Gazeless – isoa ääntä ja kaunista laulua

Säröistä ja rosoista kitararockia ysäri-hengessä raastava Gazeless on monissa liemissä marinoitujen soittajien kokoonpano. Helsinkiläiset julkaisivat kevään korvalla Memory Screen debyytti-EP:n, joka on pullollaan isoa ääntä ja kaunista laulua. Taannoin ilmestynyt A Slice of Control -sinkku oli ensimmäinen merkki tulevasta ja muista tulevista julkaisuista, joten oli aika pienelle rupattelulle. Kitaristi Samuli vastaili Desibeli.netin kysymyksiin.

Kuinka bändi sai alkunsa ja haki muotonsa?

- Marko kysyi mukaan tekemään musiikkia ja halusi perustaa nimenomaan bändin jossa laulaisi puhtaasti. Marko luetteli muutamia referenssejä joista ainoastaan Queeniin mulla oli henkinen yhteys. Tilaisuus luoda musiikkia Markon äänelle oli kuitenkin sen verran houkutteleva, että saatiin homma käyntiin. Yllätyin kun pöytälaatikkosävellykseni herättivät riittävästi kiinnostusta, että saatiin Valtteri Numminen rumpujen taakse ja Hannu Oksa bassoon.

Kumpikin herroista oli tuttuja jo muista yhteyksistä, joista Lighthouse Project ja Ills ovat esiintyneet myös Desibeli.netin sivuilla. Sen sijaan Markon mukaan pyytämä Jarkko Laakkonen ei ollut Samulille entuudestaan tuttu, mutta palaset loksahtivat kohdilleen jo ensimmäisten demojen äänityksissä. Kulman takana odotti kuitenkin tragedia.

- Jarkon äkillinen kuolema kuitenkin sulki tuon bändin tavallaan ensimmäisen vaiheen. Jokaisen bändin paras julkaisu, eli se ensimmäinen demo, jäi pöytälaatikkooon.

- Jatkoa sulateltiin muutama kuukausi, Mietin kuka voisi olla sopiva ihminen toiseen kitaraan ja koska henkisesti tilanne uusi ja outo, tuntui sopivalta kääntää katse tuttuihin soittajiin. Blomqvistin Eetun muuntautumiskykyinen soitto sopi mukaan täydellisesti. Koska vallitseva kulkutauti ei luonut näkymiä keikkailulle, oli studiotyöskentelyyn suuntautuminen ainut selkeä päämäärä.

Yhtyeen ensimmäinen EP syntyi Samulin sävellysten pohjalta ja se julkaistiin viime keväänä. Samulin mukaan EP:n kappaleista nimenomaan yhdessä sovitettu Expiry antoi suuntaa jatkolle.

Näin päästäänkin tähän päivään ja siihen, että olette julkaisemassa seuraavaa EP-levyä, jolla on niin ikään neljä raitaa. Mikäs on pistänyt soittajiin näin kovan vauhdin?



- Ensimmäisen EP:n jälkeen todettiin Tonehaven viikonloppu sen verran mukavaksi irtiotoksi, että otettiin suoraan tavoitteeksi mennä sinne uudelleen noin puolen vuoden päästä. Tässä vaiheessa Eetu avasi sävellysarkkunsa ja niiden pohjalta oli toisen EP:n runko nopeasti kasassa. Hannu ehdotti että upgreidataan miksauspuolella ja ehdotti Andrew Schneideria. Throat oli jo onnistuneesti käyttänyt samaa kombinaatiota (Tom Brooke äänitys, Andrew Schneider miksaus) ja Andrewn työskentely Unsanen, Cult of Lunan ja Cave Inin kanssa oli myös vakuuttava tekijä.

Melkoisia nimiä pudotellaan, mutta mitä olen ehtinyt kuuntelemaan ennakkoon julkaisua, niin kovat nimet ovat tehneet myös kovaa jälkeä. Kuinka asiat sujuivat herrojen kanssa, ja koitteko joitain yllätyksiä matkan varrella?

- Marko on työskennellyt Tompan kanssa jo pidempään. Itse olin myös kuunnellut tarkalla korvalla joitain Tonehavenilla äänitettyjä levyjä ja kiinnostunut studiosta. Tomppa tuntee tilansa hyvin ja äänittäminen on Tonehavenilla erittäin tehokasta, ainakin meidän tapauksessamme. Tom myös on huippuhyvä kokki joka ehtii äänittämisen lomassa laittamaan juhlallisia vegaanikattauksia. Andrew taasen vaikutti aidosti heti kiinnostuneelta miksaamaan julkaisumme. Andrew ikään kuin kristallisoi visiomme soundista ja oli myös erittäin joustava hiomaan pieniä muutoksia miksauksessa. Marko äänittää yleensä useita raitoja laulua ja luo hyvin valmiin kuulokuvan siitä, miten erilaiset stemmat tukevat pääraitoja. Andrew oli kuulemma ensimmäinen miksaaja joka oli oikeasti kuunnellut huolella Markon toimittamat laulureferenssiraidat.

Musiikkinne on melkoista kitaramöyhennystä, jonka äärellä ainakin allekirjoittaneen aatokset lipsahtavat helposti 90-luvun angstiseen kitararockiin. Post-hardcore, emo, alternative - hieman epämääräisiä termejä kaikki, joten kuinka itse kiteyttäisitte tyylinne?

- Oman musan myyminen kiinnostaa melko vähän, joten ei multa enää edes juuri kysytä, mitä olen viime aikoina puuhaillut, mut jos jollekin olen aiheesta maininnut on terminä ollut "all things 90's" tai "isoa ääntä ja kaunista laulua".



Tulevan EP:n nimi on 861. Vuonna 861 viikingit pistivät mm. Pariisin päreiksi ja nykyisen Afganistanin suunnilla sodittiin, mutta mitä numerot ja luku tarkoittavat tässä yhteydessä?

- Meillä on nähtävästi tapana nimetä EP:t bändinnimiehdotuksilla. Joku ehti napata Memory Screen-nimen just kun mentiin äänittämään ekaa EP:tä. 861 on erään waka-runon numero.

Nimet ja niiden polut ovat kieltämättä kummia, mutta ehkäpä tuo selittää samalla sen, että levyiltä ei löydy otsikon mukaisia biisejä.

Kun kasassa on kaksi EP:tä, voisi niistä pikaisesti pohtien tehdä helposti pitkäsoiton. Ei muuta kuin yhdistää saumat – mutta riittäisikö noin pikainen työstö sitten kuitenkaan? Samuli torppaa albumipohdinnat juuri niiden vaatiman ajan ja panostuksen kautta, johon ei tässä maailmanajassa ole oikein mahdollisuuksia. EP on muutenkin muotona vaivattomampi ja helpompi hallita, joten niillä ja sinkuilla mennään ainakin toistaiseksi.

Samalla hukkaprosentti pysyy minimissä, kun pienemmän biisijoukon jokaiseen palaseen ehtii tutustua kunnolla. Tästäkin syystä Gazeless ei ole ikuistanut studiossa julkaisematta jääneitä arkistojen helmiä, eli kaikki mitä on tehty, on tehty ajatuksella ja loppuun saakka.

Itse asiassa työn laatu on kohonnut niin korkeaksi, että lempiraitoja ei tunnusteta olevan. Tai no, oma suosikkini EP:ltä on sen pisin raita, eli Snow Ballet, vaikka Headlinerin paahdollakin on puolensa. Mutta nämähän nyt ovat vain mielipiteitä ja jokainen voi tehdä omat ranking-listansa.

Mitä seuraavaksi? Onko luvassa keikkoja, striimattuja keikkoja tai jotain muuta huomioitavaa?

- Maaliskuussa soitamme muutamia keikkoja Throatin kanssa. Se on selkein seuraava etappi, johon valmistaudumme. Ei tule äkkiseltään mieleen parempaa bändiä keikkakumppaniksi ekoille vedoillemme, odotan jo innolla.

Pian korona on lopullisesti ohitse, joten ensi kesänä aiotte ainakin...

- Mulla ja Markolla on muita bändejä, jotka todennäköisesti työllistävät kesällä keikka rintamalla aika paljon, joten uskoisin että joko luomme uutta musiikkia, tai teemme jotain aivan muuta.

Lopuksi sana on vielä vapaa, eli jos jotain jäi kertomatta niin nyt olisi se aika.

- Viime aikojen playlistiä voisin pudotella loppuun.

Militarie Gun - All Roads Lead to the Gun I ja II
Quicksand - Distant Populations
Fiddlehead - Between the Richness
Drug Church - Tawny
Spice - Spice
Viimeiset - Pareidolia
Iceage - Seek Shelter

Eipä siinä muuta kuin kiitokset Samulille ja sitten vain odottamaan, että päästään joulusta ohi ja maaliskuun keikat koittavat. Ja voihan siinä samalla pyörittää soittolistaa ja Gazelessin siivuja, kyllä pitäisi lanttulaatikon sulaa niiden voimin.

Haastattelu: Mika Roth, kuva: Lauri Ojala