Lordiversity

Suomen rakastetuin ja karmein hirvi� on p��tt�nyt joukkoineen pist�� ulos musiikkia hiukan enemm�nkin. Per�ti seitsem�n levyllisen verran, jos tarkkoja ollaan. Vaan kuinka 4 tunnin ja kolmen vartin mittainen musiikkiannos toimii, kun kummitusjunan jokainen vaunu on erilainen? Seitsem�n albumia, seitsem�n genre� ja k�sitt�m�t�n m��r� omaksuttavaa � t�st� se kauhujen talvi alkaa.

AFM Records

Lordi ei ole varsinaisesti pit�nyt jarruja p��ll� viime vuosina julkaisurintamalla. Uusia pitk�soittoja on ilmestynyt tasaisen tappavaan tahtiin ja vuoden 2020 Killection oli jo kymmenes albumi, joten paljon on ehtinyt tapahtua sitten niiden viisuaikojen ja suurimpien humun p�ivien. Kuinka siis Lordi on l�yt�nyt aikaa seitsem�n albumillisen kirjoittamiseen, treenaamiseen ja lopulta viel� ��nitt�miseen?

Kaikki punoutuu pandemian ymp�rille, sill� kun Killectionin tiimoilta buukatut kiertueet peruuntuivat, huomasi ryhm� kalenterinsa olevan t�ysin tyhj�. Lordin itsens� mukaan tylsin vaihtoehto olisi ollut vain uuden levyn julkaisu, joten mit� tehd� toisin � mill� haastaa itsens� ja yleis�ns�?

Kerrottakoon t�ss� v�liss� viel� sekin, ett� Lordi olisi alkujaan halunnut tehd� kymmenen levyn kokoisen j�ttiboksin, mutta levy-yhti� ilmoitti katon tulevan vastaan seitsem�n pitk�soiton kohdilla. Suomalaiset hullut metalliheput ovat tietysti pitk��n h�mment�neet maailmaa, eiv�tk� rockin oudommat juonteet ole n�ill� main vieraita, joten miksip�s ei?

Kuten todettua: jokainen levy muodostaa oman pienoismaailmansa, jotka on viel� sijoitettu omiin aikakausiinsa per�ti vuoden tarkkuudella. N�in voidaan perustella kulloinkin k�ytetyt soundit, eiv�tk� lyriikatkaan tietenk��n kuulosta eri maailmoissa t�ysin samoilta. Abusement Park on perinteisen ja melodisemman metallin sarkaa, eli Twisted Sister, Kiss ja kumppanit ovat kovassa huudossa. Pari astetta lis�� AOR-tarttuvuutta ja ollaankin jo Humanimals-albumilla ja n�iss� kohdin Lordi on selv�sti omimmillaan, kun se p��see tekem��n tuttuja juttujaan.

Huipputehokas Ghost Train kolisuttelee taatusti itsens� Lordin fanien syd�miin, Pinball Machinen robhalfordmaiset kirkaisut osuvat tonttiin ja tietysti joulufiilikset saa kattoon Merry Blah Blah Blah -sinkun avulla. Kimalteisempi Be My Maniac on my�s mit� selvin �ss�sy�tt�, jonka vanavedess� Supernatural menee viel� syvemm�lle AOR-soille. H�peilem�tt�m�n tarttuvia biisej�, toimivia melodioita ja ykk�sluokan riffej� � eli b�ndi� sen omimmilla vahvuuksilla.

Skelectric Dinosaur -levy toimii osin samoin konstein, mit� nyt aikalinjaa heivataan hieman kauemmas 70-luvun kultaisten hard rock -vuosien puolelle. Huippukautensa Kiss ja Alice Cooper k�yv�t verrokeiksi nytkin, kun l�himpi� vaikutteita punnitaan. Tarttuvia biisej�, toimivia melodioita ja sopivasti kimalletta rautarakenteiden p��ll�, mutta ei oikeasti mit��n niin hirmuisen uutta. Abracadaver rankistelee thrashin aalloilla, mutta biisien rakenteet ovat edelleen suhteellisen suoraa Lordia. T�ss� on hiukan sama jekku, kun noissa muissakin rock-levyiss�. Eli ns. uusi genre enemm�nkin maustaa jo aiemmista tilanteista tuttua soosia, mutta ei l�hde keksim��n py�r�� uudelleen.

Mutta, mutta, mutta� Sitten ovat ne muut levyt. Masterbeast from the Moon on puhtain mahdollinen kumarrus 80-luvun alun neoprogelle, jossa koskettimet soivat komeasti, sovitukset ovat laajoja ja biisien mitat ven�ht�v�t helposti pidemm�n puoleisiksi. Moonbeast ja Celestial Serpents toistavat komeasti kasarikauden Yesin, Marillionin ja kumppaneiden sytytt�m�� liekki�. Bells of the Netherworld pist�� kauhuoopperalla piirileikiksi ja Robots Alive! raahaa jopa Elton Johnin samoihin bileisiin, eiv�tk� kantap��t edes kolise salin seiniin.

Lis�� monttuja matkaan tuo vahvasti White Zombielta tuoksahtava Spooky Sextravaganza Spectacular, jolla ys�rikoneet saavat takoa tanssittavampaa metallia kaiken kansan ihasteltavaksi/vihattavaksi. Siin� miss� mestari Rob Zombie sai jo aikaan sitten syntetisoitua svengin, ovat Lordin keltanokat yh� kis�llivaiheessa.

Paperillahan kaikki vaikuttaa viel� toimivalle. Skull and Bones (The Danger Zone) hy�dynt�� hieman kolikkopelisoundeja, mutta enemm�n t�m� on kromista pintakiiltoa, kuin mit��n syvemm�lt� kumpuavaa industriaalista voimaa. Hitik�s Terror Extra-Terrestial menee osin hukkaan t�ss� seurassa, eik� ankkuriraita Anticlimax voisi osua otsikollaan oikeampaan. Rohkea yritys, tolpat vain kolisevat.

Koko paketin rohkein ja j�rjett�min albumikokonaisuus on kiistatta 70-luvun discon kimalteesta innoittunut Shuperflytrap, joka on juuri nimens� veroinen kummajainen. Frankensteinin musiikkihirvi�ss� koneviulut vinkuvat, basso pumppaa ja tanssilattiat tampataan laukkakompilla. Mutta jos Kiss onnistui selviytym��n omasta kiirastulestaan (I Was Made for Lovin' You), niin kyll�h�n Lordikin sen voi tehd� � eik� vain?



Mik� j�rjett�mint�: laboratorion h�m�riss� luotu sekoitus toimii ja Bella From Hell pist�� ABBAn hehkumaan pime�ss�. Macho Freakin ja Zombimbon tanssiessa j�senet eiv�t j�ykisty rigor mortisin k�siss� ja sinkkuraita Believe Me saa todella uskomaan b�ndin missioon. Disco voi l�yt�� rockin ja saada j�rjellisi� j�lkel�isi�, mutta olosuhteiden on oltava ��rimm�isen suotuisia. Viel� kun yhtye heitt�isi joskus keikan, jolla kuultaisiin enemm�nkin t�t� herkkua�

Seitsem�n levy� on kerta-annoksena huimaava, mutta jos aikaa vain l�ytyy ja tahtoa riitt��, niin kovan paketin saloihin kannattaa tutustua pieteetill�. Eik� t�t� kaikkea sulatellessa voi olla miettim�tt�, ett� mit� kaikkea muuta ne matkasta tipahtaneet kolme muuta levy� olisivatkaan voineet tarjota jo koetun jatkoksi. Lordiversity rikkoo rajoja, kuten sen kuuluukin tehd�, mutta kaikkea sitoo edelleen yhteen b�ndin tyyli ja aihepiirien teemat. Eli uskallan v�itt�� kaikesta syntyv�n jopa ehyeksi laskettavan kokonaisuuden. On ne vaan hurjia hirvi�it� � ja niin monin eri tavoin.

Mika Roth