Timo Kalevi Forss: Helismaa

Reino Helismaa saatetaan muistaa parhaiten ”rillumarei”-mestarina, mutta huippunopean tekstittäjän ura oli huomattavasti monipuolisempi. Timo Kalevi Forss on tehnyt perusteellista työtä kaivaessaan esiin Helismaan suuren elämäntyön eri puolia. Tuhansia biisejä sanoittanut mies käsikirjoitti kasapäin mm. radiohupailuja, näytelmiä ja elokuvakäsikirjoituksetkin hoituivat tuosta vaan. Tietysti massiiviset määrät tiputtivat toisinaan laatua, mutta yhtä kaikki jo 51 vuoden iässä kuollut herra on iskelmäsanoittamisen Aleksis Kivi.

Like

Kuvittelin ennen tätä kirjaa tietäväni kaiken oleellisen Reino Helismaasta ja hänen työstään, mutta niin vain olin (jälleen kerran) hieman hakoteillä. Helismaan henkilöä ansiokkaasti hahmottava Forss on löytänyt monia puolittain unohdettuja helmiä, tehdessään taustatyötä. Etenkin uran alun kisällilauluja on nähtävästi vielä paljon löytymättä ajoilta, jolloin väärä poliittinen aktiivisuus saattoi lopettaa uran hetkessä.

Helismaa ei koskaan ollut kommunisti, mutta työväenluokkaa kohtaan tunnetut sympatiat sekä terve annos ’herravihaa’ leimasivat hänen tekemisiään aina. Taustalla on myös taatusti vaikuttanut ainakin jossain määrin syyttömänä ammutun isän kohtalo, kun Helsinkiä vapauttamaan saapuneet saksalaiset teloittivat syyttömän miehen vuoden 1918 kuohunnoissa. Iloisen miehen pinnan alla oli aina jonkin verran surumielisyyttä, joka tietysti siirtyi myös kynän kautta teksteihin.

Klassikoiksi nousseet Rovaniemen markkinoilla, Päivänsäde ja menninkäinen sekä Kulkurin iltatähti edustavat kaikki merkittäviä puolia Helismaasta, mutta ne ovat vasta pienen pieni pintaraapaisu kokonaisuudesta. Forss onkin tehnyt perusteellista työtä hahmotellessaan miestä sanojen takaa ja lyriikoiden kätköistä. Jo ennen toista maailmansotaa Helismaa oli tekemisissä musiikin kanssa, mutta vasta rintamalla tovereitaan viihdyttäessään hän löysi nähtävästi jotain oleellista itsestään sekä musiikista, mikä ei jäänyt muiltakaan huomaamatta. Nopeasti Helismaa huomasikin esiintyvänsä jo huomattavasti suuremmille yleisöille, kun asemasodan vaihe jähmetti rintaman tilanteen.

Sodan jälkeen armeijan viihdytysjoukoista vauhtia ja varmuutta saaneen soittajan yhteistyö käynnistyi niiden nimien kanssa, jotka yhdistetään häneen ja toisiinsa aina. Tapio Rautavaara ja Esa Pakarinen ovat kumpikin osapuilleen legendoja, joiden rinnalla Helismaa sai käyntiin ensimmäisen menestysvaiheensa. Kolmikanta ei kestänyt montaa vuotta, mutta sen luomalle jalustalle pystyi ongelmitta rakentamaan seuraavien vuosikymmenten menestystä. Nämä miehet pääsevät myös ääneen vanhojen dokumenttien ja haastatteluiden kautta, Forssin yrittäessä ansiokkaasti taustoittaa tapahtumien kulkuratoja.

Helismaan kanssa kappaleita tehtaillut Toivo Kärki oli armoitettu säveltäjä, kun taas elokuvien puolella ohjaaja Toivo Särkkä oli em. herrojen kera ’pilaamassa’ suomalaisten makua. Musiikkia ja elokuvia syntyi liukuhihnalta, mutta vaikka kriitikot hutkivat kummaltakin puolelta, todistivat myyntimäärät että jotain oleellista saavutettiin niin hupailuilla kuin vakavammillakin sävyillä. Rahvaanomaista kenties, mutta rahvas tiesi mistä piti.

Kukaan ei osaa laskea Helismaan kaikkien sanoitusten määrää, siitä yksinkertaisesta syystä, että mestari tekstitti lukuisat biisit nimimerkkien takaa – puhumattakaan kaikista niistä kappaleista, jotka hän myi kertakorvauksella eteenpäin. Näin hänen työnsä täyttä summaa on hankala nimetä merkilleen, mutta mestarin merkitys jälkipoville on sitä vastoin päivänselvä.



Kirjan lopussa ääneen pääsevät enemmän Paleface ja Heikki Salo, jotka kumpikin tarjoilevat omia näkemyksiään. Forssin ansioksi on laskettava sekin, että hän antaa toisille puheenvuoron, eikä tuputa sanojaan – tai kenenkään muunkaan tekstejä – ainoana totuutena. Sillä kuten juuri Helismaa asian kenties parhaiten ymmärsi: sanat ovat parhaimmillaan maailmoja muuttavia palasia. Me itse valitsemme muutoksen ja pysyvyyden.

Mika Roth