Kirjat

Veli-Pekka Hänninen: Edu Kettunen

27.04.2021



Itse asiassa yllätyin herran viimeisten vuosien julkaisujen runsautta, sillä 10-luku oli miehen tuottoisin aikakausi. Toki vuosina 2015–2018 julkaistu Sateinen iltapäivä Välkkylän BP:llä -albumitrio on pitkälti vanhan materiaalin kierrätystä, mutta kun levyistä on tehty uudenlaisia äänitaideteoksia osaset yhteen nivovine osuuksineen, on ’helppo kierrätys & rahastus’ -väitteet syytä unohtaa. Etenkin kun levyjä ei voi kuunnella suoratoistopalveluista, eivätkä niiden painokset ole kuin joitain satoja.

Näillä miehen oman firman julkaisemilla helmillä ollaankin asioiden syvässä päädyssä, siellä missä Kettusen hiljalleen ideoima Välkkylän kylä voi elää omaa fantasiaelämäänsä. Näissä kohdin kirja myös lähtee avaamaan enemmän aiheensa sielun saloja, sillä uskoisin Kettusen olevan nimenomaan onnellisin, kun hän pääsee rauhassa, paineetta ja häiriöittä luomaan oman pienoismaailmansa ääniraitoja.



Hänninen ei revi raflaavia otsikoita, ei kaiva esiin kuraa, eikä yritä pakottaa aiheensa suuhun sanoja, jotka sinne eivät kuulu. Alkuun ihmettelin kirjan etäistä otetta kohteeseensa, mutta sivujen myötä oivalsin opuksen olevan kuin aiheensa: pienet palaset ovat vihjeitä, suoruus on aitoa ja peittelemätöntä, kaiken takana on yhä maailmaa ja sen ihmeitä päivittelevä pieni ihminen. Kaikki on jo sanoissa, ne pitää vain kuulla oikein – eikä yhtä, oikeaa tapaa edes ole olemassa.

Lopussa Kettusen hahmoa kartoitetaan lisää pienin palasin, aivan kuin materiaalilla ei olisi ollut muuta paikkaa, mutta nämähän ovat samanlaisia murusia kuin em. Välkkylän BP:n levyt. Palaset muodostavat kuvan, joka vain tarkentuu ja syvenee, mutta joka jättää samalla tulkinnan varaa.

Mika Roth




Lukukertoja: 105
Facebook
Artistihaku
Kirja-arvioissa myös