Sinkut II - Huhtikuu 2021

Ahven: Maskipaskiainen
Pitk�vuori ��nilevyt

Siit� on kielt�m�tt� vier�ht�nyt melkoisesti aikaa, kun Ahvenen tuotos tarttui viimeksi Desibeli.netin verkkoon. Sittemmin maailma on muuttunut, eik� vain huonompaan suuntaan, vaikka pandemia pistikin monet asiat j�ihin. Eik� Ahvenen paluusinkku ole kuuleman mukaan vain yksi nyk�ys vieheen p��st�, sill� yhtye tulee kuuleman mukaan j�lleen polskimaan tasaisen varmasti kohti uusia haasteita ja julkaisuja.

Jonoissa kiilaavat, kaupoissa toisille nillitt�misest� itselleen uran tehneet ja kassajonossa niskaan huohottavat ��li�t ovat kiistatta universaali ongelma, josta my�s kuumottavan ajankohtainen Maskipaskiainen kertoo. Hilpe�ksi etnopoprock-ralliksi sovitettu biisi on nopea, huomaan miettiv�ni jopa vanhoja foxtrotteja, kun biisi kulkee hysteerisen hilpeill� renkaillaan kohti maalia/sein��. Menneiden p�ivien iskelm�t ja punkahtava asenne, siin�h�n sit� on maustetta biisiin, joka osaa summata paljon allekirjoittaneenkin tuntoja. Ahvenen paluu oli yll�tt�v�, kuten my�s kahvimainosmainen kitarasoolo, mutta otan avosylin (maski naamassa, tietysti) vastaan tiens� takaisin l�yt�neet poprokkarit.

Mika Roth

---

Anton Haring: Step Towards the Sun

Vuosi sitten Anton Haring tavallaan hurmasi folkahtavalla popillaan, kun Falling-sinkku nimens� vastaisesti nostatti fiiliksi�. Pient� pykimist� aiheuttivat ainoastaan heppoiset soundit sek� kokonaisuuden silmiinpist�v� kotikutoisuus, joka k��ntyi negatiiviseksi voimaksi. Hyv� biisi olisikin ansainnut vieh�tt�v�mm�t karmit, jotta melodinen folkpoppis olisi saanut kunnon mahdollisuuden.

Vuotta my�hemmin Anton Haring on osittain samassa pisteess�. Englannin kieli taittuu luontevammin ja sounditkaan eiv�t ole aivan niin amat��rim�iset kuin ennen. Hiljaisesti k�ynnistyv� ja feidaukseen p��ttyv� nelj� ja puoliminuuttinen on p��linjoiltaan kohdillaan, positiivisten vibojen hehkuessa rivien v�list�. L�hes kaiken itse soittanut nuoriherra on luonut jykev�n b�ndisoundin, joka kuitenkin asettuu kuuliaisesti biisin tarpeiden � sek� vokaalien � taakse. V�liosassa uskalletaan jo rakennelle barokkipopin kaaria ja pieni kitarasoolokin on mukana, mutta raskas tunkkaisuus ei p��se pilaamaan kipaleen sis�ilmaa. Lupaavampaa.

Mika Roth

---

Dead End Finland: Beyond the Distance

Dead End Finland on hitaasti mutta varmasti l�yt�nyt oman tiens� ja paikkansa musiikkikentill�. Alkujaan death metalista l�htenyt retki on vienyt ryhm�n aivan omaan paikkaan, jossa genrenimikkeet ovat k�yneet suhteellisen turhiksi ja soundista on tullut taatusti omanlaistaan. Beyond the Distance on toinen single tulevalta EP-levylt�, jonka tarkemmasta julkaisuajankohdasta ei ole t�t� kirjoitettaessa tietoa.

Beyond the Distance omaa vahvan ydinmelodian, jonka ymp�rille vajaa neliminuuttinen biisi kasvaa kuin itsest��n. Vokaalit ovat l�hes kautta linjan ns. puhtaat, ja tuolla saralla yhtyeen tilanne onkin mit� vahvin. Koskettimet luovat taustalla sinfonista vaikutelmaa, mutta kiipparit eiv�t vaikuta mill��n tavoin muovisilta, saati sitten j�lkik�teen p��lle l�tk�istyilt�. Kielisoittimet ovat kuitenkin rumpujen kera se voima ja moottori, joka pit�� Dead End Finlandin oikealla tiell�, ja kyll�h�n t�t�kin kaihoisaa metalliherkkua kelpaa py�ritt�� kunnon volakalla. Anteeksi vaan, naapurit.

Mika Roth

---

Elmeri: Rokkenroll
Playground Music Finland

Jo 50-luvulla nuorisoa varoiteltiin siit�, ett� rock�n�roll musiikin takana on itsens� sielunvihollinen. T�m�n v�itteen allekirjoittaa my�s debyyttialbuminsa ensimm�isen sinkun julkaissut Elmeri. K��nteisfilosofiaako? Kenties, mutta saatesanoissa Elmeri kyll� kertoo, kuinka h�n luki aiemmin filosofiaa, meditoi ja aikoi pys�ytt�� ilmastonmuutoksen � kunnes rock�n�roll luikerteli korvasta takaraivoon ja sai tarttumaan s�hk�kitaraan.

Rock siis soi ja rollaa, mutta 50-luvun kaiut j��v�t ennemminkin 70-luvun rouhean rockin jalkoihin. T�ss� ei n�et ole Marc Bolan kovinkaan kaukana, vaikka artisti suurimmat kimallepilvet j��v�tkin toiseen kertaan. Ollaanhan t�ss� alkul�hteill�, lyriikan julistaessa rockin ep�pyhyytt�, mutta muoto t�ydent�� sis�lt�� ja Elmeri osaa soittaa rokkikitaraansa tyylill�. Siihen p��lle kun lasketaan mureva bassolinja ja asianmukaiset �ou jee� huudot ja viel� mukaan tuuppaava kertos�e, niin seh�n on siin�. Olkaa siis varovaisia rokkia kuunnellessanne, sill� piru vaanii useammalla oksalla, mutta sen avulla voitte kyll� l�yt�� tienne Nirvanaan, Valhallaan ja ties minne muualle. Valitkaa siis viisaasti.

Mika Roth

---

Hanging Garden: Kuura
Lifeforce Records

Pohjoisesta synkkyydest� elinvoimansa ammentava metalliryhm� Hanging Garden on hiljalleen valmistautumassa seitsem�nnen pitk�soittonsa julkaisuun. N�ill� n�kymin Skeleton Lake ilmestyy toukokuussa ja sit� pohjustaa nyt sinkkubiisiksi valjastettu Kuura. Nimest��n huolimatta siivu on t�ysin englanninkielinen, eik� ryhm�n melankolinen metalli ole ainakaan menett�nyt rosoisuuttaan.

Kuura k�ykin matkaan hiljaa, mutta jo kymmenen sekunnin kohdilla ensimm�inen t�yslaidallinen saadaan niskaan. Rytmiryhm� takoo raskain k�sin mutta hitaasti, kitarat raastavat raakojen vokaalien yll� ja kaiken sekaan mahtuvat viel� kiipparitkin. Pian kaasua nostetaan ja melodinen naislaulu saa paljastaa kolikon toisen puoliskon, mink� j�lkeen raaka ja kaunis voivat liitty� toisiinsa sekoitussuhteen vaihdellessa seuraavien vajaan viiden minuutin ajan. Kertos�keen julmassa vy�rytyksess� on kiistatta alkukantaista voimaa, jota my�s lyriikoissa k�sitell��n, naislaulun tuodessa mukaansa �iti Maan mystisyytt�.

Mika Roth

---

Her Alone: Into the Night

Her Alone Into the Night -sinkusta on tarjolla per�ti nelj� eri versiota: radio edit, akustinen, orkestroitu versio, sek� tietysti my�s perusn�kemys. N�ist� arvioin nyt albumille p��tyv�n alkumuodon, sill� alkuper�inenh�n on aina alkuper�inen. B�ndin sinfoninen metalli tulee taatusti her�tt�m��n mielleyhtymi� niin Within Temptationin kuin Nightwishin suuntaan, mutta onko tuosta toisaalta haittaa? T�rkeint�h�n on itse biisi, kuinka musiikki toimii ja mink�laisia tuntoja se her�tt�� korvien v�liss�.

Tunnustan vierastaneeni kipaletta ensimm�isell� yritt�m�ll�, mutta kertos�keen koukku on ter�v�, kest�v� ja aivan omanlaisensa. Her Alone osaa lis�ksi pit�� biisins� samaan aikaan isona ja intiimin�, mik� on eritt�in harvinainen taito. Naisvokalistin puhdas lausunta ja pehme� fraseeraus saavat kappaleen lent�m��n, eik� edes irrallinen kitarasoolo sotke palettia, kun per��n saadaan virkist�v�� v�liosaa ja lopun kohottelua. Tutun kuuloista, mutta kaiken ollessa kohdillaan kannattaa vain nauttia kyydist�. Hyv� biisi on aina hyv� biisi.

Mika Roth

---

Ilkka Niemi: Y�retki

Ilkka Niemi on tamperelainen pitk�n linjan muusikko, jonka vahvin soitin on viulu. Eik� Niemi j�� vinguttelemaan viuluaan kuten vaikkapa perinteisemm�ss� folkissa tai kansamusiikissa, vaan herra suosii l�mpimi� akustisia soundeja sek� tarttuvia rytmej�. Y�retki onkin lattarihenkinen pop-biisi, jossa viulu asettuu pohjoisesta n�k�kulmasta tarkasteltuna aivan uudenlaiseen asemaan, suoraan siihen marimban viereen.

Y�retki kertoo kissan �isist� seikkailuista, jotka viev�t rohkean viiksiniekan aina uusiin vaaroihin, mittel�ihin ja seikkailuihin. Niemi ei ole omistanut koskaan kissaa � tai asunut moisen kanssa yhdess� � mutta mirrin n�k�kulma osataan silti luoda kuulijan nautittavaksi. Ja kun y�n puolella liikutaan, kulkee biisikin vaanien popin samettista ja lattarimaisempaa pintaa pitkin. Vokaalit ovat enemm�nkin v�h�eleist� lausuntaa, huomion kiinnittyess� rikkaan eksoottisen soitinpalettiin, sek� sen luomaan svengiin. Jatkoksi luvataan kokonaista pitk�soittoa, jolla tuullaan kuulemaan mm. viululla ryyditetty� reggaeta.

Mika Roth

---

Jan Vilhelm: Merenneito Siriukselta
Karhuvaltio Records

��ret�n avaruus voidaan n�hd� yhten� suurena meren�, jonka et�isyydet saavat mahdollisten matkalaisten ajan kulumaan ehk�p� toiseen tahtiin. Mik�li astrofyysikkoja ja suhteellisuusteoriaa on siis uskominen. Jan Vilhelm luo folkahtavaa ja kummallisuuteen taipuvaista poppia, jossa oikeastaan mik� tahansa on mahdollista. T�ll� er�� tarinan kertoja nostaa peukkunsa yl�s ja ehk�p� Merenneito Siriukselta nappaa h�net kyytiins�.

Ihmist� on jo pitk��n ajanut eteenp�in kaipuu muualle, ihan toisiin t�htij�rjestelmiin saakka, tai ainakin seuraavaan kaupunkiin. Biisin mystinen neito saa Jan Vilhelmin soittamaan samaan aikaan mystiselt� ja tutulta kuulostavaa musiikkia, jossa akustisuus on vahvaa, mutta s�hk�isyysk��n ei ole kirosana. Rytmi on vet�v�, pieni melodia hurmaa ja laulajan tapa kuulostaa jokamiehelt� on t�ss� kattauksessa etu. Pienest� hetkest� kertova siivu pysyttelee pienell� alalla, poljennon toimiessa ovelasti koukuttajana. Luvattua pitk�soittoa odotellessa kelpaa kuunnella t�t�, sek� monia jo aiemmin ilmestyneit� Jan Vilhelmin sinkkuja.

Mika Roth

---

Luukas Oja: Poissa
Playground Music Finland

Viime vuoden ehdottomia musiikkivoittajia oli Luukas Oja, jonka mainio debyyttialbumi V�ritetty todellisuus summasi vahvojen pienjulkaisujen pohjustaman alkutaipaleen. Eik� b�ndi ole j��nyt lep�ilem��n laakereilleen, sill� Poissa on tulevan kakkosalbumin ensimm�inen singlelohkaisu. Suuri kysymys kuuluukin: onko vaikean toisen albumin kirous varjostanut tekemisi�?

Luukas Oja niitti ansaittua kiitosta, mutta etenkin tuota taustaa vasten Poissa soundaa h�mm�stytt�v�nkin raikkaalle ja rullaavalle. Soundia on ruuvattu aavistuksen verran tarttuvampaan suuntaan, mutta yll�tt�v�� oli lukea saatesanoista tulevan albumikokonaisuuden pohdintaa. Siin� miss� debyytti oli, kuten debyytit l�hes aina ovat, �best of demos, single & promos�, on yhtye nostanut reippaasti t�ht�int��n. Poissa nojaa vokaaleihin ja vahvaan melodiaan, jota vied��n eteenp�in raskain ja kevein askelin, ja kyll�: my�s t�m� biisi tarttuu kuin terva. Hyv�lt� vaikuttaa siis, etenkin kun tuotantopuolellakin otetta on ter�v�itetty.

Mika Roth

---

Monday Piece: It Ain�t Over Yet

Monday Piece on vuonna 2020 perustettu yhtye, joka nytk�hti liikkeelle kuten niin monet muutkin musiikkiproggikset. Aluksi soiteltiin covereita ja kun kone l�hti k�ym��n kaikilla sylintereill�, niin ajatus oman materiaalin luomisesta tuntui luonnolliselta jatkolta. Ainakin t�ll� hetkell� Monday Piece on kahden j�senen muodostama ja tyylin� toimii 80- ja 90-luvuista innoittunut poprock.

It Ain�t Over Yet on sanalla sanoen voimaannuttava biisi, jonka melodiakulku ja sanoitus valavat uskoa huomiseen. Tuo onkin loistava viesti n�in� aikoina, mutta duo ei kuitenkaan sorru ylisokerointiin, vaan biisiss� on my�s tummempaa taustas�vy�. Kitara soi hele�n� ja vokaalit sijoittuvat pintaan, taustakuiskauksen toimiessa ovelana koukkuna. Oletettavan niukka budjetti on selv�sti rajannut tekemisi�, mutta se ei kuulu tarpeettoman paljon l�vitse, jos nyt rytmipuoli ohueksi j��kin. T�rkeimm�t asiat, eli itse biisi ja sen toteutus, ovat kuitenkin siin� m��rin kuosissa, ett� projektia kannattaa ehdottomasti jatkaa.

Mika Roth

---

Neiti Rubinstein: Rakasta mua!

Neiti Rubinstein julkaisi reilu pari vuotta sitten El�k��n kauneus -debyyttialbuminsa, jolla kolmikon romuluinen suomirock puraisi syv�lt� ja lujaa. Koronahiljaisuudessa yhtye on valmistellut kiireett� uutta musiikkia, ja nyt on koittanut ensimm�isen tuliannoksen hetki. Mahdollisesta toisesta pitk�soitosta ei ole viel� puhetta, mutta ainahan sit� voi toivoa iloista asiaa tapahtuvaksi.

Saatesanoissa mainitaan hanakasti Don Huonot, eik� kulmikkaasti rutisteleva biisi kielt�m�tt� osu kauas oletettavasta esikuvasta. Rakkauden riuduttama kertoja kaipaa lemmen liekkej� niin, ett� biisin nimeen on ollut pakko lis�t� oikein huutomerkki. Periaatteessa siivu on jo tarpeettomankin metel�iv�, mutta koliseva muoto alleviivaa lyriikoiden ep�toivoa ja ahdistusta. T�nne sit� rakkautta, nyt, heti! Totaalisen kertos�keen kulku j�� kerrasta mieleen, eik� v�liosien poukkoilussakaan ehdi k�ym��n aika pitk�ksi.

Mika Roth

---

NOIRA: Parasite

NOIRA on metalliyhtye, joka syntyi alkujaan vuonna 2018 terapiaprojektina. Kierrosten kiristyess� moderni mutta melodinen metallim�tt� on muuttunut oikean b�ndin jyrin�ksi, ja t�t� nyky� trio-muotoinen ryhm� on asettanut t�ht�imens� kansainv�liseen menestykseen. Parasite on debyyttisinkku, jolle on saatu napattua mukaan Grammy-palkittu tanskalaismiksaaja Jacob Hanse. Eli n�kemyst� ja kunnianhimoa riitt��, vaan kuinka on biisin laita?

Ensisekunnit tekev�t jo selv�ksi, ett� NOIRA tykk�� leikki� soundeilla. Ilmassa on enemm�n kuin hieman Kornin tuoksua, mutta seh�n ei ole koskaan negatiivinen asia. Kertos�keest� s�keist��n siirryt��n yleisempi� kaavoja v�ltellen, raskaan rynkytyksen ja luotailevien, hiljaisempien osuuksien vuorotellessa. Ja juuri kun biisin sis�avaruudet vaikuttavat kartoitetuilta, tulee mukaan variointia, kerrostettuja vokaaleja ja v�liosaa. Paljon tapahtuu, mutta yhtye ei onneksi sorru yliyritt�miseen tai itsens� pelist� pihalle kikkailuun. Vokalisti Inka Halme osaa tasapainoilla melodisen laulun ja vihanpurkausten v�lill�, tunteiden v�littyess� ter�vist� sanoista. Joku saa nyt korvansa punaisiksi, mik� on taatusti tarkoituskin.

Mika Roth

---

Oksman: -TALO-

Oksman on kotimainen poprock-artisti, joka on julkaissut korona-aikana melkoisen pinon sinkkuja. Herran aiemmista liikkeist� musiikin saralla ei ole sen kummempaa tietoa saatavissa, mutta lyhyiss� saatesanoissa mainitaan, ett� sanojen takaa voi aistia tarinoita rauhanturvaajan teht�vist�.

-TALO-, joka siis kuuluu kirjoittaa tuossa muodossa, on menev�� ja jopa ��nek�st� poprockia. Kertos�keen taustalla v�ijyv�t majesteetillisia palasia lis�ilev�t erilaiset kosketinsoittimet. Isosti soivasta poprock-kakusta tulee mutkan kautta mieleen kaupallisin Bruce Springsteen, kun taas yksin�isyyden peikkoja kammoava teksti asettuu h�rm�l�isten arkip�iv�n sankareiden asemaan. Jokainen meist� on tavallaan rakennus, eik� maailmassa ole olemassa kahta samanlaista, mutta Oksman ei halua olla ajan ja ihmisten hylk��m� talo. Tuon vastakohtaa ei sen tarkemmin kuvata, mik� antaa jokaiselle mahdollisuuden t�ytt�� tarinan puuttuvat osat kuten parhaaksi n�kee. Tarttuva biisi, hiukan kasarilla tavalla korni, mutta toimii kyll�.

Mika Roth

---

OneMustFall: Hollow Man (feat. Olli Helenius)

OneMustFall on tainnut saada innoituksen nimeens� pelien puolelta, mutta jo pari sinkkua aiemmin julkaissut lapualainen metalliyhtye antaa kajahtaa kovaa ja korkealta. Eli nyt ei nyperrell� vaan melodinen metalli saa soida laajana, aavana ja kaiken tielt��n kaatavana. Vahvistuksena studiossa on h��r�illyt Ocean Dark -yhtyeen Olli Helenius, vaan kuinka useamman kokin soppa on onnistunut?

Hollow Man avaa pelin t�ydell� h�yryll�. Kitarat ja koskettimet ryhtyv�t heti startista piirtelem��n kuvioitaan, kunnes reilun puolen minuutin kohdilla vokalisti liittyy kuvaan mukaan. Pient� himmailua, sitten taas pauketta ja soundikakku kohoaa kohti taivaita ennen kuin ehdin edes sanoa Kai Hansen. Kertos�keess� lyijy muuttuu kuitenkin kullaksi ja t�t� kautta b�ndi on helppo julistaa voittajaksi jo ennen kahden minuutin t�yttymist�. Eik� biisi juutu powermutaan, vaikka mittaa kertyy lopulta l�hemm�s viisi minuuttia, sill� siivet kantavat ja sovitusta on muistettu rustata ajatuksella. Maistuvaa soppaa siis, vaikka liemi perinteinen onkin.

Mika Roth

---

Petsalo & The Pets: Still Dreaming

Miss� amerikkalainen country kohtaa pohjoismaisen kaihon, sielt� voimme l�yt�� monien muiden asioiden lis�ksi my�s Petsalo & The Pets -orkesterin. Ryhm�n toinen sinkku Still Dreaming onkin ehtaa kaihoa alusta loppuun saakka, kun rakkaus on j�tt�nyt j�lleen talon, eik� kertoja voi en�� muuta kuin haaveilla paremmista ajoista.

Soundi on Petsalo & The Pets -yhtyeen t�rkein ase, sill� melankolian onnistunut pullottaminen ja ��nitt�minen ovat yll�tt�v�n vaativia temppuja. Slide-kitara valittaa, kiipparit v�ijyv�t taustalla ja vokalisti Markus Petsalo yritt�� kaikin k�ytett�viss� olevin keinoin l�yt�� itsest��n sis�isen Roy Orbisonin. Still Dreaming on auttamatta syviss� vesiss� uiva slovari, mutta suloisen katkeruuden kautta tarttumapintaa l�ytyy kuin em. Orbisonin joistain t�ist�. Sovituksessa olisi toki voitu korostaa vahvuuksia viel�kin rohkeammin, jos tekij�ill� olisi vain riitt�nyt pokkaa moiseen. Kyyneleet ne virtaavat, suru painaa rintaa ja silti on samaan aikaan jotenkin hyv� olla � taidan olla suomalainen.

Mika Roth

---

Rebecca: Faded
Soit Se Silti

Poikkeuksellisen upean ja s�v�ytt�v�n ��nen omaava Rebecca on tamperelainen laulaja, jonka kaksi ensimm�ist� sinkkua toivat v�ri� ja eloa vuoteen 2019. Etenkin laulupainotteinen Nobody Else oli todellinen voimabiisi syd�mest�, kun taas New Sh*t roiski rohkeammin v�rej� seinille. Kolmannella sinkullaan Rebecca luottaa utuisempaan soul/r�n�b -soundiin, jota on ollut miksaajan tontilla hiomassa Grammy-ehdokas Brent Kolatalo.

Faded ei aiheuta v�lit�nt� valaistumisen tunnetta, koska biisi on ensinn�kin hyvin hidas ja toisekseen eritt�in maalaileva. Rebecca ei pid� kiirett�, eik� ��nenpainetta l�hdet� runttaamaan ylemm�s edes silloin, kun aineksia ��nimaisemassa on enemm�n. Faded nappaa sen sijaan hitaammin otteen ja biisi saa reilun kolmen minuutin mitan tuntumaan v�hint��nkin viidelt� � ja sanon t�m�n ainoastaan positiivisessa mieless�. Uneliaan raukeaa tunnelmointia, jonka teksti keskittyy puolittain myrkylliseen rakkauteen, kuinkas muutenkaan.

Mika Roth

---

Sunnuntai: Tyhjyys

Sunnuntai on omien sanojensa mukaan saanut rivins� suoriksi, mik� t�ss� yhteydess� tarkoittaa siirtym�� folk popin usvaisesta soundista vinksahtaneen popin savuiseen soundiin ja j�senist�n karsintaa. S�vellykset ja sanoitukset kyn�ilee edelleen Joonas Streng ja kuusihenkiseksi kaventunut orkesteri pystyy kyll� mainiosti luomaan rikkaan ja eloisan soundin ilman hanureita yms. h�rp�kkeit�.

Vokalisti Brie on kiistatta nainen paikallaan, kuten my�s trumpetista hiljaisen maalailevia nuotteja l�yt�v� Tanja. Muita tontteja mitenk��n aliarvioimatta t�rke� palanen kaikessa on my�s basisti Jyri, jonka herkullisesti vaelteleva soitto saa biisin mojon kirjaimellisesti virtaamaan. Vokaalien tahallinen lakonisuus luokin hienon kontrastin pohjan eloisuudelle, josta my�s kiipparisti Heikki ansaitsee prinikat rintaan. Tyhjyys velloo periaatteessa t�ysin paikallaan, kuten tekstikin antaa ymm�rt��, mutta silti kaikki on liikkeess� � aivan kuten t�ysin tyhj�lt� vaikuttava avaruuskin. Uneliasta, kaihoisaa ja raukean koukuttavaa vellomista, jota voisi kuunnella puoli tuntia putkeen, helposti.

Mika Roth

---

Vankilakeskoset: Keskonen

Taas ollaan niiden nimien ��rell�, ett� josko sit� otsikkoa olisi sittenkin pit�nyt mietti� viel� kerran. Niin tai n�in, Vankilakeskoset on nyt julkaissut debyyttisinkkunsa. P��kaupunkiseudulta kotoisin olevan yhtye soittaa omien sanojensa mukaan melankolista metallia, ja aiemmin keskener�iseksi projektiksi j��nyt b�ndi on karanteeniaikana muuntunut ihka oikeaksi yhtyeeksi. Mihin siis vokalisti Iivar Lemmink�inen, basisti Ottolapsi, kitaristi Pikku-Lalli ja rumpali Py�veli ylt�v�tk��n?

Kuvitelkaa p��ss�nne sekasiki�, jossa toinen puoli on wagneriaanista teutonimetallia esitt�v� j�ttil�isen rumilus ja toinen puoli on taas pohjoisen mennink�inen folkahtavan metallin vallassa, mutta kaikkea pit�� silti aloillaan melodisuuden rauhoittavat kahleet. Massaa on vaikka kuinka, mutta mihink��n ei oikeastaan menn� � eik� halutakaan. Miten yhdest� ja samasta kipaleesta voi tulla mieleen metalli, iskelm�, sinfoniat, black ja kansanlaulut � viel�p� samaan aikaan? Pomp��si� pullistelua, �lyt�nt� katedraalin rakentelua, ja juuri n�ist� samoista syist� tavallaan rakastettavaakin, kai. Huh-huh, ainakin t�m� on jotain erilaista.

Mika Roth

---

Verna Viento: Eetteri (Aether Remix)
V.R. Label Finland

Verna Viento osasi kielt�m�tt� yll�tt�� t�ll� kertaa. Olin aluksi aivan varma, ett� nyt p��tyi v��r� biisi kuunteluun, sill� eih�n t�m� ole laisinkaan folkahtavaa pop-rockia ja mullalle tuoksuvaa luontoa. Tuore Eetteri kun on, saatesanoja lainatakseni: �deep technon, progressiivisen housen, flowtrancen, sek� psybientin ja psychillin� makuinen matka.

Sinkulle kertyy mittaa huimat seitsem�n minuuttia ja risat, eik� sill� kuulla ymm�rt��kseni tippaakaan laulua. Toki jotkin ��net ovat saattaneet olla joskus vokaaleja, mutta ambientmainen virtaviivaistus ja efektoidut soundit ovat tehneet kaikesta yht� suurta kokonaisuutta. Biisiss� ei ole perinteisi� osia, vaikka siin� onkin helppo huomata omat kautensa ja vaiheensa. Alussa ��net ovat keve�mpi�, rytmin pysyess� kraftwerkmaisten kosketinkuvioiden minimalistisena taustana. Lopussa kurvit k��ntyv�t jyrkemmin mutkalle, kuvioiden samalla tiivistyess� ja efektoitujen ��nten rikastuessa. Siirtym� onkin kaivattu ja osaavasti rakennettu, mink� ansiosta jokainen sekunti tuntuu uudelta, eik� biisi j�� miss��n vaiheessa junnaamaan paikoilleen. Se on paljon sanottu plus seitsem�nminuuttisesta instrumentaalij�tist�.

Mika Roth

---

Villakko: N�m� polut ovat minun

Ensimm�inen sinkku on aina merkitt�v� tapaus. Tuolloin aukeaa t�ysin uusi polku, jonka seuraavia mutkia, kurveja ja m�ki� on vaikeaa, ja useimmiten jopa mahdotonta arvailla. Villakko on Sein�joelta kotoisin olevan lauluntekij�pariskunnan muodostama duo. Seuraava sinkku siint�� jo horisontissa, joten ainakin t�m� polku jatkuu jo hyvinkin pian.

N�m� polut ovat minun -kappaletta on helppo kutsua tunnelmalliseksi. Saatesanoissa musiikkia kuvataan tummanpehme�ksi, sek� pianovetoiseksi indiepopiksi, ja kuvaukseen on helppo yhty�. Naisvokalistin laulu asettuu rauhoittavana eteen, taustalla piano ja koskettimet saavat vastata l�hes kaikesta, biisin intiimin ��nimaiseman korostaessa v�h�eleisyytt�, rauhallisuutta, hetkess� viipyily�. Tietenkin uhkana on paikoilleen juuttuminen, mutta tekstin tarina vie kuulijaa kuin huomaamatta, mink� lis�ksi viimeisen p��lle hiottu soundimaailma suorastaan hyv�ilee kuulijaa. Upeasti rakennettu intiimi ja rauhallinen hetki, jonka ei haluaisi koskaan loppuvan.

Mika Roth