Pihka Is My Name – musiikki ja visuaalisuus

Pihka Is My Name julkaisi taannoin lähes täysin instrumentaalisen albumin, joka yhdistää sound designin, minimalistiset pianokuviot, analogiset syntikat ja elokuvallisen orkestraation. Lopputulemana oli viiden tähden albumi, matka uusiin paikkoihin, joita vanhat palaset koristelevat. Oli siis aika haastatella tekijöitä äänten takaa. Yhtyeen muodostavat Henna Helasvuo ja Lasse Turunen, jotka aiemmin vaikuttivat Pihka ja myrsky -yhtyeessä. Miten stadionpop vaihtui elektronisempaan kattaukseen ja miksi?

Lasse: - Aloimme suuntautua koskettavien ja tunteita herättävien äänien tekemiseen biisien sijaan. Ajatellaan, että Pihka Is My Name on enemmän musiikkia kuin biisejä. Keskiössä on sound design. En kuitenkaan koe että tämä olisi erityisen paljon elektronisempaa musiikkia kuin aiempi bändimme. Akustiset ja elektroniset instrumentit ovat aika pitkälti samassa suhteessa.

Henna: - Lisäksi esiintyminen ei kiinnostanut meitä enää kuten ennen. Halusimme omat kasvomme ja persoonamme taka-alalle ja musiikin ja visuaalisuuden päärooliin.

Yhtyeen musiikki on elektronista, toisinaan tanssittavaa, toisinaan taas hyvinkin eeppistä. Sitä on vaikea kuvailla, mutta kuinka yhtyeen olennaisen voisi kiteyttää muutamaan lauseeseen?

Henna: - Pihka Is My Name yhdistää sound designin, minimalistiset pianokuviot, analogiset syntikat ja elokuvallisen orkestraation.

Esikoisalbumin nimi on Everything Is In Between, mikä saa pohtimaan otsikon viittausta. Lasse huomauttaa, että levy alkaa biisillä Binaries ja se päättyy biisiin Everything Is In Between. Levyn kertoja on taas hylätyksi löytynyt mielikuvituskaveri, Pihka, joka ymmärtää jotain oleellista itsestään matkan varrella. Kukaan ei ole vain nolla tai ykkönen, vaan kaikki löytyy ennemminkin noiden pisteiden välistä, kaikki on ääripäiden välistä.

Levy auttoi samalla tekijöitään ymmärtämään – ja hyväksymään – musiikin rajattomuuden. Genreaitoja voi tuijotella, jos niin haluaa, Lasse ja Henna päättivät tehdä jotain muuta. Entä tuliko levystä juuri sellainen kuin pitikin, vai jäikö jokin vaivaamaan näin jälkikäteen?

Lasse: - Rehellisesti sanoen, aina näissä julkaisuissa joku jää vaivaamaan. Mutta ne ovat vain pieniä yksityiskohtia siellä täällä, sellaisia joita kukaan muu ei kuule. Tämä johtuu siitä, että olen juuri ennen julkaisua hinkannut levyä aivan mahdottoman paljon. Tuntuu että koskaan ei ole valmista – levy vaan julkaistaan. On vaikea kuulla kokonaiskuvaa, kuulee vaan ne pienet epätäydellisyydet. Nämä epätäydellisyydet ovat ajan saatossa todennäköisesti olennainen osa levyn viehätystä, ja minun tulee nyt antaa niiden olla sellaisenaan.

Viime vuonna Pihka Is My Name ehti julkaisemaan pari EP-levyä sekä sinkkua. EP:t lähinnä varioivat nimibiisejään, mutta materiaalia syntyi siitä huolimatta melkoinen määrä. Musiikit olivat jo pitkälti valmiina ennen kuin pandemia pisti maailman tyhjäkäynnille. Vapautuneen ajan Lasse käytti visuaalisen puolen opiskeluun.

Lasse: - Toteutin pitkäaikaisen haaveen ja opettelin 3D-animoimaan. Pihkan videot Little Bubbles, Algorithm and Blues ja Digital Water ovat minun käsialaani.

Kuinka olette mielestänne muuttuneet ja kehittyneet, jos vaikka verrataan albumia ensimmäisiin äänityksiin?

Lasse: - Aluksi Pihka oli enemmän äänessä! Äänitimme laulut moneen biisiin, mutta ne eivät loppujen lopuksi tuntuneet oikealta.

Henna: - Ei tuntunut oikealta että Pihka ilmaisisi itseään niin selkeästi. Päätimme jättää laulut vain kaiuiksi jonnekin kaukaisuuteen.

Mielestäni päätös on viisas ja oikea, sillä liika alleviivaus olisi tehnyt kokonaisuudesta tarpeettoman disneymäisen. Pihkassa Henna tunnistaa ulkopuolisuuden tunteen, joka yhdistää tekijöitä luomukseensa. Pihka seikkailee todella näyttävissä videoissa. Voitteko kertoa hieman enemmän niistä? Keiden ideoimia nuo oudot, digitaaliset maailmat ovat ja kuinka pitkälle tarina voi jatkua?



Henna: - Alun perin tarina hylätyksi joutuneesta mielikuvituskaverista on oma ideamme. Kehitimme yhtyeen keulakuvaksi hahmon joka voisi olla Miyazakin tai Pixarin leffasta.

Lasse: - Pihkan ulkoasun ja visuaalisuuden värimaiseman on suunnitellut Elli Maanpää, ja maailmaa kehitti vielä merkittävästi eteenpäin ensimmäisen videon (Binaries) ohjaaja/animaattori, veljeni Jussi Turunen. Toisen videon ohjasi ja animoi Elli Maanpää itse, ja se onkin vahvasti hänen omaa mahtavaa tyyliään! Loput videot ovat minun animoimiani.

Kukaan ei pidä spoilereista, mutta Lasse avaa hieman tarinan kulkua. Eli jos haluat rakentaa oman tarinan ohita seuraavat kolme kappaletta.

- Binaries ja +- kertovat siitä kuinka mielikuvituskaveri Pihka on hylätty talviseen metsään. Hän herää ja näkee pohjoisen luonnon kauneuden. Kun jää sulaa Pihkan alta +- -videon lopussa, hän päättää mennä katsomaan mistä on kysymys. Hän lähtee kaupunkiin.

- Kaupungissa Pihka näkee kuinka siellä vaan marssitaan eteenpäin laput silmillä ja otetaan selfieitä. Kun yksi marssijoista Little Bubbles -videossa kaatuu maahan, häntä ei pysähdytä auttamaan. Pihka auttaa hänet ylös ja avaa hänen silmänsä – ehkä kaatuminen voi joskus olla hyvä asia, koska siitä oppii näkemään.



- Algorithm and Blues -videossa Pihka ystävineen näkee talouden rattaat, joita onnettomat työntekijät pitävät miettimättä liikkeessä. Pihka kysyy rattaiden pyörteisiin musertuvilta työntekijöitä: "miksette vaan lopeta? Tämä työ ei selvästikään ole kivaa, ja se on vielä haitallistakin. Maapallolle. Jää sulaa ja vesi nousee."

Enempää suoria juonipaljastuksia ei ole luvassa, muta sanotaan nyt vielä se, että tämän jälkeen luvassa on niin Metropolis-klassikon mieleen tuovia kohtauksia, kuin tanssia ja vaaratilanteita. Merkantilismin ja riistokapitalismi tuhoavat voimat asettuvat vastaan ja Digital Water -videossa ollaankin sitten jo ihan eri maisemissa. Ja tarina on saamassa jatkoa?

Lasse: - Jatkoa on luvassa!

Onko tulevaisuudessa mahdollista nähdä kokonainen Pihka-elokuva?

Henna: - Haluamme tehdä Pihkasta pelin. Tietokone- ja konsolipelien maailmasta löytyy aivan uskomattoman hienoja taideteoksia! Esimerkkeinä vaikkapa Ori and the Will of the Wisps, Dungeon Defenders ja Spyro the Dragon.

Lasse: - Isosti tajuntaan ovat iskeneet myös Zelda- ja Shenmue-pelit, sekä Little Nemo – Dream Master.

Henna: - Pihka Is My Name -pelistä on päässämme isot suunnitelmat, mutta toki tarvitsemme apua niiden toteuttamiseen.



Entä mihin suuntaan muuten musiikkinne on kehittymässä? Vai teettekö lainkaan pidemmän luokan suunnitelmia näinä aikoina?

Henna: - Luulen, että olemme menossa minimalistisempaan ilmaisuun ja instrumentaatioon. Ensimmäisellä levyllä on paljon kaikkea, kuten halusimmekin. Biisi Between The Icicle and The Flame antaa esimakua siitä suunnasta mihin olemme menossa. Mutta toki suunnitelma voi vielä muuttua kun pääsemme työskentelemään uuden musiikin parissa.

Ennen toista pitkäsoittoa on kuitenkin vielä luvassa remiksauksia muiden artistien kanssa, joten kannattaa pitää antennit herkkinä niidenkin osalta. Keikkoja on striimattu livenä studiolta Helsingin Arabiasta, ja kunhan rajoitukset antavat myöten, on tarkoitus myös esiintyä elävälle yleisölle.

Henna: - Live-settiä ollaan kehitetty ja harjoiteltu ahkerasti. Visuaalisuus tulee olemaan vahvana elementtinä myös keikalla. Olen editoinut live-visuaalit viiden musiikkivideomme pohjalta, ja työstän niitä striimi striimiltä paremmaksi.

Mitä seuraavaksi? Onko luvassa julkaisuja, lisää videoita, striimikeikkoja tai jotain muuta jännittävää?

Henna: - Teemme striimikeikkoja kevään ajan kerran kuussa, ja varmaan myös jatkossa. Lisäksi julkaisemme joka maanantai YouTube-kanavallamme Monday Jam -videon.

Lasse: - Olemme tehneet remixejä erilaisille artisteille ympäri maailman. Niitä on tehty Australiaan, Yhdysvaltoihin ja Englantiin. Ensimmäinen niistä on Tia Gostelow'n Psycho (Pihka Is My Name Remix) , joka tulee ulos 23.4.2021.

Henna: - Remixeihin panostetaan kuin mihin tahansa omaan biisiimme, joten nämä julkaisut ovat meille todella merkittäviä.

Mikä on tärkeintä mitä olette tähän mennessä tehneet Pihka Is My Namen kautta/avulla?

Lasse: - Omien musiikillisten lukkojen avaaminen. Joskus 2016 olin ehkä vähän jumissa siinä että kaikki sanottavani tiivistyi aina siihen 3-minuuttiseen pop-ralliin. En halua yhtään dissata aiempia töitäni, koska olen niistä ylpeä edelleen. Mutta Everything Is In Between -albumin jälkeen tuntuu että ihan mitä vaan voi tehdä. Jos voi tehdä mitä vaan, niin miksi ei sitten tekisi? Pää pulppuaa ideoita.

Haastattelu: Mika Roth, kuvat: Tomi Palsa