleitä.
Eli otetaan kaikkien rakastama jouluklassikko, annetaan sille pienen pieni kasvojen kohotus ja annetaan Deschanelin hunajaisen äänen hoitaa loput. Orkestraatioissa pidetään ilmavuus maksimissa ja rakenteet superkeveinä, mutta vältetään siirappinen sokerisuus. Kuulostaa tietysti helpolta, mutta niinhän kaikki kuulostaa siinä vaiheessa, kun luetaan vasta käyttöohjeita. Uuden laitoksen mukana luvataan seiskatuumaista, jolla versioidaan myös
Wham!-duon ikoninen
Last Christmas, joten ehkäpä sieltä on tulossa enemmänkin uutta materiaalia. Pitää pistää pukin toivelistaan, sanoisin.
Mika Roth
Tero Lahtinen: Tuhman pojan joululaulu
Tämänkertaisen joulusinkkupinon tuhmin tapaus on kiistatta
Tero Lahtinen, joka taitaa päätyä pukin tuhmalle listalle pysyvästi. Kommentoimatta sen kummemmin kansikuvaa voin todeta, että tuhmilla pojilla ja tytöillä taitaa olla kyllä ihan hauskaa heilläkin, vaikka konvehdit saattavat jäädä saamatta. Tuhman pojan joululaulu toimikoon siis tunnuskappaleena niille toisille, jotka ovat löytäneet sisäisen Grinchinsä, eivätkä pelkää näyttää sitä.
Tarina ei kerro, onko Lahtinen itse kynäillyt biisin, mutta onhan tämä melkoinen siivu sulateltavaksi. Hitaasti ja vaanien luikerteleva biisi uuttaa voimansa nimenomaan verkkaisesta kulusta, jossa torvet saavat töristä matalalla, bändin soundi kolhii pohjan kiviä ja raahustaminen sekä laahustaminen on nostettu omanlaisekseen taiteenlajiksi. Nyt ei kelpaa rosollit, puurot, joulukalat tai muutkaan, vaan tuhma poika haluaa puristaa sitä toista kinkkua, vink, vink. Olisiko tämä melankolista ja huippuhidasta joulubluesia?
Mika Roth
Torbjörn: Christmas All Over the World
Mundhöhle Records
Torbjörn on ruotsalainen laulaja/lauluntekijä, josta ei löydy paljoakaan vanhempia merkkejä verkon musiikkipalveluissa. Artisti on kuitenkin julkaissut jo useamman sinkun tänä vuonna, ja kuvista päätellen kilometrejä on napsahdellut keikkabussin mittariin hieman enemmänkin. Mutta jos tekijästä ei paljon tietoa olekaan, niin musiikki pystyy kyllä puhumaan ylikansallista kieltään aina, ja etenkin jouluna.
Christmas All Over the World tuo helposti mieleen eräänkin
John Lennonin rauhallisemmat sooloilut, joissa ei ollut mukana poliittista sivuterää tai tarpeetonta provoilua. Periaatteessa kappale on mies & kitara -fiilistely, jossa melankolisesti piirrellään koleaa joulun aattoa ympäri maailman. Mitkä ovat meille tärkeitä asioita, mitä pohdimme aaton aikoina, mistä tässä kaikessa on kyse ja mitä meille lopulta jää käteen? Tarkkailijan roolissa oleva kertoja maalaa useita tilannekuvia, joissa onni kiertää ja osuu toisinaan jopa kohdalle. Sähköpiano soi kauniisti, rytmiryhmä naputtelee kiireettä ja Torbjörnin lämpimän royorbisonmainen lauluääni kruunaa kaiken. Lennonin perintö kuuluu vaikeissa asioissa, joista luodaan kaunista ja kontrastista.
Mika Roth
Verhot: Joulun enkeli
Verhotmusic
Verhot olivat viimeksi esillä Desibeli.netin sivuilla melko tarkkaan vuosi sitten. Tuolloinkin arvioitavana oli jouluinen sinkku ja
Luistinradan laidalla taisi jäädä pysyvästi omalle joulusoittolistalleni. Tällä erää utuinen indiepop on ehkä hieman vähemmän ahdistunutta, mutta kyllähän tässä perinteinen valon juhla on kaukana, kun melankolinen synapop maalaa lumisen maiseman ja erittäin tumman tähtitaivaan sen ylle.
Joulumelankolia on herkkä taiteenlaji, kuten melankolinen synapop ja indiesynkistely noin muutenkin. Verhot osaa kuitenkin pelata karuilla palasillaan ja Joulun enkeli on hyytävä ilmestys kaikessa synkkyydessään. Siinä missä viime jouluna sydän vuoti verta rakkauden haudalla, ollaan nyt koko ihmiskunnan iltahämärissä. Onko laulun enkeli kenties taivaasta saapunut olento, vai ainoastaan läheinen ihminen ja kuka on tuo ontuva pukki, joka vaeltaa joulun loputtomassa yössä? Suoria vastauksia ei anneta, vaan jokainen saa rakentaa annetuista palasista omanlaisensa kalenterin. Paletin värisävy on kyllä melko tumma.
Mika Roth
Lukukertoja: 2232
