Haastattelut

Muurolan indierekka jyrää

04.04.2021



Panu: - Eihän tuo 1990-luku ollut kovin iloista aikaa ja silloin tuli kuitenkin kehitettyä vahvasti omaa musiikillista identiteettiä sille suotuisassa iässä. Angstit kumpuaa Nirvanasta, Radioheadista ja kaikesta siitä musiikista mitä silloin tuli kulutettua.

Yhtyeen nimeksi on valikoitunut Muurola. Rovaniemen suunnilla on samanniminen mielisairaala, joten sielläkö te tapasitte toisenne, vai kuinka nimi päätyi käyttöön?

Tuomas: - Rumpali Santtu katsoi 2018 vuoden linnanjuhlia ja siellä oli joku veteraani, jonka asuinpaikaksi juontaja kertoi olevan Muurola. Siinä vaiheessa intoiltiin jo ryhmä WhatsAppissa, ja Santtu laittoi nimiehdotusta tietämättä tästä Muurolan mielisairaala kytköksestä. Tuo Muurolan mielisairaala on melko myyttinen paikka, siellä on mm. moni lappiräppäri ja taiteilija käynyt ohjelmoimassa itseään uudelleen elämänpolulle.

Panu: - Näillä kytköksillä nimi vaikutti olevan sopiva, vaikkakin ollaan odoteltu, että milloin Muurolan brändityöryhmästä otetaan yhteyttä, että tää nyt pojat ei ole sopivaa tämän nimen käyttö.

Muurola Kuten todettua, EP-levyn nimi on Kunnes me tullaan takaisin. Tämä saa pohtimaan bändin suuntaa ja sitä, mistä sitä ollaankaan tulossa, menosuunnasta nyt puhumattakaan. Horisontissa siintää kuulemma grungempaa kamaa, mutta myös jotain uutta ja hankalammin määriteltävää. Tuomas puhuu ”hommelaisesta desert-meiningistä”, sekä Bristolin IDLESistä mahdollisina pisteinä. Tosin löytyy kotimaastakin jotain.

Tuomas: - Hurahdin tähän suomalaiseen Salaliitto yhtyeeseen, ja tuntui jossain vaiheessa, että tällaistahan sitä pitää tehdä. Muista suomalaisista Sydän Sydän on ollut pitkään diggailun kohteena. Eihän näistä suunnista tiedä, ja sehän taitaa olla Muurolan juttu, ei voi tietää mitä tulee.

Panua kiinnostavat melurokki ja huutaminen, joten eiköhän noiden pisteiden välistä jotain löydy. Väriä touhuun tuo myös nykyään kovin muodikas etätyöskentely, jossa palasia lähetellään digitaalisesti toisilleen.

Energinen ja action-vetoinen rockinne roiskuu pyhän kitara-basso-rummut kolmikannan voimalla, mutta voiko kaiken tarvittavan ilmaista noilla soittimilla? Kuinka paljon nojaatte pedaaleista ja taustoista löytyviin apuihin?

Panu: - Livenä ollaan pyritty nojaamaan mahdollisimman intensiiviseen soitantaan ja hyvään energiaan. Pedaaleja toki käytämme paljon: säröjä, fuzzeja, oktaaveja ylös ja alas yms. Mulla saattaa olla hieman epäterveellinen rakkaus-suhde pedaaleihin. Taustoja ei olla käytetty, mutta ajatuksena aivan mielenkiintoinen. Äänittäessä filosofia on erilainen: Mennään biisi edellä ja jos kappale vaatii enemmän kuin trion, niin sitten sovitetaan lisää musiikkia.

Onko tämä siis ymmärrettävä niin, että laajentuminen kvartetiksi on täysin poissa laskuista?

Panu: - Triotyöskentely on kyllä ollut erittäin palkitsevaa ja mutkatonta. Mutta laajentuminen ei ole poissuljettu ajatus. Toiselle kitaristille saattaisi olla tilausta.



Indierekka-biisissä pohditaan kuinka tehdä muutama miljoona, josko se onnistuisi vielä indiellä. Tuohon on silkkaa sarkasmia – tai niin ainakin haluan uskoa. Kyseinen kipale, kuten Apollon viivat, rytisee mielestäni todella hienosti ysärisoundeilla ja tyylillä. Mistä Muurolan musiikilliset juuret löytyvät? Jos olisi käytössä aikakone, jolla voisi käydä jollain historian keikalla, niin te suuntaisitte suoraan...?

Panu: - 1990-luvulle ja 2000-luvun alkuun. Muurolan tiimoilta ollaan kyllä hävyttömästi fiilistelty vanhoja nuoruuden klassikoita, kuten Smashing Pumpkinsia, Nirvanaa, Queens of The Stone Agea jne.

Miksipäs ei, ette te ainoita noilla apajilla ole. Indierekalle on tehty myös todella tyylikäs, vaikkakin hieman outo, musiikkivideo. Kuka on ideoinut nuo maskijutut?

Panu: - Olisko ajatus lähtenyt Tuomakselta? Kokonaisuus juonittiin yhdessä ja eräs Heidi oli kuvaamassa ja ohjaamassa pakettia kasaan.



Tuomas: Indierekan C osassa löytyy Smells Like a Teen Spiritin ja Creepin lauluraitoja sämplättynä, ja ajatus oli että sama esiintyisi musavideolla.

Santtu: - Joo siihen videoon piti saada grunge ikonit esiintymään ja sitten haluttiin vain piristää pakkaa lisäämällä Thom Yorken ja Kurt Cobainin lisäksi hahmoihin Tupac Shakur, koska siinä oli sopivaa jännitettä musavideoon jo noin temaattisestikin. Eihän me mitään ’look a like’ -maskeja siihen saatu, vaan printattiin salaa työpaikan väriprintterillä.

Hauska on myös viittaus Radioheadin Karma Police -videoon, ja taustoista saattaa löytyä muutakin. Samoin videot löytyvät Muurola ja Pidä paikkaa -biiseistä, joista viimeksi mainittu on kenties se perinteisin siivu, jossa kuvataan soittavaa bändiä. EP:n neljästä siivusta kolmelle onkin jo kuvattu video, ja alkuperäinen tarkoitus oli tehdä moinen kaikille biiseille.

Itse videoiden tekeminen saa triolta silkkaa suitsutusta, sillä nämä Jussi Yrttiahon kanssa konseptoidut Art Weekend For Men -tapahtumat ainakin kankeavat tekijät voimaannuttavasti irti harmaasta arjesta. Jatkoa lienee siis luvassa, jos ei vanhoista, niin sitten uusista biiseistä.

Mitä seuraavaksi? Onko luvassa julkaisuja, striimikeikkoja, uusia spessujuttuja tai jotain muuta päräyttävää?

Muurola Panu: - Tässä parasta aikaa sovitetaan ja äänitellään uutta EP-kokonaisuutta. Julkaisuajankohtaa ei ole vielä. Striimikeikka sekä mahdolliset kesän keikat kiinnostaa, katsotaan!

Tuomas: - Joo, on tässä fiilistelty sellaista From the Basement henkistä kokonaisuutta YouTubessa julkaistavaksi, Radioheadin ja White Stripesin hengessä, se olisi sellainen mitä on tässä elämän To Do -listalla ehdottomasti. Mutta Muurolan kohdalla se ei saisi olla liian tuotettua, vaan sopivan kämästä.

Santtu: - Keikkoja, lämppäyshommat kävisi pirtaan myös!

Jos Muurola olisi drinkki, niin se koostuisi:

Santtu: - Jallu tai viski

Sille on helppo kohottaa, cheers!

Haastattelu: Mika Roth, kuvat: Jussi Yrttiaho




Lukukertoja: 2159
Facebook
Artistihaku
Haastattelussa myös