Haastattelut

Ahva kulkee oudon ja tutun välimaastossa

30.09.2021



- Lopputyössä oli neljä sävellyskehikkoa, jotka EP:llä ovat nyt 5 pidempää pääbiisiä. Kaksi viimeistä raitaa The Animal That We Are ja Colorchime olivat aiemmin yksi pitkä biisi. Nyt ne on jaettu kahtia, mutta miksattu levyllä yhteen.

Käytännössä kaikki piti soittaa uudelleen raita kerrallaan, mitä seurasi editointi ja miksaus. Eikä kaikkea luotu suinkaan softilla, sillä mies osaa soittaa myös mm. kitaraa ja bassoa.

- Olen ottanut itselleni enemmän tuottajan roolia ja siirtynyt idealistisesta "teen musiikkia älypuhelimilla ja tableteilla" siihen, että teen musiikkia niillä välineillä, jotka kulloinkin inspiroivat. Tässä ne ovat nyt olleet erityisesti iOS-musasoftat, mm. Samplr (innovatiivinen kosketusnäyttösampleri) ja Fugue Machine (soitettava sekvensseri) sekä Guitarcapo, jossa kitaranäppäilyihin perustuvia arpeggioita saa lähetettyä eri synasoftiin. Tähän metodiin perustuu esim biisi Shenanigans Love.

Biisien syntyhistoriassa on useimmiten alussa soundi. Kun jokin soundi löytyy, kaikki lähtee kehittymään siitä eteenpäin. Tällä erää suurin muutos on ollut laulun ja sitä kautta lyriikoiden liittyminen mukaan.

- Koko prosessin ajan minulla oli kytenyt ajatus siitä, että haluan, että musiikkini pitää sisällään myös laulua. Liveimproon perustuneita biisejä tehdessä minulla oli laitteiden kanssa niin paljon säädettävää, etten yksinkertaisesti pystynyt sisällyttämään vokaaleja silloin. Nyt se onnistui, kun työskentelin raita kerrallaan.

Tuomas Ahva EP julkaistiin tietysti digitaalisissa palveluissa, mutta siitä on myös vinyylipainos. Miten päädyit tähän ratkaisuun?

- Vinyylijulkaisu tulee siitä, että useimmat bändit, jotka ovat inspiroineet Padworksia ja sitä musiikkia, jota Ahva tekee, ovat vielä 2000-luvun alkupuolellakin julkaisseet musaa myös vinyylimuodossa ja olen niitä itsekin kuunnellut vinyyliltä. Ahvaa erityisesti Inspiroineita artisteja ja bändejä ovat muun muassa Dan Deacon, Fuck Buttons ja Panda Bear sekä koko Animal Collective. Vinyyli on jotenkin lopullinen muoto. Kun musiikki on kaiverruttu vinyyliin, se on kuin se olisi hakattu marmoriin.

- Vinyyli on myös kiireetön musiikinkuunteluformaatti, ja vaikka EP on muodostunut yksittäisistä biisiaihioista, niin halusin, että sitä kuunnellaan yhtenä kokonaisuutena, mikä vinyylimuodossa tapahtuu luonnollisemmin kuin striimattuna.

- Toisaalta vinyylissä on parhaat mahdollisuudet tehdä musiikin oheen kansitaidetta ja halusin sisällyttää julkaisuun itse tekemääni visuaalista taidetta, jotka on myöskin tehty erilaisilla puhelimen kuvankäsittelysovelluksilla.

Vinyyli on tällä erää myös ainoa julkaisuformaatti, eli kasetteja ja CD-levyjä ei ole luvassa. Vinyyliformaatti luo tietysti myös luonnollisen katkoksen ääniin, jotka muuten saavat jatkua kuin yhtenä virtauksena.

- A-puoli päättyy Shenanigans Loven venyneisiin soundeihin ja B-puoli käynnistyy This Could Be Fireworks, Pt. 2 -raidalla, joka on oiva johdatus kahteen seuraavaan numeroon.

- Levyn interludet This Could Be Fireworks, Pt. 1 ja 2 sekä Intendente 2018-11-16 ovat kasvaneet osaksi kokonaisuutta live-soittamisen myötä. Livenä olen halunnut laittaa sampleja soimaan sillä aikaa, kun käynnistän uudet softat. Halusin, että levy saa samanlaisen jatkuvan ja koko ajan eteenpäin menevän muodon.



Musiikkisi on kokeellista, se on elektronista ja tarkemmin sen kuvaaminen onkin sitten jo tosi haastavaa. Mainitsin yhden sinkkusi arviossa Kraftwerkin, mutta sekin on melko hankala verrokki, joten kuinka itse kuvailisit omaa musiikkiasi ja mitä vaikuttimia olet mielestäsi saanut muualta?

- Olen ajatellut tekeväni kokeellista musiikkia, jonka kokeellisuus on siinä, että tutkin itselle uusia softia ja tapoja tehdä musiikkia ja tutkin, mitkä on ne soundit, jotka minua niissä kiehtovat ja ne tavat, jotka koen mielenkiintoiseksi. Kokeilen siis, kuinka ja millaista musiikkia iPad minua inspiroi tekemään. Ne eivät aina ole järkeviä tapoja, varsinkaan livesoittoa ajatellen. Työskentelymetodit ovat siis laajentuneet. Alussa ajatuksena oli, että minulla on kaksi iPadia, jossa pyörii kaikki ja pystyn soittamaan biisit alusta loppuun myös livenä.

- Ehkä suurin tavoite on tehdä musiikkia elektronisilla välineillä, mutta tehdä sitä jollakin vaikeasti määriteltävällä orgaanisella tavalla. Olen tällä hetkellä tykästynyt kuvailuun, että Ahva kulkee oudon ja tutun, kokeellisen ja popin välimaastossa. Se toimii kuulijalle, joka saa kiksejä kokeellisesta elektronisesta musiikista, surrealistisista visuista, pitkistä draamankaarista ja elektroshamanistista viboista. Tavoitteena on, erityisesti livenä, löytää jonkinlainen elektronisen musan ja primitiivisen rummuttamisen synteesi.

Clorochime-sinkulla kuullaan myös Petteri Mäkiniemen soittamaa Ginette-soitinta. Kertoisitko tuosta eksoottisesta soittimesta hieman enemmän ja siitä, kuinka päädyit käyttämään sitä kappaleessasi?

- Petteri Mäkiniemi on tuttuni Sound in New Media -opinnoista. Hän on rakentanut oman soittimen Ginetten, joka on saanut inspiraationsa Ondes Martenot -nimisestä sata vuotta sitten kehitetystä varhaisesta sähkösoittimesta. Se on sukua Thereminille, mutta sitä on helpompi soittaa. Muun muassa Radioheadin Jonny Greenwood on käyttänyt Ondes Martenotia musiikissaan. Ginetestä saa Petterin efektipedaalin läpi hienoja, fuzzin läpi soitettuna sopivan rujoja liidisoundeja, joita Clorochime kaipasi. Tiesin, mihin soitin pystyy, sillä olin aiemmin haastatellut Petteriä Oma ääni -podcastissani.

Tuomas Ahva Marko Mäntylä soittaa puolestaan The Animal That We Are -kappaleessa, eli hän on levyn toinen vierailija.

- Marko Mäntylä on kosketinsoittaja ja vanha bändikaverini Evil Kangaroo -bändistä. Halusin The Animal That We Areen mukaan enemmän harmoniaa ja ajattelin, että taustalla olevat soinnut toisivat siihen sopivaa ryhtiä. Ja näin kävi.

EP:n materiaali juontuu aina vuoteen 2015 saakka, mutta lopullisen muotonsa ne ovat saaneet vasta parin viime vuoden aikana, kiitos tehtyjen livekeikkojen. Pöytälaatikosta löytyy enemmänkin materiaalia, mutta niiden mahdollinen muokkaustapa on vielä avoin.

- Tähän asti olen aina halunnut koittaa biisejä ensin livenä, ennen kuin olen alkanut kasata niitä julkaistavaan muotoon. Ehkä seuraavalla julkaisulla koitan toisin ja se olkoon kokeellinen manifestini.

Esiinnyt siis livenä, mutta missä määrin kyseessä on lopulta 'yksi mies puhelimiensa kanssa' -tyyppinen esitys, vai löytyykö laitteistoja enemmänkin? Entä mitä muuta estradilla mahdollisesti tapahtuu?

- Olen soittanut livenä ja se oli oikeastaan yksi isoista lähtökohdista koko sooloprojektin kehittämiseen. Halusin tehdä elektronisen musiikin sooloprojektin, joka olisi mielekäs sekä itselleni soittajana ja esiintyjänä että katsojalle ja kuulijalle mielenkiintoinen. Livenä minulla on ollut kuvataiteilija Viljami Nissin tekemät visuaalit mukana, muuten olen soittanut yksin.

2,

Tilanne on kuitenkin muuttumassa ja EP:llä kuullun Petteri Mäkiniemen kanssa on tarkoitus soittaa tulevia keikkoja.

- Tarkoitus on soittaa keikkoja hänen kanssaan siten, että itse hoidan elektroniikan, laulut ja Petteri soittaa melodioita Ginetellä ja hauskalla pikku syntikalla nimeltä Pocket Piano. Uutuutena on lisäksi myös rummut: lattiatomi, virveli ja pelti, joita soitan seisaaltani. Tällä koitan lähestyä mainitsemaani elektronisen musiikin ja primitiivisen rummuttamisen synteesiä.

Mitä seuraavaksi? Onko luvassa lisää julkaisuja, videoita, striimattuja esiintymisiä...?

- Viimeistään syksyllä aloitan uuden julkaisun säveltämisen. Sitä ennen yhdestä biisistä on elokuvantekijä Antti Polojärven kanssa suunnitteilla musiikkivideo. Hän teki myös edellisen Shenanigans Love -biisin videon ja yhteistyömme oli niin hedelmällistä, että ajattelimme tehdä lisää.

Lopuksi sana on vielä vapaa, eli jos jotain jäi kertomatta niin nyt olisi se aika.

Kiitos Desibeli.net kun tuette ja kannatatte pienten suomalaisten musiikintekijöiden ääntä!

Haastattelu: Mika Roth, Videokuva: Antti Polojärvi, livekuvat: Jori Larres




Lukukertoja: 566
Facebook
Artistihaku
Haastattelussa myös