19.10.2021
Gamma Ray on yksi saksalaisen power metalin suurista ja mahtavista. Helmikuussa 1990 ensimmäisen pitkäsoittonsa julkaissut yhtye on kulkenut halki vuosien ja vuosikymmenien Kai Hansenin kipparoidessa purtta. Kolmen vuosikymmenen mittaista matkaa juhlittiin Düsseldorfissa loppukesästä 2020 hieman poikkeuksellisissa olosuhteissa, mutta yhtä kaikki keikka tallennettiin ja nyt on korvakarkkia tiedossa saksalaisen melodisen metallin ystäville.
earMUSIC
Vuodet ovat tosiaan kuluneet ja kuluttaneet, mutta pitkään oman bändinsä vokaaleista vastannut Hansen on yhä melkoisessa vedossa. Arvioon saamani paketti on kahden CD-levyn ja DVD:n paketti, jolla samat kappaleet kuullaan kuvalla ja ilman. Ainoat erot ovat siinä, että DVD:lle jääneet välispiikit on pitkälti trimmattu pois ja etenkin alkuperäisen vokalistin Ralf Scheepersin hienot sanat olisi kannattanut jättää CD:llekin.
Gamma Ray on bändinä jäänyt viime vuosina selvästi taka-alalle, etenkin sen jälkeen kun Hansen liittyi Michael Kisken rinnalla takaisin Helloweenin vahvuuksiin. Kaikki ponnistelut onkin selvästi pistetty emobändin nostoon takaisin metallin kuninkuusluokkaan, mutta Hansen on toistuvasti korostanut Gamma Rayn olevan yhä elossa.
Ja elinvoimaiselta ryhmä kieltämättä vaikuttaakin, pistäessään Düsseldorfin miltei tyhjän Issdomen estradilla parastaan. Pandemian aiheuttamat kummalliset olosuhteet eivät kuitenkaan millään tavoin latista latausta, sillä keikka striimattiin aikoinaan, joten soittajat tiesivät katsojien olevan siellä jossain.
Itse settiin ei ole juuri uusiksi laskettavia siivuja mahtunut. Viimeisin studioalbumi, seitsemän vuoden takainen Empire of the Undead, on edustettuna vain kahden raidan voimin. Tosin peräjälkeen kuullut Avalon ja Master of Confusion ovat sen kalibeerin paukkuja, että olennainen kyllä välittyy.
Juhlavan konsertin biisivalinnat ovat melko arvattavia, mutta pitkän linjan faneille palan nostaa taatusti kurkkuun, kun em. Scheepers liittyy Hansenin rinnalle laulamaan kolme biisiä. Lust For Life ja The Silence ovat debyyttialbumin herkkuja, jotka eivät ole vanhentuneet päivääkään näiden reilun 31 vuoden aikana. Komeasti taittuu myös vuoden 1991 Sigh No More -pitkäsoitolta napattu One With the World, eikä tilanteen koko painoarvon selvästi ymmärtävä Scheepers päästä itseään helpolla. Nämä ovat kovia ja vaativia kappaleita, joiden aikana pitää pistää kaikki peliin.