Ajankohtaista

Joulukuun kasetit

01.12.2021


Ruissalo Amping: Tähtien suojatit Maan povella Ruissalo Amping: Tähtien suojatit Maan povella
Karhuvaltio Records

Turkulainen Ruissalo Amping shoegazeili sydämeeni reilu vuosi sitten, kun vuoden kauneimman kappaleen viittaa itselleen sovitellut Hyvään yöhön uhmasi sinkkuformaatin rajoja päälle kuuden minuutin mitallaan. Debyyttisinkku saa myös kunnian avata debyyttialbumin, jolta löytyvät niin ikään sinkkuina ilmestyneet Kirkkaissa valoissa ja Hohde.

A-puolen ensimmäiset kymmenen minuuttia kulkevatkin kahden ensinnä mainitun sinkun seurassa mainiosti, eikä hieman sisaruksiaan popimpi Kultaa ainakaan heikennä nousujohteista kulkua. Dreampopin ja shoegazen hattarankeveät pilvilinnat ovat kuulaita, viehättäviä ja täynnä taikahippusadetta, joka huuhtoo arjen murheet mennessään. Sähkökitara saakin kaikua ja kaikua ja kaikua vielä hiukan lisää, kun äänikudoksia paisutetaan hiljalleen, tosin järjellisyyden rajat muistaen.

Ja juuri kun tuntuu siltä, että sydämeen ei mahdu enää enempää superromanttista jylyä, osaa Ruissalo Amping olla hetken hiljempaa. Kaikkeni antaneena on – olosuhteet huomioon ottaen – pieni ja kaunis numero, jonka vanavedessä nimibiisi Tähtien suojatit Maan povella uskaltaa sekin pitää valokeilansa rahdun hillitympinä. Ja jotta totuus ei unohtuisi, saa ankkuriraita Uoma virrata shoegazen mustilla aalloilla vielä yhdeksän viimeistä minuuttia. Eikä tätäkään numeroa vedetä överiksi, kun käsissä on taito ja mittasuhteet osataan pitää oikeina aina kulloisessakin tilanteessa.

Mika Roth


Tuhka: Tuhka Tuhka: Tuhka
Omakustanne

Tuhka esittää modernisoitua kansanmusiikkia, eli yhtye ottaa koko Suomen rakastamia vanhoja biisejä ja tekee niille jotain hivenen erilaista ja arveluttavaa. Alkuvuodesta ilmestynyt Tuonelan koira -sinkku puraisi todella ärhäkästi, kun hakkaava rytmi ja ’särökitaratekno’ hönkäisi kalman hajun kasvoille asti. Hyvää hyvää iltaa jatkoi tutuilla linjoilla, kun konehuoneen uhkaavuus ja säröinen kitara pilkkoivat laulun kanssa biisin täysin uusiin muotoihin.

Kasetilla meno se vain syvenee, kun mm. henkitoreisiin vaimennettu Herrojen kanssa pellon laidassa ja lähes samoille hämärän rajoille työnnetty Se ilta oli pimiä muuntavat aiemmat näkemykset totaalisesti. Nämä versiot ovat kuin Twin Peaks päiväsaippuoille – yllättäen säännöt muuttuvat, tarinat synkkenevät ja yön pimeys vuotaa ns. normaaliin elämään. Tapio Rautavaara teki yhdenlaisen tulkinnan Jos sais kerran reissullansa -kappaleesta, mutta nyt on kulkuriromantiikka kaukana, kun särökitara raastaa ja laulaja antaa kielensä tikata sanat hyiseen maisemaan.

Olen käynyt bändin kahden aiemman sinkun tiimoilta joitain tiukkoja keskusteluja, kun olen asettunut tukemaan ryhmän rohkeaa otetta. Ovathan nämä vanhoja kappaleita, mutta eivät ne mitään pyhiä reliikkejä ole, vaan pelkkiä kappaleita joihin on haettu uusia kulmia. Kuulemme nyt erilaisia tulkintoja, vaihtoehtoisia näkemyksiä, jotka eivät vähennä mitään aiemmin kuultua. Säröinen kitara saa puolestani tulevaisuudessakin hyväillä eri tavoin lausuttuja rivejä, eivätkä konehuoneen äänet ole sen heikompia kuin pelimannien soitto – vain erilaisia, ja juuri erilaisuus on musiikinkin saralla vaalittava ominaisuus.

Mika Roth


Usko ja Urheilu: Linnunradan pitsakuskit Usko ja Urheilu: Linnunradan pitsakuskit
Huumekoirien Uhrien Tuki

Mitä ihmettä Usko ja Urheilu oikein haluavat tällä teoksellaan sanoa? Tietysti muistan yhä kuinka tape jockeyt TJ Tok Mayne ja MF Hankkija saivat aivoni muljahtelemaan kolme vuotta sitten Jeesus-tapellaan. Täysin kierrätetystä kotimaisesta materiaalista oli tehty jotain, ja nyt sitä jotain on tarjolla oikein messevä annos enemmän.

Linnunradan pitsakuskit -albumi on kuin yksi suuri äänitaideteos, jota on luotu hullun musiikkitiedemiehen laboratoriossa ilman minkäänlaisia sensoreita. En osaa sanoa, josko maailmanvalloitus vanhalla tavalla on ollut mielessä, mutta megalomaaniset maneerit ja hiphopin juuriston penkominen ovat johtaneet kummiin paikkoihin ja outoisiin tilanteisiin. Elektroa tämä kaiketi on, ja samaan aikaan retron hauskaa sci-fi hulluttelua, mutta vaatiihan tekele vastaanottimilta suhteellisen paljon. Minua kehotettiin useampaan otteeseen kuuntelemaan samplattua taidepläjäystä joko kuulokkeilla tai jossain muualla – mielellään mahdollisimman kaukana muista, joten ainakin Usko ja Urheilu herättävät runsaasti tunteita.

Linnunradan pitsakuskit on eräänlainen musiikkikuunnelma, jossa kuljetaan avaruuteen, löydetään kummia otuksia ja ihmeellisiä asioita. Tämä kaikki voisi tapahtua toisessa todellisuudessa, jossa USS Enterprisen miehistö olisi joukko suomalaisia julleja ja kapteeni Kirk, sekä tiedeupseeri Spock eivät välittäisi sitäkään vähää ohjesäännöistä. Robottidisko pistää diodit vinkumaan ja Se lentää! liitelee suoraan kohti intergalaktista tanssilattiaa. Siinä sopii sitten ihmetellä tauolla, kuinka Mainos - Avaruusburgeri saikaan poikkeamaan jo toisen tähden kohdalta oikealta, kun olisi pitänyt jatkaa vielä aamunkoittoon.

Samplaus on taidetta, taide on ikuista ja kun Lopputekstit soivat hiukan samoilla linjoilla kuin alkuperäisen The Hitchhiker's Guide to the Galaxy TV-sarjan tunnari niin mitäs teet? Pitänee vain löytää sisäinen Teräs, tai Safiiri.

Mika Roth




Lukukertoja: 846
Facebook
Artistihaku
Ajankohtaisissa myös