Haastattelut

Hippi & Co – rauha-räppiä ja bassoista rockia

22.11.2021



Korona vei paljon, mutta Myöhälle se antoi takaisin lähes kadonneen luontosuhteen. Kun joukkoliikenne ei ollut enää vaihtoehto, kiireen ja hektisyyden vaikutus katosi arjesta. Lapsena metsä oli lähellä, mutta aikuisena luontoon lähteminen muuttui suoritukseksi. Nyt oli aika palata juurille, ja näin sai alkunsa parikin biisiä, kuten Mielensähyvittäjille ja allekirjoittaneen ihailema Kesäriimii herkän silmin, joka on suorastaan kaunista tekstittelyä.

- Päädyin muistelemaan kymmenen vuoden takaista vaellusta Kevon luonnonpuistossa ja se oli siinä.

Musiikillisesti olet myös liittänyt rohkeasti toisiinsa asioita, jotka eivät usein viihdy samoissa paikoissa. Kutsut musiikkiasi rauha-räpiksi, jossa on mielestäni klassisen räpin lisäksi hyvä määrä 70-luvun rockia ja 80-luvun alun kolkkoa uutta aaltoa. Miten tällainen musiikillinen cocktail pääsi syntymään ja kuinka pitkään soundilliset kokeilut ovat laboratoriossa jatkuneet?

- Koska Riehumispiste piti demottaa kokoelmalevykisaa varten parin viikon kuluessa, halusin löytää sopivan “huonot mutta hyvät” rumpusamplet melko äkkiä. En mitenkään erityisesti päättänyt alkavani tekemään rauha-räppiä, kunhan tein vain freesin biisin. Ehdin äänittää, testailla soundeja ja miksailla biisin kasaan hyvin deadlineen mennessä. Lähetin kisaan lopulta valmiin biisin enkä demoa. Ja melkeinpä kaikki mitä levyllä kuullaan on olemassa jo tuossa kisakappaleessa: eteeriset delay-kitarat, köyhän miehen särövallit ja lofi-rummut. Yleensä kirjoitan musiikkia kitara kädessä, mutta nyt sävelsin kaikki biisit bassolla.

Oliko DIY heti alusta saakka selviö ja missä vaiheessa tiesit, että levy on nyt valmis?



- Tee se itse -juttu lähti silkasta halusta todistaa itselleni, että osaan tuottaa julkaisukelpoista musaa myös omin päin. Siinä missä soitto- ja lauluhommat sekä äänitys sujui ongelmitta, miksaukseen pyysin mm. Soundwell-studion Jouni Visalalta vinkkejä. Vaikka 20 vuotta oon demoja itsekseni äänitellyt, ne on kuitenkin olleet pelkkiä demoja, eikä julkaisuvalmista musiikkia niin kuin nyt oli tarkoitus olla. Levyn masteroi Inkovaha-studiota pyörittävä Jalo-Apa. Kanteen sain Zopten tekemän sienirihmasto-logon ja Tuomo Savolaisen ikuistaman valokuvan. Levyä miksatessani referenssinä toimi ei-niin-sattumalta Asan biisi Mä haluun olla hippi, ja kun alettiin olla lähellä, kykenin päästämään irti. Digijakelun hoiti Mark My Tunes.

Albumin otsikko on I - Paunan sauhut ja jatkoa on jo luvassa. Ensimmäisen levyn äänitysten ja miksauksen välissä oli tauko, jonka aikana syntyi jo toinen levy, joka onkin hieman melankolisempi.

- Päätin tehdä toisesta osasta tavallaan tuottajalevyn, jonka jokaisessa biisissä olisi mukana fiittaaja. Räätälöin sävellykset ja niiden otsikot kertseineen kymmenelle ug-artistille, joista sain lopulta mukaan kuusi. Kirjoittelin loput omista laineista maaliskuussa 2021, ja äänitin toisen levyn osuudet kuntoon hakiessani yhä uskallusta miksata ensimmäinen osa valmiiksi. Toinen levy on nyt puolestaan osittain miksattu ja tekisi mieli aloittaa ennemmin kolmannen osan tuotanto kuin päästää tämä ulos.

Nähtäväksi jää nouseeko kolmas osa trilogian terävimmäksi huipuksi, mutta huhtikuussa 2021 avautui kolmas luovuuden ikkuna, joka tullee saamaan myös pitkäsoiton muodon.

- Kirjoitin kymmenen biisin räpit hieman yli viikossa. Ja nyt kun puhun näistä ääneen melkeinpä henkseleitä paukutellen on tärkeää muistaa, että ensimmäinen levy on saatu jo valmiiksi. Eihän mulla olisi muussa tapauksessa minkään tason uskoa itseeni, että selviäisin lopuistakin. Sävellyksiltään kolmas levy tulee olemaan lempee ja lepponen. Ja miksei aiheiltaankin, ainakin osittain.

Hippi & Co Ensimmäinen levy ilmestyi striimauspalveluissa lokakuun jälkimmäisellä puoliskolla, eli se on ehtinyt jo jonkin aikaa 'olla tuolla ulkona'. Minkälaista palautetta olet tähän mennessä saanut, ja onko jokin reaktio yllättänyt sinut?

- Kaikki palaute mitä olen levyn tiimoilta saanut on ollut positiivista. Useaan kertaan oon kuullut aitoa innostuneisuutta siitä kuinka uniikkia kamaa Hippi & Co on. Sitä kuitenkin on aina sokea sille miltä luomansa musiikki kuulostaa muiden korvaan, joten oon iloinen että tykkäätte. Monet tuntuu arvostavan perinteistä poikkeavaa lähestymistapaa, jonka tekeleissäni pyrin tuomaan räpättyyn musaan. Myös pari artistikollegaa on kuunneltuaan levyn läpi pistänyt viestiä, että jatkoon meni. Eräskin Kova Tee kertoi löytäneensä levyltä vaikutteita mm. Kingston Wallista ja Absoluuttisesta Nollapisteestä, ja tää on aikas tarkka analyysi mun mielestä.

Entä kun saat palautetta: muuttaako se mitenkään sitä, mitä seuraavilla levyillä tullaan kuulemaan?

- Mainittakoon, että rakas vaimoni on mun paras kriitikko. Rouva kun ei kuuntele räppiä ja pitää mun jalat hyvin tehokkaasti maassa niin kauan, kunnes alan tekemään Stratovariuksen ja Sonata Arctican kaltaista eeppistä heviä. Sitä odotellessa meillä on sanaton sopimus siitä, että teen mitä teen, kunhan en odota liian suurta innostusta keksimilleni nokkelille sanakäänteille. Ja tavallaan tää riittää antamaan terveen pohjan sille, että mun musiikki on sitä mitä se on, tykkää siitä joku tai sitten ei. En sano, että mulla on tarve ärsyttää, muttei ole myöskään tarvetta miellyttää ketään.

Onko maailma kaunis paikka ja mikä on meidän ihmisten osa tässä isossa kuvassa? Olemmeko vain silkkoja loisia vai luomakunnan (mahdollisia) kruunuja?

- Mielensähyvittäjille kertoo juurikin noista kahdesta rinnakkaisesta totuudesta: suuressa kuvassa ollaan kaikki täysin merkityksettömiä, mutta samalla jokainen elämä on itsessään suunnattoman arvokas. Biisi sijoittuu aikaan, jolloin ihminen oli samalla viivalla muun luomakunnan kanssa. Ja ollaanhan me sitä edelleen, mutta jostain syystä meille opetetaan jo koulussa jotain ihan muuta. Kun miettii vaikkapa alkuperäiskansojen sukupolvien yli jatkunutta perinnettä luontosuhteen säilyttämisestä huomaa äkkiä, ettei oikeesti ois mikään suuri teko länsimaissakaan vaihtaa ne vihreen rahan arvot siihen sammalenvihreeseen. Se ois kulttuurista OPPIMISTA se. Ja puhun nimenomaan arvomaailman muutoksesta. Metsissä on tulevaisuus.

Mikä on parasta, mitä korona-aika sinulle antoi muusikkona ja taiteilijana?



- Kehityin soittajana melkoisesti ihan vaan kokeiltuani vaihteeksi uusia juttuja. Maaliskuussa 2020 syntynyt Leeko Norsun Koronakeissi -tapping-riffi avasi mussa ihan uuden kanavan, josta virtasi myös suuri osa Hippi & Co -debyytin ja toisen levyn bassojutuista. Tämän virran tuomia hedelmiä on kuultavissa ainakin biisissä Kummal on välii. Taiteilijana löysin itseni kettumaskin takana ihan uudella tavalla: kun ei tarvii miettiä miltä näyttäisi Image-lehden kannessa, voi keskittyä ihan oikeesti itse musiikin tekemiseen nyt, kun tämä omakustannerupeama on kerran saatu alkuun.

- Entä mitä aiot tehdä ensi kesänä?

- Haaveena olisi ainakin päästä Tuska-festivaaleille, jossa on aina hyvä ja positiivinen meininki raskaasta musasta huolimatta - tai ehkäpä juurikin sen ansiosta? Lisäksi toivoisin pääseväni vaeltamaan johonkin Suomen upeista kansallispuistoista, mutta saa nähdä toteutuuko reissu vielä tulevana kesänä. Ja jos sitä saisikin toisen ja kolmannen Hippi & Co -levyn julkaistua loppukesään mennessä, tai viimeistään ennen toista Leeko Norsu -levyä, jonka esituotantoa ollaan bändin kanssa jo pikku hiljaa aloiteltu. Musajuttujen maaliin saaminen kun antaa tilaa olla paremmin läsnä perheen parissa. Parhaimpina päivinä sitä osaa vaan olla ja tehdä sen minkä isänä tekee parhaiten. Elämä ei ole suoritus vaikka siltä se saattaakin joskus näyttää.

- Lopuksi sana on vielä vapaa, eli jos jotain jäi kertomatta niin nyt olisi se aika.

- Hippi & Co - debyytin valmiiksi saattaminen osoitti minulle kaksi asiaa: saan tuotettua musaa yksin ihan valmiiksi asti, mutta muiden kanssa musiikin tekemistä kaipaan jopa aiempaa enemmän. Kaikenlaiseen kollaborointiin oon aina valmis, joten yhteyttä saa ottaa mikäli haluaa Myöhästä inputtia vokaalien tai soitannan suhteen omaan projektiinsa. Refejä on mistä valita.

Haastattelu: Mika Roth, kuvat: Tuomo Savolainen




Lukukertoja: 316
Facebook
Artistihaku
Haastattelussa myös