Ajankohtaista

Lordiversity

29.11.2021



Mutta, mutta, mutta… Sitten ovat ne muut levyt. Masterbeast from the Moon on puhtain mahdollinen kumarrus 80-luvun alun neoprogelle, jossa koskettimet soivat komeasti, sovitukset ovat laajoja ja biisien mitat venähtävät helposti pidemmän puoleisiksi. Moonbeast ja Celestial Serpents toistavat komeasti kasarikauden Yesin, Marillionin ja kumppaneiden sytyttämää liekkiä. Bells of the Netherworld pistää kauhuoopperalla piirileikiksi ja Robots Alive! raahaa jopa Elton Johnin samoihin bileisiin, eivätkä kantapäät edes kolise salin seiniin.

Lisää monttuja matkaan tuo vahvasti White Zombielta tuoksahtava Spooky Sextravaganza Spectacular, jolla ysärikoneet saavat takoa tanssittavampaa metallia kaiken kansan ihasteltavaksi/vihattavaksi. Siinä missä mestari Rob Zombie sai jo aikaan sitten syntetisoitua svengin, ovat Lordin keltanokat yhä kisällivaiheessa.

Paperillahan kaikki vaikuttaa vielä toimivalle. Skull and Bones (The Danger Zone) hyödyntää hieman kolikkopelisoundeja, mutta enemmän tämä on kromista pintakiiltoa, kuin mitään syvemmältä kumpuavaa industriaalista voimaa. Hitikäs Terror Extra-Terrestial menee osin hukkaan tässä seurassa, eikä ankkuriraita Anticlimax voisi osua otsikollaan oikeampaan. Rohkea yritys, tolpat vain kolisevat.

Koko paketin rohkein ja järjettömin albumikokonaisuus on kiistatta 70-luvun discon kimalteesta innoittunut Shuperflytrap, joka on juuri nimensä veroinen kummajainen. Frankensteinin musiikkihirviössä koneviulut vinkuvat, basso pumppaa ja tanssilattiat tampataan laukkakompilla. Mutta jos Kiss onnistui selviytymään omasta kiirastulestaan (I Was Made for Lovin' You), niin kyllähän Lordikin sen voi tehdä – eikö vain?



Mikä järjettömintä: laboratorion hämärissä luotu sekoitus toimii ja Bella From Hell pistää ABBAn hehkumaan pimeässä. Macho Freakin ja Zombimbon tanssiessa jäsenet eivät jäykisty rigor mortisin käsissä ja sinkkuraita Believe Me saa todella uskomaan bändin missioon. Disco voi löytää rockin ja saada järjellisiä jälkeläisiä, mutta olosuhteiden on oltava äärimmäisen suotuisia. Vielä kun yhtye heittäisi joskus keikan, jolla kuultaisiin enemmänkin tätä herkkua…

Seitsemän levyä on kerta-annoksena huimaava, mutta jos aikaa vain löytyy ja tahtoa riittää, niin kovan paketin saloihin kannattaa tutustua pieteetillä. Eikä tätä kaikkea sulatellessa voi olla miettimättä, että mitä kaikkea muuta ne matkasta tipahtaneet kolme muuta levyä olisivatkaan voineet tarjota jo koetun jatkoksi. Lordiversity rikkoo rajoja, kuten sen kuuluukin tehdä, mutta kaikkea sitoo edelleen yhteen bändin tyyli ja aihepiirien teemat. Eli uskallan väittää kaikesta syntyvän jopa ehyeksi laskettavan kokonaisuuden. On ne vaan hurjia hirviöitä – ja niin monin eri tavoin.

Mika Roth




Lukukertoja: 2138
Facebook
Artistihaku
Ajankohtaisissa my�s